6 Tutkimustulokset
6.1 Vaaratapahtuma ja sen vaikutus terveydenhuollon ammattilaiseen
6.1.1 Vaaratapahtuma
Kuvio 4. Vaaratapahtuma ja sen vaikutus terveydenhuollon ammattilaiseen
6.1.1 Vaaratapahtuma
Yläkategoriaan ”vaaratapahtuma” muodostui kaksi alakategoriaa, jotka ovat vaaratapahtuman syntyminen ja vaaratapahtuman luonne. Kategoriat on esitelty kuviossa 5.
Kuvio 5. Vaaratapahtuma
Vaaratapahtuma ja sen vaikutus terveydenhuollon
ammattilaiseen
Vaaratapahtuma
Vaaratapahtuman vaikutus
terveydenhuollon ammattilaiseen
Vaaratapahtuma
Vaaratapahtuman syntyminen Vaaratapahtuman
luonne
Vaaratapahtuman syntyminen
Hoitotyön johtajien mukaan vaaratapahtumia syntyy terveydenhuollon toimintaympäristössä useista eri syistä. Vaaratapahtumat johtuvat usein inhimillisestä vahingosta, huolimattomuu-desta tai työntekijän vajavaisesta osaamisesta suhteessa työtehtävään. Lisäksi vaaratapahtuma voi johtua laajemmasta systeemiin liittyvästä ongelmasta, joka johtaa lopulta poikkeamaan. Välit-tömien potilaskontaktien suuresta määrästä johtuen systeemistä aiheutuvan virheen tekijä ja näin ollen myös haitallisten psykologisten vaikutusten kokija on usein hoitotyön ammattilainen.
Läheltä piti -tilanteita ja lieviä vaaratapahtumia syntyy terveydenhuollossa useammin kuin hoito-virheeksi luokiteltavia vakavia tapahtumia. Kuitenkin myös sekä läheltä piti -tilanne että lievä vaa-ratapahtuma saattaa olla ammattilaiselle haitallinen ja hän saattaa kokea tapahtuneen seurauk-sena traumatisoitumista.
”Tässä niinkun esimiehenä rauhotettu, kun ei ole ollut niin vakavasta tapahtumasta [kyse]. Mutta kyllähän se sitten on voinut olla hänelle vakava tapahtuma henkilö-kohtaisesti.” (H11)
Vaaratapahtuman luonne
Vaaratapahtuman luonne riippuu toimintayksiköissä toteutettavasta hoitotyöstä. Somaattisessa hoitotyössä korostuvat laitteisiin ja tarvikkeisiin liittyvät vaaratapahtumat, kun taas psykiatri-sessa hoitotyössä vaaratapahtumat liittyvät usein hoidon tarpeen tai riskikäyttäytymisen arvioin-tiin. Osa vaaratapahtumista muodostuu varsinaisissa työtehtävissä, mutta myös työolosuhteet ja työn luonne saattavat altistaa työntekijän vaaratapahtumille. Esimerkiksi ensihoidossa jälkihoi-don tarvetta aiheuttavat vaaratapahtumat saattavat liittyä liikenteeseen. Tapaturmia sen sijaan esiintyy kaikenlaisissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä.
Hoitotyön johtajien mukaan useimmat terveydenhuollon vaaratapahtumat johtuvat häiriinty-neestä tiedonkulusta joko oman ammattiryhmän sisällä tai eri ammattiryhmien välillä. Vaarata-pahtumaan saattaa johtaa myös se, että sovittuja toimintamalleja ei noudateta joko tietoisesti tai
tiedostamatta. Vaaratapahtuma voi johtua huolimattomasti tehdystä hoidon tarpeen arvioin-nista, jolloin esimerkiksi kaikkia potilaasta saatavilla olevia tietoja ei olla hyödynnetty päätöksen-teossa.
”No varmaan semmosia graaveja lääkkeenantovirheitä on tehty ja sitten jos poti-laalta ei oo huomioitu jotain tiettyä labra-arvoa, mikä on ollu jossain tietyssä proses-sissa jo tiedossa, mutta ei oo sitä jostain syystä huomioitu”. (H4)
Vaaratapahtuma saattaa syntyä myös silloin, kun potilaan oireita ei tunnisteta tai tunnistettuihin oireisiin ei reagoida tarpeenmukaisesti, jolloin esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa olevan laan riskikäyttäytyminen jää tunnistamatta. Riskikäyttäytyminen saattaa johtaa siihen, että poti-las on lopulta vaaraksi itselleen tai muille. Potilaan psyykkisten oireiden puutteellinen tunnisminen saattaa johtaa myös siihen, että potilaan kohtaatunnisminen tilanteeseen sopimattomalla ta-valla provosoi potilaan riskikäyttäytymistä. Suoraa yhteyttä hoitotyöntekijän toiminnan ja vaara-tapahtuman välillä voi kuitenkin olla vaikea osoittaa erityisesti psyykkisiä oireita ja niihin liittyvää päätöksentekoa arvioitaessa. Selvitettäessä vaaratapahtumaan johtaneiden tilanteiden kulkua voidaan kuitenkin miettiä, olisiko vastaavassa tilanteessa mahdollista toimia toisin potilasturvalli-suuden varmistamiseksi.
”Vaaran tunnistaminen on sitten liittyny joihinki tilanteisiin, et siel on ollu potilaita, joilla on ollu esim. riskikäyttäytymistä ja ei oo tunnistettu sitä ja se on sitten siinä mielessä aiheuttanu vaaratapahtumia, että ei oo osattu potilasta hoitaa ihan oikein ja potilas on jouduttu, vaikka sitte eristämään sen takia”. (H8)
Lääkehoitoon liittyvien vaaratapahtumatilanteiden kulku ja intervention tarve on yleensä selke-ästi osoitettavissa. Useimmat vaaratapahtuman jälkihoidon tarpeet liittyvätkin lääkehoitoon.
Lääkehoidon poikkeamat saattavat johtaa väärän lääkkeen, lääkeannoksen tai lääkemuodon an-toon. Lääkevirheiden vakavuus korostuu lapsipotilailla, sillä pienetkin poikkeamat saattavat olla potilaan kannalta kohtalokkaita. Lääkehoidon turvallisuutta tukee moniammatillinen yhteistyö, mutta joskus virheellisesti annettu lääkemääräys johtaa siihen, että lääkehoitoa toteuttavasta
hoitotyöntekijästä tulee virheen varsinainen tekijä. Lääkehoitoon liittyvät vaaratapahtumat kuor-mittavat työntekijöitä erityisesti silloin, kun virhe on johtanut potilaan kokemiin haittoihin.
Haastatteluissa ilmeni, että terveydenhuollon toimintaympäristössä esiintyy myös muita jälkihoi-don tarvetta aiheuttavia vaaratilanteita, kuten liikenteen aiheuttamat vaaratilanteet sekä poti-laan tai omaisen henkilökuntaan sekä muihin potilaisiin kohdistamat uhka- ja väkivaltatilanteet.
Monissa organisaatioissa onkin käytössä toimintaohjeet väkivalta- ja muiden uhkatilanteiden kä-sittelyä varten. Väkivalta- ja uhkatilanteita pyritään ehkäisemään muun muassa ennakoivilla toi-mintamalleilla, hälytysjärjestelmillä sekä vartioinnilla. Nämä ulkoisen vaaran aiheuttamat tilan-teet on kuitenkin rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle, vaikka niiden käsittelyssä ja jälkihoi-dossa esiintyykin samoja elementtejä kuin potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien jäl-keen.
6.1.2 Vaaratapahtuman vaikutus terveydenhuollon ammattilaiseen
Yläkategoriaan ”vaaratapahtuman vaikutus terveydenhuollon ammattilaiseen” muodostui viisi alakategoriaa, jotka ovat vaaratapahtuman ilmitulo, vaaratapahtuman aiheuttamat reak-tiot työntekijässä, vaaratapahtumasta johtuvien reaktioiden havaitseminen, haitallisia kokemuksia vahvistavat tekijät ja vaaratapahtuman vaikutus työkykyyn. Kategoriat on esitelty kuviossa 6.
Kuvio 6. Vaaratapahtuman vaikutus terveydenhuollon ammattilaiseen Vaaratapahtuman ilmitulo
Vaaratapahtuman ilmitulo on raskasta siihen osallisena olleelle terveydenhuollon ammattilai-selle.
”Et jos se on oikee virhe ja jos siit vielä aiheutu potilaalle haittaa, ni sehän on niinku… onhan ne kovii paikkoja ja saa tietysti ollakin, koska eihän niin saisi tapah-tua”. (H6)
Vaikka vaaratapahtuma ei olisi ollut vakava, se saattaa olla työntekijälle henkilökohtaisesti mer-kittävä ja jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa. Virheen tunnustaminen voi olla vaikeaa etenkin sil-loin, kun ammattilaisen työkokemus toimintayksiköstä tai terveydenhuoltoalalta on vähäinen ja hän kokee epävarmuutta omasta osaamisestaan tai uskottavuudestaan.
”Varsinkii uusilla hoitajilla, jotka tulee ja vastavalmistuneilla, niin niillä voi jäädä hel-posti syyllisyys tälläsissä tilanteissa”. (H15)
Vaaratapahtuman vaikutus terveydenhuollon
ammattilaiseen
Vaaratapahtuman ilmitulo
Vaaratapahtuman aiheuttamat reaktiot
työntekijässä
Vaaratapahtumasta johtuvien reaktioiden
havaitseminen
Haitallisia kokemuksia vahvistavat tekijät
Vaaratapahtuman vaikutus työkykyyn
Vaaratapahtuma saattaa aiheuttaa työntekijässä voimakasta syyllisyyden tunnetta, jolloin esi-merkiksi hoitotyön johtajan hyvää tarkoittavat interventiot tilanteen ja työntekijän henkisen tilan kartoittamiseksi saatetaan kokea työntekijää osoittelevina toimina. Avoin ja syyllistämätön poti-lasturvallisuuskulttuuri tukee työntekijän kykyä suhtautua vaaratapahtumaan itseään syyllistä-mättä ja kyseenalaistamatta sekä sitä, että työntekijä uskaltaa olla työyhteisön jäsenenä sekä oma itsensä että rehellinen oman toimintansa suhteen.
Vaaratapahtuman aiheuttamat reaktiot työntekijässä
Vaaratapahtumiin reagoidaan yksilöllisesti, jonka vuoksi myös niiden aiheuttamat oireet ovat yk-silöllisiä. Reaktiot ja oireet saattavat kuitenkin muistuttaa posttraumaattista stressihäiriötä. Vaa-ratapahtumasta toipumisen alkuvaiheessa vaaratapahtumaan osallinen työntekijä voi kieltää kaikki mahdolliset ongelmansa ja väittää kaiken olevan kunnossa. Työntekijä saattaa tällöin kiel-täytyä tarjotusta vaaratapahtuman jälkihoidosta ja jopa vältellä tapahtuneen käsittelyä.
”Kyl siin täytyy olla jotenkin sit tietää, et miten niinku ihminen toimii kriisitilanteessa, et muistaa ne, miten ne niinku etenee. Että on sokkivaihe ja mulla ainakin on joten-kin takaraivossa ne vanhat opit, mitä on joskus saanu”. (H14)
Vaaratapahtuman aiheuttamat haitalliset vaikutukset ovat helpommin tunnistettavissa, mikäli työntekijä reagoi tapahtuneeseen selkein oirein. Haastatellut hoitotyön johtajat luettelivat seu-raavanlaisia työntekijässä havaitsemiaan oireita vaaratapahtuman jälkeen: poissaoleva, alakuloi-nen, hiljaialakuloi-nen, vakava, iloton ja muiden katseiden välttely. Työntekijän motivaatio ja työteho saat-tavat olla heikentyneitä tai toiminta voi olla päinvastoin korostuneen aktiivista. Osallisuus vaara-tapahtumaan voi aiheuttaa unettomuutta, joka näyttäytyy työpaikalla väsymyksenä. Työntekijä voi vetäytyä omiin oloihinsa tai arastella ja vältellä tiettyjen työtehtävien tekoa etenkin, mikäli ne liittyvät jollain lailla vaaratapahtumaan. Työntekijä saattaa myös virheellisesti kuvitella, että kaikki muut työyhteisön jäsenet tietävät hänen tekemästään virheestä. Lisäksi sairauspoissaolot voivat viitata vaaratapahtuman aiheuttamaan oireiluun.
”On sellasta vetäytymistä, tavallista hiljaisempi tai jotenkin arastelee tiettyjen työ-tehtävien tekemistä tai joku poissaolo on tullut tai jotain tän tyyppisiä”. (H8)
”Ihminen jäi jopa sairauslomalle sen jälkeen, kun koki sen tilanteen niin hankalana sitten, ennen kuin pääsi sitten käsittelemään. Että tavallaan, vähäks aikaa meni työ-kyvyttömäksi”. (H12)
”Sitä viestiä hänelle välitettiin, että se hänen oma kuvitelma siitä, että koko osasto jo tietää, että hän on tämmösen virheen tehny versus todellisuus oli ihan päinvastai-nen”. (H16)
Vaaratapahtumasta johtuvien oireiden havaitseminen
Vaaratapahtumasta aiheutuvien oireiden havaitseminen työntekijässä ei ole aina yksinkertaista.
Hoitotyön johtajalta edellytetään sekä kokemusta että herkkyyttä tunnistaa työntekijän mahdolli-nen avun ja jälkihoidon tarve vaaratapahtuman aiheuttamien oireiden perusteella. Oireiden tun-nistamiseksi olisi eduksi, että hoitotyön johtaja tuntee työntekijänsä. Haitalliset vaikutukset saat-tavat ilmetä työpaikalla aivan tavallisten keskustelujen yhteydessä, joka edellyttää hoitotyön joh-tajan läsnäoloa ja saavutettavuutta.
”Kyllähän sitten tietysti se, että ymmärtää sitten sen, mikä on tavallaan se psykolo-gia siellä ihmisen päässä. Että kun on se tavallaan se vastuuntuntonen hoitaja on tehny virheen, niin miten se vaikuttaa mielialaan ja mitkä ne on sen kriisin vaiheet, mitä tää työntekijä käy siinä läpi ni jos vähän yrittäis sitä puolta ymmärtää, niin sil-loin se varmasti sitten niissä keskusteluissa tän työntekijän kanssa, niin lopputu-lema ehkä vois olla sitten parempi”. (H8)
Hoitotyön johtajan on hyvä puuttua tilanteeseen ja keskustella työntekijän kanssa tapahtuneesta huolimatta siitä, että tilanne koetaan usein molemmin puolin vaikeaksi. Joskus työntekijä on jää-nyt jopa sairauslomalle hoitotyön johtajan halutessa keskustella hänen kanssaan tapahtuneesta.
Työntekijän auttaminen on vaikeaa myös silloin, kun tämä onnistuu peittämään oireensa. Huoli-matta työntekijän ensireaktioista on tärkeää, että apua on saatavilla myös myöhemmin, eikä työntekijä koe jäävänsä tilanteessa yksin.
Hoitotyön johtajan lisäksi myös muut työyhteisön jäsenet saattavat havaita huolta herättäviä oi-reita kollegassaan vaaratapahtuman jälkeen. Vaaratapahtumiin liittyvien stressireaktioiden olisi hyvä olla myös työntekijöiden tiedossa ja siihen liittyviä asioita voidaan käydä läpi muun muassa osastotunneilla.
”Kuitenki suht hyvin tunnen omani, niin tulee semmonen tunne, että se ei vaan nyt tunnista sitä, tai sit se työkaveri soittaa, et nyt hänestä tuntuu, et oisko kuitenkin fik-sua. Niin sit vielä uudestaan kysästä”. (H7)
Haitallisia kokemuksia vahvistavat tekijät
Vaaratapahtumasta toipumista haittaa työntekijän altistuminen vaaratapahtumasta muistutta-vaan tilanteeseen tai mikäli hän joutuu kohtaamaan uudelleen potilaan, jonka vaaratapahtu-massa on ollut osallisena. Toipumisprosessia haittaavat myös pyynnöt vastata potilaan teke-mään muistutukseen tai Aluehallintoviraston, Valviran ja Potilasvakuutuskeskuksen tekemiin sel-vityspyyntöihin.
Terveydenhuollon toimintaympäristön ulkopuoliset tekijät voivat myös vahvistaa ammattilaisten vaaratapahtumiin liittyviä haitallisia kokemuksia ja lisätä työntekijöiden kokemaa painetta. Vaa-ratapahtumia on esimerkiksi viime vuosina käsitelty runsaasti julkisuudessa. Julkinen käsittely saattaa kuitenkin pahimmillaan olla vääristynyttä ja asettaa hoitotyöntekijät tai hoitotyön johta-jat jopa syytettyjen asemaan. Julkinen käsittely saattaa vahingoittaa terveydenhuollon mainetta ja vaikuttaa myös muuhun terveydenhuollon henkilöstöön.
”Se asia otetaan niinku median kautta tai julkisen kautta ryöpyttämään ja se aiheut-taa aivan älyttömän kuorman täällä koko kaartille”. (H1)
Media on toiminnallaan saattanut herättää terveydenhuollon toimintaa valvovien viranomaisten huomion, vaikka vaaratapahtumassa ei olisikaan ollut kyse virheestä. Kuitenkin jo pelkkä selvitys-pyyntöön vastaaminen saattaa aiheuttaa työntekijälle henkistä kuormitusta.
Vaaratapahtuman vaikutus työkykyyn
Työntekijän kokemat reaktiot ja oireet vaaratapahtumaan liittyen saattavat vaikuttaa haitallisesti hänen työkykyynsä. Haitalliset kokemukset voivat johtaa siihen, että työntekijä siirtyy joko väliai-kaisesti tai pysyvästi muihin tehtäviin. Haastatelluilla hoitotyön johtajilla oli kokemuksia tilan-teista, joissa hoitotyöntekijä ei pystynyt palaamaan työtehtäviinsä vakavan vaaratapahtuman jäl-keen. Esimerkiksi ensihoidossa kuljetettavan potilaan menehtyminen liikenneonnettomuudessa on johtanut työntekijän vakavaan traumatisoitumiseen ja alalta poistumiseen. Haastateltujen hoitotyön johtajien mukaan vaaratapahtuman aiheuttamien oireiden tunnistamiseen ja asian-mukaisen avun tarjoamiseen tulisi kiinnittää tällä hetkellä erityistä huomiota, sillä terveydenhuol-toalan veto- ja pitovoima on vähäinen.
”Jotenki tuntus, että varsinki tähän aikaan, kun hoitotyön vetovoima on pieni, niin tällaset asiat niinkun olis enempi pinnalla”. (H8)
”Tää tota jälkihoidon tarve ilmiönä, ni tota, uskon et sille on ainakin tarvetta. Että tota tavallaan se on varmaan yks semmonen jopa alalla pysymiseen vaikuttava te-kijä”. (H6)