Aineiston kerääminen sosiaalisesta mediasta sisältää monenlaista eettistä problematiikkaa. Yhtenä eettisenä haasteena voidaan nähdä sosiaaliseen mediaan liittyvien yksityisyyden ja julkisuuden ulottuvuuksien ristiriitaisuus ja päällekkäisyys.
Sosiaalisen median sisältöjen ajatellaan usein olevan julkisia ja avoimia sekä ikään kuin kaikkien käytettävissä, mutta yksityisyys on silti olennaisesti läsnä sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa käyttäjien jakamat tai tuottamat sisällöt sisältävät usein kirjoitetun tekstin lisäksi runsaasti muutakin informaatiota käyttäjästä ja tämän henkilöllisyydestä, mitä yksittäinen käyttäjä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Sosiaalisen median sisältöä, kuten yksityisten ihmisten kirjottamia kommentteja, käyttäessä aineistona onkin olennaista pohtia sitä, miten tutkijana voisi varmistua siitä, että kommentin kirjoittaja on tarkoittanut päivityksensä kaikkien nähtäville, sekä sitä, tietävätkö kommenttien kirjoittajat olevansa tutkimuksen kohteena. Tutkijana tulee myös varmistaa, ettei kommenttien kirjoittajille koidu minkäänlaista vahinkoa tutkielman myötä. (Valli & Perkkilä 2015, 118–119.)
Sosiaalisesta mediasta kerätyn aineiston luotettavuuden varmistamiseksi tulee huomioida aineiston konteksti sekä sen tuottajat: miksi aineisto on syntynyt ja kuka tai ketkä sisällön on tuottanut. Sosiaalisen median käyttöön liittyy puhekielinen termi ”trollaaminen”, jolla viitataan keskustelun tahalliseen provosoimiseen ja harhaan johtamiseen esimerkiksi kommentoimalla keskusteluun ironisesti, sarkastisesti tai muuten epätodenmukaisesti vastoin todellista näkemystään. Usein tämä tapahtuu keskustelualustoilla, jossa käyttäjät voivat kommentoida anonyymisti paljastamatta henkilöllisyyttään. Tämän tutkielman aineisto on kerätty keskustelusta, jossa käyttäjien henkilöllisyys on näkyvillä kaikille osapuolille, jonka myötä voi olettaa, että käyttäjien kirjoittamat kommentit ovat todenmukaisia.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta koskevat pohdinnat kiteytyvät uskottavuuteen, luotettavuuteen ja eettisyyteen. Uskottavuudella viitataan tutkimusta lukevan yleisön sekä tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden kokemukseen siitä, että tutkimuksen tulokset ovat tosia, ja tutkimuksen aineisto on kerätty ja analysoitu huolellisesti ja asianmukaisesti. Luotettavuudella viitataan tutkijan kykyyn vakuuttaa lukija uskottavin perusteluin ammattitaidostaan, kyvystä valita ja käyttää asianmukaisia lähestymistapoja ja menetelmiä tutkimuksen toteuttamisessa. Jotta lukija voi tästä vakuuttua, täytyy tutkijan tutkimuksessaan yksityiskohtaisesti kuvata tutkimuksen etenemisen vaiheet todenmukaisesti. (Puusa & Juuti 2020b, 175.)
Luotettavuuden varmistamiseksi tämän tutkielman teon kaikissa vaiheissa, erityisesti analyysiprosessissa ja tulosten raportoinnissa, on painotettu systemaattisuutta, avoimuutta, tarkistettavuutta sekä perusteltavuutta (Puusa 2020, 143). Olen tulosluvussa nostanut esiin suoria lainauksia aineiston kommenteista, sillä suorat lainaukset auttavat säilyttämään aineiston autenttisuuden, esille tuomaan aineiston rikkauden, sekä tekemään lukijalle näkyvämmäksi tutkijan päättelyketjua (emt. 154). Aineisto-otteet näyttävät lukijalle konkreettisesti mihin tutkijana perustan tulkintani, mikä vähentää tutkitan väärinymmärrysten ja tulkintavirheiden mahdollisuuksia, ja tekee tutkimusprosessista avoimempaa ja läpinäkyvämpää.
Eettisyydellä puolestaan viitataan siihen, että tutkimus on toteutettu eettisiä periaatteita noudattaen kaikissa tutkimuksen teon vaiheissa. Hyvään etiikkaan kuuluu olennaisesti se, että tutkimuksen kohteena oleville henkilöille seuraa tutkimuksesta pelkästään hyvää, eikä tutkimukseen osallistuminen vaikuta heidän elämäänsä negatiivisella tavalla. Tämä tulee ottaa erityisen huomion kohteeksi, kun tutkimuksen aihe on sensitiivinen. (Puusa &
Juuti 2020b, 175.) Tämän tutkielman aihe ei ole oman arvioni mukaan sensitiivinen, mutta siitä huolimatta olen pyrkinyt varmistamaan, että tutkielmaan osallistuneita ei voida tutkielman perusteella tunnistaa, eikä heille voi koitua osallistumisestaan negatiivisia seurauksia. Kommentit, sähköpostit ja yksityisviestit ovat käsitelty anonyymisti aineiston analyysiprosessista saakka, eikä tutkielmassa esiin nostetuista kommenteista voi päätellä kommentin kirjoittajan henkilöllisyyttä eikä muitakaan tunnistetietoja, kuten asuinpaikkakuntaa.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012, 6) laatimien hyvän tieteellisen käytännön ohjeiden mukaisesti olen kaikissa työn vaiheissa ottanut muiden tutkijoiden työt ja saavutukset huomioon viittaamalla heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla, jotta he saavat saavutuksistaan niille kuuluvan arvon. Olen hankkinut asianmukaiset
tutkimusluvat tutkimukseen osallistuneilta sosiaalityöntekijöiltä sekä Facebook-ryhmän ylläpitäjiltä aineiston keruuta varten. Tutkielmassa käytetyt tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmät ovat eettisesti kestäviä sekä tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttäviä, ja niiden ominaispiirteet ja käyttö tutkielmassa on avattu ja selitetty lukijalle yksityiskohtaisesti.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan harvoin arvioida reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Reliabiliteetin arvioinnissa kiinnitetään huomio siihen, tutkitaanko kohdeilmiötä valituilla menetelmillä ja mittareilla luotettavasti niin, että mittaustilanne, mittaaja ja satunnaiset tekijät eivät vaikuta tutkimustuloksiin. Validiteetin avulla puolestaan arvioidaan miten hyvin mittari ja käytetty tutkimusmenetelmä mittaavat sitä ilmiötä, jota tutkimuksessa on tarkoitus tutkia. (Aaltio & Puusa 2020, 179.) Reliabiliteettia ja validiteettia voidaan kuitenkin sovelletusti käyttää diskurssianalyyttisen tutkielman arviointiin. Diskurssianalyysille ominaista on tulkintojen ainutkertaisuus:
diskurssin tulkinta voi olla erilainen toisessa kontekstissa, tai toisenlaisen tutkimusongelman alaisuudessa. Tutkimusaineistoa on mahdollista analysoida osoittamalla, että kaikki tekijät eivät tue tutkijan tekemää tulkintaa, mutta perustella miksi tulkintaan on päädytty. Luotettavuuden arvioinnin tukena on mahdollista käyttää tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden omia näkemyksiä ja arviointeja tutkijan tekemistä tulkinnoista. Myös tutkimustulosten esittäminen niin, että niitä on mahdollista verrata muihin samantyylisiin tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin, lisää tutkimuksen luotettavuutta. (emt. 186.)
Tutkielman pohjalta ei kuitenkaan voida tehdä täysin yleistettävissä olevia päätelmiä, sillä empiirisen laadullisen tutkimuksen aineisto perustuu tutkittavien omakohtaiseen kuvaukseen ja kokemukseen tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Tutkielmassa esitettyjä tulkintoja voidaan kuitenkin pitää vakuuttavina, kun ne on tuotettu luotettavalla ja systemaattisella analyysilla. Tulkintojen vakuuttavuutta lisää kuvaus käytetystä metodista (Puusa 2020, 146–147), minkä vuoksi olen luvussa 3 pyrkinyt tarjoamaan lukijalle kattavan ja yksityiskohtauksen kuvauksen diskurssianalyysistä tutkimusmenetelmänä.
Olen itse työskennellyt sosiaalityön opintojen ohessa sosiaalityöntekijän tehtävissä, eli minulla on omakohtaista kokemusta ja näkemystä sosiaalityöntekijän ”soveliaasta”
ulkonäöstä. Pyrin kaikissa tutkielman tekovaiheissa tiedostamaan omat kokemukseni sekä ennakkokäsitykseni aiheeseen liittyen, jotta voin toteuttaa tutkielman mahdollisimman objektiivisesti. Puhdas objektiivisuus on kuitenkin käytännössä
mahdotonta toteuttaa, sillä tutkijana omat kokemukseni ovat vaikuttaneet ja ohjanneet tutkielman aiheen valintaa, tutkimuskysymyksen asettelua sekä aineiston hankintaa.
Alkuperäinen innostus tutkielman aiheen tutkimiseen saa alkunsa myös omista kokemuksistani. Oma tutkijapositioni on siis vahvasti läsnä tutkielman tekemisessä ja toteuttamisessa, mutta olennaista on sen tiedostaminen, jotta minun on mahdollista tarkastella ja analysoida aineistoa, raportoida tulokset ja vetää johtopäätökset mahdollisimman objektiivisesti.
4