Jälkihoitoprosessi

Yläkategoriaan ”jälkihoitoprosessi” syntyi kuusi alakategoriaa, jotka ovat jälkihoidon tarpeen arviointi, vaaratapahtuman selvittäminen, potilaan tai omaisen rooli, vertaistuki, jälki-purku sekä työjärjestelyt työkyvyn tukemiseksi. Kategoriat on esitelty kuviossa 14.

Kuvio 14. Jälkihoitoprosessi Jälkihoidon tarpeen arviointi

Organisaatioilla on olemassa erilaisia käytäntöjä jälkihoitoprosessin käynnistämiseksi vaarata-pahtuman jälkeen. Myös toimintayksikön työn luonne sekä johtamiskäytännöt vaikuttavat siihen, miten ja kenen toimesta jälkihoito käynnistyy. Joissakin vaaratapahtumatilanteissa, kuten lääki-tysvirheissä on luonnollisesti ensisijaisen tärkeää, että mahdolliset lisähaitat estetään, eli poti-laan terveys turvataan ennen työntekijän tukemiseksi tarkoitetun jälkihoitoprosessin käynnisty-mistä.

Tieto jälkihoidon tarpeesta saattaa tulla tapahtuman herätteestä tai se voi perustua tehtyyn vaa-ratapahtumailmoitukseen. Hoitotyön toiminnasta vastaavan työntekijän tulee reagoida jälkihoi-don tarpeeseen. Esimerkiksi ensihoidossa kenttäjohtajalla on toimintaohjeet jälkipurkutilaisuu-den järjestämiseksi. Jälkipurkutilaisuus järjestetään matalalla kynnyksellä ja sen tarvetta voidaan tiedustella työntekijöillä tietyn tapahtumaherätteen perusteella. Myös muualla kuin ensihoidossa vastaavilla hoitajilla ja hoitotyöntekijöillä voi olla selkeät toimintaohjeet vaaratapahtumaan liitty-vän tilanteen jälkeen toimimiseksi.

Jälkihoitoprosessi

Jälkihoidon tarpeen arviointi

Vaaratapahtuman selvittäminen

Potilaan tai omaisen rooli

Vertaistuki

Jälkipurku

Työjärjestelyt työkyvyn tukemiseksi

”Se on kahvihuoneen seinällä se lappu, että kaikki tietää, mihin soittaa, jos tämmö-nen [vaaratapahtuma] tulee. Mut kylhän se on ollu kuitenkin joka kerta, että minä olen niinkun sen kokoon kutsunut, et ei hoitajat oo sitä kuitenkaan itte tehny”. (H2)

Useimmat haastatellut hoitotyön johtajat kertoivat, että tavallisesti vaaratapahtumaan osallinen työntekijä ilmaisee tuen tarpeen itse. Ilmoitus riippuu kuitenkin vaaratapahtuman luonteesta ja sen vakavuudesta sekä työntekijän persoonasta ja työkokemuksesta. Monesti työntekijä tekee ensin vaaratapahtumailmoituksen ja kertoo tapahtuneesta tämän jälkeen hoitotyön johtajalle.

Joskus taas työntekijä kertoo tapahtuneesta ensin hoitotyön johtajalle, jonka jälkeen työntekijää kehotetaan tekemään myös vaaratapahtumailmoitus muun muassa tapahtuneen dokumentoin-tia varten. Vaaratapahtumailmoitus tehdään nimettömänä, jotta sitä voidaan käsitellä työyhtei-sön sekä organisaation tasolla toiminnan kehittämiseksi. Sen sijaan vaaratapahtumaan liittyvä tuki kohdistetaan osallisena olleeseen työntekijään, jonka vuoksi olisi hyödyllistä tietää, kuka vaaratapahtumailmoituksen taustalla on ollut.

”No ainakin meidän osastolla, niin on jotenkin niinko sillee, et osahan ihmisistä tulee sanomaan itte, että kyllä näin tein, mokasin, teen HaiPron”. (H5)

”Jos [on ollut] joku HaiPro-tilanne, ni se, että esimiehelle tulee ne ilmotukset, että hän on näin sillee kartalla”. (H5)

”No tietysti he ensin kertoo, mitä on tapahtunu, yleensä, ja sen jälkeen minä tietysti heitä muistutan, että teidän täytyy tehdä siitä HaiPro-ilmoitus ja sitten me lähdetään sitä kautta käsittelemään”. (H14)

Tuen tarpeen saattavat havaita myös työntekijän kollega, vuorovastaava, ensihoidon kenttäjoh-taja, työryhmä tai hoitotyön johtaja. Pääsääntöisesti jälkihoidon tarve arvioidaan kulloinkin työ-vuorossa olevan henkilöstön toimesta. Virka-ajan puitteissa ilmenevä jälkihoidon tarve saapuu

yleensä hoitotyön johtajan tietoon reaaliaikaisesti. Hyvin harvinaisissa, vakavissa tilanteissa hoi-totyön johtajan tukea kaivataan vaaratapahtumatilanteen jälkihoidon arvioimiseksi myös virka-ajan ulkopuolella.

”Se yleensä se työntekijä ite on tavallaan niinku niin hädissään siitä, et hän on tehny virheen, niin se tuo mun mielestä sen esiin, että hän tarvii nyt jonku avun tähän. Sit saattaa joku kollega tulla sanomaan, et ooksä huomannu, et ja tiesiksä niinku näin, et kyllä myös toisista huolta pidetään”. (H2)

”Esimies on siinä tosi tärkeessä asemassa siinä ja sit just jos ajattelee, et se on silloin perjantai-iltana tapahtunut se virhe, et ethän sä saa sitä tietoos ennen maanantai-aamua, niin onhan sillä hoitajalla tosi pitkä aika olla siinä, et jos se ei ole mistään apua saanut”. (H2)

Kun jälkihoidon tarve on ilmaistu, hoitotyön johtaja tai muu vastaava hoitaja keskustelee tilan-teesta työntekijän kanssa ja tekee yhdessä tämän kanssa päätöksen jälkihoidon käynnistymi-sestä. Arvio perustuu käytyyn keskusteluun, sillä päätöksenteossa ei ole haastateltujen mukaan käytettävissä mittaria tilanteen arvioimiseksi.

”Se on vähän yksilöllistä, että osahan tota tarvii hyvinki ja osa ei että. Mutta tota meillä on niinku ollu sellanen tota käytäntö, että jos se työntekijän niin haluaa, niin hän saa sitten jotain.” (H5)

Jälkihoidon tarpeen havaitseminen vaatii hoitotyön johtajalta aktiivista otetta. Koska hoitotyön johtajalla ei ole mahdollisuutta olla työssä ympärivuorokautisesti eikä aina fyysisesti lähellä työn-tekijöitä, on hoitotyön johtajan myös luotettava sekä vastuuhoitajilta että muilta hoitotyönteki-jöiltä tuleviin viesteihin. Tiedon puute vaaratapahtumiin liittyvästä jälkihoidon tarpeesta saattaa hidastaa jälkihoitoprosessin käynnistymistä. Työntekijältä edellytetään rohkeutta toimia tilan-teissa, joissa hän joutuu ilmaisemaan hoitotyön johtajalle huolensa kollegan mahdollisesta tuen tarpeesta.

Vaaratapahtuman selvittäminen

Tapahtumaketjun selvittäminen on osa vaaratapahtuman jälkihoitoa. Selvittämistoimenpiteiden tarkoituksena on löytää vaaratapahtumatilanteeseen johtaneita tekijöitä, eli prosessipoikkeamia ja kehittää hoitotyötä turvallisemmaksi. Selvittäminen tukee ja helpottaa myös vaaratapahtu-maan osallista työntekijää. Vaaratapahtuman selvittämisestä vastaa hoitotyöntekijöiden osalta hoitotyön johtaja, joka keskustelee tapahtuneesta siihen osallisten työntekijöiden kanssa. Vaara-tapahtumatilanteen dokumentointi mahdollisimman nopeasti tapahtuman jälkeen saattaa myö-hemmin helpottaa asioiden muistamista. Kirjallista selvitystä vaaratapahtumasta edellytetään erityisesti vakavien vaaratapahtumien kohdalla, mutta toiminnan kehittämiseksi myös lievistä vaaratapahtumista ja läheltä piti -tilanteista olisi hyvä tehdä vaaratapahtumailmoitus. Myös or-ganisaation muut toimijat, kuten potilasturvallisuudesta vastaavat, osallistuvat tarvittaessa vaa-ratapahtumatilanteen selvittämiseen.

Vaaratapahtumaan liittyviä haitallisia kokemuksia ja jälkihoidon tarvetta voidaan vähentää ter-veydenhuollon organisaatioiden rakenteiden ja toimintamallien avulla. Vaaratapahtumaketjun selvittäminen osoittaa vaaraan johtaneet poikkeamat prosessissa ja kokonaisuuden ymmärtämi-nen saattaa tukea työntekijää. Mikäli vaaratapahtumaan liittyvä prosessi on ollut epäselvä, saat-taa työntekijän toipumista helpotsaat-taa tieto siitä, että hän on työssään toiminut kuitenkin lainsää-dännön, ohjaavien toimintamallien sekä omien vastuidensa edellyttämällä tavalla.

Potilaan tai omaisen rooli vaaratapahtuman jälkihoidossa

Vaaratapahtumasta kerrotaan asianmukaisesti myös potilaalle ja tarvittaessa tämän omaiselle.

Vaaratapahtumailmoituksessa raportoidaan myös se, onko tapahtumasta kerrottu potilaalle tai omaiselle. Potilaat ja omaiset arvostavat organisaation toiminnan rehellisyyttä ja avoimuutta. Re-hellisyys ja avoimuus tukee myös organisaation potilasturvallisuuskulttuuria. Hoitotyöntekijälle keskustelu vaaratapahtumaan joutuneen potilaan tai omaisen kanssa on haastavaa, mutta saat-taa lopulta myös rauhoitsaat-taa häntä. Hoitotyöntekijä saatsaat-taa tavata potilasta kahden kesken, mutta tarvittaessa hän saa tähän tukea hoitotyön johtajalta tai lääkäriltä.

”Oon sitä mieltä, että mitä avoimemmin me toimitaan, niin sen parempi”. (H6)

”Hoitaja ei olis tosiaa heti halunnu lähtee, mut onneks sain hänet siihen taivuteltuu, koska se oli myös sille hoitajalle sellanen vapauttava kokemus, että käytiin”. (H2)

”Kiitollinen on ehkä väärä sana, mut he [potilas ja omainen] oli otettuja siitä, et hei-dän luokseen tultiin ja tultiin niinku kertomaan, että minä olen se, joka sen virheen teki. Että sitä ei millään tavalla niin ku peitelty”. (H2)

Vertaistuki

Hoitotyön johtajat näkevät työyhteisön epävirallisen vertaistuen tärkeimpänä ja merkityksellisim-pänä voimavarana sekä tuen muotona terveydenhuollon vaaratapahtuman jälkihoidossa. Ver-taistuki toteutuukin terveydenhuollon toimintayksiköissä yleensä hyvin.

”Kyllä se on meillä ainakin semmonen tärkein voimavara, että se sitten kun sattuu, että ihmiset kyllä puhuu keskenään ja saavat sillä tavalla sitä purettua”. (H4)

Työyhteisön jäsenet huolehtivat pääsääntöisesti myös toistensa työhyvinvoinnista ja työssäjaksa-misesta. Kuormittavia tapahtumia tunnistetaan ja huomioidaan toimintayksiköissä. Työyhteisön jäsenillä on kyky havaita muissa työntekijöissä vaaratapahtuman jälkeistä tuen tarvetta. Sen li-säksi, että työntekijät voivat raportoida havainnoistaan hoitotyön johtajalle, he voivat myös itse tukea ja auttaa työkaveriaan vaaratapahtumasta toipumisessa. Työyhteisöt kykenevät usein tar-vittavaan vertaistukeen myös silloin, kun hoitotyön johtaja ei ole paikalla. Monet vertaistukea edellyttävät vaaratapahtumat saattavatkin olla käsitelty työyhteisöissä jo ennen kuin tieto niistä saavuttaa hoitotyön johtajan. Vertaistukea on mahdollista toteuttaa myös mentoroinnilla. Lisäksi vertaistuessa toteutuu moniammatillinen yhteistyö.

”Se on varmaan ehkä ihan oleellisimpia tavallaan tästä niinku tämmösestä oireilusta selviämiseen, että tuota esimies pystyy toki jonkun verran vertaistukee antamaan, mut siinä ollaan vähän eri tasoilla kuitenkin”. (H8)

Hoitotyöntekijät haluavat yleensä purkaa järkyttävää tapahtuvaa heti tilanteen jälkeen. Vertaistu-kea on saatavilla usein välittömästi vaaratapahtuman jälkeen, eikä se vaadi toimintayksikössä erityisiä järjestelyjä. Se koetaan luonnollisena osana työntekoa ja se toteutuu usein rauhallisilla hetkillä esimerkiksi iltavuorojen aikana tai kahvihuoneissa. Vertaistukeen kuuluvat myös työyh-teisön keskustelut siitä, minkälainen toiminta vaaratapahtumatilanteessa olisi voinut johtaa toi-votumpaan lopputulokseen. Mikäli tilanteeseen liittyy paljon avoimia kysymyksiä, voi keskustelu jatkua työyhteisössä pidempäänkin. Koska vaaratapahtumalla saattaa olla voimakas vaikutus hoitotyöntekijään, hän voi aiheettomasti epäillä, että hänen tekemästään virheestä puhutaan työpaikalla yleisesti ja että kaikki tietävät tapahtuneesta. Vertaistuella voidaan viestittää työnteki-jälle, että työyhteisön jäsenet ymmärtävät tämän vaikean tilanteen vaaratapahtuman jälkeen ja että virhe olisi voinut sattua kenelle tahansa työyhteisön jäsenelle. Myötätunto on vertaistuessa tärkeää.

Vertaistuen toteutuminen riippuu muun muassa toimintayksikössä vallitsevasta yhteishengestä, henkilöstötyytyväisyydestä, keskustelukulttuurista sekä luottamuksellisuuden kokemuksesta.

Työkokemus sekä työkavereiden tunteminen edistävät vertaistuen toteutumista. Vertaistuki ei usein toteudu kaikkien työyhteisön jäsenten kesken, vaan työntekijöillä on työyhteisössä luotto-henkilöitä, joilta vertaistukea on saatavilla. Tällaisia työntekijöitä saattavat olla esimerkiksi sa-maan aikaan työyhteisön jäseniksi tulleet tai työntekijät, joiden elämäntilanteet ovat samankal-taisia. Omaa haavoittuvuutta ja mahdollista epäonnistumista on turvallisempaa avata läheiselle työkaverille kuin koko työyhteisölle. Päivätyöyksiköiden etuna on, että työyhteisö pysyy muuttu-mattomana päivästä toiseen, jolloin myös vertaistuen on mahdollista toteutua mutkattomasti.

”Pitäis kuitenki olla aika luottamuksellinen ilmapiiri, että sä uskallat sanoo, että meni nytte puihin tää homma”. (H6)

Jälkipurku

Vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvästä jälkipurkutoiminnasta käytettiin haastattelujen yhtey-dessä käsitteitä jälkipuinti, jälkipurku, defusing ja debriefing. Näissä tutkimustuloksissa käyte-tään yhtenäisyyden vuoksi käsitettä jälkipurku, sillä kaikilla edellä mainituilla käsitteillä viitattiin hyvin samankaltaiseen toimintaan. Vaihtelua sen sijaan esiintyy toimintayksikkö- ja organisaa-tiokohtaisesti lähinnä käytännön järjestelyn toteutuksessa. Jälkipurkutilaisuuksia on järjestetty haastattelujen perusteella hyvin monenlaisten vaaratapahtumien jälkeen.

”…niinku kaks sellasta tosi vaikeeta tapahtumaa. Niin niissä molemmissa on ollu se, jälkipuinti”. (H2)

”Mut kyllä se debriefing on, että me käytetään sitä kyllä niinku just tämmösissä ta-pauksissa”. (H2)

Jälkipurkutilaisuutta pidetään tehokkaana tapana tukea terveydenhuollon ammattilaista vaarata-pahtuman jälkeen ja niitä pyritään järjestämään matalalla kynnyksellä. Tilaisuuden tavoitteena on rakentaa tapahtumasta yhtenäinen näkemys siihen osallisten toimesta. Lisäksi sen yhtey-dessä voidaan miettiä, miten vastaava tilanne olisi tulevaisuudessa vältettävissä. Jälkipurkutilai-suuksiin osallistuminen vahvistaa työyhteisön ammatillisuutta sekä työntekijöiden keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jälkipurkukäytäntö opettaa työntekijöitä myös ref-lektoimaan omaa toimintaansa.

”Sit kun meil on ollut esimerkiksi näitä jälkipurkuja, niin ihmiset on niin älyttömän hyvin oppinut analysoimaan ja tekemään sellaista ketjuanalyysiä, että mitä sitten tapahtui ja mitä seuraavaksi tapahtui”. (H9)

Organisaatioilla on olemassa toimintaohjeet jälkipurkutilaisuuden järjestämiseksi. Jälkipurkutilai-suus voidaan toteuttaa joko toimintayksikön sisäisenä toimintana, organisaation työntekijöistä

kootun vertaistukiryhmän toimesta tai se voi olla kokonaan työterveyshuollon toteuttamaa. Jälki-purkuun liittyvät järjestelyt voidaan toteuttaa organisaation ja työterveyshuollon yhteistyönä. Jäl-kipurkutoiminta voidaan myös järjestää ensisijaisesti organisaation omana toimintana, mutta mikäli tämä ei onnistu esimerkiksi resurssipulan vuoksi, voidaan ottaa yhteyttä työterveyshuol-toon.

”Ne on sitte talon sisältä nää, jotka sitä debriefingiä pitää”. (H2)

”Meillä on tuota siinä vertaistukiporukkaan siis semmonen 50 hengen ryhmä koulu-tettuja henkilöitä, joita käytetään aktiivisesti tähän vertaistuki- ja jälkipurkutoimin-taan”. (H1)

”Kun siellä tosiaan on se ryhmä olemassa, et siel on niinku useita, jota pystyy sitten niinku irrottaa siihen”. (H2)

Usein vastuu jälkipurkutilaisuuden organisoinnista on hoitotyön johtajalla. Hoitotyön johtajan tai muun hoitotyöstä vastaavan hoitajan tehtävänä on aluksi kartoittaa jälkipurun tarve. Osa haasta-telluista hoitotyön johtajista koki jälkipurkutilaisuuden järjestämiseen liittyvän automaattisen toi-mintamallin hyväksi, sillä tällöin jälkipurkuun liittyvän tarpeen ilmaisu ei jää yksittäisen työnteki-jän vastuulle. Osa taas koki turhauttavana, mikäli tilaisuus järjestetään automaattisesti tietyn he-rätteen perusteella ja tilaisuudessa ilmenee, ettei kenelläkään ole mitään sanottavaa. Tarvitta-essa kuitenkin myös vaaratapahtumaan osallinen työntekijä voi itse olla aktiivinen jälkipurkutilai-suuden järjestämisen suhteen.

”Nykyään mä en enää kysy, vaan järjestän sen ja ilmotan heille, että tällöin tää is-tunto on ja jos olet vapaalla, niin se on työaikaa, jos haluat tulla. Et tota siinä mie-lessä just, ettei tartte ruveta arpomaan, että tartteeko, vaik eikö tartte, tulenko nyt sit töihin, et olenko huonompi hoitaja, jos tarvitsen”. (H13)

Jälkipurkutilaisuuden ohjaavat tavallisesti kaksi koulutettua hoitotyöntekijää tai työterveyshuol-lon edustajaa. Organisaation sisäisesti tuotetun palvelun etuna on se, että jälkipurku voidaan to-teuttaa yleensä nopealla aikataululla ja jälkipurkutehtäviin koulutetulla henkilöstöllä on tärkeää substanssiosaamista sekä ymmärrystä siitä terveydenhuollon kontekstista, jossa vaaratapahtu-man jälkihoidon tarve on syntynyt. Yksikön sisäisenä toimintana toteutetun jälkipurkutilaisuuden toteutuksesta vastaa yleensä hoitotyön johtaja. Monissa organisaatioissa jälkipurkutilaisuudet järjestetään toimintayksiköiden välisenä yhteistyönä, jolloin oman toimintayksikön ulkopuolelta tuleva ohjaus tukee sen objektiivisuutta. Organisaation sisäisenä toimintana toteutettuna jälki-purkutilaisuudesta ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia, joka saattaa helpottaa tilaisuuteen liit-tyviä järjestelyjä. Erityisesti vakavien vaaratapahtumien kohdalla kuitenkin koetaan, että vain or-ganisaation ulkopuolinen tuki on jälkipurkutilaisuuden kannalta riittävän objektiivinen.

”Työterveyshuollon psykologi on tota niin yleensä ollu siinä ja sit on tota, niin ku heil on sit resurssit tiukassa, et etteks te voi itte… niin kyl mä sit ku on tälläsii vakavam-pii, niin kyl mä oon sitte edellyttäny, et kyl se täytyy sitten ulkopuolinen olla”. (H13)

Työterveyshuollon toimesta järjestettynä jälkipurkutilaisuuden ohjaavat työterveyshoitaja ja/tai -psykologi. Osa haastatelluista hoitotyön johtajista kuitenkin koki, että vakavissa ja joskus jopa rajuissa vaaratapahtumatilanteissa organisaation ulkopuolisen toimijan ymmärrys ei riitä toimin-taympäristön asettamiin haasteisiin ja saattaa jopa kuormittaa avun tarjoajaa. Mikäli jälkipurku-tilaisuudessa käsitellään potilaan kuolemantapausta, saattaa myös sairaalapastori osallistua tilai-suuteen.

Jälkipurkutilaisuus järjestetään mahdollisimman nopeasti vaaratapahtuman jälkeen joko samana tai muutaman seuraavan päivänä aikana. Mikäli tilaisuuden järjestäminen uhkaa venyä viikon päähän tapahtuneesta, se menettää tilaisuutena varsinaisen merkityksensä. Suuri jälkipurkuun koulutettu henkilöstömäärä mahdollistaa jälkipurkutilaisuuden järjestämisen nopeallakin aika-taululla. Sen sijaan vähäinen koulutettujen vertaistukihenkilöiden määrä johtaa siihen, että jälki-purkutilaisuutta ei ole organisaation sisäisesti mahdollista järjestää. Riittävän tuen turvaamiseksi vertaistukihenkilöitä tulisi kouluttaa jatkuvasti. Vertaistukea tarjoavilta työntekijöiltä edellytetään

riittävää työkokemusta. Työkokemus lisää jälkipurkutilaisuuden laatua ja se estää ohjaajaa hai-talliselta altistumiselta vaaratapahtumalle. Jälkipurkutoiminnan hyödynnettävyyttä tukee henki-löstön tietoisuus jälkipurkutoimintaan liittyvistä mahdollisuuksista.

Vaaratapahtumien jälkipurkutilaisuudet perustuvat osallistujien vapaaehtoisuuteen ja ne kuulu-vat pääsääntöisesti työntekijöiden työaikaan. Tavoitteena on, että tilaisuuteen saataisiin mukaan mahdollisimman moni vaaratapahtumaan osallinen työntekijä. Osallistumista vaikeuttavat kui-tenkin muun muassa kiire ja vuorotyö. Joissakin toimintayksiköissä jälkipurkutilaisuuksissa onkin hyödynnetty etäyhteyden käyttöä, joka mahdollistaa osallistumisen myös toimintayksikön ulko-puolelta, esimerkiksi kotoa.

Vaaratapahtuman ajankohta vaikuttaa usein siihen, miten ja kuinka nopeasti jälkipurkutilaisuus voidaan järjestää. Esimerkiksi viikonloppuisin ja yöaikaan jälkipurkutilaisuuden järjestäminen on haastavampaa kuin virka-aikaan. Aikaisemmin lääkäreiden koettiin suhtautuvan jälkipurkutilai-suuksiin epäilevästi, mutta nykyisin jälkipurkutilaisuudet toteutuvat moniammatillisesti. Jälkipur-kuryhmä ei saa olla liian suuri, jotta sen toiminta voisi onnistua tavoitteiden mukaisesti. Tarvitta-essa voidaankin järjestää useampi tilaisuus.

Poliisilaitos ja pelastustoimi järjestävät viranomaisyhteistyössä posttraumatyöpajoja eli trau-mainternaatteja, joissa käsitellään traumaattisia kokemuksia. Kolmipäiväisessä työpajassa työn-tekijän on mahdollista saada tukea muun muassa vertaisiltaan sekä psykologeilta. Nykyisin myös ensihoitajien on mahdollista osallistua tähän traumainternaattiin.

Työjärjestelyt työkyvyn tukemiseksi vaaratapahtuman jälkeen

Mikäli työntekijä menettää vaaratapahtuman seurauksena hetkellisesti työkykynsä, voi sairaus-loma antaa hänelle aikaa käsitellä tapahtunutta rauhassa. Sairaussairaus-lomaa harkittaessa hyödynne-tään työterveyshuollon asiantuntemusta. Hoitotyön johtajien mukaan sairausloma ei aina ole kuitenkaan ensisijainen vaihtoehto, sillä se saattaa tosiasiallisesti vain siirtää tapahtuneen

käsit-telyä. Sairausloman sijaan työntekijän toipumista tapahtuneesta voidaan tukea erilaisin työjär-jestelyin. Osalla haastatelluista ei ole kokemusta työjärjestelyjen tarpeesta vaaratapahtumiin liit-tyen, mutta osa kertoi, että näin on toimittu. Työjärjestelyjen katsotaan tukevan työntekijän työ-hyvinvointia ja helpottavan vaaratapahtumasta toipumista sairauspoissaoloa tehokkaammin.

Työjärjestelyjen turvin työntekijä pysyy katkeamatta osana työyhteisöä, joka tukee tapahtu-neesta toipumista.

”Mä puhun työrajoitteisuudesta sillä hetkellä, ni pystytää järjestää väliaikaisesti päi-vätyötä esimerkiksi tai irrottamaan siitä omasta perustyöstä tekemään muuta työtä, ollaksensa mukana työyhteisössä sen sijaan, että olis sairaslomalla”. (H1)

”Ei tietenkään jäädä lopullisesti pois ja toivotaan, että tietenkin palautuis sitte nor-maaliksi mahdollisimman nopeesti, että ei jäis sitten vaivaamaan, mutta kyllä niinku nimenomaan näitä päivittäisjärjestelyjä.” (H4)

Joissakin tapauksissa työjärjestelyjä kuitenkin edeltää sairauspoissaolo, jolloin työjärjestelyjen tarkoituksena on tukea ja helpottaa paluuta työhön. Työjärjestelyt perustuvat aina harkintaan ja sopimukseen työntekijän ja työnantajan välillä. Niiden tarkoitus on tukea sekä työntekijän suo-riutumista työtehtävistä että työssäjaksamista. Työjärjestelyistä pyritään tekemään väliaikaisia ja työntekijää pyritään kannustaa palaamaan tavanomaiseen työhönsä mahdollisimman nopeasti.

”Sovitaan joku semmonen ajanjakso, ettei tarvi niinku samanlaisee tilanteeseen ajautuu, ennenku oot pääsy siit niinku yli”. (H6)

Joissakin tapauksissa tilanne voi kuitenkin jatkua niin, että työntekijä ei koskaan palaa takaisin omaan työhönsä ja saattaa jopa poistua alalta.

”Meillä oli muutama tämmönen tapaus, missä hoitovirheen jälkeen tosiaan trauma-tisoitu niin pahasti, että se siirrettiin sit ihan kokonaan muihin tehtäviin, eikä se sit koskaan palannukaa enää tekemään tätä työtä”. (H1)

Hoitotyön johtajan tehtävänä on sekä koordinoida mahdollisia työjärjestelyjä että tukea työnteki-jän työkykyä. Hoitotyön johtaja arvioi objektiivisesti työntekityönteki-jän suoriutumista työtehtävistään potilasturvallisuuden edellyttämällä tavalla. Työjärjestelyjä on mahdollista tehdä, mikäli hoito-työn johtaja havaitsee hoito-työntekijän kuormittumista tapahtuneesta. Kuormittumisen tunnista-miseksi hoitotyön johtajan on osallistuttava aktiivisesti toimintayksikön arkeen. Hoitotyön johta-jan tai vuorovastaavan ratkaistavaksi jää yksikön toiminnan turvaaminen esimerkiksi sijaistyövoi-malla silloin, kun työntekijä jää vaaratapahtuman vuoksi pois suunnitellusta työvuorosta.

Työjärjestelymahdollisuuksiin kuuluvat työkierto joko pidempiaikaisesti tai työvuorokohtaisesti sekä työvuorosuunnittelu, jonka avulla työntekijä voi tehdä väliaikaisesti esimerkiksi päivätyötä vuorotyön sijaan tai yövuorot voidaan rajata kokonaan pois työntekijältä erityisesti silloin, mikäli vaaratapahtumatilanteen epäillään johtuneen työntekijän väsymyksestä. Työjärjestelyjä voidaan toteuttaa myös siten, että tiettyjen potilasryhmien tai työtehtävien hoito rajataan pois vaarata-pahtumaan osalliselta työntekijältä. Mikäli vaaratapahtuma on liittynyt esimerkiksi lapsen hoita-miseen, voi työntekijä olla määräajan pois lapsipotilaiden hoitamisesta. Lääkevirheen jälkeen on voitu sopia, että työntekijän ei ole määräaikaan tarvinnut toimia lääkevastaavan roolissa. Myös itsemurhan tehneen potilaan hoitajalta voidaan määräajaksi rajata pois itsetuhoisten potilaiden hoito.

”Jos tulee samantyyppisiä tilanteita, uusia samantyyppisiä potilaita että niinku vähän suojella, et ei sit niinku psykiatriassa tälläselle työntekijälle sit kovasti semmosia it-setuhosia potilaita laittais”. (H14)

Joissakin tilanteissa on työntekijän kannalta turvallisinta, että hän jääkin vaaratapahtumatilan-teen jälkeen työpaikalle sen sijaan, että lähtisi kotiin työvuoronsa päättyessä. Työyhteisöltä saatu tuki saattaa olla erityisen merkityksellisessä roolissa toipumisessa silloin, kun työntekijä on nuori ja asuu yksin. Tämä voidaan järjestää niin, että työntekijällä ei ole työvelvoitetta tai hänen työteh-täviään kevennetään työvuoron puitteissa.

”Mun on hirveen vaikee ja kauhee ahistus lähettää se ihminen kotii sitte, jos se on vaikka traumatisoitunu sitte jostain. Niin että silloin voi olla, että on helpompaa sa-noa, että jää tänne meidän kaa”. (H1)

Työjärjestelyjen kannalta on eduksi, mikäli toimintayksikössä toteutetaan monipuolisia hoitotyön toimintoja. Suuret organisaatiot mahdollistavat joustavuuden ja tarjoavat hyviä mahdollisuuksia työjärjestelyihin. Mikäli omassa toimintayksikössä on sekä vuodeosasto- että polikliinista toimin-taa, voidaan työntekijälle miettiä väliaikaista siirtoa työpisteeseen, jossa työtehtävät olisivat tilan-teen kannalta työntekijälle suotuisat. Pienemmillä toimijoilla mahdollisuudet työjärjestelyihin

Työjärjestelyjen kannalta on eduksi, mikäli toimintayksikössä toteutetaan monipuolisia hoitotyön toimintoja. Suuret organisaatiot mahdollistavat joustavuuden ja tarjoavat hyviä mahdollisuuksia työjärjestelyihin. Mikäli omassa toimintayksikössä on sekä vuodeosasto- että polikliinista toimin-taa, voidaan työntekijälle miettiä väliaikaista siirtoa työpisteeseen, jossa työtehtävät olisivat tilan-teen kannalta työntekijälle suotuisat. Pienemmillä toimijoilla mahdollisuudet työjärjestelyihin

In document Hoitotyön johtajien kokemukset terveydenhuollon vaaratapahtumien jälkihoidosta (sivua 70-83)