Uusi julkisjohtaminen käytännössä

Scuber (2009) tutki uuden julkisjohtamisen vaikutusta yliopistojen tehokkuuteen. Tutkimuksen mukaan vahva johtajuus sekä operatiivinen joustavuus ovat tuoneet lisää tehokuutta. Tosin uu-tena tuodut resurssien seurantasysteemit ovat heikentäneet tehokkuutta, mutta yleisesti uusi jul-kisjohtaminen oli johtanut tehokkuuden nousuun. (Schuber, 2009)

Uusi Seelanti ja Singapore ovat ottaneet käyttöön suorituksen mittaamisen. Tämä on mahdol-listanut sen, että ylimmällä johdolla on parempi tietämys oman organisaationsa vaatimuksista ja tavoitteista. Tämä on myös mahdollistanut helpommin vuoden toiminnan seuraamisen. Tä-män voidaan nähdä parantaneen vastuullisuutta ja hallinnon läpinäkyvyyttä. Kuitenkin mittauk-sessa on ollut virheellisyyttä, kun mitattavat asiat eivät ole olleet suoraan verrannollisia. Näiden organisaatioiden tulisi pyrkiä parantamaan laadullisten analyysien tekemistä. (Jones, 2017, 202)

Aiempien tutkimuksien mukaan kansalaiset ovat osoittaneet, että he haluavat olla mahdollisim-man harvoin yhteydessä julkishallintoon. Julkisten toimijoiden koordinointi nousee tästä syystä yhä tärkeämmäksi. Yhtenä trendinä on muodostunut yhden luukun periaate, jota helpottaa ke-hittynyt informaatio- ja kommunikaatioteknologia. Julkisen sektorin toimintaa on yhä tärke-ämpi alkaa ajatella loppukäyttäjän kannalta. Toisaalta julkisen sektorin tulee myös johtaa kan-salaisten odotuksia, koska sillä on suuri vaikutus ulkokuvaan. Vaikka e-palvelut nousevat koko ajan, niin yksi asiakastyytyväisyyteen suuresti vaikuttavaa asia on fyysisen palvelun laatu ja saatavuus. (Carvalho & Brito, 2012)

Andrews ja Van de walle (2013) uskovat, että vaikka uuden julkisjohtamisen suurin into on jo mennyt ohi, niin silti sen ja julkisen johtamisen sekä toiminnan suhde on ajankohtainen. Pyrki-mys pienentää julkisen sektorin kustannuksia, johtaa hallintoja etsimään toimenpiteitä, joilla

voidaan tuottaa laadukkaita palveluita pienemmillä kustannuksilla. Toisaalta uutta julkisjohta-mista on kritisoitu siitä, että se voi heikentää tasa-arvoa ja että palvelut suuntautuisivat vain niille, jotka osaavat niitä vaatia. Uusi julkisjohtaminen pyrkii myös tuomaan pienemmät, jous-tavammat ja matalammalla hierarkialla toimivat organisaatiot. Uuden johtamisfilosofian mu-kaan pyritään pois byrokraattisuudesta ja luomaan managerialisemman ajattelun. Palvelun koh-teita ajatellaan asiakkaina ja sidosryhminä, kuten yksityisellä sektorilla. (Andrews & Van de Walle, 2013)

Uusi julkisjohtaminen loi uuden julkiseen sektoriin vaikuttavan ryhmän, julkisen johtamisen konsultit. Johdon konsulttien määrä julkisessa sektorissa alkoi nousta 1980-luvulla. Konsultteja käytettiin uuden julkisjohtamisen mukaisten toimien kehittämiseen ja jalkauttamiseen. Hallin-touudistukset eivät sinällään johda automaattisesti konsulttien määrän nousuun, mutta julkisen hallinnon johtajat ovat kokeneet, että konsulteilla on sellaista osaamista, jota tarvitaan uudis-tusten läpivientiin. Konsulttien luodessa hyvät henkilökohtaiset suhteen päättäjiin, niin he sai-vat tietoa hallinnon toimintatavoista, ja he pääsivät mukaan vaikuttamaan julkisen sektorin suuntaan. Varsinkin päätöksissä, jotka eivät ole poliittisia, vaan asiantuntijamaisia, konsulttien valta on kasvanut. (Saint-Martin, 1998)

Johtamisen uudistukset on myös johtanut siihen, että johdon päätöksentekoon käytetään enem-män aikaa ja resursseja. Tämä on johtanut johtoryhmien ja muun johdon määrän kasvuun ja suhteessa pienentänyt operationaalista työtä tekevien määrää. Ylimmän johdon tehtäviä on siir-retty keskijohdolle ja tiimiesimiehille. Johdon vallan kasvu on paikoittain johtanut siihen, että operatiivista henkilöstöä valvotaan enemmän ja erilaisten tarkastusten määrä on kasvanut.

(Ackroyd, ym. 2007)

Uusi julkisjohtaminen on muuttanut esimiesten ja johtajien työtä paljon. Heiltä vaaditaan oman alansa operatiivisen osaamisen lisäksi strategista ajattelua, muutoskykyä sekä taloudellisen vas-tuun ottamista. Vieläkin oletetaan, että esimiesasemassa olevat voivat olla parhaimmistoa am-matillisissa asioissa, mutta pystyvät samalla toimimaan ammattijohtajan tavoin hallinnollisissa tehtävissä. Johto kokee usein stressiä, kun he joutuvat vastaamaan sekä operatiivisesta että stra-tegisesta johtamisesta. Esimiesasemaan nousevilta henkilöiltä usein puuttuvat johtamisen työ-kalut. Heidän vanha osaaminen antaa uskottavuutta, mutta muuten se on hyödytön itse johta-misessa. (Hendeson & Seden, 2017, 50-51)

Uutta julkisjohtamista on käytetty hyvin eri tavoin. Taiwanissa vajaakuntoisten työllisyyspal-veluihin on otettu mukaan yksityisiä tuottajia, mutta tarkoituksena on ollut laajentaa palvelu-kapasiteettiä ja alueellista laajuutta, eikä tavoitteena ole laajaa yksityistämistä. Australiassa taas on otettu laajasti uusi julkisjohtaminen käyttöön hallinnossa. Australiassa on laajasti tehty yk-sityistämisiä ja organisaatioita on kannustettu kilpailuun. (Yeh, 2018)

Ibsen ym. (2011) tutkivat Tanskan, Ruotsin ja Norjan uuden julkisjohtamisen käyttöä julkishal-linnossa. Jokaisessa kolmessa maassa oli otettu käyttöön uuteen julkisjohtamiseen kuuluvia osia kuten tuottavuus- ja arvojohtamista. Kuitenkin jokainen maa on tehnyt uuden julkisjohta-misen käyttöönoton omalla tavallaan. Maissa on ollut leikkauksia sekä julkisen sektorin työn-tekijämäärissä että kulutuksessa. Tutkimuksessa huomattiin, että työntekijät ovat muutosten jälkeen olleet stressaantuneempia. (Ibsen ym, 2011)

Julkinen sektori voi tarjota hyvää palvelua joko omana työnä tehtynä tai ulkoistettujen palve-luiden avulla. Omana työnä tehty palvelu yleensä pohjautuu pitkäkestoisiin sopimuksiin ja or-ganisaatiohierarkiaan. Ulkoistettu palvelu usein nojaa kilpailutuksiin, joka johtaa yleensä lyhy-empiin sopimuksiin. Yleensä julkisen sektorin työpaikat ovat olleet pitkäkestoisia, usein koko elämän kestoisia. Uusi julkisjohtaminen rikkoo tämän perinteen pitkäkestoisista sopimuksista ja korvaa ne lyhytaikaisilla sopimuksilla. Julkisen sektorin tehtävänä nykyisin on arvioida omana työnä tehdyn ja ostetun palvelun hyödyt sekä haitat ja valita sitten kansalaisille parempi vaihtoehto. (Lane, 2000, 134)

Yksi onnistuneimpia uudistuksia julkisella sektorilla on ollut julkisten yritysten uudistaminen.

Julkiset yritykset useimmin palvelevat suurta joukkoa ihmisiä. Vanhan mallisia julkisia yrityk-siä ei enää juurikaan OECD-maissa ole, joissain maissa julkiset yritykset ovat kokonaan yksi-tyistetty. Toinen uudistus on ollut yhteisyritykset, joissa julkinen sektori on yhtenä isona osak-keen omistajana mukana yrityksessä. Näitä yrityksiä ei enää koske julkinen laki vaan ne ovat yksityis- tai yrityslain piirissä. Usein julkiset yritykset ovat erittäin isoja ja toimivat jopa tappi-olla. Tappioiden kattamiseen käytetään julkisia varoja. Julkiset yritykset toimivat usein aloilla kuten posti, kuljetus, energia ja kommunikaatio. (Lane, 2000, 76-77)

Julkisten yritysten hyötynä on pidetty sitä, että ne toimivat usein monopolisilla markkinoilla, joissa alkuinvestointi on usein iso. Pienempänä pahana pidetään julkista monopolia yksityisen monopolin sijasta. (Lane, 2000 77-78)