Tulosten pohdinta

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaaratapahtumien jälkihoito koostuu avoimesta ja syyl-listämättömästä potilasturvallisuuskulttuurista, ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ennen vaara-tapahtumaa sekä vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvistä toimenpiteistä.

Avoin ja syyllistämätön potilasturvallisuuskulttuuri

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa siitä, että panostamalla syyllistämättö-mään potilasturvallisuuskulttuuriin voidaan madaltaa terveydenhuollon ammattilaisen kynnystä kertoa vaaratapahtumista avoimesti. Coughlanin ym. (2017) mukaan jokaisen terveydenhuollon toimijan eettisenä velvollisuutena on tukea sekä vaaratapahtumiin osallisia työntekijöitä että vaaratapahtumien käsittelyä mahdollistavaa avointa ja syyllistämätöntä toimintakulttuuria. Avoin ja syyllistämätön potilasturvallisuuskulttuuri on edellytys organisaation kyvylle oppia virheistä ja kehittää potilasturvallisuutta.

Aiemman tutkimuksen tavoin myös tämän tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön johtajan rooli potilasturvallisuuskulttuuria edistävänä toimijana on keskeinen. Levinen, Carmodyn & Silkin (2019) mukaan hoitotyön johtajilla on mahdollisuus vaikuttaa organisaatiossa vallitsevaan

kult-tuuriin ja ilmapiiriin. Hoitotyön johtajien tulee kuitenkin sitouttaa myös hoitotyöntekijöitä organi-saatiokulttuurin kehittämiseen sekä myönteisen ilmapiirin ylläpitämiseen. Hoitotyön johtaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa hoitotyöntekijöiden suhtautumiseen virheiden raportointiin. Mi-käli hoitotyön johtaja suhtautuu virheisiin kehittävästi ja kannustaa niiden raportointiin, työnteki-jät raportoivat niistä todennäköisemmin kuin silloin, mikäli raportointia ei koeta tärkeänä.

Tutkimustulosten mukaan vaaratapahtumien raportointijärjestelmä on edistänyt avoimen ja syyllistämättömän potilasturvallisuuskulttuurin kehittymistä. Vaaratapahtumien raportointijär-jestelmä HaiPro oli käytössä kaikissa haastatelluissa organisaatioissa ja se koettiin pääsääntöi-sesti luonnollisena osana hoitotyötä. Vaaratapahtumien systemaattisella käsittelyllä lisätään hoi-totyöntekijöiden osallisuutta hoitotyön kehittämiseen. Hallin ja Scottin (2012) mukaan terveyden-huollon järjestelmien tulisi kehittää toimintansa tueksi herätteitä, jotka ilmoittaisivat työntekijän mahdollisesti kokemista vaaratapahtumien haitoista. Yhtenä vaihtoehtona olisi kehittää vaarata-pahtumien raportointijärjestelmä HaiProa niin, että ilmoitusta käsittelevän hoitotyön johtajan olisi otettava lomakkeella kantaa työntekijän jälkihoidon tarpeeseen. Tällöin myös vaaratapahtu-mien jälkihoidon toteutumista olisi mahdollista raportoida ja arvioida systemaattisesti.

Vaaratapahtumien jälkihoidon tarve

Hoitotyöntekijät ovat päivittäin suuressa vastuussa suhteessa potilasiin ja heidän omaisiinsa.

Vaaratapahtumatilanteen syntyminen asettaa hoitajan haastavaan asemaan, sillä tilanne poik-keaa hoitotyölle asetetuista tavoitteista. Vaaratapahtumien jälkihoidon tarvetta esiintyy monen-laisissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä ja jälkihoidon tarjoaminen vaaratapahtumaan osalliselle työntekijälle koetaan tärkeänä.

Terveydenhuollon ammattilaisten tapaan reagoida vaaratapahtumiin vaikuttavat muun muassa heidän ammatillinen koulutuksensa sekä vallitseva kulttuuri (Hall & Scott, 2012). Nuoret tai koke-mattomat hoitotyöntekijät kokevat vaaratapahtumat usein voimakkaampina kuin paljon työko-kemusta omaavat työntekijät (Mok ym., 2019). Myös tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että työkoke-mus vahvistaa hoitotyöntekijän kykyä toipua vaaratapahtumasta. Toisinaan hoitotyön johtajan

on huomioitava myös työntekijän yksityiselämä ja varmistua esimerkiksi siitä, ettei kokematonta hoitotyöntekijää lähetetä yksin kotiin vakavan vaaratapahtumatilanteen jälkeen.

Hoitotyön johtajan rooli on keskeinen työntekijän tuen tarvetta arvioitaessa. Vaaratapahtumiin osallisten työntekijöiden kokemien haittavaikutusten määrä ei kuitenkaan ole helposti mitatta-vissa (Hall & Scott, 2012). Haastatelluilla hoitotyön johtajilla ei ollut tietoa hoitotyöntekijän jälki-hoidon tarpeen arvioimiseksi käytettävistä mittareista. Kuitenkin esimerkiksi SVEST-kyselyloma-ketta (Second Victim Experience and Support Tool) voidaan hyödyntää arvioitaessa jälkihoidon tarvetta ja toteutusta (Burlison ym., 2017). Lisäämällä vaaratapahtumien jälkihoidon tunnetta-vuutta myös sen tarpeen mittaaminen voisi tulla tutummaksi.

Vaaratapahtuman jälkihoidon toteutuminen

Jälkihoidossa toteutuvia tuen osa-alueita ovat tämän tutkimuksen mukaan vaaratapahtumatilan-teen selvittäminen, hoitotyön johtajan tarjoama tuki sekä vertaistuki vaaratapahtumaan osalli-selle työntekijälle, jälkipurkutilaisuudet, työterveyshuollon palvelut sekä työjärjestelyt. Lisäksi vaaratapahtumasta keskustelu potilaan tai omaisen kanssa tukee vaaratapahtumasta toipu-mista. Aiemman tutkimuksen perusteella hoitotyöntekijät arvostavat vaaratapahtumien jälkihoi-dossa erityisesti vertaistukea (Mok ym., 2019). Haastatteluissa ei tullut ilmi, että suomalaisissa organisaatioissa olisi mahdollisuutta systemaattiseen yksilölliseen vertaistukeen jälkipurkutilai-suuksia tai mentorointia lukuun ottamatta. Vapaaehtoisten, yksilöllistä vertaistukea tarjoavien työntekijöiden kouluttaminen saattaisi olla mahdollisuus jälkihoidon toteutumisen edistämiseksi myös Suomessa, sillä se on perustana useissa käytössä olevissa vaaratapahtumien jälkihoidon toimintamalleissa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen YOU Matter -toimintamallin tavoitteena on, että 10 % toimintayksiköiden henkilöstöstä pystyy tarjoamaan vaaratapahtumaan osalliselle kollegal-leen koulutettua vertaistukea ja heidät tunnistaa työpaikoilla asiasta kertovasta rintamerkistä.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan vaaratapahtumien jälkihoitoa voidaan toteuttaa yksilöllisellä ja organisatorisella tasolla, mutta myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (Seys ym., 2012).

Terveydenhuollon organisaatioiden tarjoama tuki vaaratapahtuman jälkeen on toistaiseksi ollut

kuitenkin riittämätöntä (Kable & Spigelman, 2018, Heiss & Clifton, 2019). Myös Liukan ym. (2020) mukaan riittävän kattavat vaaratapahtumien jälkihoitomallit puuttuvat. Sosiaali- ja terveydhuollon ammattilaisten työkyvyn turvaaminen kuitenkin edellyttää, että vaaratapahtumien en-naltaehkäisyyn ja jälkihoitoon kiinnitetään huomiota myös kansallisella tasolla muun muassa so-siaali- ja terveyspoliittisessa suunnittelussa, ohjauksessa sekä käytäntöjen implementoinnissa.

Myös kansainvälistä tutkimusta on syytä tehdä edelleen kaikkien vaaratapahtumiin osallisten osapuolten näkökulmista. (Liukka ym., 2020.)

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vaaratapahtumien jälkihoidon koetaan toteutuvan pää-sääntöisesti hyvin. Siihen liittyy kuitenkin vaihtelua riippuen vaaratapahtuman luonteesta, hoito-työntekijän yksilöllisestä kokemuksesta, käytettävissä olevista keinoista ja resursseista sekä siitä, kuinka tärkeänä yksittäinen hoitotyön johtaja vaaratapahtumien jälkihoitoa pitää. Myös aikai-semman tutkimustiedon mukaan selkeiden toimintamallien puute johtaa siihen, että hoitotyön-tekijöiden saama tuki saattaa vaihdella (Mokhtari, 2018). Haastattelujen perusteella terveyden-huollon organisaatioissa voidaan soveltaa myös muita kriisitilanteiden toimintaohjeita vaarata-pahtumien jälkihoidossa. Whiten ym. (2015) mukaan tämän kaltaiset ohjeet eivät kuitenkaan ole vaaratapahtumien jälkihoidossa riittäviä, vaan terveydenhuollon ammattilaisen tukemiseen vaa-ratapahtumien jälkihoidossa tarvitaan myös juuri heidän tarpeisiinsa laadittuja toimintaohjeita.

Hoitotyön johtajat kuvasivat jälkihoitoa tukevassa johtamisessa piirteitä transformationaalisesta johtamistyylistä. Haastatellut hoitotyön johtajat kertoivat, että vaaratapahtumien jälkihoidon mahdollistamiseksi heidän tulee tuntea työntekijänsä sekä heidän työtehtävänsä ja tavoitteensa.

Johtajien on oltava läsnä hoitotyön arjessa ja kannustaa sekä valmentaa työntekijöitään toimi-maan potilasturvallisuutta edistäen. Myös aikaisemman tutkimustiedon perusteella hoitotyön johtajat voivat tukea vaaratapahtumien jälkihoitoa hyödyntämällä transformationaalista johta-mistyyliä (Liukka, ym., 2018 & Christoffersson, ym., 2020). Northousen (2016, 161–162) mukaan transformationaalinen johtaja näyttäytyy johdettavilleen läsnä olevana ja yhteistyökykyisenä hahmona, joka näkee työntekijät kokonaisuuksina ja tukee heitä kohti tavoitteita. Saavuttaak-seen tavoitteita transformationaaliselta johtajalta edellytetään sekä vahvaa visiota että kliinistä osaamista (Kvist, 2015).

Vaaratapahtumien jälkihoidon haasteet

Tutkimustulosten mukaan hoitotyön johtajalla tulee olla tietoa sekä terveydenhuollon toimin-taympäristöstä että siihen liittyvistä haasteista ja vaaratapahtumien riskeistä. Vaaratapahtumiin liittyvä ymmärrys ei haastateltujen hoitotyön johtajien mukaan synny koulutuksen perusteella, vaan tehtävään perehtymisellä ja kokemuksella on suuri merkitys. Terveydenhuollon kompleksi-nen toimintaympäristö vaikuttaa vaaratapahtumatilanteiden syntyyn, mutta se saattaa myös tehdä vaaratapahtumatilanteiden kokonaisuuksien ymmärtämisen haastavaksi. Kokonaisuuden ymmärtäminen on kuitenkin edellytyksenä sille, että vaaratapahtumatilanteisiin reagoidaan riit-tävän nopeasti ja jotta niiden ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon voidaan vaikuttaa. (Liukka ym., 2020).

Vaaratapahtumien jälkihoidon toteutumisen esteenä saattavat olla erilaiset toimintayksiköiden väliset informaatiokatkokset, jotka liittyvät usein organisaatiorakenteiden ja toiminnan muutok-siin. Myös Mokhtarin ym. (2018) mukaan esteitä hoitotyöntekijän riittävälle tuelle ovat juuri kult-tuurin aiheuttamat esteet sekä riittämätön informaatio. Kuitenkin esimerkiksi sosiaali- ja tervey-denhuollon organisaatioiden integraatiot sekä moniammatillinen ja monialainen yhteistyö saat-tavat tuoda jopa uusia mahdollisuuksia myös jälkihoidon toteutumiselle.

Vaaratapahtumien jälkihoidon kehittämistarpeet

Haastatellut hoitotyön johtajat toivovat vaaratapahtumien jälkihoidon toimintamallien yhtenäis-tämistä tasalaatuisen jälkihoidon turvaamiseksi ja hoitotyön johtajien jälkihoidon koordinoinnin helpottamiseksi. Myös aiemman tutkimuksen mukaan terveydenhuollon organisaatiot ovat vas-tuussa tehokkaiden toimintamallien laatimisesta vaaratapahtumiin osallisten työntekijöiden tu-kemiseksi ja heidän työkykynsä turvaamiseksi (McDaniel & Morris, 2020). Toimintamalleja laadit-taessa voitaisiin hyödyntää tehokkaiksi havaittuja olemassa olevia tuen muotoja sekä liittää vaa-ratapahtuman jälkihoito osaksi organisaation potilasturvallisuusstrategiaa. Organisaatioiden yh-tenäiset tai jopa kansallisesti laaditut toimintamallit tukisivat tasalaatuisen jälkihoidon

toteutu-mista. McDanielin & Morrisin (2020) mukaan jälkihoidon toimintamalleja hyödyntävissä tervey-denhuollon organisaatioissa esiintyy vähemmän virheitä ja ammattilaiset saavat riittävästi tukea.

Näin myös koko potilasturvallisuuskulttuurin on mahdollista kehittyä.

Tutkimustulosten mukaan hoitotyön johtajat toivovat, että terveydenhuollon organisaatioissa voitaisiin lisätä vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvää ymmärrystä ja tietoisuutta. Ilmiön tunte-minen organisaatioiden kaikilla tasoilla mahdollistaa vaaratapahtumiin osallisten työntekijöiden laadukkaan ja yhtenäisen tuen. Terveydenhuollon johtajat voivat omalla toiminnallaan edistää ilmiön tunnettavuutta korostamalla jälkihoidon merkitystä potilasturvallisuutta ja henkilöstön työtyytyväisyyttä parantavana tekijänä (White ym., 2015). Tunnettavuutta voidaan lisätä myös esimerkiksi toimintamallien tehokkaalla implementoinnilla sekä toimintamallien käyttöönottoa edeltävällä riittävällä tiedotuksella. Ilmiön tunnettavuuden on todettu vähentävän myös virhei-den raportointiin liittyvän leimautumisen kokemusta (Edrees & Wu, 2017).

Vaaratapahtumien jälkihoidon yhteiskunnallinen merkitys

Terveydenhuollon organisaatioiden on huomioitava vaaratapahtumien ennaltaehkäisy ja jälki-hoito myös oman toimintansa ja elinvoimaisuutensa kannalta. Vaaratapahtumat saattavat vahin-goittaa terveydenhuollon organisaatioiden mainetta ja luotettavuutta, jolloin asiakkaat saattavat hakeutua muiden toimijoiden palvelujen piiriin (Wu ym., 2020). Panostamalla vaaratapahtumien ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon parannetaan sekä potilasturvallisuutta että hoitotyön laatua (Busch ym., 2020).

Vaaratapahtuman seurauksena työntekijän tyytyväisyys työtä kohtaan saattaa vähentyä ja hei-kentää hoidon laatua edelleen. Vaaratapahtuman haitat kasvattavat riskiä uusille vaaratapahtu-mille, sillä esimerkiksi työuupumuksesta kärsivän lääkärin on todettu tekevän virheitä muita hel-pommin. Puutteellinen vaaratapahtumien jälkihoito voi johtaa työntekijän empatiakyvyn heikke-nemiseen ja ongelmiin työhön liittyvässä riskien hallinnassa. (Heiss & Clifton, 2019.) Sen sijaan vaaratapahtumien jälkihoito ehkäisee haittojen muodostumista (Coughlan ym., 2017).

Hoidon laadun lisäksi työhyvinvointi ja työtyytyväisyys ovat yhteydessä työntekijöiden pysymi-seen terveydenhuoltoalalla. Heissin ja Cliftonin (2019) mukaan puutteellipysymi-seen vaaratapahtumien jälkihoitoon liittyvä työtyytyväisyyden heikkeneminen saattaa johtaa työntekijöiden poistumiseen alalta aiheuttaen muun muassa kustannuksia koko yhteiskunnalle. Sairaanhoitajaliiton selvityk-sen mukaan sairaanhoitajien työhyvinvointi toteutuu Suomessa huonosti, vaikka sairaanhoitajat pitävätkin työstään ja kokevat siitä eettistä vastuuta (Hahtela & Kahre, 2021). Kablen ja Spigel-manin (2018) mukaan vaaratapahtumien jälkihoitoa kehittämällä voidaan tukea terveydenhuol-lon ammattilaisten työhyvinvointia ja sitä kautta estää alalta poistumista. Koko maailman kär-siessä koronapandemian vauhdittamasta hoitajapulasta (Sairaanhoitajaliitto, 2021), tulee alan pito- ja vetovoimaa parantaa. Ammattilaisten kokema työhyvinvointi ja työtyytyväisyys ovat sitä kautta edellytyksiä riittävien terveydenhuoltopalvelujen turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa (Haravuori, ym. 2020, International Council of Nurses, 2021, Sairaanhoitajaliitto, 2020, Sairaan-hoitajaliitto, 2021).