Vastattaessa kysymykseen ”miten sinä pukeudut töihin?” sosiaalityöntekijät kertoivat käyttävänsä töissä ”perussiistejä arkivaatteita”, kuten farkkuja, t-paitoja, mekkoja, tunikoita ja neuletakkeja sekä kaulahuivia. Miespuoliset kommentoijat kertoivat käyttävänsä rentoja vaatteita, kuten huppareita ja shortseja, sekä pukeutuvansa
’dressman’ -tyylisesti farkkuihin ja neuleeseen. Lähtökohtaisesti vältetään ylipukeutumista korkokengillä ja jakkupuvuilla, mutta myös alipukeutumista käyttämällä verkkareita tai huppareita. Tästä poiketen muutama kommentoija toi esiin käyttävänsä välillä töissä sekä korkokenkiä että jakkupukua, myös hupparia muutama kertoi käyttävänsä. Vaatevalintoja ohjaa siis tavallisuuden ja huomiota herättämättömyyden normi, eli pyrkimys olla herättämättä huomiota yli- tai alipukeutumisella. Oikeuden istuntoihin valitaan kuitenkin asiallisemmat ja virallisemmat vaatteet, kuten korkokengät ja kotelomekko. Tärkeää vaatteiden valinnassa on mukavuus, rentous, siisteys ja asiallisuus. Eräs kommentoija toi ilmi kireiden ja epämukavien vaatteiden vaikeuttavan keskittymistä, sillä työ on henkisesti vaativaa ajattelutyötä. Asiallisuutta nähdään vähentävän pukeutumisen paljastavuus, ja monessa kommentissa tuotiinkin esiin, että paljastavat vaatteet eivät sovi työpaikalle. Glickin ja kumppaneiden (2005) tutkimuksen mukaan paljastava pukeutuminen voi vaikuttaa negatiivisesti korkeassa asemassa olevien naisten uraan.
”Ajattelen, että paljastava pukeutuminen on asiatonta.”
”Paljastavat baarivaatteet syö ammatillisuutta ja provosoi.”
Sosiaalityöntekijöiden yhteneväinen ja samankaltainen pukeutuminen on niin tuttu ilmiö, että se on muodostunut jo vitsin aiheeksi sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Erityisesti neuletakki nähdään olennaisena osana sosiaalityöntekijän uniformua, jonka vuoksi sitä onkin alettu sosiaalityöntekijöiden keskuudessa kutsua virkaviitaksi tai sossuviitaksi.
Sosiaalisten representaatioiden teorian mukaisesti sosiaalityöntekijöillä on jaetun arkitiedon myötä sosiaalisesti rakentunut näkemys siitä, miten töihin on soveliasta pukeutua.
”Opiskelukaverin mukaan nuo neuletakit on perus perusunivormu heidän yksikössä.
Kaikilla on sellainen.”
”Tunnetaan myös nimellä virkaviitta.”
”Itse pyrin pukeutumaan mahdollisimman neutraalisti, löytyy sossuviitta ja birkenstockit.”
”Eräs nuori muistaa joka kerta tavatessa sanoa, että kaikki te sossut pukeudutte samalla tavalla.”
Vaatemerkit
Teksteistä kävi ilmi, että sosiaalityöntekijöillä on myös hyvin vakiintuneet merkit, joita he vaatetuksessaan suosivat. Marimekko, Nosh, Uhana ja Papu olivat vaatemerkkejä, joita sosiaalityöntekijät suosivat eniten, ja niitä kuvattiin sosiaalityöntekijän perusunivormuksi. Erityisesti Marimekon ja Noshin tunnusomaisuus sosiaalityöntekijöiden vaatetuksessa on myös muodostunut jo huumorin aiheeksi.
”Sen sijaan Marimekon ja Noshin vaatteita, noita sosiaalityöntekijän perusuniformuja, käytän jatkuvasti.”
”Meillä itseasiassa joskus mietittiin virkistyspäivän ohjelmaksi Nosh-kutsuja, tuskin mikään sopisi sosiaalityöntekijöille paremmin.”
”Ai on Nosh jo laajasti rantautunut sossuille?!
”Joo kyllä ne ainakin täällä Pirkanmaalla on hyvinkin tunnistettavia sosiaalivaatteita.”
Värit ja kuosit
Teksteissä ilmeni, että sosiaalityöntekijät käyttävät värejä pukeutumisessaan eri tavoin.
Useat vastaajat kertoivat pukeutuvansa sekä töissä että vapaa-ajalla tummiin ja maanläheisiin väreihin, eivätkä he näe syytä pukeutua töissä eri tavoin. Puolestaan moni vastaajista kertoi suosivansa töissä pirteitä ja kirkkaita värejä sekä kuoseja, erityisesti työskennellessään lasten kanssa. Erikoiset kuosit tai muuten erikoiset vaatteet nähdään myös hyvinä jäänmurtajina ja keskustelun herättäjinä sekä lasten että nuorten kanssa.
”- - värit toimii vastalauseena ankeudelle”
”Alhaalla mustaa, ylhäällä kukkia, raitoja, palloja ja voimakkaita värejä.”
”Joskus saatan heittäytyä villiksi ja pukea pörröisen hupparin jossa on yksisarvinen, korvat ja pinkki harja hupussa. Saa jurommankin nuoren raottamaan omaa hupun
reunaa vähän alemmas.”
”Pienten lasten kotikäynneillä leikin usein lattiapinnalla ja vaatteet on sen mukaiset.
Tuolloin värikäs paita/kiva printti/pörröinen paita voi olla kiva muurinmurtaja.”
Käytännöllisyys
Työssä käytettävien vaatteiden tulee olla käytännöllisiä. Kommenteissa tuotiin esiin, että työpäivän aikana voi joutua moniin erilaisiin tilanteisiin, minkä vuoksi vaatteiden ja kenkien on oltava joka tilanteeseen sopivat. Tästä syystä esimerkiksi korkokengät nähtiin epäsopivina jalkineina sosiaalipäivystystyössä.
”Sosiaalipäivystyksessä ei tiedä mihin joutuu. Viekö työpäivä
maahanmuuttajaperheeseen vai palopaikalle? Semmonen vaatetus on hyvä jolla voi mennä joka paikkaan: sairaalaan, poliisiputkaan tai kotikäynnille.”
Erityisesti työhön kuuluvat kotikäynnit asiakkaiden luona, lasten kanssa toimiminen ja vanhustyö vaativat käytännöllisiä ja monikäyttöisiä vaatteita. Kotikäyntien yhteydessä vaatevalintoja ohjaa helposti puhdistettavuus, sillä asiakkaiden kodeista vaatteisiin voi tarttua likaa, tahroja, hajuja tai eläinten karvoja, jos asiakas esimerkiksi tupakoi sisällä, tai asunto on muuten likainen. Tämä huomioiden kotikäynnille ei mennä ”ykköset päällä”, vaan osalla on vaihtovaatteet tai ”huonommat vaatteet” kotikäyntejä varten.
Myös ikäihmisten kanssa työskenneltäessä otetaan pukeutumisessa huomioon mahdolliset eritteet, kuten ulostetahrat, jotka voivat päätyä työntekijän vaatteisiin. Monet kommentoijat toivat esiin tapaavansa lasten tapaamisilla istua lattialle lapsen tasolle, sekä puuhailevansa ja ulkoilevansa lasten kanssa, jonka vuoksi työvaatteiden tulee olla joustavia ja rentoja. Osa vastaajista ei kuitenkaan nähnyt käytännöllisyyden vaatimusta työssään, vaan kertoi käyttävänsä töissä esimerkiksi korkokenkiä ja mekkoja tilanteista riippumatta.
”Kerran vähän v*tutti istua kissan pissaan silkkihousuissa, mutta elämä on!”
”Vaatteiden pitää olla sellaisia, että voin istua lattialla, potkia palloa pihalla, mieluiten myös kiivetä puuhun, jos niikseen tulee.”
”Vaatteilla, oli se sitten mekko, hame, korkokengät tai mitä vaan, eivät ole esteenä sille, ettenkö voisi tarpeen mukaan istua lattialla lasten kanssa tai lähteä asiakkaan kanssa
ulos kävelylle.”
Työturvallisuus
Työturvallisuus ohjaa pukeutumista omalta osaltaan. Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelevät kertoivat käyttävänsä turvakenkiä keikoilla sekä yksikön takkia, jotta heidät tunnistetaan kriisipaikalla. Erityisesti psykiatrisessa työympäristössä työturvallisuus asetti reunaehdot pukeutumiselle, jonka myötä vastaajat eivät voi käyttää työssään huppareita, huiveja, kaulakoruja, roikkuvia korvakoruja, lettejä tai hiuslenkkejä.
Terveyssosiaalityössä työskentelevistä osa kertoi käyttävänsä töissä sairaalavaatteita hygieniasyistä.
”Turvallisuussyistä meillä ei saa olla kaulassa mitään, joten kaulakoruja tai huiveja en käytä.”