Tutkielmani kohteena on sosiaalityöntekijöiden tuottamat kertomukset siitä, miten he pukeutuvat töihin, ja mitkä pyrkimykset pukeutumista ohjaavat. Tutkielman aineisto koostuu kirjoitetusta tekstistä, ja se kerätty sosiaalisen median viestipalvelusta Facebookista. Aineisto koostuu suljetussa, sosiaalityöntekijöille tarkoitetussa ryhmässä käydystä keskustelusta, kahdesta yksityisviestistä ja neljästä sähköpostista.
Aineisto on kerätty kokonaisuudessaan sosiaalisesta mediasta. Sosiaalinen media nähdään paikkana, jossa käyttäjät voivat luoda, ladata ja jakaa omia sisältöjä, jakaa henkilökohtaisia tietoja ja olla vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien kanssa. Sosiaalisen median käyttäjät ovat aktiivisia toimijoita ja tuottajia, ja heidän välisensä viestintä
sosiaalisen median alustoilla nähdään vuorovaikutuksellisena toimintana. Sosiaalisessa mediassa yhdistyy nykyteknologia, käyttäjien välinen vuorovaikutus sekä käyttäjien tuottamat sisällöt. Toiminta sosiaalisessa mediassa on julkista tai puolijulkista: käyttäjät voivat itse valita ja rajata yleisöä, jotka näkevät heidän jakamansa tai tuottamansa sisällön. (Valli & Perkkilä 2015, 116.)
Sosiaalinen media luo uudenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle: sosiaalinen media voi toimia tutkimuksen välineenä, lähteenä tai paikkana. Kun tutkimuksen aineisto kerätään esimerkiksi sosiaalisen median keskustelupalstalta, kuten tässä tutkielmassa, sosiaalinen media toimii tällöin tutkimuksen välineenä. Sosiaalinen media onkin otollinen väylä kerätä tutkielman aineisto, sillä sosiaalinen media sisältää runsaasti materiaalia lähes mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä, ja samasta aihepiiristä kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa erilaisilla keskustelupalstoilla ja -sivustoilla. Sosiaalinen media tarjoaa erilaisia ja monipuolisia viestinnän tapoja ja muotoja, ja se onkin hiljalleen syrjäyttämässä sanomalehtien yleisönosaston kirjoitukset. Internetin ja sosiaalisen median saatavuuden, helppouden ja vaivattomuuden myötä nykypäivänä ihmiset saavat äänensä kuuluviin sosiaalisen median kautta. (Emt. 116–118.)
Tutkielmani aineistona toimiva keskustelu on käyty suljetussa ryhmässä, jonka jäseniksi pääsevät vain sosiaalityöntekijät sekä sosiaalityöntekijäopiskelijat. Pohdin erilaisia aineistonkeruutapoja, kuten sähköpostikyselyä ja teemahaastattelua, mutta päädyin keräämään aineiston Facebookin ryhmästä useastakin syystä. Ryhmässä on 3,7 tuhatta jäsentä, joten sitä kautta tavoitin kerralla nopeasti ja tehokkaasti suuren määrän sosiaalityöntekijöitä. Facebook on hyvin yleinen ja suosittu sosiaalisen median kanava, joten oletuksenani oli, että ryhmän jäsenet käyttävät sitä kohtuullisen aktiivisesti.
Facebook-keskusteluun osallistuminen kommentilla myös on nopea ja helppo tapa vastata, eikä se vaadi kohtuuttomasti aikaa. Sosiaalityöntekijöiden työmäärä on usein suuri, eikä mihinkään ylimääräiseen, kuten sähköpostikyselyihin vastaamiseen tai haastatteluun osallistumiseen ole välttämättä aikaa tai jaksamista muun työn ohessa.
Uskon siis, että Facebook oli varmin tapa saada yhteys sosiaalityöntekijöihin sekä saada mahdollisimman paljon vastauksia. Myös tutkijalle aineiston kerääminen sosiaalisen median kautta on suhteellisen helppo ja nopea tapa, eikä vie niin paljon aikaa, kuin esimerkiksi haastatteleminen litterointiprosessineen, koska aineisto on jo valmiiksi litteroidussa muodossa.
Valitsin kerätä aineiston julkisen keskustelun avulla. Tämä on perusteltua, koska tutkielman aihe ei ole arka eikä sensitiivinen, tutkimuksen kohteena ei ole haavoittuvat
ryhmät, tutkimustulokset eivät voi leimata yksilöitä tai ryhmiä, tutkimukseen ei liity turvallisuusuhkia, eikä tutkittaville voi aiheutua tutkimuksesta henkistä haittaa. Uskon, että Facebook-keskusteluun kommentoiminen oli tutkittaville miellyttävä sosiaalinen kokemus. Vastaajat näkivät muiden vastaukset, joista voivat mahdollisesti inspiroitua pohtimaan asiaa monelta eri kantilta ja saada vertailupohjaa omille näkemyksille. Moni kommentoikin keskusteluun, että on hyvin mielenkiintoista lukea muiden – tuttujen ja tuntemattomien kollegoiden – näkemyksiä aiheesta, sekä moni kommentoi myös aiheen olevan erittäin hyvä ja mielenkiintoinen.
Keskustelu oli hyvin aktiivista ja kommentteja kerääntyi nopeasti suuri määrä.
Keskustelussa vastaajat kertoivat omia kokemuksiaan, vertailivat vastauksiaan, muistelivat yhdessä hauskoja pukeutumiseen liittyviä tilanteita työelämässä ja vitsailivat aiheesta. Keskusteluun sisältyi siis paljon huumoria, mutta myös toisten näkemysten kyseenalaistamista, lisätiedon pyytämistä ja vastakkaisten näkökulmien esittämistä.
Keskustelussa ilmenneiden näkemysten moninaisuus, monipuolisuus ja ristikkäisyys osoittivat, että aiheesta on hyvin erilaisia ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä.
Keskustelussa tuli siis ilmi paljon sellaisia näkökulmia, joita en ollut osannut etukäteen odottaa, eli eri näkemysten ja motiivien runsaus jopa yllätti minut tutkijana. Jälkikäteen asiaa pohdittuani, koen aineiston keräämisen sosiaalisen median, tarkemmin Facebookin, avulla erittäin hyväksi ideaksi, ja aineiston keruun kokonaisuudessaan oikein onnistuneeksi.
Kirjoitin ryhmään keskustelunaloituksen, jossa esittelin itseni ja kerroin tekeväni pro gradu -tutkielmaa kyseisestä aiheesta. Pohdin keskustelunaloituksen kysymyksenasettelua pitkään. Tutkimuskysymyksenä ”miltä sosiaalityöntekijän pitää näyttää ja miksi?” on hieman huomiota herättävä tai provosoiva, joka voisi mahdollisesti saada keskustelun niin sanotusti ”väärille raiteille” ja huomion kiinnittymään epäolennaiseen, joten päätin valita lempeämmän ja neutraalimman lähestymistavan.
Tutkielmassani olen kiinnostunut sosiaalityöntekijöiden omista kokemuksista ja näkemyksistä, joten päätin kysyä:Miten sinä pukeudut töihin? Miksi? Pyritkö viestimään pukeutumisella jotain? Tällä kysymyksenasettelulla pyrin saamaan vastaajat kirjoittamaan mahdollisimman omakohtaisia ja autenttisia kokemuksia ja näkemyksiä, eikä niinkään vastaamaan yleisellä tasolla siihen, millaisia he ajattelevat sosiaalityöntekijöiden ulkonäkövaatimuksien olevan yhteiskunnallisella tasolla.
Ohjeistin keskusteluun osallistuvia kommenttien kirjoittamisessa kertomalla keskustelunaloituksessa, että tässä tutkielmassa pukeutuminen käsitetään laajempana
kokonaisuutena, johon sisältyy vaatetuksen lisäksi myös muun muassa tyyli ja tapa pukeutua ja ehostautua, hiukset, meikkaaminen, lävistykset ja tatuoinnit. Pyrin tuomaan selkeästi ilmi käyttäväni keskustelua tutkielmani aineistona ja varmistamaan kommentoijien halukkuuden osallistua tutkimukseen kirjoittamalla aloitukseen ”mikäli kommentoit, annat luvan käyttää kommenttiasi tutkimuksessa”. Annoin mahdollisuuden osallistua tutkimukseen myös lähettämällä minulle yksityisviestin tai sähköpostin, mikäli julkisen kommentin kirjoittaminen ei tunnu mieluisalta. Painotin, että kommentit ja viestit käsitellään anonyymisti.
Aluksi keskusteluun tulleet kommentit käsittelivät lähestulkoon pelkästään vastaajien työssä käyttämiä vaatteita, eikä kommenteissa käsitelty motiiveja pukeutumisen ja ulkonäön taustalla (eli miksi vastaajat pukeutuvat juuri kyseisellä tavalla), jotka ovat ensisijaisesti tutkielman kiinnostuksen kohteena. Jouduin kerran ohjaamaan keskustelua kirjoittamalla kommentin, jossa korostin olevani kiinnostunut erityisesti symboliikasta ja sanattomasta viestinnästä pukeutumisen taustalla. Muuten keskustelu eteni omalla painollaan, eikä minun tarvinnut sitä ohjata tai rajata. Vuorokauden kuluttua keskustelunaloituksen julkaisemisesta keskusteluun oli kirjoitettu n. 200 kommenttia.
Seuraavan kolmen vuorokauden kuluessa keskusteluun oli tullut vielä noin 20 kommenttia lisää, sekä olin saanut yllä mainitut yksityis- ja sähköpostiviestit. Päätin tämän olevan riittävä määrä aineistoa, ja kirjoitin keskusteluun kommentin, jossa kerroin saaneeni kerättyä aineiston ja kiitin vastaajia osallistumisesta.
Aineiston esittely
Keskusteluun osallistuneet ovat sosiaalityöntekijöitä tai sosiaalityöntekijäopiskelijoita.
Keskustelussa on yhteensä 226 kommenttia ja kommentoijia yhteensä 131, joista 7 on miesoletettuja ja loput 124 naisoletettuja. Keskustelun kommenttien lisäksi sain kaksi yksityisviestiä ja neljä sähköpostiviestiä, joiden kirjoittajat ovat kaikki naisia. Lisäksi eräs ryhmän jäsen oli kirjoittanut ajatuksiaan kyseisestä aiheesta ryhmässä käytyyn keskusteluun vuonna 2019, ja antoi minulle luvan käyttää hänen kommenttejaan tutkielmassani. Keskustelun kommenttien, yksityisviestien ja sähköpostien myötä tutkimukseen osallistuneiden kokonaismäärä on 137, josta 5,1 % on miesoletettuja ja 94,9
% on naisoletettuja. Vastaajien ikäjakaumasta ei ole tietoa.
Kerätty aineisto on laaja, monipuolinen ja rikas – sekä tutkittavien määrän että sisällön puolesta. Keskustelunaloituksessa en pyytänyt osallistujia mainitsemaan työtehtävää tai
-nimikettä, sillä ne eivät ole tutkimuksen kannalta relevantteja, mutta monet vastaajat sisällyttivät ne kommenttiinsa, ja aineiston rikkauden ja moninaisuuden osoittamiseksi merkitsin ne ylös. Keskusteluun osallistuneista neljä mainitsi työskentelevänsä johtavina sosiaalityöntekijöinä sekä kaksi kertoi olevansa eläkkeellä. Muut kommentoijat mainitsivat työskentelevänsä sosiaalityöntekijänä, ”rivityöntekijänä”, tai eivät maininneet nimikettään lainkaan. Keskusteluun osallistuneet toivat esiin työskentelevänsä alla esitellyissä työtehtävissä ja toimintaympäristöissä:
· lastensuojelu, lapsiperhepalvelut
· lastenvalvoja
· sosiaali- ja kriisipäivystys
· vastaanottokeskus, maahanmuuttajapalvelut, pakolaistyö
· perheneuvola
· koulukuraattori
· terveyssosiaalityö à lastenpsykiatria, aikuispsykiatria, mielenhäiriöosasto, vuodeosasto, perusterveydenhuolto, terveyssosiaalityön kehittämistehtävä
· gerontologinen sosiaalityö
· vammaissosiaalityö
· mielenterveys- ja päihdetyö
· aikuissosiaalityö, nuorten sosiaalityö
· asumissosiaalinen työ
· turvakoti
· kriminaalihuolto, vankila
· lehtori
· sosiaalitoimi
· aluehallintovirasto AVI