Uhkaava mies: väkivaltaisen maskuliinisuuden deskriptiivinen ja visuaalinen representointi45

Olen tässä pääluvussa käsitellyt maskuliinisen kontrollin ulottuvuuksia; kuinka maskuliinista kontrollin tarvetta uusinnetaan suhteessa naiseen ja suhteessa ympäröivään todellisuuteen.

Tässä luvussa tarkastelen tarkemmin sitä, kuinka väkivaltaista maskuliinisuutta itsessään representoidaan ja kuinka väkivaltaiseen maskuliinisuuteen liitetään aineistossa etenkin pelon aspekti, jota rakennetaan sekä visuaalisella että deskriptiivisellä kerronnalla. Kuinka väkivaltaisen maskuliinisuuden representaatiota rakennetaan uhan ja pelon kautta? Kuinka miestä itseään kuvataan väkivaltaisen maskuliinisuuden termistöllä, niin ammatillisesti kuin yksityishenkilönä?

Väkivallan maskuliininen luonne on kulttuurinen ja institutionalisoitunut ilmiö, joka ei rajoitu konkreettisiin tekoihin. Maskuliinisuus itsessään pitää sisällään oletuksen väkivallasta.

Väkivalta onkin yksi Sylvia Walbyn patriarkaattisynteesin rakenteista. Arto Jokinen jakaa miesten väkivallan tarkastelun kehykset kahteen ryhmään:

46

1. yksittäisiin väkivallan tekoihin tai tekojen sarjoihin

2. väkivaltaa sisältäviin ja miesten väkivaltaa oikeuttaviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin (2000, 48)

Pidän tätä jakoa aineiston analyysin kannalta hedelmällisenä. Yhtäältä väkivaltaista maskuliinisuutta tuotetaan Judith Butlerin teorian mukaisesti performatiivisesti, jolloin (kulttuurinen) sukupuoli (gender) syntyy erilaisten performanssien sarjoista. Butlerin mukaan sukupuolitettu ruumis sellaisenaan on performanssi, joka koostuu erilaisista eleistä ja teoista;

tavasta olla ja esittää sukupuoli. Performanssi luo illuusion sukupuolesta jonakin, joka on

”syvällä sisällä”; tämä illuusio ylläpitää heternormatiivista ja binääriä sukupuolikäsitystä.

(Butler 2006, 173-174.) Väkivaltaisen maskuliinisuuden performanssi rakentaa ja ylläpitää prosessia, jossa pelko on sukupuolittunut ilmiö, jossa maskuliinisuuteen liittyy uhkaavia ominaisuuksia ja pelko suhteutuu etenkin naiseen, mutta toisaalta myös toiseen mieheen. Sitä, millaiset performanssit kunakin aikakautena määritellään maskuliinisiksi, tässä yhteydessä väkivaltaisen maskuliinisuuden kontekstissa, voidaan tarkastella hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen avulla. R.W. Connell (ks. 1995, 2000, 2002) yhdistää maskuliinisen väkivallan osaksi teoriaansa, sillä väkivalta on nimenomaan keino ylläpitää privilegiota ja hallita alisteisia ryhmiä. Näin ollen maskuliinisuuden performanssiin liittyy olennaisena osana väkivalta; patriarkaalisen maskuliinisuuden ihanne toteutuu vallankäytön kautta, ja usein tämä näyttäytyy väkivaltaisen maskuliinisuuden performanssina. Mieheyttä pitää jatkuvasti todistella erilaisilla maskuliinisilla teoilla, kuten väkivallan käytöllä ja fyysisen tai henkisen kestävyyden koettelulla. (Jokinen 2000, 210-213). Tässä luvussa tarkastelemani pelon aspekti on väkivallan tai sen uhan tunnus. (emt, 13) Juuri uhka ja pelko mahdollistavat patriarkaatin säilymisen ja maskuliinisen dominanssin.

Maskuliininen väkivalta on näin ollen jotain paljon syvempää ja institutionalisoitunutta. Se pitää sisällään instituutiot kuten armeijan ja poliisivoimat, jotka molemmat ovat ammatillisesti edustettuina aineistossa. Institutionalisoitunut maskuliininen väkivalta sisältää valtion omaan käyttöönsä monopolisoimat väkivaltakoneistot, joita juuri esimerkiksi armeija ja poliisivoimat edustavat. Nämä instituutiot ovat monilta osin miesten hallussa, ja ne ovat aseistettuja, hyvin organisoituja ja juridisesti ja historiallisesti oikeutetusti väkivaltaa käyttäviä laitoksia. (Jokinen 2000, 21) Tässä luvussa käsittelemäni pelon värittämä väkivaltainen maskuliinisuus kuvataankin aineistossa monilta osin näiden instituutioiden kontekstissa.

47

Muun muassa Jackson Katzin (1995, 139) mukaan väkivalta kytkeytyy (valkoiseen) maskuliinisuuteen jonakin, joka on ikäänkuin ohjelmoitu mieheen yhdistämällä maskuliinisuuteen lihaksikkuus ja yhtälöimällä ”sankarimaskuliinisuus” väkivaltaiseen maskuliinisuuteen. Arto Jokinen puhuukin tässä kontekstissa rakenteellisesta väkivallasta.

Väkivalta on rakenteellista silloin, kun yksittäinen väkivallan osoitus muuttuu systemaattiseksi, yhden ihmisryhmän toisia ihmisryhmiä vastaan harjoittamaksi kokonaisuudeksi; rakenteellinen väkivalta hallitsee, kontrolloi ja hyväksikäyttää kokonaisia ihmisryhmiä (2000, 14.) Naisiin kohdistuvan systemaattisen (väki)vallankäytön lisäksi rakenteellinen väkivalta näyttäytyy konkreettisesti aineistossa miesten ammattien ja työympäristön kontekstissa. Rakenteellisen väkivallan luonteeseen kuuluu kuitenkin se, ettei se ole aina konkreettisesti havainnoitavissa;

sitä ovat myös ”näkymättömät” arvot ja ideologiat.

4.3.1. Pelon ja uhan attribuutit ja väkivaltaisen maskuliinisuuden visualisointi

Jaksojen miehet asettuvat monilta osin hyvin stereotyyppisen maskuliinisiin lähtökohtiin;

viittaan tällä lähes kaikissa tarinoissa todentuviin patriarkaalisiin perheolosuhteisiin ja ammatilliseen kontekstiin. Ammattiympäristöt on helppo tulkita maskuliinisiksi, tai edelleen väkivaltaisen maskuliinisiksi. Jaksoissa Sex, Secrets and Sergeants, Handcuffs for Three ja Married to the Mob mies kuvataan tyypillisesti väkivaltaiseen maskuliinisuuteen leimautuneiden instituutioiden työllistämänä; armeijassa, poliisivoimissa ja kuntoilu/rikollisuusmaailmassa. Jaksoja narratoidaan muuta aineistoa enemmän visuaalisella kuvastolla miesten työympäristöstä; esimerkiksi kouluttamassa alokkaita tiukoin menetelmin, pidättämässä rikollisia kovakouraisin ottein tai nostelemassa painoja. Olennaista visuaalisessa kuvastossa ovat ”jämäkät” ja tiukkailmeiset poseeraukset, uniformut ja toiminnallisten kohtausten uhmakas käytös ja olemus. Esimerkiksi Sex, Secrets and Sergeants jakso sisältää seuraavanlaisen kohtauksen:

Kuvaa Billistä ns. training camp vaatteissa kouluttamassa uusia tulokkaita kovin ottein.

Kertoja: ”He’s intimidating, rigid and fierce”. Kuvaa näytellystä kohtauksesta, jossa Bill huutaa alokkaille: ”Your identity no longer exists!”

Sex, Secrets and Sergeants

Aineistolainauksessa todentuu sekä visuaalinen kuvaus tiukasta ja pelottavasta maskuliinisuudesta, että narratoitu kuvaus miehestä ”pelottavana ja raivokkaana”. Sarjassa ei juurikaan ole näyttelijöiden ääneenlausumia repliikkejä, mutta silloin kun niitä käytetään, ne korostavat yleensä ”miehistä raivoa” riitatilannetta tai uhittelua kuvaavissa kohtauksissa, kuten

48

ylläolevassa lainauksessa. Jaksossa Married to the Mob taasen mies huutaa kuvatussa riitatilanteessa vaimolleen:” ”I can do what I want in my own house! I rise my voice whenever I want in my own house!” Näin ollen harvoin käytetyt, näyttelijöiden puhumat repliikit on valittu korostamaan nimenomaan maskuliinisuuden uhkaavaa, pelottavaa ja väkivaltaista aspektia.

Pelottavuuden attribuutti näyttäytyy etenkin suhteessa naiseen: jaksossa A Fatal Affair mies lähestulkoon terrorisoi vaimoaan erilaisilla väkivallan ja kontrollin muodoilla ja jaksossa Married to the Mob miestä kuvaillaan ”fyysisesti pelottavana” ja ”temperamenttisena”, ja hänen vaimonsa kuvaillaan ”pelkäävän tätä valtavasti”.

Toisaalta pelko voi näyttäytyä myös suhteessa ammattiin tai toisiin miehiin:

Kertoja: ”Bill may one of the most respected men on base, but he was also the most feared. That’s because he was a drill instructor”

Sex, Secrets and Sergeants

Billiin liitetty pelon attribuutti selittyy sekä ammattikuvalla (ylivääpeli ja armeijan kouluttaja), että tarinan viitekehyksessä miehen kontrolloivalla luonteella ja olemuksella. Jaksossa Married to the Mob mies kantaa rikollista menneisyyttään jokseenkin ylpeänä; väkivaltainen maskuliinisuus ammatillisessa kontekstissa on kenties vahviten tulkittavissa Paulin tapauksessa. Paulin menneisyyttä, ja jossain määrin tarinan kuvaamaa nykyisyyttä, voidaan pitää rikollisena urana, ja hänen rikollista menneisyyttään ja tuomioitaan kuvaillaan laajasti.

Rikollisuus ja rikollisten keinojen avulla hankitut ”maskuliiniset meriitit” aiheuttavat sekä pelkoa että rakentavat kontrollia suhteessa ympäröivään todellisuuteen:

Kertoja: ”It seems Paul hasn’t quite put the past behind him. Since he’s been out of prison, some speculate that he’s become involved with a mob. It’s a tough guy reputation, that Paul embraces with enthusiasm” Asiantuntija: “He was not somebody to be trifled with or to be taken advantage of.”

Married to the Mob. Kuvaillaan, kuinka mies mielellään edelleen käyttää rikollisia kontaktejaan maineittaan hyväkseen. Mies nauttii maineestaan rikollisena, ja rikollisen leima tuottaa tietynlaista maskuliinista valtaa.

A Fatal Affair on ainoa jakso, jonka narratiivissa mieheen ei liitetä ammatillisia attribuutteja tai kuvata miestä työympäristössään; kerronta ja visuaalinen kuvasto maalavat miehen elämästä synkeää kuvaa. Jakson miestä, Chadia, kuvataan laajasti väkivaltaisen maskuliinisuuden termistöllä: mm. ”vaarallisena” ja ”tikittävänä aikapommina”. Asiantuntija kuvailee Chadia seuraavin sanankääntein:

49

Asiantuntija: “These men are very very dangerous because they don’t take no for an answer, they don’t have the ability to move on.”

A Fatal Affair. Asiantuntija kuvailee jaksossa esitettyä miestyyppiä: mustasukkaista ja kontrolloivaa.

Jaksossa väkivaltaista maskuliinisuutta tuotetaan laajasti visuaalisen kuvaston ja äänimaailman avulla, ja jakso on muuta aineistoa synkempisävyinen. Jaksossa on useita kohtauksia, joissa mies näytetään tiukkailmeisenä tai raivon valtaamana, juomassa alkoholia tunteidensa turruttamiseksi ja riehumassa kotonaan. Kohtausten musiikki on yleensä pahaenteistä ja miestä kuvaavissa kohtauksissa valaistus ja värimaailma ovat tummia.

Väkivaltaisen tai uhkaavan maskuliinisuuden representaatiota tuotetaankin jaksoissa paljon juuri musiikin, valaistuksen ja leikkausten avulla. Kun jaksojen kerronta etenee lähelle rikosta ja ongelmia alkaa ilmaantua, mies saatetaan esimerkiksi kuvata tuijottamassa kameraan tuima ilme kasvoillaan samalla kun taustalla soi pahaenteinen musiikki, ja kohtauksessa käytetään nopeita leikkauksia, joissa fokusoidaan miehen silmiin. Tyypillisesti asento on uhmakas ja itsevarma ja valaistus tumma. Jaksot, joissa miehen ammatilliset meriitit saavat enemmän huomiota esittävät miehen tyypillisesti univormussaan jokseenkin ”kunniakkaasti” poseeraten.

Vastaavanlaiset kohtaukset naisesta ovat yleensä vaaleammin valaistuja ja musiikki on hennon iloista tai neutraalia, ja naisen kuvaaminen on ”rennompaa” verrattuna ammatillisessa ympäristössä ja jähmeästi kuvattuihin miehiin (poikkeuksena eroottissävyiset kohtaukset, ks.

aineiston kuvaus). Jaksossa A Fatal Affair visuaalista kontrastia luodaan myös suhteessa jakson toiseen mieheen, Travisiin, joka jakson narratiivissa esitetään ikään kuin naisen pelastajana, ja häntä kuvaillaan termillä ”her knight in shining armor”. Travis kuvataan vaaleassa valaistuksessa hymyilemässä kameralle vastapainona synkille kuville Chadista; Travisin reprsentaatio yrittää selkeästi luoda kuvaa luottamusta herättävästä miehestä, kun Chadia visualisoidaan pelottavan ja synkän kuvaston avulla.

Sarja sisältää luonnollisesti myös konkreettisia väkivallankuvauksia, jotka olen jättänyt analyysin ulkopuolelle niiden alleviivaavuuden vuoksi. En tässä työssä analysoi sarjan visuaalista kuvastoa tätä syvemmin, mutta havainnoillistan sarjan tuottamaa väkivaltaisen maskuliinisuuden representaatiota kuvakollaasin avulla:

50

Väkivaltaisen maskuliinisuuden visuaalista representointia. Kuvakaappaukset: Youtube, Tagatele ja Lavamovies. 1. A Fatal Affair. Flash image-leikkaus silmiin. 2. Sex, Secrets and Sergeants. Uhkaava maskuliinisuus ammatillisessa kontekstissa. 3. The Doctor Will See You Now. Mies murhaa vaimonsa vasaralla. 4. A Fatal Affair. Mies tarkkailee vaimoaan työpaikalla. 5. A Fatal Affair. Mies hermostuu naisen suhteesta toiseen mieheen. 6. Handcuffs for Three. Mies pidättämässä rikollista.

4.3.2. Väkivaltaisen maskuliinisuuden ruumiillisuus

Ruumis ei määritä maskuliinisuutta, mutta maskuliinisuuteen ideologisena mieheyden ilmentymänä liitetään myös ruumiillisia ulottuvuuksia. Tärkeää on vallan ja normatiivisuuden prosessien tarkastelu; millaiset ominaisuudet (ja kenellä) pärjäävät maskuliinisen ulkonäön ja fyysisten kykyjen hierarkiassa. Miesruumiista onkin tullut keskeinen maskuliinisuuden merkitsijä länsimaissa. Fyysiset kyvyt viittaavat voimakkuuteen, urheilullisuuteen ja yleiseen kyvykkyyteen toimia, esimerkiksi työelämässä. Miehen ruumis on paitsi visuaalisesti maskuliininen, myös instrumentaalisesti maskuliininen ja kyvykäs (Edwards 2006, 140-142.) Maskuliinista on tyypillisesti se, mikä ei ole feminiinistä; fyysisesten, visuaalisten ominaisuuksien kirjossa tämä viittaa etenkin kokoon ja lihaksikkuuteen. Myös Arto Jokinen kirjoittaa, että länsimaisen kulttuurin miesideaalin edellytys on naista suurempi koko, fyysinen voimakkuus ja kyky puolustaa itseään ja perhettään (2000, 210). Kontrollin ja vallan kontekstissa miehen kontrolli omasta ruumiistaan (lihaksikkuus, urheilullisuus) tuottaa lisää valtaa, ja fyysinen voima ja tyypillisen maskuliiniset piirteet mahdollistavat vallankäytön muihin, etenkin naisiin.

51

Aineistossa sekä miehen että naisen fyysisessä kuvailussa toistuvat erilaiset ilmaisut miehen kookkuudesta ja naisen pienuudesta. Esimerkiksi jaksossa A Fatal Affair Chadia kuvaillaan

”isoksi ja pitkäksi mieheksi, paljon isokokoisemmaksi kuin Shelley” ja jaksossa Married to the Mob miestä kuvaillaan ”fyysisesti pelottavaksi”. Naisen kuvauksissa toistuvat erilaiset ilmaisut feminiinisydestä ja pienuudesta (kuten ”pétit”). Jaksossa Handcuffs for Three feminiinisyys asetetaan vastakkain maskuliinisen kyvykkyyden kanssa kuvailemalla, kuinka pienikokoinen nainen ”osaa ampua, tapella, tehdä kaiken minkä ammatti [poliisi; maskuliinisuus] vaatii, silti säilyttäen viehättävän naisen auran”. Feminiinisyys kuvataan jonain, joka ei sovellu maskuliiniseen ympäristöön.

Miehen ruumista kuvataan myös kyvykkyyden ja voiman (lihakset) kontekstissa. Etenkin jaksossa Married to the Mob fyysisten ulottuvuuksien ja voiman kuvakset ovat edustettuina;

tapahtumat sijoittuvat osittain miehen omistamalle kuntoklubille ja mies on intohimoinen treenaaja. Jalkapalloa harrastanutta miestä kuvaillaan esimerkiksi ilmaisulla ”todellinen fyysinen ihme”. Myös tarinan toinen mies kuvataan vahvasti fyysisten ominaisuuksiensa valossa:

Esitellään Rocco, kuvaa miehestä tuijottamassa tuimasti kameraan kädet taskuissaan.

Tutkija: ”He’s your typical muscle man, hustler type of guy out on the street. You know, when you’re named Rocco you’re named Rocco for a reason.-- “Rocco was not that unlike Paul. He was thickly muscled, he had a bit of reputation as a tough guy.”

Married to the Mob

Sekä Rocco että Paul kuvataan “paksun lihaksikkaana”, ja Roccosta esitetään eräänlainen

”katurikollisen” representaatio. Rocco- nimeä kuvaillaan tarkoituksenomaiseksi; tällä viitataan luultavasti Italian ”Rocco Codeen” tai Rocco Perriin, Kanadassa vaikuttaneeseen mafiosoon.

Erilaisten ruumiillisen maskuliinisuuden narratoitujen deskriptioiden lisäksi sarja tuottaa tuottaa tyypillisen maskuliinista mieskuvaa myös visuaalisesti. Huomionarvoista on, että vaikka osaa aineistona käyttämieni jaksojen miehistä kuvataan ”isoiksi” tai ”lihaksikkaiksi”

viitaten tosielämän vastineisiinsa, sarjan näyttelijävalinnat ovat paikoin kaukana todellisuudesta. Sarja tuottaa kuvastossaan hyvin stereotyyppista miesihannetta; näyttelijät ovat lihaksikkaita, raamikaspiirteisiä nuoria/nuorekkaita. Vaikka tarinan osapuolet olisivat olleet rikoksen tapahtuma-aikaan tavallisen keski-ikäisen ihmisen näköisiä ihmisiä, sarja representoi pariskunnan n. 30-40 vuotiaina ja stereotyyppisen kauniina. Olen havainnoillistanut sarjan visuaalisia miesrepresentaatioita ja niiden suhdetta todellisiin vastineisiinsa kuvien avulla luvussa Aineiston kuvaus.

52 4.3.3.Yhteenveto

Kaikenkaikkiaan sarjassa representoitu väkivaltainen maskuliinisuus koostuu sekä teoista että monin osin ulkoisista maskuliinisista piirteistä. Analyysin ulkopuolelle jätetty, väkivallan graafinen kuvaaminen alleviivaisi maskuliinisuuden väkivaltaista ja pelottavaa representointia, mutta tässä luvussa olen pyrkinyt osoittamaan, että aineistossa väkivainen maskuliinisuus ei koostu pelkästään fyysisistä teoista; se on maskuliinisuuteen kietoutunutta ja vahvasti institutionalisoitunutta (aineiston valossa etenkin armeija ja poliisivoimat). Väkivaltaista maskuliinisuutta rakennetaan sekä ulkoa, että sisältä. Yhtäältä sitä määritellään ulkopuolelta sekä instituutioiden kautta että suhteessa naiseen ja muihin miehiin, mutta toisaalta sarja kuvaa miesten itse rakentavan väkivaltaisen maskuliinisuuden performanssia tekojen ja olemuksen avulla. Performanssi on yleensä tiedostamaton prosessi, mutta esimerkiksi jaksossa Married to the Mob mies pyrkii tietoisesti ylläpitämään uhkaavan ja pelottavan maskuliinisuuden auraa.