Toimintamallit vaaratapahtumien jälkihoidossa

Pelkkä avoin ja syyllistämätön potilasturvallisuuskulttuuri sekä organisaation myönteinen ilma-piiri eivät välttämättä riitä vaaratapahtumien jälkihoitoon, vaan terveydenhuollon ammattilaisen tukemiseksi tarvitaan myös virallisia toimintamalleja (Schrøder ym., 2018). Useissa organisaa-tioissa onkin laadittu toimintaohjeita ja -malleja vaaratapahtumien jälkihoitoa varten. Virallisten toimintamallien tarve on ilmeinen Christofferssonin ym. (2020) sekä Edreesin & Wun (2020) mu-kaan, ja niiden katsotaan kuuluvan osaksi nykyaikaista terveydenhuollon toimintaympäristöä (Schrøder ym., 2018). Toimintamallit hyödyttävät henkilökunnan lisäksi myös potilaita vaikutta-malla myönteisesti organisaatioiden potilasturvallisuuskulttuuriin (Jones & Treiber, 2018) paran-tamalla sekä hoidon laatua että turvallisuutta. Lisäksi toimintamallien on todettu vaikuttavan myönteisesti terveydenhuollon kustannuksiin. (Schrøder ym., 2018).

Toimintamallien tavoitteena on auttaa työntekijää toipumaan vaaratapahtumasta edistämällä toipumisprosessia ja vähentämällä traumaa (Jones & Treiber, 2018) tukemalla työntekijöiden omia selviytymiskeinoja (Habibzadeh ym., 2020). Koben ym. (2019) mukaan terveydenhuollon ammattilaiset kaipaavat selkeitä toimintaohjeita sekä prosessikuvauksia vaaratapahtumien jälki-hoidosta, jotta tapahtuman aiheuttamia psyykkisiä ja fyysisiä reaktioita olisi mahdollista lievittää.

Toimintamallien rakenteiden on oltava olla toimivia, selkeästi kuvattuja (Edrees ym., 2017) ja luonteeltaan ennaltaehkäiseviä (Christoffersson ym., 2020). Ne auttavat sekä johtajia että työnte-kijöitä toimimaan vaaratapahtuman jälkeen tarkoituksenmukaisesti (Burlison ym., 2018). Lisäksi ne ohjaavat hoitotyön johtajia tukemaan vaaratapahtumassa osallisena ollutta työntekijää (Christoffersson ym., 2020).

Toimintamallit mahdollistavat työntekijöille tapahtuneesta puhumisen. Vaaratapahtumiin osallis-ten tulisikin päästä puhumaan vaaratapahtumasta mahdollisimman nopeasti. Keskustelut on käytävä luottamuksellisesti, jolloin työntekijä voi puhua sekä tapahtuneesta että omista tunteis-taan vapautuneesti. Tapahtumaketjun selvittäminen jälkipurun avulla voi estää virheiden muo-dostumista jatkossa. (Edrees ym., 2017.) Virallisten toimintamallien jälkipurku perustuu ensisijai-sesti vertaistukeen (Burlison ym., 2018). Tutkimustulostensa perusteella Schrøder ym. (2018)

kannustavatkin terveydenhuollon organisaatioita kehittämään koulutettuun vertaistukeen pe-rustuvia toimintamalleja. Yhdysvalloissa 40 % terveydenhuollon organisaatioista, jotka noudatta-vat virallisia toimintamalleja vaaratapahtumien jälkihoidossa, järjestää koulutusta vertaistukea tarjoaville ammattilaisille (Edrees ym., 2016a).

Vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvä jälkipurku ja henkinen tuki voidaan toteuttaa joko yksilö- tai ryhmämuotoisena. Se voi olla yksikkö- tai organisaatiokohtaista ja sitä voi saada joko työnte-kijälle entuudestaan tutulta ammattilaiselta tai tuki voidaan tuottaa kokonaan organisaation ul-kopuolelta. Osa työntekijöistä kokee hyötyvänsä jälkipurkukeskusteluista eniten silloin, kun saa-vat olla itse aktiivisia keskusteluissa. Osa taas odottaa aktiivista otetta myös jälkipurkutilaisuuk-sia ohjaavalta taholta. Toimintamalleja voidaankin tarvittaessa räätälöidä vastaamaan työnteki-jöiden yksilöllisiä tarpeita. Suurin osa työntekijöistä arvostaa kuitenkin henkiseen tukeen liittyvää tuomitsemattomuutta, mahdollisuutta saada tukea tarvittaessa ympärivuorokautisesti ja mah-dollisuutta sitoutua jälkihoitoon tarvittaessa myös pidemmäksi aikaa. (Dukhainin ym., 2018.)

Toimintaohjeita ja -malleja vaaratapahtumien jälkihoitoa varten on kehitetty Yhdysvalloissa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kuuden miljoonan asukkaan Marylandin osavaltiossa (United States Cencus Bureau, 2020) on yhtä osavaltion sairaalaa lukuun ottamatta toimintaohjeet vaa-ratapahtumien jälkihoitoa varten. Kuudella sairaalalla (16 %) oli käytössä virallinen toimintamalli ja viidellä sairaalalla (15 %) se oli suunnitteilla. Sairaaloita osavaltiossa on yhteensä 39. (Edrees ym., 2017.) Taulukossa 2 kuvataan käytössä olevia vaaratapahtumien toimintamalleja. Pro gradu -tutkielman kirjallisuuskatsaukseen valikoituivat hakukriteerien perusteella vertaistukeen perus-tuvat Johns Hopkins -sairaalan RISE-toimintamalli ja Missourin yliopiston YOU Matter -toiminta-malli sekä Espanjan potilasturvallisuusasiantuntijoiden laatima verkkopohjainen MISE-toiminta-malli.

Taulukko 2. Toimintamallit vaaratapahtumien jälkihoidossa

YOU Matter Moniammatillinen koulutettu ver-taistuki. Työntekijä saa vertaistu-kea joko oman yksikkönsä sisältä tai oman yksikkönsä ulkopuolelta ympärivuorokautisesti. Mikäli tämä tuki on riittämätöntä, työntekijä ohjataan erityistyöntekijän toimintamal-lissa ja heille järjestetään oma jälki-purku jokaisen tukitapaamisen tarkoituk-sena on toimia ennaltaehkäisevästi ja lisätä terveydenhuollon ammat-tilaisten tietoja vaaratapahtumien jälkihoidosta

2015

Missourin yliopisto käynnisti YOU Matter -toimintamallin vuonna 2007 ja se on levinnyt laajasti yhdysvaltalaisiin lastensairaaloihin. Malli perustuu moniammatilliseen vertaistukeen sekä kolmi-portaiseen interventiomalliin. Toimintamalli aktivoituu, kun työntekijä ottaa yhteyttä vertaistuki-henkilöön. Intervention ensimmäisessä vaiheessa työntekijä saa tukea vertaistukihenkilöltä oman yksikkönsä sisältä ympärivuorokautisesti. Yksiköistä vähintään 10 % henkilökunnasta pys-tyy tarjoamaan koulutettua vertaistukea ja heidät tunnistaa konkreettisesti erillisestä

rintamer-kistä. Toisessa vaiheessa työntekijä saa tukea joko toiselta koulutetulta vertaistukihenkilöltä, or-ganisaation potilasturvallisuus- tai turvallisuusvastaavalta. Intervention kolmannessa vaiheessa työntekijä saa tukea organisaation erityistyöntekijältä. YOU Matter -toimintamalli on todettu tut-kimusten perustella toimivaksi vaaratapahtumien jälkihoidossa. Ammattilaiset ovat saaneet toi-mintamallin avulla emotionaalista tukea ja heidän töihin paluunsa tapahtuneen jälkeen on ollut helpompaa. (Merandi ym., 2017.)

Johns Hopkins -sairaalassa Yhdysvalloissa otettiin vuonna 2011 käyttöön RISE-toimintamalli (Re-silience in Stressful Events). Tarpeen toimintamallin kehittämiseksi esittivät sekä organisaation hoitohenkilökunta että turvallisuusvastaavat. Toimintamalli perustuu nopeaan moniammatilli-seen organisaation sisäimoniammatilli-seen toimintaan. Jälkihoidon tarpeen ilmaisee joko työntekijä tai kollega.

Tarpeesta tiedotetaan organisaation sisäisessä verkossa. Kutsuun vastaa puolen tunnin sisällä päivystysvuorossa oleva vapaaehtoinen tehtävään koulutuettu vertaistukihenkilö ja tapaaminen järjestetään 12 tunnin sisällä. Vertaistuki on emotionaalista ja luottamuksellista. Ainoastaan ver-taistukihenkilön epäilys työntekijän vakavasta ahdistuksesta, joka voisi johtaa itsetuhoisuuteen tai toisen henkilön vahingoittamiseen antaa oikeutuksen luottamuksen rikkomiselle. Tapaami-sessa keskitytään siihen, että vaaratapahtumaan osallinen työntekijä saa kertoa tapahtuneesta ja tuntemuksistaan. Työntekijälle tarjotaan tapaamisen lopuksi ohjeet mahdollista jatkohoitoa varten. Vertaistukihenkilö järjestää myös itselleen purkutilaisuuden, jonka myötä tapaamisesta voidaan oppia ja vähentää vertaistukihenkilön henkistä kuormitusta. (Edrees ym., 2016b.)

RISE-toimintamalli pilotoitiin Johns Hopkins -sairaalan lastenosastolla, josta se laajeni koko orga-nisaatioon ja se on jäänyt pysyväksi käytännöksi. Sitä on kehitetty ja kehitetään edelleen. Toimin-tamallia on arvioitu useilla laadullisilla ja määrällisillä tutkimuksilla ja se on arvioitu toimivaksi ja tehokkaaksi. Se tukee henkilökuntaa stressaavissa potilaan hoitoon liittyvissä tilanteissa. Toimin-tamalliin osallistuneet työntekijät ovat olleet valmiita suosittelemaan mallia myös muille. Lisäksi tukea tarjoavat vertaistukihenkilöt ovat kokeneet oman panoksensa muiden auttamiseksi arvok-kaana. (Dukhainin ym., 2018, Edrees ym., 2016b.)

MISE (Mitigating Impact in Second Victims) on Espanjan potilasturvallisuusasiantuntijoista kootun työryhmän laatima verkossa hyödynnettävä toimintamalli, joka tarjoaa tukea terveydenhuollon ammattilaisille vaaratapahtumien jälkeen (Mira ym., 2017). RISE- ja YOU Matter -toimintamallei-hin verrattuna MISE-toimintamallissa korostuu ennaltaehkäisyn merkitys ja sen avulla vaarata-pahtumien jälkihoitoa tuodaan ammattilaisten tietoisuuteen. Toimintamallin toteutus verkkoym-päristössä tukee sekä sen saavutettavuutta että kustannustehokkuutta.

Jotta terveydenhuollon ammattilaisten olisi mahdollista hakeutua toimintamallien käyttäjiksi, on heillä oltava niistä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista riittävästi tietoa (Kobe, ym., 2019). Tä-hän voidaan vaikuttaa muun muassa monipuolisella tiedottamisella ja viestinnällä sekä rekrytoi-malla yksiköihin muutosagentteja (Edrees ym., 2016b, Merandi ym., 2017). Mahdollisen tunnetta-vuuden puutteen lisäksi toimintamallien käyttöön liittyy myös muita haasteita. Ammattilaiset saattavat kokea niihin osallistumisen edelleen stigmatisoivana. Myös luottamuspula ja kiinnos-tuksen puute saattavat estää työntekijöitä hakeutumasta tuen piiriin. (Edrees & Wu, 2017.) Poti-lasturvallisuuskulttuuriin liittyvä syyllistävä ilmapiiri saattaa estää toimintamallien hyödyntämistä (Dukhanin ym., 2018). Muita esteitä toimintamallien käytölle ovat ajan puute (Dukhanin ym., 2018), epävarmuus sopivista toimintatavoista tai käytännön järjestelyihin liittyvät tekijät, kuten ajallinen yhteys tapahtumiin tai kyky osallistua tapaamisiin fyysisesti (Edrees ym., 2017).