Hoitotyön johtaja vaaratapahtuman jälkihoidossa

Yläkategoriaan ” hoitotyön johtaja vaaratapahtuman jälkihoidossa” syntyi kahdeksan alakatego-riaa, jotka ovat tiedonsaanti vaaratapahtumasta, vaaratapahtumatilanteen selvittäminen, vaaratapahtuman vaikutusten ymmärtäminen, vaaratapahtumatilanteeseen puuttumi-nen, emotionaalinen tuki työntekijöille, jälkihoidon koordinointi, tiedolliset ja taidolliset valmiudet sekä koulutuksen tuottamat valmiudet. Kategoriat on esitelty kuviossa 17.

Vaaratapahtuman jälkihoidon johtaminen

Hoitotyön johtaja vaaratapahtuman

jälkihoidossa

Johtamisen haasteet

Hoitotyön johtajan saama

tuki

Kuvio 17. Hoitotyön johtaja vaaratapahtuman jälkihoidossa Tiedonsaanti vaaratapahtumasta

Hoitotyön johtaja saa tiedon vaaratapahtumasta joko suoraan työntekijältä tai vaaratapahtu-mailmoituksen herätteestä. Hoitotyön johtajan aktiivinen osallistuminen toimintayksikön päivit-täiseen hoitotyöhön tukee nopeaa tiedonsaantia. Esimerkiksi päivittäisjohtamisen malli tukee työntekijöiden aktiivista poikkeamien havaitsemista sekä niiden raportointia.

Vaaratapahtumatilanteen selvittäminen

Vaaratapahtuman tullessa ilmi hoitotyön johtaja kerää informaatiota tapahtuneesta ja arvioi saa-mansa tiedon perusteella, mikä vaaratapahtumatilanteeseen on johtanut. Tämän jälkeen

hoito-Hoitotyön johtaja

työn johtaja puuttuu tilanteeseen sen edellyttämällä tavalla. Vaikka vaaratapahtumasta olisi ehti-nyt kulua jo aikaa, ei hoitotyön johtaja voi jättää kartoittamatta tapahtunutta ja siihen liittyvän jälkihoidon tarvetta.

”Se osastonhoitajan rooli on semmonen, et pitää käydä se prosessi läpi ja pitää käydä sitten sen työntekijän kanssa sitä asiaa läpi”. (H8)

Tarvittaessa hoitotyön johtaja osallistuu vaaratapahtumatilanteen välittömään hoitoon. Esimer-kiksi lääkitysvirheen yhteydessä voidaan yhteistyössä yksikön lääkärin kanssa arvioida mahdolli-sia potilaalle aiheutuvia haittavaikutukmahdolli-sia aikaisempaan tietoon perustuen. Haittavaikutusten selvittäminen saattaa tukea myös työntekijän toipumista, mikäli esimerkiksi aikaisempien tutki-musten perusteella voidaan osoittaa, ettei tapahtuneesta lääkitysvirheestä todennäköisesti ole potilaalle merkittävää haittaa.

Osa hoitotyöntekijöistä tunnistaa jälkihoidon tarpeen itse ja pyytää apua. Osa taas saattaa kai-vata tilanteeseen ulkopuolista puuttumista. Mikäli vaaratapahtumassa on osallisena vain yksittäi-nen hoitotyöntekijä, johtaja keskustelee tapahtuneesta ja tapahtuman kulusta häyksittäi-nen kanssaan.

Mikäli vaaratapahtuman syy on prosessissa, käsitellään sitä työyhteisön kesken joko yksikkö- tai organisaatiotasolla.

”Jos siinä on, että siinä vuorossa on tapahtunut jotakin, niin sitte sitä keskustelua siinä, mutta jos se on niinkun yksittäisen hoitajan yksittäinen virhe, mikä on aiheut-tanu sen vaaratapahtuman, kyl mä oon käyny ne keskustelut itse ja tuonta niinkun sen hoitajan kanssa. Jos siinä on johdettavissa joku syy, et meillä on vaikka meidän prosessissa joku ongelmatiikka, minkä takii meille tulee jatkuvasti virheitä, niin kyl se sitä käydään niinkun siinä osastotasolla”. (H8)

Vaaratapahtuman vaikutusten ymmärtäminen

Ymmärtääkseen työntekijän kokemuksia vaaratapahtumaan liittyen, hoitotyön johtajan on tie-dettävä, minkälaisia vaikutuksia vaaratapahtumalla voi työntekijään olla ja miten se näkyy työn-tekijän käyttäytymisessä. Hoitotyön johtajalle on eduksi, mikäli hän ymmärtää ihmisen käyttäyty-mistä kriisitilanteessa. Tunnistaakseen työntekijän tuen tarpeen, hoitotyön johtaja havainnoi työntekijää vaaratapahtuman jälkeen ja kysyy aktiivisesti tämän kuulumisia. Mikäli tilanne arvioi-daan tuen tarpeen kannalta akuutiksi ja kriittiseksi, voi hoitotyön johtaja ottaa tarvittaessa yh-teyttä työntekijään myös tämän vapaapäivänä.

”Minusta ainakin tärkee ensin, että kuuntelee, mitä se ihminen kertoo siitä ja miten kertoo ja sitten just, että tukee, antaa tukea ja ymmärrystä, ei tuomitse eikä syyllistä ja sitten miettii sitä just, että tarviiko se ihminen siinä vaiheessa vielä niinkun lisä-apua ja tukea ja tarviiko ohjata johonki ja miten hän sitten ite toivoo, että jatketaan eteenpäin, ja miten sitä asiaa käsitellään”. (H12)

Työntekijän tuen tarpeen tunnistamista helpottaa, mikäli hoitotyön johtaja tuntee henkilökun-tansa. Tunteakseen henkilökuntansa hoitotyön johtajan tulee olla kiinnostunut työntekijöistään ja keskustella heidän kanssaan säännöllisesti. Myös kehityskeskustelut tukevat hoitotyön johta-jan ja hoitotyöntekijöiden keskinäistä yhteistyötä. Kehityskeskusteluissa voidaan keskustella myös työntekijän mahdollisesta pitkäaikaisesta kuormittumisesta ja järjestää tälle tarvittavaa tu-kea.

”Kun ihmisen elekieli ja ruumiin kieli kuitenki kertoo paljo siitä, et miten ihminen voi.” (H1)

Hoitotyön johtajan on usein helppo havaita työntekijän jälkihoidon tarve, mikäli työntekijä oirei-lee selkeästi. Kuitenkin, mikäli työntekijä onnistuu peittämään oireensa, vaaditaan hoitotyön joh-tajalta herkkyyttä tunnistaa vaaratapahtuman vaikutukset. Työntekijää ei voi painostaa jälkihoi-toon, vaan tuki perustuu työntekijän vapaaehtoisuuteen ottaa apua vastaan. Hoitotyön johtajan

kannattaa kuitenkin kannustaa työntekijää ilmaisemaan vaaratapahtumaan liittyviä tunteita avoi-mesti. Koska työntekijän tuen tarve saattaa tulla ilmi viiveellä, hoitotyön johtajan kannattaa ke-hottaa työntekijää ottamaan tuen tarve esiin tarvittaessa myöhemmin. Hoitotyön johtajan läm-min ja empaattinen sekä rauhoitteleva suhtautuläm-minen on tilanteessa usein eduksi.

”On hyvä olla ihminen ihmiselle. Et eihän voi millään lailla ajatella et [hoitotyön joh-taja] ois parempi tai osais enemmän”. (H10)

Vaaratapahtumatilanteeseen puuttuminen

Havaitessaan työntekijän tuen tarpeen hoitotyön johtajan puuttuu tilanteeseen. Hoitotyöntekijä saattaa kokea oman tilanteensa kaoottiseksi vaaratapahtumatilanteen jälkeen, jolloin hoitotyön johtajan puuttuminen tilanteeseen on tärkeää. Tilanne on haastava, mikäli siihen epäillään liitty-vän työntekijän riittämätöntä osaamista. Hoitotyön johtajan ja työntekijöiden väliset keskustelut kuitenkin tukevat vaaratapahtumista toipumista. Tavoitteena on, että työntekijä ei syyttäisi ta-pahtuneesta itseään ja jotta työntekijän kokema taakka tata-pahtuneesta kevenisi. Hoitotyön johta-jilta saatu tuki koetaan usein merkitykselliseksi ja sen on myös yksi hoitotyön johtajan tärkeimpiä työtehtäviä. Hoitotyön johtajan on varattava aikaa tilanteen selvittämistä sekä työntekijän kanssa käytäviä keskusteluja varten.

”Mun tärkein tehtävä on olla se tuki sinne. Ja olla se herkkä, herkillä tuntosarvilla va-rustettu ihminen, joka tunnistaa näitä eri juttuja. Ja ottaa ne puheeks”. (H1)

”Kyl mä siinä arvioin ja kysyn työntekijältä, että tuota onks nyt sellanen tilanne, että tarvit jotain lisätukea, et sitte voin niinku itselleni varata enemmän aikaa siihen kes-kusteluun ja niinku sen tapahtuman asioitten käsittelyyn”. (H8)

Emotionaalinen tuki työntekijöille

Vaaratapahtumien jälkihoidon onnistumiseksi hoitotyön johtajan tulisi olla helposti lähestyttävä ja hänen olisi kyettävä kuuntelemaan työntekijöitä. Hyvät keskustelu- ja neuvottelutaidot tukevat hoitotyön johtajan toimintaa ja hänen on hyvä osoittaa vuorovaikutuksessaan välittämistä, ym-märrystä ja myötäelämistä. Lisäksi hoitotyön johtajan toiminnan tulee olla tuomitsematonta ja syyllistämätöntä. Nämä mahdollistavat sen, että työntekijät voivat puhua hoitotyön johtajalle avoimesti vaaratapahtumista ja niihin liittyvistä tuntemuksista.

”Mä kävin tän hoitajan kanssa paljon läpi sitä tilannetta. Ja siis tuin häntä”. (H2)

”Pitää olla semmonen avoin ja pitää luoda semmonen turvallinen ilmapiiri, et kai-kista voi tulla puhumaan, ettei sellasta asiaa olekaan, josta ei vois tulla puhumaan”.

(H14)

Vaaratapahtumaan tulee suhtautua riittävällä vakavuudella eikä vaaratapahtuman merkitystä tule vähätellä. Hoitotyön johtaja voi kuitenkin auttaa työntekijää asettamaan yksittäisen vaarata-pahtuman oikeisiin mittasuhteisiin sekä kannustaa työntekijää ja koko työyhteisöä oppimaan ti-lanteesta. Hoitotyön johtaminen ylhäältä alaspäin ei ole nykypäivää. Sen sijaan hoitotyön johta-jan valmentava ja työnohjauksellinen ote suhteessa työntekijään mahdollistaa sen, että työnteki-jän on mahdollista suoriutua työtehtävistään aiempaa paremmin.

”Että osaa siihen suhtautua niinkun sellasella vakavuudella, mutta myös sitte sella-sella ymmärryksellä… että osaa ymmärtää sen virheen tapahtuman sen prosessin näkökulmasta”. (H8)

Moni hoitotyötä tekevä on aiheuttanut työuransa aikana omalla toiminnallaan potilaalle jonkin asteisen vaaratapahtuman. Hoitotyön johtajan tehtävänä on normalisoida vaaratapahtumiin liit-tyviä tunteita ja luoda ymmärrystä sille, ettei tilannetta tarvitse hävetä eikä ketään tarvitse pelätä

siihen liittyen. Hoitotyön johtaja edistää toimintayksikön avoimen ja turvallisen ilmapiirin kehitty-mistä ja palauttaa toimintayksikköön tarvittaessa rauhan, mikäli tilanne on kaoottinen. Toimin-tayksikön myönteinen ilmapiiri ja potilasturvallisuuskulttuuri tukevat myös työntekijöiden huo-lehtimista toinen toisistaan, jolloin myös työkaveri voi ilmaista huolensa hoitotyön johtajalle vaa-ratapahtumaan joutuneen työntekijän puolesta.

”Tuota mä luulen, et jokainen, joka on hoitotyötä tehnyt, on joskus jonkun haittata-pahtuman tai vaaratahaittata-pahtuman aiheuttanut potilaalle”. (H8)

”Tavallaan se on kyllä niin kuin totta, mitä iteki on tehnyt, että toista kertaa et tee samaa virhettä. Että se on niinku hirveen hyvä opetus”. (H16)

Jälkihoidon koordinointi

Hoitotyön johtaja järjestää työntekijälle myös muuta jälkihoitoa, mikäli hoitotyön johtajan tuki ja toimintayksikön ilmapiiri eivät riitä. Hoitotyön johtajan rooli jälkihoidon koordinoinnissa onkin keskeinen. Pääsääntöisesti vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvät järjestelyt tehdään työaikana työpaikalla. Hyvin järkyttävissä tilanteissa on kuitenkin mahdollista, että hoitotyön johtajaan ote-taan yhteyttä myös virka-ajan ulkopuolella.

Hoitotyön johtaja huomioi työntekijän työhyvinvoinnin sekä työssäjaksamisen ja miettii yhdessä tämän kanssa, liittyykö vaaratapahtuman syntymiseen esimerkiksi kuormituksen aiheuttamaa väsymystä. Tarvittaessa mietitään yksilöllisiä ratkaisuja mahdollisiin työhyvinvointiin ja työssäjak-samiseen liittyviin haasteisiin myös yhdessä työterveyshuollon kanssa. Vaaratapahtumatilanne johtaa kuitenkin hyvin harvoin työkyvyn arvioinnin tarpeeseen.

Osa hoitotyön johtajista katsoo parhaaksi, että työntekijöiltä kysytään aina tarvetta ja haluk-kuutta jälkipurkutilaisuuteen. Osa taas kokee, että ennalta määritettyjen kriteerien täyttyessä jäl-kipurkutilaisuus tulisi järjestää automaattisesti, jolloin työntekijän ei tarvitse kriisitilanteessa arvi-oida omaa jälkipurun tarvetta. Toisaalta tilaisuuden organisointi koetaan turhauttavaksi, mikäli

kenelläkään jälkipurkutilaisuuteen osallistuvalla ei ole mitään sanottavaa. Hoitotyön johtajan on mahdollista informoida vaaratapahtumasta työterveyshuoltoa sen varalta, että työntekijä kokisi tuen tarvetta myöhemmin.

Tiedolliset ja taidolliset valmiudet

Vaaratapahtuman jälkihoitoa tukee hoitotyön johtajan monipuolinen työkokemus. Johtajan on tunnettava ja ymmärrettävä johtamansa yksikön työnkuva ja työtehtävät sekä vaaratapahtumati-lanteiden mahdollisuus ja merkitys kyseisessä yksikössä. Hoitotyön johtajan on tiedettävä, miten toimia vaaratapahtumatilanteen jälkeen. Hoitotyön johtajan on hyvä tuntea organisaatio, sen toi-mintatavat sekä käytettävissä olevat jälkihoidon keinot. Pelkkä koulutus ja tieto vaaratapahtu-mien jälkihoidosta ei riitä, vaan hoitotyön johtajan tulee olla kiinnostunut vaaratapahtuvaaratapahtu-mien jäl-kihoidosta ja kokea se tärkeäksi. On mahdollista, että vaaratapahtumien jälkihoidon tärkeäksi kokevilla hoitotyön johtajilla on omakohtaista kokemusta vaaratapahtumista.

”On hyvä, jos [hoitotyön johtaja] tuntee työn sisällön ja tietää sen, mikä on niin kuin oikein vaaratilanne ja mikä merkitys sillä on ja sitten, että osaa suhteuttaa sen asian siihen henkilön reagointiin ja miten hän kokee sen vaaratilanteen”. (H11)

”No vaaditaan tilannetajua ja sit sellasta syvempää ymmärrystä siitä, että työnku-vasta, työtehtävästä, siitä, minkälaisii ne tilanteet oikeesti on. Sen monimuotoisuus, ne ei oo mitenkään yksinkertasia ne aina, että mikä on oikein ja mikä väärin”. (H15) Koulutuksen tuottamat valmiudet

Tutkintoon johtava koulutus ei välttämättä anna hoitotyön johtajille riittäviä valmiuksia vaarata-pahtumien jälkihoitoon. Sen sijaan johtamiskoulutus tukee vaaratavaarata-pahtumien jälkihoitoa. Suu-rimman hyödyn hoitotyön johtajat saavat kuitenkin kokemuksesta, perehdytyksestä sekä organi-saation tuesta. Henkilöstöjohtamiseen liittyvää koulutusta toivotaan organisaatioilta vielä aiem-paa enemmän.

Hoitotyön johtajat tarvitsevat lisää koulutusta vaaratapahtumien jälkihoidosta. Varsinaista jälki-hoitoon kohdistettua koulutusta ei kuitenkaan ole saatavilla. Kriisityön asiantuntijakoulutus ja defusing- tai debriefing-koulutus voivat kuitenkin tukea vaaratapahtumatilanteiden jälkihoitoa.

Jotkut haastatelluista hoitotyön johtajista olivat sitä mieltä, että jälkipurkukoulutus tukee hoito-työn johtajan valmiutta tukea hoito-työntekijää vaaratapahtuman jälkeen ja se mahdollistaa jopa jälki-purkutilaisuuksien ohjaamisen. Osa haastatelluista taas oli sitä mieltä, että jälkipurkutilaisuuden ohjaaminen kuuluu hoitotyön johtajan sijasta toimintayksikön ulkopuoliselle ammattilaiselle.

Hoitotyön johtajan terveydenhuollon ja työturvallisuuden lainsäädännöllinen osaaminen tukevat vaaratapahtumien jälkihoitoa. Hoitotyön johtaja voi tarvittaessa ohjata työntekijää olemaan yh-teydessä myös omaan ammattiliittoonsa vaaratapahtuman jälkihoitoon liittyvissä kysymyksissä.

”[Tärkeää on] ensinnäki organisaation tunteminen ja mitenkä toimitaan. Mistä sä saat oh-jattua apua ihmisille. Itse en oo käyny sitä defusing -koulutusta, koska sitte taas, jos minä lähtisin siihen pitämään, niin sit mä olisin taas liian lähellä”. (H7)