3. MUOKKAAMINEN
3.2. Muokkaaminen lukuina
Jotta muodostuisi edes jonkinlainen kuva yksittäisten tekstien muokkaamisesta ja saataisiin nostetuksi esille tyypillisiä tapauksia, on muokkaamistekoja arvioi-tava myös määrällisesti. Muokkaamistekojen luokittelun tulkinnanvaraisuus ei mielestäni ole ongelma, koska luokittelun perusteella tehdyillä laskelmilla ei ole tilastollista todistusvoimaa jo siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki jos-sain vaiheessa paperille tehty muokkaaminen ei edes ole jäljitettävissä. Lisäk-si lopulliset tekstit ovat erimittaiLisäk-sia, kirjoittajat ovat tuottaneet hyvin vaihte-levan määrän tekstiä kirjoittamisprosessin kuluessa, ja yksittäisiä tekstejäkin muokataan eri vaiheissa eri tavoin.61 Olen kuitenkin edellä esitellyn muok-kaamistekojen luokittelun pohjalta laskenut jonkinlaisia arviolukuja prosessin eri vaiheissa tehdyistä muokkaamisteoista.
Edellisessä luvussa tarkasteltaessa muokkaamista tekoina ei vielä varsinai-sesti kiinnitetty huomiota yksittäisten tekstien muokkaamiseen. Muokkaa-mistekojen määrät sen sijaan on laskettu teksteittäin, joten tässä luvussa teh-dään huomioita myös yksittäisistä teksteistä. Nämä huomiot antavat kuitenkin lähinnä pohjaa seuraavien lukujen tarkemmille pohdinnoille siitä, miten muok-kaaminen tekstiin vaikuttaa ja millaisia yhteyksiä muokkaamisen ja kunkin teks-tin tekstuaalisten ominaisuuksien välillä on, joten en tässä vaiheessa luonnehdi tekstejä ja niiden prosessointia tarkemmin. Se on varsinaisesti kuudennen luvun sisältö. Silloin kokoan myös tässä luvussa esitettyjä havaintoja.
Havaittavia muokkaamistekoja – lisäämisiä, poistamisia, korvaamisia ja siirtämisiä – aineistossa on kaikkia 2 337, keskimäärin 83 muokkaamistekoa kutakin tekstiä kohti. Tekstikohtainen vaihtelu on kuitenkin varsin suurta:
enimmillään kirjoittaja (T18) tekee 168 näkyvää muokkaamistekoa prosessoinnin kuluessa, vähimmillään (T14) 23. Liitteenä 3 olevasta taulukosta ilmenevät
las-61Liitteen 2 taulukkoon on koottu teksteittäin prosessin eri vaiheiden sanamäärät.
103
kettujen muokkaamistekojen määrät. Taulukkoon on tekstin perään merkitty yksi tähti (*), jos kirjoittaja on selvästi käyttänyt kirjoittaessaan runsaasti pyy-hekumia; tällaisia ovat ainakin tekstit T2, T6, T16, T19, T20, T21 ja T27. Näi-den kohdalla etenkin sanatason muokkaamistekoja osoittava luku on ilmeisesti tekojen todellista määrää huomattavasti alhaisempi. Myös lausetason muok-kaamista jää jäljittämättä, mikäli kirjoittaja pyyhkii pitempiä tekstikatkelmia.
Luonnosten tarkastelun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että useamman virkkeen lisäykset, poistot ja siirrot tehdään yleensä uutta versiota kirjoitetta-essa. Kahdella tähdellä (**) puolestaan on merkitty sellaiset tekstit, joita kir-joitettaessa ei todennäköisesti ole käytetty pyyhekumia; tällaisia tekstejä ovat T26 (varmasti, koska kaikki versiot on kirjoitettu kuivamustekynällä), T3, T17, T2962ja T30. Muut tekstit ovat sellaisia, ettei niistä joko pysy päättele-mään, onko niissä käytetty pyyhekumia, tai sellaisia, joissa pyyhekumin käyt-tö on ollut satunnaista.
Kaikki kirjoittajat näyttävät lukevan kirjoittamansa tekstiversion, ennen kuin siirtyvät seuraavan version kirjoittamiseen, mutta vain noin neljäsosa näkyvis-tä muokkaamisteoista on tehty uudelleenlukemisvaiheessa. Yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin tässäkin suuret. Kolmessa tekstissä (T25, T27 ja T2863) luke-misen kuluessa näyttää tehdyn vain muutama muokkaamisteko; toisaalta teks-tit T25 ja T27 ovat kaikkiaankin keskimääräistä vähemmän muokattuja. Jot-kut kirjoittajat näyttävät muokkaavan jo kirjoittaessaan. Tämän pystyy päät-telemään tietysti kumilla pyyhitystä jäljestä mutta myös siitä, että yliviivattu teksti korvataan kirjoittamisen jatkuessa: Meillä kotona ei ole tietokonetta, äiti ei tyött vanhemmat eivät tarvitse sitä työssään – – (T18). Kaikkiaan muok-kaaminen on paljon yleisempää uuden version kirjoittamisen kuluessa kuin jo kertaalleen kirjoitettua tekstiä luettaessa. Havainto tuntuu jossain määrin yllät-tävältäkin, sillä kirjoittamisprosessiin ohjattaessa korostetaan luonnoksen luke-mista, tarkastelemista ja muokkaamista. Tähän mm. pienryhmätyöskentelyl-lä pyritään. (Murtorinne 2005.)
Kirjoittajat ovat laatineet kaksi (11), kolme (14) tai jopa neljä (3) eri teks-tiversiota mahdollisen virittelyn ja suunnittelun lisäksi. Kuviossa 8 on esitet-ty eri muokkaamistekojen yhteismäärä kahden version teksteissä ja kuviossa 9 kolmen version teksteissä. Neljän version tekstejä on vain kolme, ja niistä yksi, vain lopusta eri kirjoittamiskerroilla jatkettu teksti T22, poikkeaa selvästi kahdesta muusta (T8 ja T9), joten näin vähäisen tapausmäärän perusteella ei voi luoda yleiskuvaa siitä, miten muokkaamisteot sijoittuisivat neljän version teksteissä, jos aineisto olisi käsittänyt suuremman tekstien määrän.
62 Tekstin T29 kirjoittajan muokkaamisstrategiaa on havainnollistettu kuvassa 1 (s. 89).
63 Tekstin T28 kirjoittajan muokkaamisstrategiaa on havainnollistettu kuvassa 2 (s. 90).
KUVIO8. Muokkaamisteot kahden version teksteissä.
Kahden version teksteissä muokkaamistekoja on näkyvillä kaikkiaan 537 (kes-kimäärin 49 muokkaamistekoa yhdessä tekstissä), kolmen version teksteissä 1 451 (keskimäärin 104 muokkaamistekoa tekstissä) ja neljän version teksteissä 349 (keskimäärin 87 muokkaamistekoa tekstissä). Kannattaa kuitenkin huo-mata, että kahden version kirjoittajista ainakin kolme (T19, T20 ja T27) on käyt-tänyt paljon pyyhekumia. Kokonaisuudessaan tähän kahden version joukkoon kuuluu 11 tekstiä (T3, T7, T10, T14, T15, T19, T20, T24, T25, T26 ja T27).
Toisaalta raja virittelyn ja ensimmäisen tekstiluonnoksen välillä voi olla liu-kuva; näin on etenkin tekstissä T26 ja kolmen version tekstissä T11. Tekstis-sä T29 (kuva 1, s. 89) puolestaan toinen versio on jätetty kesken, kun kirjoit-taja on siirtynyt narratiiviseen muisteluosuuteen. Tekstissä T8 kirjoitkirjoit-taja jät-tää kolmannen version kesken aloittaessaan lopullisen version kirjoittamista, joten itse asiassa puolet prosessista käsittää vain kolme versiota; samalla taval-la tekstin T5 kirjoittaja jättää toisen luonnosversion kesken siirtyessään kir-joittamaan lopullista versiota. Siis versioidenkin määrä on vain likiarvo ja saattaa selittää joidenkin tekstien poikkeamista muista kahden tai kolmen ver-sion teksteistä. Kahden verver-sion tekstien muokkaamislukuja kannattaa joka tapauksessa vertailla kolmen version lukuihin, joita kuvio 9 havainnollistaa.
Kolmen version joukon muodostaa 14 tekstiä (T1, T2, T4, T5, T6, T11, T16, T17, T18, T21, T23, T28, T29 ja T30). Tekstien T5 ja T29 välimuotoluonteesta oli maininta jo edellä. Kahden ja kolmen version tekstien vertailu osoittaa, että ensimmäisen ja lopullisen version muokkaaminen on molemmissa ryhmissä hyvin samantyyppistä: ensimmäiseen versioon tehdään eniten muokkaamis-tekoja ”lisää sanan”; yleensäkin sanatason muutokset ovat kummassakin
ryh-0
105
KUVIO9. Muokkaamisteot kolmen version teksteissä.
mässä ensimmäisessä vaiheessa yleisempiä kuin lausetason muutokset. Kol-men version teksteissä muokkaaminen painottuu selvästi toiseen tekstiversi-oon. Tällöin lausetason muokkaamisteot ovat yleisempiä kuin sanatason; vain
”korvaa sanan” -teko on yleisempi kuin ”korvaa lauseen”. Näyttäisikin siltä, että kahden version prosesseissa teksti on saanut keskeisen sisältönsä ja raken-teensa jo ensimmäisessä versiossa; kolmen version prosesseissa sen sijaan tekstin rakennetta ja sisältöä muokataan nimenomaan toisella kirjoittamis-kierroksella. Kahden ja kolmen version kirjoittajien muokkaamismenettelyt eroa-vat siis selvästi toisistaan.
Ehkä hieman yllättäväkin on havainto, ettei kolmen version kirjoittamis-prosessi ainakaan koko aineistoa esittävistä luvuista tarkasteltuna näytä ns. eks-pertin muokkaamismenettelyltä (s. 49). Eksperttihän tekee ensin suuremmat sisällölliset ja rakenteelliset muutokset ja vasta sen jälkeen hioo pintatasoa. Tois-ta tekstiversioTois-ta muokatTois-taessa lauseTois-tason muutokset ovat toki yleisempiä kuin sanatason mutta niin ovat lopullista versiota kirjoitettaessakin. Muutoksia on tosin vähemmän, mutta vain teot ”korvaa sanan” ja ”siirtää sanan” ovat ylei-sempiä kuin vastaavat lausetason teot. Nimenomaan ”lisää lauseen” ja ”pois-taa lauseen” -tekoja on enemmän kuin ”lisää sanan” ja ”pois”pois-taa sanan” -teko-ja. Luonnosten lähempi tarkastelu osoittaa, että ainakin ”lisää lauseen” -teot sijoittuvat yleisimmin kirjoitelman loppupuolelle. Lopetusta täydennetään ja hiotaan puhtaaksikirjoittamisvaiheessa tai koko loppukappale lisätään vasta vii-meiseen versioon. Esimerkki 34 havainnollistaa kolmen version tekstin T23 lopetuksen muotoutumista. Viimeistä kappaletta ei yksinkertaisesti ole vielä toisessa tekstiversiossa. Kirjoittaja tekee viisi ”lisää lauseen” -tekoa:
0
1. versio 2. versio Valmis
Muokkaamistekojen määrä Lisää sanan
34. 2. tekstiversio
– – 22) Saatananpalvojamiehet useimmiten vuorottelevat jengin tyttöjä, ja muutenkin yhteys on rajoittunut seksuaalisuuteen, joka on useimmiten varsin sairaalloista. 24) Pornolehdet, -filmit ja ryhmäseksi ovat tehneet siitä kylmäkiskoista ja yliaktiivista. 25) Jos saatananpalvoja pääsee jollain kei-noin irti palvonnasta, on seksuaalisuus eräs asia, jonka normalisoituminen on äärimmäisen vaikeaa.
Lopullinen versio
– – 22) Saatananpalvojamiehet useimmiten vuorottelevat tyttöjä, ja sek-suaalisuus on ainoa seurustelun muoto. 23) Seksek-suaalisuus ylipäätään on varsin sairaalloista. 24) Pornolehdet, -filmit ja ryhmäseksi ovat tehneet siitä kylmäkiskoista ja yliaktiivista. 25) Jos saatananpalvoja pääsee jollain kei-noin irti palvonnasta, seksuaalisuus on yksi asia, jonka eheytyminen vie aikaa.
26) Saatananpalvonta on ilmiö, joka on todellinen. 27) Suomessakin mainitsemani artikkelin mukaan on 20-400 palvojaa. 28a) Kuten artikke-lissa todetaan, on ilmiö tilastollisesti pieni, 28b) mutta niiden kohdalla, joita ilmiö koskee, sitä ei pidä vähätellä. 29) Saatananpalvonta on heille elävää elämää – tai paremminkin – elävää helvettiä. (T23)
Toisaalta myös tekstin alkuun saattaa sijoittua jopa useampi ”lisää lauseen”
-teko, kuten tekstissä T8, jossa kirjoittaja lisää aloituskappaleen, kaikkiaan kah-deksan virkettä, toiseen tekstiversioon (ks. esimerkki 9, s. 195). Samoin teks-tin alkuun voidaan tehdä useampi ”poistaa lauseen” -teko, kuten kahden ver-sion tekstissä T7, jonka lopullisesta versiosta puuttuu ensimmäisen tekstiver-sion aloitus:
35. 1. tekstiversio
"Ryyppääminen" ja känniin asti juominen kuuluvat mielestäni ns.
uhmaikään. Silloin ikä ei vielä riitä viinan ostamiseen kaupasta ja juomi-nen on salaista ja kiellettyä. Ja kieltojen rikkomijuomi-nenhan viehättää aina. Siksi en jaksa ymmärtää tätä voimakasta raittiusintoilua. Kun aiempi rappio-juopponuori saavuttaa 18 vuoden ihmeellisen iän ja hänestä tulee täysival-tainen aikuinen, tuntuu tämä varmasti aluksi ihanalta. Nyt hän voi itse ostaa viinaa kaupasta, mennä baariin ja kaiken lisäksi hankkia ajokortin. Heti synt-täreiden jälkeen alkaa ajanjakso, jolloin saa kokeilla, miltä nämä oikeudet tuntuvat. Viinaa kuluu paljon ja baareissa istutaan niin usein kuin mahdollista.
Tätä jatkuu ehkä kuukauden tai pari, jonka jälkeen tämä aikuinen huomaa, että ei tämä juominen olekaan enää niin hienoa. * Itse huomasin tämän, kun täytin 18 vuotta. juominen tuntui niin tyhjänpäiväiseltä, ettei sitä huvitta-nut harrastaa läheskään niin usein, kuin ennen aikuisuutta. * Viinaan kuluu rahaa ja juomistaan ei tarvitse piilotella ja tehdä salassa.
3) Raumalainen kirjailija Raimo O. Kojo käsittelee tätä samaista aihet-ta Helsingin Sanomissa 10.1.1998 julkaistussa artikkelissa. 4) Otsikkona on selvä kannanotto: Yhteiskunta on syypää lasten lisääntyneeseen juo-potteluun.
107 Lopullinen versio
1) Alkoholin käyttö on Suomessa lisääntynyt etenkin nuorison ja lasten keskuudessa. 2) Raittius-ihmiset ovat tästä hyvin huolestuneita ja etsivät syytä mistä tämä johtuu. 3) Raumalainen kirjailija Raimo O. Kojo käsittelee tätä samaista aihetta Helsingin Sanomissa 10.1.1998 julkaistussa artikkelissa.
4) Otsikkona on selvä kannanotto: Yhteiskunta on syypää lasten lisäänty-neeseen juopotteluun. 5) Kirjoitelma kertoo alkoholiteollisuuden vahvasta otteesta yhteiskunnassamme ja vanhempien vastuusta lapsistaan. (T7) Kirjoittaja on tehnyt lopullista versiota kirjoittaessaan myös tekoja ”lisää lau-seen” (virkkeet 1, 2 ja 5). Juuri kirjoitelmien aloitus ja lopetus tuntuvat ole-van niitä kohtia, joita lausetasolla muokataan eniten. Tämä voi johtua siitä, että kirjoittajilla on käsitys siitä, millainen genren, aineen mukaisen aloituksen ja lopetuksen tulee olla; tämä tekstilajin mukaiseksi oletettu aloitus tai lopetus ei kuitenkaan aina näyttäisi olevan luonteva osa kirjoittajan suunnittelemaa teks-tikokonaisuutta. Mikäli tekstissä on useampi peräkkäinen ”siirtää lauseen”
-teko, ne näyttäisivät sijoittuvan usein muualle kuin tekstin alkuun tai loppuun esimerkin 36 tapaan:
36. 1. tekstiversio64
12) Elina Lahelma on huolestunut erityisesti siitä, jäävätköhiljaisimpien tyt-töjen mielipiteineen jäävät tutkijoilta huomaamatta, koska alakulttuurien edustajat ovat mielenkiintoisempia? 14) Näin ajattelee ainakin Osku Palo-mäki, joka toimi nuorisoseminaarin puheenjohtajana. 15) Hän korosti juuri skinien ja kettutyttöjen tuovan esille persoonallisuutta, jota nuorilta kai-vataankin. Loput nuorista ovat vain harmaata ja tylsää massaa, jonka/joi-den? elämä vaikuttaa tylsältä.*
18) Karjalaisen (2.12.97) nuorisoseminaaria käsittelevässä artikkelissa yksi seminaarin puhujista oli kalastaja Pertti Linkola, joka 19) ei odotak-kaan nuorten olevan vanhempiensa, elämää läpi käyneiden ja oppineiden veroisia. 20) Linkola kuitenkin toteaa materian ja rahan hallitseman maa-ilman olevan mielikuvitusköyhä paikka kasvaa, jossa mm. peruskoulu vielä pyrki kasvattamaan nuoria toistensa kopioiksi ja kilpailijoiksi. 21) Lin-kola kehottaisikin koulujen opetuksen kehittyvän enemmän elämään ja elämyksiin kasvattamiseen, kuin ruotsin kieliopin ulkoaopetteluun. 22) Nuorten kuuluisi tavata ihmisiä kasvokkain, ja viedä suolle luonnonhelmaan eikä istuttaa tunkkaiseen huoneeseen internetin pariin.
* 16) Opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistö puolestaan uskoo kyllä tulevaisuuden olevan nuorten, mutta 17) haluaa muis-tuttaa, että vaikka maailma nuorille ei olekaan täydellinen, eivät nuoret itsekään aina pyri helpottamaan, aikuisten yrittäessä paran-taa sitä. Usein nuoret mm. haluavat saada jotain, mutta saatuaan sen tahtovat jo jotakin muuta.
23) Toinen artikkeleista käsitteli nimensä mukaisesta aihetta ”Nuorten käsityksiä itsestään” (Karjalainen 1.12.1997). (T1)
64 Virkenumerointi viittaa lopullisen version virkenumerointiin.
Tekstin T1 kirjoittaja näyttää pysähtyneen lukemaan kirjoitettuaan tekstiään virkkeeseen 22 asti. Luettuaan hän tekee kolmen virkkeen lisäyksen, jonka osoit-taa tähdellä siirrettäväksi tarkoittamaansa kohosoit-taan. Kaikkiaan ”siirtää lau-seen” -tekoja on lausetason muokkaamisteoista vähiten. Joissakin tapauksis-sa kirjoittaja tapauksis-saattaa kyllä vaihtaa virkkeiden, jopa kokonaisten kappaleiden paik-kaa uudelleenkirjoittamisvaiheessa; tällaisia tapauksia käsitellään 6. luvussa tekstien kokonaisprosessointia tarkasteltaessa.
KUVIO10. Laskettujen muokkaamistekojen määrä teksteittäin .
KUVIO11. Koko prosessin sanamäärään suhteutettu muokkaamistekojen määrä.
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180
T1 T2* T3** T4 T5 T6* T7 T8 T9 T10 T11 T14 T15 T16* T17** T18? T19* T20* T21* T22 T23? T24 T25 T26** T27* T28 T29** T30**
Tekstit
Laskettujen muokkaamistekojen määr
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180
T1 T2* T3** T4 T5 T6* T7 T8 T9 T10 T11 T14 T15 T16* T17** T18? T19* T20* T21* T22 T23? T24 T25 T26** T27* T28 T29** T30**
Tekstit
Suhteutettu muokkaamistekojen määrä
109
Näkyviä sanatason muokkaamistekoja koko aineistossa on 1 29765 (55 % muokkaamisteoista) ja lausetason 1 040 (45 % muokkaamisteoista); sanata-soa on siis muokattu enemmän kuin lausetasanata-soa. Kuvio 10 havainnollistaa kaikkien laskettujen muokkaamistekoja määrää teksteittäin, kuvio 11 muok-kaamistekojen määrää teksteittäin koko prosessin sanamäärään suhteutettuna.
Voidakseni edes jossain määrin vertailla tekstien välisiä eroja olen suhteut-tanut muokkaamistekojen määrän koko prosessin sanamäärään. Tällöin on mahdollista tehdä jonkinlaisia havaintoja muokkaamisen ”tiheydestä” teksteittäin.
Prosessin aikana tuotetun tekstin sanamäärä vaihtelee 2 576:n ja 656:n välil-lä. Keskimäärin yksi tekstintuottamisprosessi sisältää 1 407 sanaa. Olen suh-teuttanut yksittäiset prosessit tähän keskiarvoon ja saanut kullekin tekstille luvun, jolla näkyvien muokkaamistekojen määrä on jaettu. Esimerkiksi tekstissä T8, jossa on eniten sanoja (2 576), sanoja on 1,8 kertaa enemmän kuin teksteissä keskimääräin. Kun tällä luvulla 1,8 jaetaan muokkaamistekojen (142 lasket-tua muokkaamistekoa) määrä, saadaan muokkaamistekojen suhteelliseksi mää-räksi 79, ja vastaavasti tekstissä T14, jossa on vähiten sanoja (656 sanaa), jaka-ja on 0,5, joten 23 laskettua muokkaamistekoa saa suhdeluvun 46.
Kun muokkaamistekojen sanamäärä suhteutetaan prosessin koko sanamää-rään tekstien väliset erot jonkin verran tasoittuvat. Suhteellisesti eniten on muo-kattu tekstiä T6, eivätkä kaikki muokkaamisteot ole edes jäljitettävissä, sillä kir-joittaja on käyttänyt paljon pyyhekumia. Muita tekstejä keskimääräistä enem-män muokattuja ovat tekstit T2, T4, T16, T18, T21 ja T23. Vähän muokkaa-mistekoja kummallakin tavalla laskettuna on teksteissä T3, T25 ja T27. Kuvios-ta 12 ilmenee, miten nämä muokkaamisteot jakautuvat sana- ja lauseKuvios-tason muokkaamistekoihin.
Kaikkein selvin ero sana- ja lausetason muokkaamisen määrässä on teksteissä T19 ja T21; niissä on viisin-, kuusinkertainen määrä sanatason muokkaamis-tekoja verrattuna lausetason muokkaamistekoihin. Vastaavasti voittopuolises-ti lausetason muokkaamistekoja on teksteissä T5, T17 ja T28; myös teksteis-sä T9 ja T23 on selkeästi enemmän lausetason kuin sanatason muokkaamis-tekoja. Tekstin T17 muokkaamistekojen määrä ei kuitenkaan ole aivan ver-tailukelpoinen muiden tekstien muokkaamistekojen määrän kanssa; siitähän ei ole laskettu toisen version sanatason muokkaamistekoja (ks. esimerkki 31 s. 99). Tekstin T5 lausetason muokkaamistekojen määrä on sikäli tulkinnan-varainen, että noin puolet tekstin virkkeistä on kirjoitettu ensimmäisen kerran puhtaaksikirjoitettuun versioon, joten voisi ajatella, ettei kysymys oikeastaan ole tekstin muokkaamisesta vaan kirjoittamisesta merkityksessä compose.
65 Sanatason muokkaamistekojen määrää ilmaiseva luku on liian alhainen. Tekstissä T17 ei ole laskettu toisen version sanatason muutoksia. (Ks. esimerkki 31, s. 99.)
KUVIO12. Sana- ja lausetason muokkaamisteot teksteittäin prosessin sanamäärään suhteutettuna
Olen kuitenkin ottanut luokitteluun mukaan kategorian ”lisää lauseen”, ja monissa muissakin teksteissä etenkin kirjoitelman viimeiset virkkeet on ensim-mäisen kerran kirjoitettu vasta lopulliseen versioon. ”Lisää lauseen” -tekojen suuri määrä kuvaa sitä, että teksti saa lopullisen sisältönsä ja muotonsa vasta prosessoinnin kuluessa.
Kuva muokkaamisesta monipuolistuu, kun tutkitaan tarkemmin, millaisia muokkaamistekoja esiintyy koko aineistossa ja millaisia teksteittäin. Käsitte-len ensin sanatason muokkaamista ja sitten lausetason. Kuvioon 13 on koottu erityyppisten sanatason muokkaamistekojen esiintyminen koko aineistossa.
KUVIO13. Sanatason muokkaamistekojen osuus koko aineistossa.
Lisää sanan 33 %
Poistaa sanan 18 % Korvaa sanan 41 %
Siirtää sanan 8 % 0
10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110
T1 T2* T3** T4 T5 T6* T7 T8 T9 T10 T11 T14 T15 T16* T17** T18? T19* T20* T21* T22 T23? T24 T25 T26** T27* T28 T29** T30**
Sanatason muokkaamisteot Lausetason muokkaamisteot
111
Kuten kuviosta 13 voi havaita, ”korvaa sanan” on yleisin sanatason muok-kaamisteko. Toisella sijalla on ”lisää sanan” -teko. Poistoja on alle viidesosa muokkaamisteoista, ”siirtää”-teko on jokseenkin harvinaisin. Kuviosta 14 voi nähdä, miten sanatason muokkaamisteot esiintyvät teksteittäin.
KUVIO14. Sanatason muokkaamisteot teksteittäin.66
Myös kuvio 14 havainnollistaa ”korvaa sanan” -tekojen yleisyyttä. Muok-kaamisen määrään suhteutettuna näitä tekoja on erityisen paljon teksteissä T8 ja T29. Muissakin teksteissä ”korvaa sanan” on yleisin sanatason muokkaa-misteko lukuun ottamatta tekstejä T2, T7, T23 ja T26, joissa on enemmän tekoa
”lisää sanan”, sekä tekstiä T24, joissa yleisin teko on ”poistaa sanan”.
Lausetason muokkaamisteoista puolestaan ”lisää lauseen” on selvästi ylei-sin, kuten kuviosta 15 ilmenee, toiseksi yleisin teko on ”poistaa lauseen”.
Tekstit siis näyttävät pidentyvän kirjoittamisprosessin kuluessa, vaikka osa luon-nosversioiden materiaalista karsittaisiinkin. Kaikkein vähiten esiintyy tekoja
”siirtää lauseen”, joten asioiden esittämisjärjestys näyttäisi säilyvän läpi pro-sessin jokseenkin muuttumattomana. Erilaiset muokkaamisteot kuitenkin vaih-televat huomattavasti teksteittäin, kuten kuviosta 16 ilmenee.
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50
T1 T2* T3** T4 T5 T6* T7 T8 T9 T10 T11 T14 T15 T16* T17** T18 T19* T20* T21* T22 T23 T24 T25 T26** T27* T28 T29** T30**
Tekstit
Muokkaamistekojen määrä
Lisää sanan Poistaa sanan Korvaa sanan Siirtää sanan
66 Kuvion pohjana on laskettujen muokkaamistekojen määrä, ei suhteutettujen. Tekstikohtai-sesti tarkasteltuna yksittäisten tekojen lukumäärät ovat niin pieniä, että niiden avulla voi vain kuvailla muokkaamista. Lisäksi on kyse myös siitä, että kirjoittajat ovat viettäneet eri ajan teks-tinsä parissa ja työskennelleet erilaisella intensiteetillä. Esimerkiksi tekstin T24 luonnoksis-ta löytyy merkintä: ”klo 10.40 – zzzz…” Preliminääri alkoi kello 9, ja kirjoitluonnoksis-tajat saivat pois-tua aikaisintaan klo 12.
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50
T1 T2* T3** T4 T5 T6* T7 T8 T9 T10 T11 T14 T15 T16* T17*
* T18 T19* T20* T21* T22 T23 T24 T25 T26**
T27* T28 T29** T30**
Tekstit
Muokkaamistekojen määrä
Lisää lauseen Poistaa lauseen Korvaa lauseen Siirtää lauseen
Kun kuviota 16 verrataan kuvioon 15, voidaan ensimmäisenä todeta, että teks-tit eroavat toisistaan lausetason muokkaamisteoilta enemmän kuin sanatason muokkaamisteoilta. Kuviosta 16 erottuu selvästi muutama ”tyypillinen” tapaus.
Ensinnäkin huomattavan paljon lausetasolla muokattuja tekstejä ovat tekstit T4, T5, T9, T17 ja T23, mutta nämäkin eroavat toisistaan sikäli, että teksteissä T4, T5 ja T9 yleisin lausetason muokkaamisteko on ”lisää lauseen”; teksteissä T17 ja T23 sen sijaan yleisin lausetason muokkaamisteko on ”poistaa lauseen”. Näis-sä kaikissa viidesNäis-sä tekstisNäis-sä on kolme tekstiversiota, ja kuvion 9 perusteella voidaan todeta, että nämä lausetason muutokset tehdään yleensä toista, jopa
Lisää lauseen 41 %
Poistaa lauseen 28 % Korvaa lauseen 23 %
Siirtää lauseen 8 %
KUVIO15. Lausetason muokkaamistekojen osuus koko aineistossa.
KUVIO16. Lausetason muokkaamismäärä teksteittäin.
113
kolmatta versiota kirjoitettaessa. Huomattavan vähän lausetason muokkaa-mistekoja puolestaan on teksteissä T3, T14, T15, T19 ja T25. Näissä kaikis-sa on vain kaksi tekstiversiota.67
”Korvaa sanan” on yleisin sanatason muokkaamisteko; lausetasolla ”kor-vaaminen” on selvästi vähäisempää. Eniten näitä ”korvaa lauseen” -tekoja on teksteissä T4, T5, T9, T17 ja T18. Myös tekstin T16 voi lisätä tähän ryhmään, sillä siinä selvästi yleisin lausetason muokkaamisteko on juuri ”korvaa lauseen”;
tekstiä vain ei ole muokattu lausetasolla yhtä paljon kuin viittä muuta.
Tarkastelemalla pelkästään muokkaamistekojen määrää ja luonnetta – ”lisää”,
”poistaa”, ”korvaa”, ”siirtää” – tekstit voi luokitella ainakin kahteen ryhmään:
kerralla rakenteensa ja sisältönsä saaneisiin ja vähitellen kirjoittamisprosessin kuluessa rakenteensa ja sisältönsä saaneisiin. Vähitellen muotoutuneiden ryhmä ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Jotkut tekstit ovat jatkettuja, toiset – kuten tekstit T17, T23 ja T28 – oikeastaan uudelleen muotoiltuja, koska niis-sä on paljon ”liniis-sää lauseen” -tekojen liniis-säksi ”poistaa lauseen” -tekoja. Tämän-kaltainen luokittelu perustuu puhtaasti lausetason muokkaamistekojen määrään.
Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu, mitä näiden lukujen ja tekojen takana on. Mikä saa esimerkiksi kirjoittajan jättämään tekstiversion kesken ja palaa-maan tavallaan alkuun ja siirtymään seuraavan version kirjoittamiseen? Miksi kirjoittajat poistavat jo kirjoittamaansa tekstiä? Kuudennessa luvussa palaan näihin kysymyksiin ja tarkastelen lähemmin yksittäisten tekstien muotoutumista.
Muokkaamistekoja voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, millainen vai-kutus niillä on tekstiin. Otan luvun lopuksi kaksi muokkaamisesimerkkiä.
Esimerkki 37 on tekstistä T21, jota on muokattu paljon etenkin sanatasol-la. Esimerkissä muokkaamistekojen viereen on merkitty, minkä muokkaa-misteon kirjoittaja on kulloinkin tehnyt. Katkelmassa on kaksikymmentä muokkaamistekoa. Näistä muokkaamisteoista kahta lukuun ottamatta kaikki ovat sanatason muokkaamistekoja. Vain virkkeen 11 alkuun lisätyllä sanalla mielestänivoi katsoa olevan jonkinasteinen koherenssia lisäävä vaikutus, toi-miihan lisäys t-yksikössä interpersoonaisena teemana. Virkkeen 12 edeltä poistettu projisoiva lause sen sijaan heikentää tekstin koherenssia, koska teks-tiin tuotua vierasta ääntä ei muutoksen jälkeen signaloida kuin lainausmerkeillä.
Tekstissä ei ilmaista eksplisiittisesti, kenen äänestä on kyse. (Kalliokoski 2005b: 242.) Esimerkki 38 edustaa toisenlaista muokkaamista
67 Sivuhuomautuksena voi todeta, että näistä yhdeksästä ääripäitä edustavasta tekstistä seitse-män on hyviksi arvioitujen kirjoittajien tekstejä, yksi hyvää keskitasoa olevaksi arvioidun (T17) ja yksi sellaisen, jolla on selviä vaikeuksia tekstintuottamisessa (T15). ”Keskitason” kirjoit-tajat näyttäisivät siis olevan tekstinsä muokkaajinakin ”keskitasoa”.
37. 1. tekstiversio
7) Nuorten alkoholin käyttöä vähentäessä pitäisi presidentin ja eduskunnan hieman miettiä mitä saa missäkin mainostaa. 8a) Televisiossa on väkevien aineiden mainos-tus kielletty, 8b) mutta kyllä niiden mai-noksia tulee televisiosta päivittäin piilo-mainontana. 9) Television katselu on nuo-rille yleistä puuhaa. 10) He katselevat tele-visiota useita tunteja päivittäin. 11a) Hel-singin Sanomiin (10.1.99) Raimo O. Kojon kirjoittamassa mielipide kirjoituksessa ote-taan ainakin hyvin kantaa ongelmaanja 11b) kerrotaan, kuinka televisiot todellakin ovat valtavia alkoholi juomien mainostajia, esi-merkiksi urheilussa. 12) Artikkelissaan hän kirjoittaa: "Hyväksyvätkö presidentti, tai hallitus ja eduskunta - joiden vastuulla pitäi-si olla myös kansalaisten hyvinvointi - epitäi-si- esi-merkiksi kaiken seuraavan – – ”
2. tekstiversio68
7) Nuorten alkoholin käyttöä vähentäessä pitäisi eduskunnan ja hallituksen hieman miettiä, mitä saa missäkin mainostaa. 8a) Televisiossa on suurimmaksi osaksi alko-holi juomien mainostaminen kielletty, 8b) mutta kuitenkin niidenkin mainoksia tulee televisiosta päivittäin piilomainontana. 9) Television katseleminenhan on nuorille hyvinkin yleistä puuhaa. 10) Nuoret katse-levat televisiota useita tunteja päivässä. 11) Mielestäni Ø Kojo kirjoittaa hyvin artik-kelissaan televisio mainonnasta, kuinka televisiot todellakin ovat valtavia alkoholi juomien mainostajia, esimerkiksi urheilus-sa. Ø 12) "Hyväksyvätkö presidentti, tai hallitus ja eduskunta – – esimerkiksi kai-ken seuraavan – –”
(T21)
Muokkaamisteko
- lisää sanan
- lisää sanan, lisää sanan - lisää sanan
(ei korjaa lauseenvastiketta) - korvaa sanan, siirtää sanan, lisää sanan (korjaa
pilkkuvirheen)
- lisää sanan, korvaa sanan
- lisää sanan, korvaa sanan