Väitän kyllä, että se pienempi kunta jää aina vähemmälle
Hyvään hallintoon liittyvät myös hallinnon palveluja käyttävien ja hallinnon parissa työs-kentelevien tärkeinä pitämät arvot, jotka heijastuvat hallinnon eettisinä vaatimuksina (Sal-minen 2005, 12). Haastatteluihin osallistuneet pohjoiskarjalaisten kuntien hallintohenkilös-tön edustajat kokivat pääsääntöisesti oman ja vastuukunnan, tai muiden yhteistoimintaor-ganisaatiossa päätösvaltaa käyttävien kuntien, palveluiden järjestämiseen liittyvien arvojen vastaavan toisiaan. Tällöin myös hyvän hallinnon toteuttamisen edellytysten voidaan ajatella pysyneen toimintaan liittyvien arvojen näkökulmasta samalla tasolla kuin ennen kunnallisen yhteistoiminnan aloittamista. Pieniä eroja kuntien arvojen välillä havaittiin esimerkiksi vä-estörakenteen eroista johtuvien painotusten tai talouden merkityksen suhteen.
Varmaan pääosin joo (siirtäjä- ja vastuukunnan arvot vastaavat toisi-aan), kyllä, mutta ehkä meillä väestörakenne on pikkusen erilainen, että
meillä on paljon lapsia ja nuoria. Me on koettu se, että heidän palve-luidensa pitää olla turvattu hyvin, ja myöskin tuki siellä lapsiperheille ja
perheille, on vahva, että ei tule sitten niitä korjaavia palveluita niin pal-jon. Ja (vastuukunnalla) ehkä taas on ollut, ollut sitä, talous on ohjannut pidemmän aikaa sitä toimintaa ja sieltä on karsittu sitten niitä palveluita pois. Ja tuota, et siinä on yksi semmoinen varmaan asia, mikä, ja sitten se on ehkä mennyt sitten totta kai sen isäntäkunnan mallin suuntaan
hie-man että.
Arvoihin liittyvien vivahde-erojen ei koettu suuremmin vaikuttaneen palveluiden järjestä-miseen tai hyvän hallinnon toteutujärjestä-miseen. Eräs haastateltava korostikin sitä, että vaikka kun-tien arvot eroaisivatkin toisistaan, kunkun-tien toimintaan liittyvien tavoitteiden, eli kuntalaisten edun ja hyvinvoinnin ajattelemisen, tulee olla samat.
Kyllä ne arvot ehkä vähän erilaisia voi olla, mutta kyllä minä luulen, että ne tavoitteet ovat samat, koska että siis meidän kuntien perustehtävähän
on tuottaa palveluja kuntalaisille, niin kyllä minä luulisin, että samalla tavalla ajatellaan yleensä kunnissa. Kuntalaislähtöisesti ja kuntalaisen
näkökulmastahan meidän pitää kaikki ajatella, mitä me tehdään.
Pirkko Vartiainen (2005, 20) on liittänyt kunnalliseen hyvän hallinnon toteutumiseen myös ajatuksen kuntalaisten harjoittamasta yhteisöllisestä valvonnasta, jolla tarkoitetaan kunta-laisten mahdollisuuksia valvoa ja vaikuttaa kunnan tai kunnallisen yhteistoimintaorganisaa-tion järjestämiin palveluihin. Haastatellun pohjoiskarjalaisten siirtäjäkuntien hallintohenki-löstön mukaan kuntalaisten mahdollisuudet yhteisöllisen hallinnon toteuttamiseen eivät to-teutuneet kovinkaan hyvin kunnallisen yhteistoiminnan alkuaikoina. Tällöin kuntalaisten nä-kemysten kokoaminen oli ollut enemmän siirtäjäkunnan kuin yhteistoimintaorganisaation vastuulla. Toisaalta eräässä haastattelussa nousi hyvin esille se, kuinka kuntalaisten mielipi-teellä voi olla hyvinkin suuri merkitys kunnallisen yhteistoiminnan järjestämisessä tai jopa sen lakkauttamisessa.
No, entistä, se (kuntalaisten tyytymättömyys) ilmeni tuota valtuus-, no tietysti se ilmeni varmaan ihan suorana vaikuttamisena, että tuli aika kriittisiä kirjoituksia yleisöosastoihin ja tekstiviestipalstoihin, palveluista
ja koko systeemistä, ja sitten kunnanvaltuutetut, niin kuntalaiset heidän kauttaan sitten sitä viestiä toi, että melkein joka valtuuston kokouksen lo-pussa oli aina sitten kyselyä, ja kritiikkiä, että tämä ja tuo ei toimi, ja mi-ten tämä nyt on tällä tavalla. Ja varmaan sitmi-ten myöskin se sosiaali- ja terveyspalveluiden johto, viranhaltijajohto, niin sai sitten totta kai var-maan sähköpostia ja puheluita ja palautetta, että…-- Tällä tavalla tuli se kuntalaisvaikuttaminen, ja kyllä se sitten, se paine, paine tuota
valtuutet-tuihin kasvoi, valtuutettuja kohtaan kasvoi niin suureksi, että valtuusto sitten teki yksimielisesti sen eroamispäätöksen.
Kunnallisessa yhteistoiminnassa oman kunnan vaikutusmahdollisuuksien palveluiden jär-jestämisessä koettiin kaikissa haastatteluissa jossain määrin heikentyneen, minkä koettiin vaikuttavan myös siirtäjäkunnan kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin. Suuremmalla kunnalla on väkilukunsa perusteella yleensä enemmän edustuspaikkoja kunnalliseen yhteis-toimintaan liittyvissä toimielimissä kuin pienemmällä kunnalla. Lisäksi oman kunnan täy-destä päätösvallasta luopuminen palveluiden tai muiden tehtävien järjestämisessä nähtiin joissakin tapauksissa heikentäneen siirtäjäkunnan asukkaiden palveluihin vaikuttamiseen liittyviä mahdollisuuksia.
Tietysti voisi sanoa myöskin, että okei, pienemmässä organisaatiossa, jossain pienemmässä kunnassa, sen yksittäisen kuntalaisen ääni kuuluu
paremmin kuin isossa organisaatiossa ja näin edelleen. Että nämä ylei-set lainalaisuudet pätevät.
Eräs haastatelluista henkilöistä toivoi myös, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien pa-rantamiseen kiinnitettäisiin kunnallisessa yhteistoiminnassa enemmän huomiota. Erityisesti toivottiin sitä, että kuntien sijainnista johtuva erilaisuus asukkaiden osallisuudessa ja vaiku-tusmahdollisuuksissa otettaisiin huomioon, sillä maaseutu- ja kaupunkikuntien asukkaiden osallistuminen päätöksentekoon koettiin erilaiseksi. Hyvän hallinnon toteutumisen konteks-tissa voidaankin todeta pohjoiskarjalaisten siirtäjäkuntien hallintohenkilöstön kokemusten pohjalta se, että kuntalaisten vaikutus- ja valvontamahdollisuuksien toteutuminen on tärkeä tekijä toimivassa kunnallisessa yhteistoiminnassa ja siihen liittyvässä hyvän hallinnon to-teuttamisessa. Tämän vuoksi haastateltavat painottivat kuntalaisten vaikutusmahdollisuuk-sien parantamisen tärkeyttä, vaikka myönteistä kehitystä asian suhteen nähtiinkin jo tapah-tuneen.
Kunnallisen hallinnon merkitystä paikallisen tason demokratian ja kuntalaisten vaikutus-mahdollisuuksien toteutumisessa ovat korostaneet myös Euroopan neuvosto ja Yhdistyneet Kansakunnat kunnallista yhteistoimintaa käsittelevässä julkaisussaan, jonka mukaan kun-nallinen yhteistoiminta voi aiheuttaa demokratiavajeen paikallisella tasolla. Tällä tarkoite-taan sitä, että kunnallisessa yhteistoiminnassa päätöksenteko ei välttämättä ole yhtä avointa ja läpinäkyvää kuin esimerkiksi kunnanvaltuuston kokouksissa. Kunnallisessa yhteistoimin-nassa päätöksenteko muistuttaa enemmän virkamiesten toimintaa kuin poliittista päätöksen-tekoa, eivätkä tiedotusvälineetkään usein anna kunnallisen yhteistoiminnan päätöksille yhtä paljon huomiota kuin esimerkiksi yksittäisen kunnan poliittisille linjauksille tai ristiriidoille.
(Euroopan neuvosto & YK 2010, 21–22.)
Toisaalta poliittisen vallan jakaminen voi myös aiheuttaa riitoja yhteistoimintaan liittyvässä päätöksenteossa. Kunnallisessa yhteistoiminnassa myös tehtyihin päätöksiin liittyvä vastuul-lisuus voi toteutua huonommin kuin yksittäisessä kunnassa, jossa päättäjät yleensä tuntevat alueen toiminnan ja päätösten vaikutukset paremmin kuin laajassa ja monimutkaisessa yh-teistoiminta-alueessa. (Euroopan neuvosto & YK 2010, 21–22.) Virpi Lemponen (2005, 78) on myös omassa tutkimuksessaan havainnut sen, että eräs kuntien henkilöstön kunnalliseen yhteistoimintaan liittyvistä peloista on demokratiavajeen syntyminen palveluiden järjestä-miseen liittyvän päätösvallan siirtymisen seurauksena.
Mielenkiintoisen näkökulman hyvän hallinnon toteutumiseen kunnallisen yhteistoiminnan kontekstissa antaa myös se, kuinka tuleva maakunnallinen itsehallinto ja sille siirrettävien kunnallisten palveluiden järjestämisvastuu vaikuttavat kuntalaisten yhteisöllisen hallinnon, eli valvonta- ja vaikutusmahdollisuuksien, toteutumiseen. Kauko Heuru on todennut, että tuleva maakuntaitsehallinto saattaa aiheuttaa ongelmia paikallistason demokratian toteutu-misessa, jos maakunnan kuntien koot eroavat toisistaan voimakkaasti. Ilman aiheeseen liit-tyvää sääntelyä suuren kunnan edustajat voisivat saada enemmistön maakunnan tasolla toi-mivaan, asukkaiden valitsemaan toimielimeen. Tällöin pienempien kuntien vaikutusmahdol-lisuudet saattaisivat jäädä heikoiksi. (Heuru 2016, 87–88.)
8 KESTÄVÄ ALUEPOLITIIKKA KUNNALLISEN YHTEISTOIMIN-NAN KONTEKSTISSA
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kunnallisen yhteistoiminnan vaikutuksia kestävän aluepolitiikan toteutumiseen kahdesta eri näkökulmasta: yhteistoimintaan osallistuneiden kuntien välisen alueellisen koheesion, sekä siirtäjäkunnan ja yhteistoiminta-alueen elinvoi-maisuuden kautta. Kestävä aluepolitiikka jakautuu tutkielmassani alueellisen koheesion osalta sosiaalisiin ja taloudellisiin resursseihin, ja elinvoimaisuuden osalta puolestaan väes-töllisiin tekijöihin, elinkeinotoimintaan ja kilpailukykyyn, elinympäristöön sekä institutio-naalisiin tekijöihin (Kuvio 2).
KUVIO 2. Kestävän aluepolitiikan osa-alueet.
8.1 Alueellinen koheesio; En ehkä näkisi, että tämä yhteistyö olisi hirveän merkittävästi siihen vaikuttanut
Alueellinen koheesio on eräs Euroopan komission asettama vaatimus kestävän aluepolitii-kan toteutumiselle. Alueelliseen koheesion osa-alueita ovat komission mukaan esimerkiksi
Kestävä aluepolitiikka
Alueellinen koheesio
Elinvoimaisuus Sosiaaliset
resurssit
Taloudelliset resurssit
Väestölliset tekijät
Elinkeinotoiminta ja
kilpailukyky Elinympäristö Institutionaaliset tekijät
Lainsäädäntö
Kunnan asema yhteis-toimintaorganisaatiossa Tarjolla olevat
palvelut Sijainti
Kunnan alueella si-jaitsevat instituutiot
valtioiden kaupunkialueiden kilpailukyvyn kehittäminen, sekä samanaikaisesti myös syrjäi-sempien alueiden palveluiden saatavuuden parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen.
Julkisen sektorin toimijoiden yhteistyö, jollaiseksi kunnallisen yhteistoiminnan voi laskea, ja siitä koituvat hyödyt alueiden kilpailukyvyn ja elinvoiman parantamisessa koetaan myös tärkeäksi asiaksi alueen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion kehittämisessä. (Euroopan ko-missio 2008, 3.)
Haastatellut pohjoiskarjalaisten kuntien hallintohenkilöstön edustajat kokivat Pohjois-Kar-jalan, sekä myös omien yhteistoiminta-alueidensa alueellisen koheesion olevan taloudellis-ten ja sosiaalistaloudellis-ten resurssien näkökulmasta melko heikolla tasolla. Eroja kuntien välille toi-vat sijainti, väestölliset tekijät sekä kuntien ennustetut kehityskulut.
No onhan tässä aikamoisia eroja Pohjois-Karjalan sisällä, että tietysti tuo (alueen suurimman kunnan) ydinkaupunkiseutu poikkeaa tietysti ke-hityskuvaltaan. -- Siis tuo ydinkaupunkiseutu ja sitten mitä kauemmas siitä mennään, niin sitä heikommalta se tulevaisuus rupeaa näyttämään.
--ikärakenne on sitä vanhempi mitä kauemmaksi mennään kaupunkiseu-duilta. Ja sitten tietysti nostaa sitä haastetta, että miksi, miksi sinne kan-nattaa panostaa ja sijoittaa yritystoimintaa, miksi sinne nuoren perheen
kannattaa sijoittua, jos näköpiirissä on vain se, että maksamme enem-män veroja, veroja siitä.
Että tietyllä tavalla työpaikat, ja se taloudellinen toimeliaisuus, sehän keskittyy. Että kyllähän meillä on aika yksinapainen tämä Pohjois-Kar-jala, --niin kyllähän se taloudellinen toimeliaisuus keskittyy sinne.
Kyllä-hän sitten (joillakin maakunnan kunnilla ja kaupungeilla), niin kylläKyllä-hän siinä on erinomaisen suuria vaikeuksia. Työttömyys on korkea ja, ja sit-ten myöskin kun yritystoiminnan kasvuedellytykset eivät ole… hyvät, niin sitä kautta tulee sitten se kaikenlainen kurjistuminen, ja myöskin kuntaan
tietysti heijastuu se verotulojen kehitys.
Tutkimusaineistoni kuvastaa hyvin Taina Rintalan ja Sakari Karvosen (2003, 457–462) tut-kimukseen perustuvia havaintoja siitä, että kunnan sosiaaliset resurssit ovat yleensä sitä pa-rempia, mitä lähempänä alueen keskuskuntaa kunta, oman tutkimukseni kohdalla siirtäjä-kunta, sijaitsee. Kahden tutkimukseeni osallistuneen kunnan välillä olikin havaittavissa eroja
juuri sijaintiin liittyvien, kunnan taloudellisiin ja sosiaalisiin resursseihin vaikuttavien väes-töllisten tekijöiden, kuten väestön ikärakenteen ja työllisyyden suhteen. Tarja Lumijärvi (1985, 16–17) on myös todennut, että perifeerisen alueen asemaan ja sen kohtaamiin ongel-miin vaikuttaakin esimerkiksi juuri alueen etäisyys keskukseksi käsitetystä alueesta tai paik-kakunnasta.
Kunnallisen yhteistoiminnan ei haastatteluaineistossani koettu juuri vaikuttaneen kuntien muodostaman yhteistoiminta-alueen, tai siirtäjäkunnan ja sen muiden naapurikuntien muo-dostaman alueen koheesioon väestöllisten tekijöiden näkökulmasta. Siirtäjäkuntien hallinto-henkilöstön edustajien mukaan yhteistoiminnan vaikutukset kuntaan tai sieltä pois suuntau-tuneeseen muuttoliikkeeseen olivat olleet vähäisiä. Vaikutuksia työllisyyteen ei myöskään juuri havaittu, vaikkakin kunnallinen yhteistoiminta oli aiheuttanut joitakin muutoksia kun-nan alueella olevien työpaikkojen määrissä:
En ehkä näkisi, että tämä yhteistyö olisi hirveän merkittävästi siihen (muuttoliikkeeseen) vaikuttanut, toki jos tässä sitten, voiko tässä ajatella sitä, että meillä esimerkiksi joitakin tehtäviä, tai joitakin henkilöitä, jotka aikaisemmin, heidän toimipisteensä sijaitsi (siirtäjäkunnassa), niin
tä-män yhteistoiminta-alueen myötä he siirtyivät sitten (vastuukuntaan).
Palveluiden järjestämisvastuun siirtymisen pois kunnilta katsottiin kuitenkin voivan jossain määrin parantaa alueen taloudellista ja sosiaalista koheesiota, kun vastuu kunnallisten pal-veluiden järjestämisestä ei kaatunut yhtä voimakkaasti taloudellisilta ja sosiaalisilta resurs-seiltaan muita heikommalle kunnalle. Tosin tässä tapauksessa ei viitattu ainoastaan kunnal-liseen yhteistoimintaan, vaan myös tulevaan maakunnallisen itsehallintoon.
Ja, no okei, tähän se sote, soten siirtyminen maakuntiin, ja irti kuntara-hoituksesta, niin tämä, tämä on siinä mielessä iso muutos. Että, että nyt
ei välttämättä tarvitse ajatella niin, että okei, jos minä menen nyt (pie-neen väestörakenteeltaan ikääntyvään kuntaan) asumaan -- että joudun maksamaan lisähintaa siitä, että siellä on paljon sairaita ja vanhoja ih-misiä. Koska sehän on itse itseään ruokkiva, negatiivista kehitystä
ruok-kiva kierre--
Useat haastateltavat olivat sitä mieltä, että etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtäminen suurempien yksikköjen vastuulle oli luonut vakautta kunnan taloudelliseen tilanteeseen ja
vähentänyt kuntien välillä olevia resurssieroja. Kunnallisen yhteistoiminnan erääksi kestä-vän aluepolitiikan toteutumista edistäväksi tekijäksi mainittiinkin se, että sen turvin talou-dellisilta resursseiltaan heikotkin kunnat pystyvät turvaamaan kuntalaisilleen laadukkaiden palveluiden tarjoamisen. Toisaalta taas jo ennestään taloudellisilta ja sosiaalisilta resursseil-taan vahvojen kuntien asemaa kunnallinen yhteistoiminta saattaa samasta syystä heikentää.
Se on ihan luonnollista, vahvemmalla kunnalla on tietysti harteita enem-män viedä eteenpäin ja heikompi hyötyy, hyötyy siitä, jos esimerkiksi ajatellaan vaikka tietoteknisiä ratkaisuja tai erilaisia hankkeita, joita ei
jollakin kunnalla vaikka siihen aikaan olisi ollut mahdollista toteuttaa, niin sitten yhteistoiminta-alueella pystyttiin toteuttamaan kun toisilla oli vähän enemmän laittaa sitä. Sehän heijastui sitten näin, että kyllä, tämä
se on se etu sitten tässä. Että heikompia kannatellaan.
Kunnallisen yhteistoiminnan tuoma etu pienemmille ja taloudellisilta resursseiltaan heikom-mille kunnille on noussut esiin myös muissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Liisa Heinämäki (2011, 77) on todennut, että kunnallinen yhteistoiminta voi hyödyttää etenkin pieniä kuntia palvelujen järjestämiseen liittyvien laajempien taloudellisten ja henkilöstöresurssien vuoksi.
Pienten kuntien toimintavalmiuksiin voi vaikuttaa heikentävästi liian useille toimijoille ha-jautetun hallinnon mukanaan tuoma pienten kuntien resurssipula. Pienillä kunnilla voi olla taloudellisiin resursseihin sekä hallinnon tehokkuuteen liittyviä ongelmia, eivätkä ne välttä-mättä pysty täysipainoisesti vastaamaan vastuullaan olevien palveluiden järjestämisestä.
Vaikeudet palvelujen järjestämisessä voivatkin johtaa kuntien välisten erojen kasvamiseen ja siten eri kuntien asukkaiden välisen yhdenvertaisuuden heikentymiseen. (Illner 2010, 220–221.)
Alueelliseen koheesioon Euroopan komission (2008, 3) mukaan kuuluva kaupunkiseutujen kehittäminen, mutta samanaikaisesti myös syrjäisempien maaseutumaisten alueiden palve-lutarjonnasta huolehtiminen, herättivät myös haastateltavissa erilaisia reaktioita. Lähes kaikki haastateltavat toivat esiin sen, että kunnallinen yhteistoiminta oli vähentänyt harvaan asutetuilla alueilla olevien palvelupisteiden määrää, mikä oli omalta osaltaan heikentänyt tarjolla olevien palvelujen saavutettavuutta. Toisaalta kunnallisten palveluiden saatavuuden ei katsottu heikentyneen, sillä tarjolla oli samoja palveluita kuin aiemminkin, vaikkakin ne olivat saattaneet kunnallisen yhteistoiminnan myötä keskittyä harvempiin toimipisteisiin.
Kunnallisen yhteistoiminnan koettiin joissakin tapauksissa myös parantaneen syrjäisempien
palvelupisteiden palvelutarjontaa, kun laajempien henkilöstöresurssien myötä esimerkiksi lääkäripalvelujen järjestäminen muutamaksi päiväksi viikossa oli tullut mahdolliseksi.
Kuntien välisen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion toteutumisen kannalta erääksi tärke-äksi tekijtärke-äksi nousi haastatteluissa esiin myös kunnan sijainti suhteessa alueen tai maakun-nan suurimpiin väestöllisiin tai taloudellisiin keskittymiin. Markku Kotilainen (2009, 140) on kuvannut esimerkiksi liikenneyhteyksien, ja siten elinkeinotoiminnan ja kaupankäynnin toimivuuden, olevan merkittävä tekijä alueen, tai tässä tapauksessa kunnan, kilpailukyvylle, jolla on tärkeä merkitys myös kunnan elinvoimaisuuden kannalta. Liikenneyhteyksien mer-kitys kunnassa toimiville yrityksille ja siten kunnan taloudelliselle asemalle nousi esille eräässä haastattelussa, kun haastateltava kuvasi, kuinka kunnassa toimivat yritykset olivat aikaisemmin saaneet valtiolta tukea pitkien etäisyyksien aiheuttamiin kuljetuskustannuksiin.
Edellä mainitun kaltaisten tukien poistumisen vuoksi haastateltava korosti kunnan oman ak-tiivisen toiminnan merkitystä sen sijainnista johtuvien mahdollisten haittojen vähentämi-sessä. Erääksi keinoksi koventuneessa kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa pärjää-miseen haastatteluaineistosta nousikin esiin ajatus tietoliikenneyhteyksien hyödyntämisessä parempien alueiden välisten yhteyksien luomisessa.
Alueiden tasapainoinen kehitys mainitaan erääksi kestävään aluepolitiikkaan liittyväksi ta-voitteeksi suomalaisen aluekehityksen tavoitteita linjaavassa lainsäädännössä (Aluekehi-tysL, 7/2014). Erääksi alueelliseen tasapainoon vaikuttavaksi tekijäksi voidaan laskea asu-tuksen jakautuminen, joka on viimeisinä vuosikymmeninä näyttäytynyt asuasu-tuksen keskitty-misenä suurille kaupunkiseuduille (Harjula & Prättälä 2015, 35). Kysyttäessä siirtäjäkunnan asemasta suhteessa vastuukuntaan ja muihin mahdollisiin siirtäjäkuntiin, haastatteluissa nousivat esiin väkiluvun mukanaan tuomat vaikutusvallan ja painoarvon erot kuntien välillä.
Haastateltavat kokivat, että sillä kunnalla, jonka alueella asui eniten väestöä, oli myös yh-teistoimintaan liittyvissä asioissa vaikutusvallaltaan suurin. Tällöin myös erilaisten palvelui-den ja mahdollisuuksien katsottiin keskittyvän alueen, kuten maakunnan, suurimman kun-nan alueelle.
Sosiaalisen koheesion turvaamiseen liittyy Euroopan komission (2008, 3) mukaan myös syr-jäytymisen ehkäiseminen. Siitä huolimatta, että haastatellut kuntien hallintohenkilöstön edustajat toivat esiin kunnan sijainnin ja syrjäisyyden tuomia haittoja kunnan sosiaalisiin
resursseihin, he totesivat myös, että teknologian kehitys ja ennen kaikkea kunnan ja kunta-laisten oma asennoituminen ovat keskeisessä roolissa syrjäytymisen ehkäisemisessä.
--mitä teknologian kehitys mahdollistaa on se, että sijainti menettää mer-kitystään, tai sen painoarvo vähenee, koska verkon kautta olet periaat-teessa kiinni, kiinni missä tahansa maailman tapahtumissa. Sikäli, sikäli semmoista maantieteellisen sijainnin takia ikään kuin syrjäytymistä ei tar-vitse tapahtua, paitsi jos sen korvien välissä haluat tehdä.
Kunnallisen yhteistoiminnan tuomaksi syrjäytymistä ehkäiseväksi tekijäksi nähtiin aiemmin mainittu erikoisosaamisen ja siten erilaisten tarvittavien asiantuntijapalvelujen saatavuuden parantuminen. Toisaalta esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tärkeät sosiaalihuol-lon palvelut olivat voineet kunnallisen yhteistoiminnan myötä siirtyä kauemmaksi kuntalai-sesta, mikä voi heikentää tarvittavien palvelujen saavutettavuutta. Mahdollisesti muuttuneet painotukset palvelujen järjestämisessä tai resurssien kohdistamisessa vaikuttavat myös haas-tatteluaineiston mukaan siihen, kuinka tehokkaasti siirtäjäkunnassa pystytään toimimaan kuntalaisten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Kunnallisen yhteistoiminnan ei siis koettu vaikuttaneen merkittävästi yhteistoiminta-alueen kuntien välisiin alueellisiin kehityseroihin ja siten koheesioon. Kuntien taloudellisten ja so-siaalisten resurssien todettiinkin olevan melko lailla erilaisia. Soso-siaalisten resurssien suhteen yhteistoimintaan osallistuvien kuntien ikärakenne, sairastavuus ja työllisyys olivat kaikki asioita, joiden koettiin erottavan kuntia toisistaan, eikä kunnallinen yhteistoiminta ollut pys-tynyt merkittävissä määrin pienentämään edellä mainituista tekijöistä johtuvia eroja kuntien välillä.
8.2 Kunnan elinvoimaisuus; Palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen ei, se ei sitä kunnan elinvoimaisuutta minnekään kadota
Yhteisön elinvoimaisuutta voidaan määritellä Harwoodin, Gilesin ja Bourhisin mukaan esi-merkiksi yhteisön väestöllisten, institutionaalisten sekä yhteisön asemaan tai statukseen liit-tyvien tekijöiden kautta. Väestölliset tekijät ilmaisevat väestön määrän, ikärakenteen ja muuttoliikkeen lisäksi myös asutuksen jakautumista alueella. Institutionaaliset tekijät tar-koittavat puolestaan erilaisten institutionaalisten toimijoiden tarjoamaa tukea ja kontrollia yhteisöille, tässä tapauksessa kunnille. Yhteisön statukseen tai asemaan alueellisesti vaikut-tavat puolestaan sen taloudellinen, sosiaalinen sekä historiallinen asema. (Harwood, Giles &
Bourhis 1994, 168–169.) Pro gradu -tutkielmassani yhteisö koostuu kunnasta ja sen asuk-kaista. Yhteisön elinvoimaisuuteen vaikuttavia institutionaalisia tekijöitä ovatkin tutkiel-mani kontekstissa valtion kuntiin kohdistama säätely sekä kunnan asema yhteistoimintaor-ganisaatioissa. Kunnan alueella sijaitsevien instituutioiden on myös kuvattu olevan tärkeässä asemassa kunnan elinvoimaisuuden turvaamisessa (Nikula 2009, 3). Kuntien taloudellista ja sosiaalista asemaa olen puolestani käsitellyt jo aiemmin alueelliseen koheesioon liittyvien sosiaalisten ja taloudellisten resurssien yhteydessä. Lähestyn pro gradu -tutkielmassani elin-voimaisuuden käsitettä kunnallisen hallinnon kontekstissa myös kunnan tarjoaman elinym-päristön, elinkeinorakenteen sekä kunnan muodostaman paikallistalouden kilpailukyvyn kautta.
Elinvoimaisuuden arviointiin voidaan kuntien näkökulmasta siis liittää niiden vaikutusvalta ja asema alueellisissa instituutioissa. Pro gradu -tutkielmani aineistona toimivissa haastatte-luissa elinvoimaisuuden tämä näkökulma nousi melko selvästi esiin silloin, kun haastatelta-vat kuvasihaastatelta-vat kuntansa asemaa kunnalliseen yhteistoimintaan liittyvissä organisaatioissa.
Esille nousivat kuntien välillä olevat vaikutusvallan ja -mahdollisuuksien erot, jotka näkyi-vät esimerkiksi kuntien asukasluvun mukaan jaetuissa toimielinten edustuspaikoissa. Haas-tatellut kuntien hallintohenkilöstön edustajat kokivat, että pienempien siirtäjäkuntien asema oli alueellisen vaikutusvallan suhteen heikompi kuin suuremmalla siirtäjä- tai vastuukun-nalla. Kuntaliiton vuonna 2011 julkaisemien elinvoimaisen kunnan kriteerien mukaan eräs kunnan elinvoimaisuuden piirre on se, että kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa tehok-kaasti kunnallisiin palveluihin ja muuhun kunnan toimintaan (Sallinen ym. 2011, 9). Kun-nallisen yhteistoiminnan myötä heikentyneiden vaikutusmahdollisuuksien voidaan siis kat-soa vaikuttavan negatiivisesti siirtäjäkunnan elinvoimaisuuteen.
Instituutiot liittyvät kunnan elinvoimaisuuteen myös erilaisten instituutioiden, kuten valtion, kunnille kohdistaman sääntelyn sekä alueella sijaitsevien, kunnan kannalta hyödyllisten or-ganisaatioiden kautta. Kuntiin kohdistuvan sääntelyn merkitys kunnallisen yhteistoiminnan kannalta nousi esille useassa haastattelussa, sillä valtion asettama velvollisuus osallistua la-kisääteiseen yhteistoimintaan oli joissakin tapauksissa ollut syy yhteistoiminnan aloittami-seen. Haastatellut siirtäjäkuntien hallintohenkilöstön edustajat kokivat, ettei lakisääteinen yhteistoiminta välttämättä ole paras tie kuntien elinvoimaisuuden tukemiseen, sillä onnistu-akseen yhteistoiminta tarvitsee motivoituneet osallistujat sekä järkeväksi koetun yhteisen tavoitteen. Virpi Lemponen (2005, 5 ja 77–79) on myös todennut omassa tutkimuksessaan,
että kuntien on koettava yhteistoiminta tarpeelliseksi, jaettava yhteinen tavoite sekä kunni-oitettava toisiaan, jotta kunnallinen yhteistoiminta olisi onnistunutta. Pro gradu -tutkimuk-seni haastateltavat toivat kuitenkin esille myös sen, että kunnalla on vastuu omasta elinvoi-maisuudestaan ja taloudellisesta toimintakyvystään, ja jos kunta ei itse pysty turvaamaan toimintaedellytyksiään, valtiovallalla on oikeus puuttua sen toimintaan.
Että niin kauan kun sinulla on kassassa rahaa ja pystyt maksamaan omat juttusi ja saat olla, ei valtio puutu siihen. Mutta jos sinä niin kuin tyrit hommasi ja, ja tuota näivetyt, ja jos rupeat tekemään alijäämää, aina-kaan kohtuuttomasti, niin tietysti valtiohan sitten, ainakin
lainsäädäntö-hän mahdollistaa tämän --
Nuutti Nikulan (2009, 3) mukaan alueen instituutioiden merkitys alueellisissa kilpai-lueduissa ja innovaatiotoiminnassa on tärkeä. Esimerkiksi kunnan alueella toimivat korkea-koulut tai muut oppilaitokset voivat olla merkittävä tuki kunnan yritystoiminnalle uusien tuotteiden tai palvelujen, sekä osaavan työvoiman kouluttamisen kautta (Kotilainen 2009, 139–141; Nikula 2009, 13). Mathur, Ryynänen ja Nystedt (2003, 4 ja 15) ovat myös toden-neet tarjolla olevien koulutusmahdollisuuksien olevan tärkeitä kunnan elinvoimaisuuden säi-lyttämisessä. Haastatellut pohjoiskarjalaisten siirtäjäkuntien edustajat kokivat oman kun-tansa olevan jossakin määrin huonommassa asemassa verrattuna alueen suurimpiin kuntiin
Nuutti Nikulan (2009, 3) mukaan alueen instituutioiden merkitys alueellisissa kilpai-lueduissa ja innovaatiotoiminnassa on tärkeä. Esimerkiksi kunnan alueella toimivat korkea-koulut tai muut oppilaitokset voivat olla merkittävä tuki kunnan yritystoiminnalle uusien tuotteiden tai palvelujen, sekä osaavan työvoiman kouluttamisen kautta (Kotilainen 2009, 139–141; Nikula 2009, 13). Mathur, Ryynänen ja Nystedt (2003, 4 ja 15) ovat myös toden-neet tarjolla olevien koulutusmahdollisuuksien olevan tärkeitä kunnan elinvoimaisuuden säi-lyttämisessä. Haastatellut pohjoiskarjalaisten siirtäjäkuntien edustajat kokivat oman kun-tansa olevan jossakin määrin huonommassa asemassa verrattuna alueen suurimpiin kuntiin