Viranomaisen velvollisuus neuvoa ja tehdä yhteistyötä; No yhteistyö

Mahdollisuudet täyttää HL 8 §:ssä määritelty viranomaisen velvollisuus neuvoa kuntalaisia katsottiin siirtäjäkunnissa hyviksi, sillä palvelupisteitä oli edelleen olemassa oman kunnan alueella. Lisäksi jos tietämystä kuntalaista askarruttavasta palvelusta tai asiasta ei oman kun-nan hallinnossa enää ole, kuntalainen voidaan neuvoa eteenpäin vastuu- tai toisen siirtäjä-kunnan alueella toimivan asiantuntijan luo. Viranomaisten velvollisuuden tehdä yhteistyötä HL 10 §:n mukaisesti ei kuitenkaan aina nähty toteutuvan yhtä hyvin. Vaikka haastattelijat kommentoivat yhteistyön vastuukunnan työntekijöiden kanssa sujuvan pääsääntöisesti hy-vin, eikä henkilöristiriitoja koettu olevan, joissakin tapauksissa siirtäjäkuntien henkilökunta oli kuitenkin kokenut olevansa huonomassa asemassa kuin vastuukunnan henkilöstö. Tämä oli heijastunut myös viranomaisten tekemään yhteistyöhön, sillä erään kunnan aiemmin har-joittaman yhteistoiminnan alkuvaiheessa siirtäjäkunnan henkilöstö oli kokenut vaikeaksi vastuukunnan henkilöstön tavoittamisen ja siten yhteistyön teon. Välillä siirtäjäkuntien hen-kilöstö oli myös kokenut, että yhteistoiminnassakin vastuukunnan henhen-kilöstö keskittyi enemmän oman kuntansa kuin yhteistoiminta-alueen palveluiden järjestämiseen ja tuottami-seen. Yhteistyön teon koettiin kuitenkin helpottuneen yhteistoiminnan vakiintuessa.

--että joskus me koettiin, että ei saatu samalla tavalla edes henkilöitä kiinni kun sitten mitä, mitä (järjestämisvastuuta käyttävän kunnan)

työn-tekijät, että siinä oli varsinkin alkuvaiheessa haasteita, että se rupesi loppua kohden sitten selkeästi paranemaan se yhteistyö.

Kunnallisen yhteistoiminnan aloittamiseen liittyvät henkilöstöongelmat ovat nousseet esiin myös muussa tutkimuksessa, sillä esimerkiksi Liisa Heinämäki on todennut, että useasta eri kunnasta yhteistoiminta-alueen tai vastuukunnan palvelukseen siirtyvä henkilöstö on aiheut-tanut käytännöllisiä ongelmia esimerkiksi eri kunnissa käytössä olleiden erilaisten työnku-vien ja niiden harmonisoinnin vuoksi. Heinämäen tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu sa-mankaltaisia henkilöstön eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia kuin omassa haastatteluaineis-tossani. (Heinämäki 2011, 31.) Kuntien välisessä yhteistyössä koettiin pohjoiskarjalaisten siirtäjäkuntien hallintohenkilöstön näkökulmasta olevan haasteita myös yhteistoimintaa oh-jaavan organisaation jäykkyyden vuoksi. Yhteistyö toimintojen kehittämisessä koettiin vai-keaksi, sillä yhteistoiminta-alueen toimintaa ei voitu johtaa siirtäjäkunnasta käsin, vaan

aloitteiden muutosten tekemiseen ja asioiden järjestämiseen tuli tulla itse yhteistoiminta-alu-een organisaatiosta. Tähän liittyi myös epätietoisuutta yhteistoiminnan tavoitteista ja siirtä-jäkunnan asemasta yhteistoimintakokonaisuudessa.

Joo, no tuota varmaan ihan hyvin (yhteistyö) on sujunut, ei siinä mitään sellaisia henkilöristiriitoja ole, ongelma on se, että kun on eri organisaa-tio -- jos se olisi omassa organisaaorganisaa-tiossa se sote, että niin pystyisi

työn-johdollisesti asioita sanomaan, et mitä asioita kehitetään mihin suun-taan, millä tavalla ja minkälaista yhteistyötä, mutta nyt ei pysty mene-mään toiseen organisaatioon. Aina vedotaan, kun se on toinen organi-saatio, niin sieltä pitäisi tulla se, niin että tuota silleen se on hankala se, minusta organisaatiota täältä kunnasta, joka on mukana siinä

yhteistoi-minnassa, niin ei oikeastaan pysty johtamaan mitenkään.-- Se on hyvin selkeästi tullut monessa esille, ja tuota ehkä enemmän sellaista epätietoi-suutta että missä mennään, mihin me oikein, mihin suurempaan kokonai-suuteen kuulutaan, mikä se meidän tavoite on, visio, tietysti tällaisessa

kunnassa niin se pystytään määrittämään ja mennään yhdessä siihen suuntaan, mutta nyt tavallaan irtaantuu, ja sitten on ehkä vähän

sem-moista hukassa oloa siellä.

Päätöksenteon hitauden onkin todettu olevan yksi kunnallisen yhteistoiminnan mahdollisista haittapuolista. Päätöksenteon hitaus ja monimutkaisuus johtuvat siitä, että asioista päättäviä tahoja on enemmän kuin yksittäisessä kunnassa, minkä lisäksi kuntien edustajat joutuvat usein neuvottelemaan tärkeistä päätöksistä omassa kunnassaan ennen oman kantansa esittä-mistä. Ristiriitatilanteiden ratkaiseminen on lisäksi kunnallisessa yhteistoiminnassa hanka-laa sen vuoksi, että yhteistoiminta-alueella ei yleensä ole kuntien yhteistä, korkeaa päätän-tävaltaa käyttävää auktoriteettia, joka voisi tarvittaessa päättää kuntien yhteisestä linjasta.

(Euroopan neuvosto & YK 2010, 21.)

Kunnallisten viranomaisten, toisin sanoen kuntien hallintohenkilöstön ja työntekijöiden, vä-lisen yhteistyön onnistumista heikentäviksi seikoiksi mainittiin haastatteluissa myös kuntien erilaiset toimintakulttuurit ja perinteet. Ajatus kuntien erilaisten toimintatapojen huomioon-ottamisesta sopii hyvin yhteen aiemmassa kunnallista yhteistoimintaa käsittelevässä

tutki-muksessa esiin nousseeseen päätelmään siitä, että kuntien yhteistoiminnassa tulisi ottaa huo-mioon kuntien erilaiset toimintaympäristöt ja resurssit, jotta yhteistyö olisi sujuvaa (Mänty-salo ym. 2010, 222).

Haastatteluaineistossa korostettiin myös kuntien välisen kunnioituksen ja yhteisten tavoit-teiden merkitystä hyvään hallintoon kuuluvan viranomaisten välisen yhteistyön ja laajem-minkin koko yhteistoiminnan onnistumisessa:

-- kokemus näistä, kuntien välisestä yhteistyöstä, että voisi sanoa, että aina kun semmoiseen lähdetään, niin pitäisi, vaikka me olemme erikokoi-sia, on isoja ja pieniä, niin aina pitäisi pyrkiä semmoiseen win-win-tilan-teeseen, että kaikki voittaa. Ja semmoiset pakkopäätökset että mennään joittenkin ehdoilla, tai valtion sanelemilla ehdoilla, niin ne yleensä tuot-taa huonoja lopputuloksia. Että ihmiset eivät ole motivoituneita, eivät ole

sitoutuneita, että pitää olla yhteinen näkemys, visio, yhteinen päämäärä.

-- Ja sitoutunut, että mihin lähdet, niin pitää olla sitten sitoutunut teke-mään se.

Samanlainen ajatus eri kuntien toimintatapojen ja näkemysten kunnioittamisesta on noussut esiin myös Robert Gregoryn (2003, 235) esittämänä, kun hän on kuvannut sitä, kuinka tär-keää julkisen hallintoon liittyvien pehmeämpien arvojen, kuten vastuullisuuden ja hallin-nossa työskentelevien henkilöiden välisten suhteiden, huomioiminen hallinnon uudistami-sessa, kuten pro gradu -tutkielmani kontekstissa kunnalliseen yhteistoimintaan ryhtymisessä, on.

Yhteistoimintaan osallistuvien kuntien viranomaisten tekemään yhteistyöhön liittyi myös toive kunnalliseen yhteistoimintaan liittyvän päätöksenteon paremmasta läpinäkyvyydestä.

Yhteistoiminnassa päätöksenteko koettiin monimutkaisemmaksi ja toiminta vaikeammin lä-hestyttäväksi kuin yksittäisen kunnan tasolla, minkä voidaan ajatella haittavan kuntien hen-kilöstön välisen yhteistyön tekemistä ja siten myös hyvän hallinnon toteutumista. Euroopan neuvosto ja Yhdistyneet kansakunnat ovat myös todenneet, että kunnallisessa yhteistoimin-nassa päätöksentekoprosessit ovat usein monimutkaisempia ja vaikeammin hahmotettavissa kuin yksittäisten peruskuntien tasolla (Euroopan neuvosto & YK 2010, 21–22).