Virittelytapoja

Virittelyn tarkoituksena on auttaa kirjoittajaa löytämään aiheestaan sanottavaa ja näkökulmia, vapauttaa kirjoittajaa sekä ohjata ideointia ja tekstin rakentamista.

Menetelmät auttavat samalla kirjoittajaa pääsemään alkuun – tuntuuhan aloit-taminen joskus vaikeimmalta. Menetelmiä on monia miellekartoista ja jäsen-telyistä piirtämiseen ja musiikin kuunteluun. (Linnakylä – Mattila – Olkinuora 1988: 34–86; I. Lonka – K. Lonka 1996: 12 –16.) Lukiossa tavallisimmin käy-tettyjä menettelyjä ovat erilaisten listojen ja karttojen laatiminen, vapaa luon-nosmainen kirjoittaminen, ns. taustatekstin kanssa keskusteleminen ja erilaiset jäsentelyt. Tutkimusaineiston teksteissä on käytetty viidenlaisia valmistautumis-tai virittelymenetelmiä: miellekarttoja, listausta ja listan kalvalmistautumis-taisia muistiin-panoja, vapaata kirjoittamista, taustatekstin kanssa keskustelemista sekä raken-nesuunnitelmia, joista voidaan puhua myös jäsentelynä tai dispositiona.

Yleisimmin käytetty virittelymenetelmä on miellekartan laatiminen. Miel-lekartat ovat voineet toimia joko vain ideoinnin ja sisältöaineksen tuottamisen apuna, tai kirjoittaja on saattanut jäsentää kokoamiaan asioita hyvinkin joh-donmukaisesti kuten tekstin T28 kirjoittaja (kuva 3).

KUVA3. Tekstin T28 virittelyyn liittyvä miellekartta. Teksti on kirjoitettu teh-tävänannosta ”14. Valmis lähtöön”.

KUVA4. Tekstin T16 virittelymateriaali. Teksti on kirjoitettu eläinkokeisiin liit-tyvästä tehtävänannosta 6.

183

Kuvassa 3 on vain osa tekstin T28 virittelymateriaalia. Miellekarttaa edeltää lista ja muutama sisällön suunnittelua ohjaava kysymys (Mihin on valmis? Kuka on valmis?) Miellekartassa on keskustana otsikko Valmis lähtöönja siihen on yhdistetty vanhuuteen, sotaan, rikollisuuteen ja nuoren kotoa lähtöön liittyviä ajatuksia. Kokonaisuuksien edessä oleva numerointi osoittaa pääasioiden paik-kaa ensimmäisessä tekstiversiossa.

Raja miellekartan ja irrallisten muistiinpanojen välillä on liukuva. Kirjoit-taja on voinut ryhmitellä läheisesti yhteen kuuluvat asiat ja piirtää kokonai-suuksien välille jonkinlaisia yhdysviivoja kuten tekstin T16 kirjoittaja (kuva 4). Kirjoittajat ovat hyödyntäneet tämäntyyppisiä suunnitelmia tekstin raken-tamisessa samaan tapaan kuin miellekartan tekijät yleensäkin, siksi olen luo-kitellut myös nämä tapaukset miellekartoiksi. Toinen kirjoittajien suosima virittelymenetelmä on listaaminen. Seuraavissa esimerkeissä on sekä sisältöön että tekstin rakenteeseen liittyviä listoja.

1. tutkijat huomioivat vain pienet ääriryhmät, koska nuorten enemmistö on tavallista massaa

– Osku Pajamäki

* kiinnitetään huomiota ääriryhmiin

* ei huomata nuorisossa kasvavaa voimaa, koska sitä ei tuoda yhtä selkeästi esille

- huolestuneimpia tavallisista nuorista, jotka eivät saa otetta mistään - nuorilla on haaste: paluuta entiseen ei ole joten on keksittävä uutta - Pentti Linkola ajaisi nuoret luontoon

–> kehityksessä taaksepäin

* mielikuvitusköyhä (raha & materia)

* kilpailu

* lisätään kokemuksia kielten kustannuksella, välitunnit pitkiä

* haaste vanhemmille

* vastustaa kulttuurien välistä kanssakäymistä…

OMIA AJATUKSIA Nuoret:

* nuorissa on tulevaisuus

* ei pidä yleistää ääriryhmien perusteella, emme ole kaikki samanlaisia

* koulu tarjoaa laajalla tiedollaan mahdollisuuden tulevaisuuteen

* rikkautta, mahdollisuus saada tietoa uusista kulttuureista kielitaidon avulla

* kouluissa varsin laaja mahdollisuus koota "kokemusperäistä tietoa" eikä pelkkää teoriaa – –

(T9)

2. Ota kantaa eläinkokeisiin ja eläinten oikeuksiin.

- median merkitys?

- radikaaliryhmät?

- eläinkokeiden todellinen luonne? +/-- asian ydin jää piiloon!

–> Mitä pitäisi tehdä

YLEISÖNOSASTOKIRJOITUS

MITÄ SIIS TULISI TEHDÄ?

RAKENNE Haluan - ALKU...

- ELÄINTEN OIKEUDET JA JULKISUUS

- ELÄINTEN OIKEUDET YHTEISKUNNASSA (PERUSKYSYMYS) - ELÄINKOKEET

- LOPETUS (T19)

Listan muotoon on voitu sekä purkaa tausta-aineistoa että kirjata omia ide-oita ja ajatuksia, kuten esimerkissä 1. Ensimmäinen lista liittyy tausta-aineis-toon (liite 1, tehtävä 2), toinen omien ajatusten ja kommenttien kirjaamiseen, kuten sanat OMIA AJATUKSIAosoittavat. Kuvan 3 kaltaista jäsentelyä voidaan pitää myös jäsentelysuunnitelmana. Varsinaisia lineaarisesti eteneviä jäsente-lysuunnitelmiakin virittelymateriaalissa on. Esimerkissä 2 loppupuolen mer-kinnät hahmottelevat asioiden esittämisjärjestystä. Esimerkissä 3 on huomat-tavasti selkeämpi jäsentelysuunnitelma.

3. I Työpainotteisuus nykyaikana

- kuinka ne joilla on työtä haluavat tehdä kaikkensa pitääkseen sen - Ihmisillä pitää olla muutakin sisältöä elämässään

VI - Kasvaminen ihmisenä II Mitä ihminen haluaa?

- ihmissuhteet –> hyväksytyksi tuleminen –> rakkaus –> perhe?

III TURVALLISUUS

- henkinen & taloudellinen - mielenrauha & tasapaino V - terveys

III KEHITTÄÄ ITSEÄÄN - harrastukset

- vapaa-aika

LOPETUS

- yhteenveto kaikesta tarpeellisesta - kokemukset

(T14)

Myös lista, vaikka siinä ei suoranaisesti olisi asioiden esittämisjärjestykseen viittaavia aineksia, voi siis toimia jäsentelynä, mikäli kirjoittaja noudattaa tekstissään listan järjestystä. Jotkut tutkijat erottavat toisistaan virittelyssä lineaarisesti etenevää tekstiä edeltävät ei-lineaariset menettelyt, kuten listat ja

185

miellekartat, joita he kutsuvat käsitteellä pre-writing, lineaarisesti etenevästä enemmän tai vähemmän täydellisistä lauseista muodostuvasta luonnostekstistä, jota he kutsuvat käsitteellä rough draft (Piolat 1999: 122). Tällaista luonnos-maista tekstiä voidaan kutsua myös vapaaksi kirjoittamiseksi (free writing); sillä tarkoitetaan menettelyä, jossa kirjoittaja kirjoittaa tietystä aiheesta mahdolli-simman nopeasti sen mitä tietää, ajattelee, muistaa. Tavoitteena on kirjoittaa keskeytyksettä ja suhtautumatta kriittisesti syntyvään tekstiin; tärkeintä on ajatusten nopea ja runsas tuottaminen. (Beaman 1985: 64–65; Zimmerman 1985:

41; Ruggles Gere 1985: 225.) Vapaalla kirjoittamisella tuotetulla luonnoste-lulla voi toki olla suurikin merkitys tekstikokonaisuuden muotoutumisessa ja tekstin ominaisuuksissa, kuten esimerkiksi Galbraithin mallissa otaksutaan (s.

39); toisaalta karkeat luonnokset saattavat sisältää tekstiä, jota kirjoittaja ei ehkä ole aikonutkaan ottaa varsinaiseen kirjoitelmaansa.

Kuten edeltävistä luvuista on ilmennyt, olen aloittanut muokkaamismuutosten jäljittämisen yleensä ensimmäisestä tekstiversiosta eli siitä versiosta, josta katson kirjoittajan aloittaneen varsinaisen ”aineen” kirjoittamisen. Näissä teks-tiversioissa on usein jo jonkinlainen otsikko tai ainakin tehtävänannon nume-ro. Rajankäynti ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta. Tätä kuvastaa esimerkin 4 katkelma tekstistä T11:

4. Mitä muuta ihminen haluaa aikuiselämältään kuin työtä?

- perhe, koti, matkailu, harrastukset, itsensä kehittäminen

- nyt aletaan nähdä työnarkomaaneista seuraukset –> terveys, perhe-elämä, stressi, kiire

- Miksi käyttää koko elämä työlle, eikö työtä voisi jakaa työttömien kes-ken. –> Kaikille sopivasti

- ensin luetaan vähintään 15 vuotta, jonka jälkeen ehkä päästään töihin Kun päästään töihin tehdään töitä ylitöineen kuin hullu eikä uskalleta jäädä sairaslomalle eikä pyytää vapaata tai lomaa koska pelätään potkuja työ-paikasta.

- nykyisen ajattelutavan mukaan työstä on pidettävä kynsin ja hampain kiin-ni ja vain hullu irtisanoo itsensä näinä aikoina

– –

- Rajamiehen duuni olisi varmasti miulle omiaan. Töissä saa liikkua luon-nossa ja mikäpä sen mukavampaa. Talvella suksilla tai kelkalla ja kesällä jalan. Joka päivä raikasta ulkoilmaa eikä tunkkaista toimistoilmaa stres-saavassa ympäristössä. En voisi edes kuvitella itseäni tulevaisuudessa istu-maan 8 tuntia toimistossa. Onko siinä mieltä? EI!

(T11)

Teksti T11 on kirjoitettu tehtävänannosta ”5. Mitä muuta ihminen haluaa aikuiselämältään kuin työtä?”. Kirjoittaja siirtyy listaamisen kautta vähitellen vapaaseen kirjoittamiseen. Näitä vapaan kirjoittamisen osuuksia hän siirtää osittain sellaisenaan ensimmäiseen tekstiversioon. Pidän tätä vaihetta kuitenkin

virittelynä; onhan alussa selvää luetteloviivoin merkittyä listausta, joka sitten vain vaihtuu vapaaksi kirjoittamiseksi. Vapaata kirjoittamista esiintyy myös silloin, kun kirjoittaja ns. keskustelee taustatekstin kanssa, kuten esimerkissä 5:

Tekstin kanssa keskustelemiseen ohjeistetaan siten, että kirjoittajaa kehote-5.

Saatananpalvojia on suomessa eri arvioiden mukaan 20–400

On törmätty ilmiönä yhtä hyvin pää-kaupunkiseudulla kuin pohjoisessa

... Ahorinta: kierre on samanlainen kuin narkomaaneilla

Omien tietojeni mukaan määrä on huo-mattavasti suurempi, mutta toisaalta lähteeni on hengelliseltä yhteisöltä, enkä osaa varmistua sen oikeudesta.

Saatanapalvonta lisääntyy joka tapauk-sessa koko ajan.

Totta. Saatananpalvontaa esiintyy kaik-kialla, jopa kiteellä. Etelä-Suomessa se on jo tavallaan ongelma puhumat-takaan Ruotsista, jossa jopa lapsia kas-tetaan saatanan nimeen. Eri paikka-kunnilla sen ”vakavuus aste” vain on erilainen. Tuskimpa Kiteellä vielä ihmisuhreja Saatanalle annetaan.

Saatananpalvonta on kuin uudella roh-keammalla tavalla eletty murrosikä.

He kulkevat "massapukeutuneina" eli mustissa. Tekevät samoja rituaaleja ja pitävät samanlaisesta musiikista. Tästä murrosiästä vain on vaikeampaa kasvaa pois.

Ja paikallisen jengin pippaloissa. Tai ihan vaan vahingossa, kun kaverit hou-kuttelee. Spiritismi ja muut okkultis-min jutut houkuttelevat itseään etsi-vää nuorta mielenkiintoisille retkille Saatanan valtakuntaan.

Musta raamattu, pentagrammit, 666 ≠ 777, musta ≠valkoinen. Pimeys... voisi jatkaa loputtomiin. Yksinkertaisesti vastakkaisuudet Raamatun luku tapa poikkeaa myös hiukan ”normaalista”.

Ja poispääsykin voi muuttua saman-laiseksi. Se on molemmissa tapauk-sissa vaikeaa ja voi johtaa kuolemaan.

Tai poispääsy tapahtuu kristinuskon kautta, joka muuten on erittäin toden-näköinen vaihtoehto.

(T17)

187

taan jakamaan paperi kahtia ja kirjoittamaan paperin vasempaan puoliskoon taustatekstin keskeisiä ajatuksia ja/tai väittämiä ja oikeaan puoliskoon omia kom-mentteja (Arkle 1985: 149–150; Yoshida 1985: 119–121). En pidä oikean-puoleisen sarakkeen tekstiä tässäkään tapauksessa ensimmäisenä tekstiversiona, vaikka kirjoittaja siirtääkin siitä osia ensimmäiseen tekstiversioon, vaan kun-nioitan kirjoittajan valintaa: hänellä vapaa kirjoittaminen on selvästi osa virit-telyä eikä kirjoitelmaksi (composition) sommiteltua tekstiä. Esimerkin 5 oikeanpuoleisen palstan tekstistä voi havaita, ettei kaikkea ole aiottukaan var-sinaiseen kirjoitelmaan; sananvalinnoissa on puhekielisyyksiä, kuten Ja pai-kallisen jengin pippaloissa. Tai ihan vaan vahingossa, kun kaverit houkutte-lee. Ongelmallinen voisi olla myös tapaus, jossa kirjoittaja (T27) kertoo nuor-ten alkoholinkäyttöä käsittelevässä tekstissään Amerikassa vietetyn vaihto-oppi-lasvuoden aikaisista kokemuksistaan ja pappien viinankäytöstä mutta jättää sen kaiken lopullisen version ulkopuolelle ja kelpuuttaa luonnosteluvaiheesta val-miiseen kirjoitelmaansa vain muutaman virkkeen.

Taulukkoon 2 (s. 188) on koottu yhteenveto teksteissä käytetyistä virittely-menetelmistä. Taulukosta voi havaita ensinnäkin sen, että miellekartta on suosituin virittelymenetelmä ja listan laatiminen toiseksi suosituin. Muita virittelymenettelyjä aineistossa esiintyy vain satunnaisesti. Lisäksi voidaan havai-ta, että teksteissä T3, T5, T10, T14, T19, T23, T26 ja T28 kirjoittaja on hyö-dyntänyt useamman kuin yhdenlaisia virittelymenettelyjä. Suosituin yhdistel-mä on miellekartta ja lista. Virittelytoimintojen ja -materiaalin perusteella on luonnehdittu ekspertin ja noviisin eroa (s. 46) toteamalla, että ekspertti käyt-tää suunnitteluun enemmän aikaa kuin noviisi, että suunnittelumerkinnät ovat useammin ei-lineaarisia kuin noviisilla ja että suunnittelu koskee myös teks-tin retorista muotoa, ei vain sisältöä, kuten usein noviisilla. (K. Lonka 1987:

277– 278, 1995: 187.) Taulukon 2 perusteella näyttää siltä, että suunnittelun osalta eksperttien tapaan työskentelevät tekstien T3, T14, T19, T23 ja T27 kir-joittajat, sillä heidän teksteihinsä sisältyy myös tekstin retoriseen rakenteeseen liittyviä merkintöjä (sarakkeessa disp. merkintä D tai d). Luonnosten tarkas-telu osoittaa lisäksi, että tekstien T10 ja T26 kirjoittajat ovat ensimmäistä tekstiversiota kirjoittaessaan hyödyntäneet listan etenemisjärjestystä. Toisaal-ta tekstiä T17 on viritelty kolmella Toisaal-tavalla, mutToisaal-ta lisToisaal-taaminen, Toisaal-tausToisaal-tatekstin kans-sa keskusteleminen ja vapaa kirjoittaminen tuntuisivat liittyvän lähinnä sisäl-lön tuottamiseen. Kirjoittaja pohtii vain kysymystä Mitä tulisi sanoa?mutta ei kysymystä Miten tulisi sanoa? (s. 42–43: Flowerin ”Suunnittelijan liitutaulut”).

Toisaalta noviisille ominaista työskentelyä kuvastavina voitaisiin pitää niitä teks-tejä, joissa ei ole lainkaan virittelymateriaalia, eli tekstejä T2, T6, T7, T8, T20, T21, T22 ja T24.

TAULUKKO2: Kirjoittajien käyttämät valmistautumismenetelmät.

Mielle: miellekartta tai vastaavanlainen asioiden ei-lineaarinen ryhmittely Lista: listaamalla yleensä ranskalaisin viivoin ryhmiteltyjä muistiinpanoja Vapaa: vapaa kirjoittaminen

Kesk.: keskusteleminen taustatekstin kanssa

Disp.: rakennesuunnitelma; D = varsinainen rakennesuunnitelma; d = asioiden järjestystä osoittavia merkintöjä

85 Teksti T20 on kirjoitettu tehtävänannosta ”12. Kännykkä on muutakin kuin puhelin”. Luon-nospapereissa on toiseen aiheeseen (”Myytit elävät kauhuelokuvissa”) liittyvä lista, joten katson, että tekstissä T20 ei ole tekstintuottamisprosessia tukenutta virittelyosuutta.

86 Tekstin T25 virittelymerkinnöissä on listan lisäksi niukka miellekartta, jota voi pitää lähin-nä vitsilähin-nä (PIILOKIELI: kieli, joka on suussa piilossa; ei saa sanoa suu, se on primääri ravin-to-onkalo) ja jota kirjoittaja ei tekstiä tuottaessaan ole hyödyntänyt.

Teksti Mielle Lista Vapaa Kesk. Disp.

T1 x

T2

T3 x x

T4 x

T5 x d

T6 T7 T8

T9 x

T10 x x

T11 x

T14 x D

T15 x

T16 x

T17 x x x

T18 x

T19 x x d

T20⁸⁵ T21 T22

T23 x x d

T24

T25 (x)⁸⁶ x

T26 x x x

T27 x

T28 x x d

T29 x

T30 x

12 9 (2) 2 4 5

189

Luke van der Hoeven (1999: 72–73) on todennut, että taitavat tekstintuot-tajat suunnittelevat kirjoittamisprosessin alkuvaiheessa eniten ja toisaalta tai-tamattomammat tekstintuottajat suunnittelevat alussa vähän ja suunnittelu lisääntyy tekstin edetessä. Loppupainotteinen suunnittelu tuottaa tasoltaan heikompia tekstejä kuin alkupainotteinen. Paperille tehdyt virittelymerkinnät osoittanevat ainakin jonkinlaista alkupainotteista suunnittelua. Paljon suunni-telleista kirjoittajista hyviksi arvioituja onkin viisi (T3, T5, T14, T19 ja T23), ilman näkyvää virittelyä kirjoittaneista vain yksi (T2). Kirjoittajien menette-lyt ovat kuitenkin monenlaisia heidän tuottaessaan tekstiä, joten vähän tai ei lainkaan viritelleissä kirjoittajissa voi olla myös beethovenilaisia tekstinsä muokkaajia, jotka siis eivät välttämättä ole noviiseiksi luokiteltavia.

In document Kirjoittamisprosessi teksteinä : tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamismenettelyihin (sivua 182-190)