5.3 Kutsumus
5.3.3 Vahva kutsumus
Vahva kutsumus, joka on varmuutta ja tietoisuutta omasta paikasta, on kolmas kategoria. Se voittaa vastoinkäymiset vahvuudellaan ja sitä leimaa sitoutuneisuus. Se on selkeä tavoite, joka pitää paikallaan.
Työllä on isompi merkitys kuin tavalliset perustelut (4)
Tai oisko se sitte tämmönen niinku motiivi, joka pitää näissä hommissa ku mä niinku kuitenkin tein suurimman osan näistä oon tehny voluntaarijuttuna että (10)
Kutsumuksen tavoitetta kohti kuljetaan aktiivisesti ja sitä ajatellen halutaan tehdä kaikki valinnat. Kutsumus myös saattaa helpottaa valinnantekoa ja kannustaa tietoisiin päätöksiin.
..valinta saattaa silleen olla aika vaikee mutta tuota mut mä luulen että se päämäärä ja niinku kutsumus kyllä jollain lailla niitä valintoja auttaa, ei se varmaan ainakaan vaikeemmaks tee niitä. (1)
Tuota, niinno se varmasti vaikuttaa sillain niin että on tavallaan niinku sitoutunut ja tavallaan keskittynyt ja haluaa tietää niinku tota näistä asioista…
(4)
… sillä on kova halu tehdä asioita, en tiedä, motivoitunut, hmm, kutsumus, se tietää varmaan mitä haluaa ja tekee, työskentelee sitte sen eteen... (3)
Vahva kutsumus näkyy huonoina päivinä tarkoituksellisuuden tunteena.
Kyllä kai se näkyy huonona päivänä. Et kyllähän tää niinkun normaalioloissa tää on työtä ku muu ja sit nää nauttii mutta siten ehkä niitä huonoja päiviä ja vastoinkäymisiä ja 42 asteen hellettä ja muuta kestää sitten paremmin kun tietää miks on paikalla. (1)
Vahva kutsumus voi olla kytköksissä uskoon tai hengellisyyteen, se ohjaa elämänvalintoja, siinä on arvoja ja arvokkuutta sekä ehdottoman selkeä tavoite.
...tietysti niinku joillekin niin kutsumus niin sit tää niinku hengellinen aspekti että ajattelee niin niinku että on ikään kuin jotenkin hengellisesti motivoitunu työhön, varmasti jollain on niinku kutsumus kutsumusta. (4)
...et on valmis luopumaan jostain, esimerkiks omasta elintasostaa et pääsee tekeen työtä, nimenomaan työtä jonka kokee arvokkaaksi, merkitykselliseksi, nii. Sitte ylipäätään sitä arvokkuutta, sihhen työhön liittyy. Työn nii, joku tavote tai tarkotus on itsessään niin tärkeetä että siihen uskoo ihan täysillä. (7) Tätä näkökulmaa lähellä on Dik & Duffyn määrittelemä calling, jonka lähde on minän ulkopuolella (2009, 427). Taloudellinen hyöty motivaattorina on toissijainen, kun omien arvojen mukainen elämäntapa mahdollistuu, toteaa Alasoini (2012, 114). Maczkulskij taas kritisoi kutsumusammatin termiä, jota hänen mielestään käytetään selittämään, miksi tietystä työstä ei makseta arvostuksen mukaista palkkaa (2013, 561).
6 Pohdinta
Takana on sukellus kehitysyhteistyön ja kutsumuksen maailmaan. Tässä tutkielmassa sain syventyä lempiteemoihini – Nepaliin, kehitysyhteistyöhön, elämänkulkuun, kutsumukseen ja käsitteiden määrittelyyn. Tutkielman aineistosta tulee tunne, että katedraalin rakentamisesta maailman parantamiseen ei ole kovin pitkä matka. Tutkielmassa tavoitteenani oli kuunnella ja kerätä Nepaliin päätyneiden työntekijöiden kertomuksia omasta työstään ja suhteestaan siihen. Niitä kuulin ja sain analysoitua monesta näkökulmasta.
Aineistonkeruumatka ja haastateltavat järjestyivät nopeasti, ja lähtöön valmistautuessa keskityin haastattelurungon rakentamisen ohella alustavaan teorian kokoamiseen.
Haastatteluiden teko sujui huomattavasti pienemmillä hidasteilla kuin Nepalin tuntien ennakkoon varauduin.
Tutkielman teoriaosuuksissa pyrin ottamaan huomioon toisaalta tuoreita, toisaalta pitkän linjan teorioita ja tutkimuksia. Erityisesti kutsumuksen käsitteen määritelmien etsimiseen käytin voimavaroja. Lähteet ovat tutkielman valmistumisen venymisen myötä hieman vanhentuneet, mutta poimin uudempia matkan varrella tekstiin mahdollisuuksien mukaan.
Lähteiden valinnassa tavoittelin ennen kaikkea niiden soveltuvuutta. Toisaalta hyvin erilaisten alojen tutkimuksesta saattoi löytyä näkökulmia teoriaosuuden sisäiseen keskusteluun. Valintoihin vaikuttivat luonnollisesti eniten saatavuuskysymykset.
Tutkielmalla ei ole yhtä tai muutamaa pohjateoriaa, vaan se rakentuu enemmänkin aineistonsa varaan. Tutkimuskysymyksiä tarkensin vielä analyysin aikana. Vaikka analyysien teoriakatsauksen kirjallisuuspohja ei ole kovin laaja, menetelmien kuvauksessa pyrin yksityiskohtaisuuteen. Samoin aineistonkeruuta ja sen käsittelyä olen kuvannut tarkasti. Analyysivalintojen kanssa elin monenlaisia vaiheita ja itse analyysin tein reilun puolentoista vuoden aikana. Lopputulos tuntuu luontevalta, ja siinä pyrin monin keinoin avaamaan lukijalle selkeiden teemojen kautta haastattelujen luomaa kutsumuksen ja kehitysyhteistyön kirjavaa ja ilahduttavaa maailmaa. Litteraatioihin palaaminen yhä uudestaan oli omiaan vankentamaan tutkielman uskottavuutta ja yhtenäisyyttä.
Tutustuin metodeihin analyysin tekemisen kanssa askel askeleelta. Toisaalta se antoi välineitä keskittyä kulloinkin käsillä olevaan analyysin vaiheeseen, toisaalta kokonaisuuteen parempi tutustuminen olisi pitänyt kokonaisuuden ja tavoitteen paremmin mielessä.
Molemmat analyysit tein muutamana kierroksena, jossa jälkimmäisessä vielä palasin litteraatioihin sitaattien poimimista varten. Alkuvaiheessa joitain numerointeja jäi tekemättä, joten sain kahlata tiedostoja muutaman kerran uudestaan. Tästä viisastuneena kuljetin sitaattien numeroinnit mukana pidempään seuraavilla analyysikierroksilla.
Tuloksista
Tutkimuksen selkein tulos on vahva toimijuus. Se näkyy niin suhteessa kotimaahan, työn merkityksen kokemuksessa ja korostamisessa, muutosvalmiudessa sekä vahvassa tulevaisuuden luottamuksessa. Työn merkitys liittyy olennaisesti kutsumukseen ja kehitysyhteistyön motiiveihin. Elämänkulussa ja tulevaisuuden suunnitelmissa työntekijät ovat aktiivisia toimijoita, joille toki sattumankin kautta tapahtuu kaikenlaista.
Muutosvalmius tuo näihin sattumiin positiivisia merkityksiä ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin luottamusta.
Tuloksissa selviää, että Suomen rooli Nepalissa nähtiin merkittävänä vaikuttajana ja rauhanrakennuksen tukijana. Usko kehitysyhteistyön merkitykseen oli vakaa, naiivista idealismista oli päästy realistiseen toiveikkuuteen ja puheeseen, jossa pohditaan rakentavasti erilaisten työtapojen tehokkuutta ja kannattavuutta. Tässä puhetavassa otettiin huomioon kansainvälisen työvoimatarpeen jatkuva arviointi, tasavertainen suhde paikallisiin ja paikallisten resurssien sinnikäs kehittäminen ja itsenäistyttäminen. Joidenkin työstä iso osa oli sen varmistamista, että annettu kehitysapu, lahjoitukset ja sopimusten mukaiset maksatukset menevät sinne, minne niiden on tarkoitettu menevän. Jos näistä työntekijöistä on kiinni, ei datan puute tule olemaan ongelma kehitysyhteistyön onnistumisen arvioinnissa.
Datan puute nähtiin yhdeksi suomalaisen kehitysavun suurimmista haasteista ulkoministeriön tilaamassa tuloksellisuusarviossa (FORMIN 2015c).
Tässä tutkimuksessa ei kuultu kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ääntä, joka oli vuonna 2015 kuitenkin euromääräisesti viidesosa Suomen maksatuksista. Valinta oli tietoinen, tällä kertaa haluttiin keskittyä sellaisiin ihmisiin, jotka tekevät suurten valintojen työtä mutta saavat siitä samalla kohtuullista, ja usein paikalliseen elintasoon nähden erittäin runsasta korvausta ja palkkaa. Elintaso nousi yllättävän vähän esille, mutta se voi luonnollisesti olla mukana siinä joukossa syitä, jotka saavat jäämään alalle projektista ja vuosikymmenestä toiseen.
Kaikissa siirtymien ja päätöstenteon kuvailussa on nähtävissä Elderin (1994) keskeiset käsitteet: ajoitus, linkitetyt elämät ja toimijuus. Ajoitus voi näkyä siinä, että ensimmäisellä kerralla hylätty projektisuunnitelma myöhemmin toteutuukin. Linkitetty elämä voi olla sekä alkamassa olevaa kuten vauva, kasvavia lapsia tai vaikka jo päättynyt elämä. Läheisen kuolema vaikuttaa yleensä poikkeuksellisen lyhyellä aikavälillä ja merkittävästi siihen, millaisia arvoja valinnat edustava ja mistä tulee mahdollisempaa kuin toisesta.
Toimijuuden kokemus on siis vahva. Se näkyy esimerkiksi siinä, että tulevaisuuden suunnitelmista puuttuu lähes kokonaan epävarmuus ja epäily. Iso tekijä on se, että tuki työlle tulee paitsi omista arvoista, myös läheisten kautta ja kotimaasta. Useimmiten myös työnsä arjessa työntekijät saavat kohdata ihmisiä, joiden elintaso on kohentunut osittain heidän ansiostaan. Kuten jo tuloksissa todettiin, ekspatriaattisuuden ristiriitaisia puolia nousi esiin vain vähän (Kouton 2015). Tämä voi johtua siitä, että työtavat on oikeasti pystytty rakentamaan niin että esimerkiksi kansainväliselle työvoimalle on todellinen tarve ja tavoitteena on oikeasti paikallisten resurssien rakentaminen. Muita yhtä todennäköisiä selittäviä tekijöitä voivat olla se, että sille on sokeuduttu tai että se oli tämän tutkielman haastattelun puitteissa liian raskas aihe käsiteltäväksi. Vaikka monenlaisia mahdollisuuksia on tarjottu, on taustalla ollut silti useimmiten vahva suuntautuminen omalle alalle joko koulutuksen tai vapaaehtoistyökokemuksen kautta. Lähetetytkin työntekijät ovat olleet hyvin aktiivisia etsiessään itselleen ja arvoihinsa sopivaa työtä, työtiimiä ja taustayhteisöä.
Myös kulttuurieroista ja kulttuurinsopeutumisesta puhuttiin vain vähän. Nepal koettiin yleensä suomalaiselle helpoksi maaksi asettua. Pienten maiden yhteneväisyydet ja mielenlaatujen samanlaisuus nousivat esille. Nämä teemat voidaan nähdä kulttuuriinsopeutumisessa syvätason eroavaisuuksina, tai tässä tapauksessa yhteneväisyyksinä (Van Vianen, De Pater, Kristof-Brown & Johnson 2004, 698).
Elämänkulun teeman kanssa kipuilin pitkään, kunnes se alkoi viimeisissä vaiheissa hahmottua matoksi tutkielman alle. Oikeiden kysymysten löytämiseen vaadittiin sekä aikaa että vaivaa. Elämänkulkujen ainutlaatuisuus ja erilaisten valintojen merkityksellisyys ei kuitenkaan kadonnut minnekään tämänkään tutkielman myötä. Kiinnostava ilmiö kehitysyhteistyöntekijöiden elämänkulussa oli jatkuvan muutoksen valmius ja todellisuus ja toisaalta erittäin vahva sitoutuminen ja tietoisuus omasta työalasta ja sen tavoitteista. Oli kyse sitten lyhyestä projektista tai pitkän aikavälin tavoitteiden koordinoinnista, esille nousi
aina usko oman työn hyvyyteen ja luottamus lopputulokseen, jossa maailma on aina piirun verran parempi.
Tämän sitoutumisen ja muutosvalmiuden ristiriidan myötä kutsumuksen laaja käsite sai tässä tutkimuksessa omanlaisensa sisällön. Siihen kuuluu esimerkiksi jatkuva arviointi siitä, kuinka täydellisesti oma työ vastaa omaan kutsumukseen. Kuva on siinä mielessä realistinen, että on erittäin poikkeuksellista, että ulkoapäin määritelty tehtävä voisi täydellisesti vastata sitä, missä omat taidot kohtaavat maailman tarpeen, kuten Aristoteles kutsumuksen määrittelee. Kutsumus nähtiin kuitenkin siinä mielessä laajana, että se saattoi liittyä myös esimerkiksi puutarhanhoitoon. Kutsumuksen pohdinnoissa nousi esille vahvasti myös teoriakatsauksesta nouseva näkemys, että kutsumus voi pysyä hengissä ja vahvistua, jos sen mukaan saa todella toimia ja elää. Duffyn (2014) mukaan kutsumuksen tunteminen ei ole kutienkaan sidottu suoraan työn olemassaoloon vaan sen tavoitteluun. Nämä pohdinnat ovat myös omiaan vahvistamaan edellä mainittua toimijuutta. Kutsumuksen hengellisyyskin tuli esille mutta pienessä roolissa. Toisaalta esille nousi ajatus siitä, että kutsumus liittyy luopumiseen. Luopuminen taas mainittiin Suomesta lähdön yhteydessä. Taakse jää suurin osa läheisistä, laaja sosiaaliturva, lasten laadultaan tasainen koulutus ja vain vähän korruptoitunut yhteiskunta.
Oman toiminnan arviointia ja jatkotutkimuksista
Aihe oli minulle henkilökohtaisesti kiinnostava ja tärkeä. Tämä on tuotu tutkielmassa esiin, haastatteluja tehdessä se tuli yleensä jälkikäteen puheeksi. Kuitenkaan itse työstä ei minulla ole ollut sen suurempia ennakko-oletuksia, vaan olen kaikin tavoin keskitytty kuulemaan haastateltavan omaa sanoitusta arjestaan. Erityisesti fenomenologis-hermeneuttisessa analyysissa tekijänä tulen näkyviin, kun muunsin merkitysyksiköt tutkijana omalle kielelleni. Tässä analyysitavassa sitä ei nähdä heikkoutena vaan se on olennainen osa Giorgin menettelyä (ks. luku 4.2.1 ja Metsämuuronen 2006). Kautta linjan koen, että kiinnostus aiheeseen on tuonut sinnikkyyttä innostua ja palata pitkänkin tauon jälkeen tekstien pariin.
Loppuvaiheen ajallisesti epäsäännöllinen työskentely antoi toisaalta asioille tilaa kypsyä, mutta on väistämättä myös vaikuttanut esimerkiksi analyysien yhdenmukaisuuteen ja joidenkin tekstiosioiden eheyteen. Näitä ilmiöiden vaikutusta olen pyrkinyt vähentämään monilla lukukerroilla tekstin kokonaisuutta viimeistellessä.
Kokonaisuutena tutkimusmatka kesti lähes kolme vuotta. Se alkoi gradun suunnitelmaseminaarissa poimitusta kuvasta, jossa oli nepalilaiseen asuun pukeutunut nainen. Se alkoi tutkimusideoiden pyörittelystä ja villien haaveiden maailmasta ja kulki huomattavasti vaatimattomampien aikeiden ja vähemmän innostuneiden aikojen kautta kohti omannäköistä tutkielmaa ja tutkimusmatkaa. Viimeiset kaksi vuotta työn pyörityksessä ja arjen ohessa analyysia viimeistellessä gradu on tuntunut joskin omalta, vähän kaukaisemmalta todellisuudelta. Alun kokopäiväisyyteen verrattuna siitä tuli vaihtoehto työn tuomille teemoille ja mahdollisuus kokonaan toisenlaisiin maailmoihin.
Oli mielenkiintoista huomata, miten monella tavalla aika vaikuttaa. Se oli esimerkiksi paras lääke oman tutkimuksen kokonaisuuden hahmottamisessa. Pitkien aikojenkin jälkeen saattoi syntyä kokoavia ajatuksia ja aineistoon palaaminen vahvisti niiden todenperäisyyttä.
Yksityiskohtia on päivitetty mahdollisuuksien mukaan. Koko työtä on yritetty lukea useaan otteeseen jotta se olisi yhtenäinen, tässä ei ole varmasti kokonaan onnistuttu.
Tutkimuksen heikoimpana kohtana näen teoriaosuuden hajanaisuuden. Suuria teorioita aiheesta ei ole, ne oli itse valittava. Aiemmin tehtyjen tutkimuksien sovellettavuus askarrutti myös usein ja perusteet päätökseen olla ottamatta tai ottaa tutkimus mukaan, ovat vaihdelleet. Tutkimukset puhuivat osittain toisiaan vastaan, tätä en ole osannut hyödyntää juurikaan. Myös se, että analyysin varsinaisen tekovaiheen aikana analyysimenetelmien tuttuuden tunne vaihteli paljon, on uskottavuusongelma. Toisinaan oli hyvinkin varma olo siitä että tietää, mitä tekee. Toisinaan ei uskaltanu pilkun paikkaa vaihtaa ilman laajaa kirjallisuuskatsausta.
Tutkielma vastaa kehitysyhteistyöntekijöitä koskevan tutkimuksen tarpeeseen.
Lähetystyöstä on oltu kiinnostuttu jo pidempään ja säännöllisemmin, kehitysyhteistyössä on pyritty ensin kunnostautumaan tulosten osoittamisessa ja todistamisessa. Mielikuvat kehitysyhteistyöstä ovat kirjavia, niin on myös todellisuus. Tämän tutkielman tavoitteena on antaa näihin mielikuviin konkreettisuutta ja työkaluja esimerkiksi heille, jotka pohtivat uraa kehitysyhteistyössä tai vaikka Nepalia maana omalle kohdalleen.
Jatkotutkimuksen paikka olisi esimerkiksi maantieteellisesti laajemmassa katsauksessa kehitysyhteistyöntekijöiden elämänkulkuun. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, onko kutsumuksen kokemus todella niin laajaa tällä työalalla kuin tämän tutkielman perusteella voisi kuvitella.
Kuten todettu, Suomi on näkynyt Nepalissa jo pitkään ja erilaisista projekteista on tehty monenlaisia raportteja ja arvioita. Tieteellistä tutkimusta työntekijöiden näkökulmasta ei kuitenkaan ole löytynyt. Ajattelen, että tutkimus asettuu yhtenä palasena sille aikajanalle, jossa Suomen läsnäoloa Nepalissa tarkastellaan. Haastateltavat kertoivat, että kokivat tärkeänä sen, että heitä kuunneltiin. Suomalaiset ovat lähteneet ja todennäköisesti tulevat lähtemään Nepaliin ja muihin maihin kehitysyhteistyöhön vielä pitkään. Tämä tutkielma avaa ja vahvistaa kansainväliseen ja kehitysyhteistyöhön liittyvään elämänkulkuun yhdistettyä monipuolisuutta ja antoisuutta. Kun elämänkulkuun tulee muiden muuttuvien tekijöiden lisäksi myös maantieteellinen ja kulttuurillinen vaihtuvuus, vaatii se ihan omanlaistaan sinnikkyyttä ja sopeutumiskykyä.
7 Lähteet
Aaltonen, T. 2007. Luova kutsumus - tarkoituksen kokemisen taito. Helsinki: Kirjapaja
Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. & Saari, S. (1994) Laadullisen tutkimuksen työtapoja.
Helsinki:Kirjayhtymä, 113- 160.
Alasoini, T. 2012. Psykologinen sopimus organisaation ja työntekijöiden yhteisenä etuna.
Teoksessa Pyöriä, P. 2012 Työhyvinvointi ja organisaation menestys.
Gaudeamus Oy.
Andersen, M. & Gustschin, T. 2012. Volunteering Abroad. A Career-Related Analysis of International Development Aid Workers. Teoksessa. Andersen, M., Al Ariss, A. & Walther, M. Routledge. Studies in International Business and the World Economy, vol. 54: Self-initiated Expatriation: Individual, Organizational and National Perspectives. Routledge, 184-204.
Andersen, M., Bergdolt, F. & Margenfeld, J. 2012, What Distinguishes Self-Initiated Expatriates from Assigned Expatriates and Migrants? A Literature-Based Definition and Differentiation of Terms. Teoksessa. Andersen, M., Al Ariss, A. & Walther, M. Routledge Studies in International Business and the World Economy, vol. 54: Self-initiated Expatriation: Individual, Organizational and National Perpectives. Routledge, 11-41.
Bellah, R. N., Madsen, R., Sullivan, W. R., Swidler, A. & Tipton, S. M. 2008, Habits of the Heart. University of California Press.
Berry, J. W. 1997. Immigration, Acculturation and Adaptation. Applied Psychology: An international review. 46 (1), 5-68.
Boyle, P. A, Buchman, A. S., Barnes, L.L. & Bennett, D.A. 2010, Effect of a Purpose in Life on Risk of Incident Alzheimer Disease and Mild Cognitive Impairment in Community-Dwelling Older Persons. Arch Gen Psychiatry, 67 (3), 304-310.
Buechner, C. F. 1973. Wishful thinking: A theological ABC (p. 95). New York:
HarperCollins.
Castree, N., Kitchin, R. & Rogers, A. 2013 A Dictionary of Human Geography. Oxford University Press.
Dik, B. J. & Duffy, R. D. 2009. Calling and Vocation at Work – Definitions and Prospects for Research and Practice. The Counseling Psychologist 37 (3), 424-450
Dik, B. J., Duffy, R. D. & Eldridge, B. M. 2009, Calling and vocation in career counseling:
Recommendations for promoting meaningful work. Professional Psychology:
Research and Practice. 40 (6), 625-632
Duffy, R. D., Bott, E. M., Allan, B. A. & Autin, K. L. 2015. Calling among the
unemployed: Examining prevalence and links to coping with job loss, The Journal of Positive Psychology. 10 (4), 332-345,
Duffy, R. D., Allan, B. A., Autin, K. L & Bott, E. M. 2013. Calling and Life Satisfaction:
It’s not about Having It, It’s About Living It. Journal of Counseling Psychology. 2013, 60 (1), 42-50.
Duffy, R. D., Allan, B. A., Autin, K. L., & Bott, E. M. 2012. Calling and Life Satisfaction:
It’s Not About Having It, It’s About Living It. Journal of Counseling Psychology. American Psychological Association 2013, 60 (1), 42-52.
Elder, G. H. Jr. 1994. Time, Human Agency, and Social Change: Perspectives on the Life Course. Social Psychology Quarterly, 57 (1), 4-15.
Encyclopædia Britannica. 2016. https://global.britannica.com/topic/Nepal-earthquake-of-2015 (Luettu 21.1.2017)
Eskola, J.&Suoranta, J. 1998 Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus
Fichte, J. G. 1965, The Vocation of Man. La Salle: Open Court
FORMIN. 2005, Finlands Development Cooperation, Helsinki
FORMIN 2013. Country Strategy for Develeopment Cooperation with Nepal 2013-2016.
Ministry of Foreign Affairs of Finland.
FORMIN. 2015a, Uusimmat
rahoituspäätökset. http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=48428
&contentlan=1&culture=fi-FI (Luettu 13.8.2015)
FORMIN 2015b, Kehitysyhteistyön
määrärahat. http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=49314#Vuos i2014 (Luettu 13.8.2015)
FORMIN 2015c, Results on the Ground? An Independent Review of Finnish Aid.
FORMIN 2017, Kehitysyhteistyön määrärahat.
http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=49314 (Luettu 12.2.2017)
Forsander, A., Raunio, A., Salmenhaara, P. & Helander, M. 2004. Sykettä ja
suvaitsevaisuutta – globaalin osaamisen kansalliset rajat. Helsinki: Edita
Forss K., Carlsen J., Froyland E., Sitari T. & Vilby K. 1988. The Effectiveness of Technical Assistance Personnel. Evaluation Study. Tilaajat: DANIDA, FINNIDA, MDC/NORAD ja SIDA.
Haanpää, R. & Laine, T. 2013. Takaisin Suomeen -kysely Euroopan suomalaisille.
Teoksessa Tuomi-Nikula, O., Haanpää, R. & Laine, T. 2013 Takaisin Suomeen. Euroopan suomalaisten ja heidän lastensa ajatuksia Suomesta maahanmuuton kohteena.Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen julkaisuja nro 42, 11-56
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90951/Takaisin_Suomeen.pdf?se quence=2 (Luettu 24.3.2017)
Hall, D. T. & Chandler, D. E. 2005. Psychological success: When the career is a calling.
Journal of Organizational Behavior. 26, 155-176.
Hallitusohjelma. 2015, Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja. 10/2015
Helander, E. 2001. Kutsumus kantaa - naislähetit Suomen lähetysseuran työssä toisen maailmansodan jälkeen. Suomen Lähetysseura
Helsingin Sanomat. 2015. Yhä useampi suomalainen jättää kotimaansa – lähtijöitä on ollut palaajia enemmän jo vuosia http://www.hs.fi/kotimaa/a1425798149656 (Luettu 19.3.2015)
Hersey, R. (1955). Zest for work: Industry rediscovers the individual. New York: Harper.
Häkkinen, K. (1996) Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Opetuksen perusteita ja
käytänteitä 21. Jyväskylän yliopisto
Ikonen-Varila, M. 2005. Muuttaako työelämä moraalia vai moraali työelämää? Teoksessa Ahokas, M., Lähteenoja, S., Myyry, L. & Pirttilä-Backman, A-M. (toim.) Arvot, moraali ja yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 95–114.
IOM 2000. World Migration Report 2000. United Nations publication
Järvilehto, L. 2014. Kohti kutsumustyötä ja joukkokukoistavaa yhteiskuntaa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä:
PS-kustannus
Kakkori, L. 2012. Ymmärtäminen ontologisena kysymisenä Heideggerin Olemisessa ja ajassa. Teoksessa Viljanen, V., Siipi, H. & Viljanen, M. 2012 Ymmärrys.
University of Turku. http://users.utu.fi/valvil/Ymmarrys.pdf (Luettu 1.5.2017) 270-279.
Koponen, J. & Kontinen, T. 2011. Kehitysapukeisarin vaatekaapilla. Helsinki.
Koponen, J. & Seppänen, M. 2007 Kehitysyhteistyön monet kasvot. Teoksessa Koponen, J., Lanki, J. & Kervinen, A. (toim.) Kehitysmaatutkimus. Johdatus
perusteisiin. Tampere: Gaudeamus
Koponen, J., Lanki, J., Sato M. ja Kervinen, M. 2016 Kehityksen tutkimus. Johdatus perusteisiin. Gaudeamus
https://www.ellibslibrary.com/reader/9789524959148 (Luettu 24.3.2017)
Korhonen, M. 2003. Omaelämäkerrat elämänkulun jäsentäjinä. Teoksessa Vanhalakka-Ruoho, M. (toim) 2003. Näkymätön näkyväksi. Elämänkulku, työura ja sukupuolitietoinen ohjaus –projektin ydinteemoja. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. 0780-5314; nro 87. Joensuun yliopisto.
Koutonin, M.R. 2015, Why are white people expats when the rest of us are immigrants?
http://www.theguardian.com/global-development-professionals-network/2015/mar/13/white-people-expats-immigrants-migration (Luettu 26.8.2015)
Kraimer, M. L., Wayne, S. J., Jaworski, R. A. 2001 Sources of support and expatriate performance: The mediating role of expatriate adjustment. Personnel Psychology 54. 71-99.
Kääriäinen, M. 2014. Kehitysavun kirous. Helsinki: Into.
Laine, T. 2001 Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II.
Jyväskylä: PS-kustannus.
Larsson, S. 1986. Kvalitativ analys - exemplet fenomenografi. Lund: Studentlitteratur
Lehtiö, P. 2004, Nainen ja kutsumus : naisteologien tie kirkon virkaan 1800-luvun lopulta vuoteen 1963. Kirjapaja.
Lätti, M. 2008. Ohjaus osana opettajan työtä. Perusopetuksen aineenopettajien käsityksiä ohjauksesta. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
Maczkulskij, T. 2013 Tutkimuksia palkkaeroista ja julkisen sektorin työmarkkinoista.
Kansantaloudellinen aikakauskirja – 109 (4), 561-564.
Makkonen, P. 2016. Self-initiated expatriate careers as resources, fit and actions. Acta Wasaensia 347 http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-665-4.pdf (Luettu 24.3.2017)
Marton, F. 1981 Phenomenography – Describing Conceptions of the World around us.
Instructional Science vol 10., 177-200.
Marton, F. 1984 Phenomenography - A Research Approach to Investigating Different Understandigs of Reality. Teoksessa Sherman, R. R. & Webb, R. B (ed.) Qualitative Research in Education Focus and Methods. London: The Falmer Press, 141-161.
Melasuo, T. 1984 ”Kolmatta maailmaa” koskevia tutkimusaineistokokoelmia suomessa.
Teoksessa Melasuo, T. Wallinista Wideriin. Suomalaisen kolmannen
maailman tutkimuksen perinteistä. Suomen rauhantutkimusyhdistys, 197-222.
Meretoja, H. 2012. Ymmärryskäsitykset ja toisen kohtaamisen ongelma. Teoksessa Viljanen, V., Siipi, H. &Sintonen, M. (toim.) 2012 Ymmärrys. Turun Yliopisto. 307-318 http://users.utu.fi/valvil/Ymmarrys.pdf (Luettu 25.3.2017)
Metsämuuronen, J. 2006 Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa Metsämuuronen, J.
(toim.) 2006. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Gummerus: Jyväskylä 81-150.
MICS3. 2015, Nepal - Multiple Indicator Cluster Survey 2014, Key Findings http://unicef.org.np/uploads/files/44234273128039655-nmics-5-key-findings.pdf (Luettu 18.3.2015)
Niemelä, K. & Salminen, V-M. (toim.) 2013. Teologiksi kasvamassa : koulutusalan valinta, opiskeluprosessi ja ammattiin suuntautuminen. Kirkon
tutkimuskeskus.
OECD. 2015. Official development assistance - definition and coverage.
http://www.oecd.org/dac/stats/officialdevelopmentassistancedefinitionandcov erage.htm (Luettu 24.9.2015)
Oestreich, J. E. 2014 The United Nations and the Rights-based Approach to Development in India. Global Governance 20 (2014), 77-94.
Peterson, C., Park, N., Hall, N. & Seligman, A. E. P. 2009, Zest and work. Journal of Organizational Behavior, 30, 161-172.
Rahkonen, J. 2015. Suomalaisten mielipiteet kehitysyhteistyöstä 2015. Taloustutkimus oy.
Raunio, A. 2004. Kutsumus ja ammattietiikka. Teoksessa Ammattikorkeakouluetiikka.
Opetusministeriön julkaisuja 2004:30. Helsinki: Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, 76–83.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_1 84_opm30.pdf?lang=fi (Luettu 24.2.2017)
Reinikka, R. 2015. Results on the Ground? – An Independent Review of Finnish Aid.
FORMIN.
Riddell, R. C. 2008. Does Foreign Aid Really Work? Hampshire: Oxford University Press
Saari, T. & Pyöriä, P. 2012, Sitoutunut työntekijä: menestyksen merkki vai edellytys?
Teoksessa Pyöriä, P. 2012 Työhyvinvointi ja organisaation menestys.
Gaudeamus Oy.
Sen, G. & Mukherjee, A. 2014. No Empowerment without Rights, No Rights without
Sen, G. & Mukherjee, A. 2014. No Empowerment without Rights, No Rights without