Työpolku, eli siirtymät kehitysyhteistyöhön ja nykytyöhön

Kuvatut työpolut ovat värikkäitä ja tapahtumia ja sattumia pullollaan. Nykyhetki voi näyttäytyä rauhallisena, mutta mielessä pyörii monenlaisia ajatuksia tehdyistä valinnoista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Tärkeänä, alusta asti selkeänä tai vasta kymmenen vuoden jälkeen selkeytyneenä, uratavoitteena on ollut ulkomaille ja kehitysyhteistyöhön tähtääminen. Työn haasteista huolimatta taaksejäänyttä tarkastellaan kiitollisena ja vähän ihmetellen. Alla muutamia esimerkkejä kehitysyhteistyöntekijän elämänkulussa tapahtuneista siirtymistä.

Koulu Opinnäytetyö

Asettuminen Harjoittelu ulkomailla

Uusi työ ja uusi kotimaa Perheen perustaminen KUVIO 1. Esimerkki siirtymistä I

Vapaaehtoistyö Suunniteltu ja peruttu projekti Käännekohta uralla

Esimiestyö Koira

Työtarjouksesta kieltäytyminen Paluu Suomeen KUVIO 2. Esimerkki siirtymistä II

Kehitysyhteistyöhön lähtöpäätöksiin ja itse lähtöön on voinut liittyä monenlaisia muutoksia ja sattumuksia. Kipinä siihen on tullut ehkä puolisolta, isoäidiltä tai satunnaiselta reissukaverilta.

Et mulle jollaki lailla niinkun maailman epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen omalta osaltani on ollu aika selvä hyvin pienestä pitäen että siinä tosiaan lähtökohtana on ollu mun isoisoisoäiti, joka tuota oli amerikan kävijä ja suhteellisen avarakatseinen ihminen sen aikases maailmassa ja tuota hän asu siinä meidän pihapiirissä… (1)

Elämänkuviot luonnollisesti muuttuvat paljon, ja toisinaan niihin on tarvittu ja saatu vähän enemmän aikaa, jotta on ehditty sopeutua ja järjestellä asioita. Monet lähtijöistä ovat saaneet hienoja mahdollisuuksia tarttua töihin jo ennen virallisten pätevyysehtojen täyttymistä. Joku on ehtinyt alalle ennen kilpailun alkamista, toinen sattunut olemaan oikeaan ihmiseen yhteydessä oikeaan aikaan. Lähtöihin on liittynyt monesti ajatus väliaikaisuudesta, joka onkin sitten muuttunut pysyväksi ratkaisuksi.

Töihin on lähdetty asia ja teema edellä, maantieteellä ei ole ollut niin väliä. Esimerkiksi hanke on ollut niin kiinnostava, että työhön on lupauduttu ennen kuin on tiedetty työpaikan sijaintia. Nepaliin on tultu sitten omien hyvien tai kuultujen kokemusten perusteella.

Toisaalta kun löytää hyvän, sitä haluaa seurata. Hyvä voi olla kuitenkin maan lisäksi työkaveri, tiimi tai esimerkiksi tietyllä hallinnon tasolla tehtävä työ.

Sitte siinä ku kerty kokemust näistä, koska nää ***paikat niin ne on aika kilpailtuja niin tuota sen kokemuksen turvin sitten mut valittiin sitten kun mä hain kun mulla oli sopimus just loppunu ja ja tuota mä hain sitte näihin ***

paikkoihin…---… Öö nii, mulle eka ilmotettii et mut on valittu tähän ohjelmaa mut ei kerrottu mitää et mihin, et otatko paika vastaan? Nii mä olin et kaimmä nyt sit otan, että en mä nyt sit tiiä (naurua) ja ja mut ei kerrottu tosiaan maata mikä mun mielestä oli vähän hassuu . Sitte myöhemmin ilmotettiin et maa ois nepal ja mullei ollu mitään kokemusta aasiasta et tää oli täysin sellanen niinku random valinta mulle ja mä mietin sitä jonkin aikaa et meenkö mä vai enkö mä mee …---… Siin joutu miettii sit että mennä maahan, jonka kieltä ei puhu ja ikin oo käyny ja sitte mä kirjottelin parille kaverille, niin se sano et mulle et joo tänne vaa et tää on kiva mesta ja sitte pari muuta vahvisti (mm) et juu kiva mesta on… (5)

Muutokset työyhteisössä tai työnkuvassa laittavat usein työpaikanvaihtoajatukset liikkeelle.

Työsuhteiden välissä tauot ovat olleet yleensä lyhyitä; on sujuvasti jatkettu projektia tai siirrytty seuraavaan ja mahdollisesti myös maasta toiseen. Esimerkiksi maasta toiseen siirtymiseen on yleensä liittynyt epätyytyväisyyttä joko itse edellisen työn projektiin tai työn ulkopuolisiin asioihin, kuten muun perheen oloihin.

…aika paljon on niinku perheeseen liittyvät kuviot että ei voi ajattella vaan sitä niin kuin pelkästään niinku ammatillisesti että esimerkiksi sillon niin oisin ollu itse mieluusti jäämässä sinne maaseudulle niinku tekemään töitä mutta että pitää sitte niinku ajatella myös perhettä ja lasten koulutusta ja tällasta…

(4)

Uralla on ollut valinnanpaikkoja, joissa järki on sanonut toista, mutta tunteen mukana on menty. Omaehtoinen ekspatriaattisuus (Andersen, Bergdolt & Margenfeld 2012, 11) on yleistä uran alkuvaiheessa, myöhemmin työssä on päästy tilanteeseen, jossa lähettävä organisaatio tarjoaa useampia vaihtoehtoja, joista työntekijä saa valita. Työuran alkuvaiheessa on menty innolla sinne, minne kukaan muu ei ole halunnut mennä ja tehty ratkaisuja, joiden on tiedetty olevan läheisille vaikeita. Polku on voinut kulkea vapaaehtoistöihin, siviiipalvelukseen, pätkätöihin, työuupumuksen partaalle, jatkamaan opintoja ja takaisin kotitoimistolle. Sitten saatu lapsi, aloitettu uusi työnhaku, käyty läpi firman vaihto ja innostuttu taas uuteen projektiin. Monenlaiset vaiheet vahvistavat Andersenin ja Gustschinin (2012) näkemystä kehitysyhteistyöntekijän uran muuntautumiskykyisyydestä.

Myös työ Nepalissa on ollut monenlaisten teemojen värittämää. Nepalissa työ liittyy kuitenkin lähes aina jollain tavalla rauhanrakennukseen ja yhteiskunnan vakauden lisäämiseen. Joskus työtä on kuitenkin jatkettu levottomuuksienkin keskellä. Tämän on mahdollistanut eri osapuolten saavutettu luottamus hyvän ja läpinäkyvän hallinnon ansioista.

Kehittyvässä yhteiskunnassa korruption kanssa työskentely kuuluu silti edelleen arkeen.

Haasteista huolimatta koetaan, että nyt ollaan juuri oikeassa paikassa. Paikallisiin tapoihin on totuttu, suhtautuminen työhön on tasoittunut ja sen paikka yhteydessä muihin aloihin on selventynyt. Ura-ajattelusta on ajan myötä tullut taustatekijä valintatilanteissa. Työ saattaa houkutella esimerkiksi sen vuoksi, että siitä saa hyvää kokemusta. Jos aiemmassa elämässä on voinut olla valmiit mallit elämästä ja työllistymisestä, nykyinen työura on pätkäsopimusta toisen perään. Vapaa-ajan vaaliminen on tärkeä osa oman työkunnon ylläpitoa.

… missä tekee ehkä liikaa töitä ko haluaa vaan oppia tekemään töitä ja haluaa näyttää mihin pystyy niin tekee sitte liikaa ylitöitä ja niin poispäin niin ehkä mitä siinä oppii niin on se että tämäki on vaan työtä ja se ehkä auttaa että siihen suhtautuu niinku täys työ, sillon sitä yleensäkki se oma työperformanssiki nousee ja mä oon ottanu sen siltä kannalta ja mä vaalin täällä mun vapaa-aikaa. Paljon enemmän ku mitä mää vaalin Suomessa. Ja että pystys sitte tekemään sen työn mitä tekee täällä mahdollisimman hyvin. (9)

Nämä työntekijät ovat aina olleet matkalla kehitysyhteistyöhön, ja ulkomaille lähdön jälkeen ei ole oltu Suomessa pitkäaikaisessa työssä. Työtä on tehty kehitysyhteistyön eri tasoilla:

kentällä, toimistossa ja vaikka lähetystyössä. Kentältä on ollut hyvä siirtyä toimistoon ja toimiston paperisuunnitelmien todellisuudesta lähtenyt ei enää kentällä sitä kaipaa. Vaikka työtä on tehty eri tasoilla, sektori on pysynyt samana. Esimerkiksi toisen työ on aina liittynyt veteen, toisen koulutukseen.

Tulevaisuus nähdään hyvin avoimena ja valoisana. Se on jo omienkin kokemusten perusteella vaihtoehtojen täyttämä.