Heteromaskuliininen kamppailu ja sen uhrit

Olennaista Connellin teorialle on ajatus kilpailusta. Connell kirjoittaa paljon urheilusta maskuliinisuuksien ”taistelukenttänä”, ja näkeekin varhain koulussa opetettavan urheilukulttuurin ihannoimisen tapana sosiaalistaa pojat maskuliiniseen kilpailuviettiin (Connell 1995 ,35-36). Aineistossa kilpailuvietti toteutuu etenkin suhteessa naiseen. Käytän tässä termiä heteromaskuliinisuus, jolla viittaan tapoihin uusintaa heteroseksuaalisuutta maskuliinisuuden ideaalia tavoiteltaessa. Carrigan, Connell ja Lee väittävät, että heteroseksuaalisuus on dominanssin ohella maskuliinisuuden tärkein aspekti (Carrigan Connell

& Lee 2002, 113).

Heteromaskuliininen ideaali ja kilpailuvietti toteutuvat yhteiskunnassa sekä miehisenä tarpeella vertailla seksuaalisia saavutuksia, että kilpailuna naisen huomiosta. Kulttuurisissa stereotypioissa maskuliinisuuteen liitetään aktiivisuus seksuaalisena toimijana, kun taas naiseen liitetään suhteellinen passiivisuus ja alistuminen miehen halulle. Miehillä aktiivisuus liitetään osaksi maskuliinisuuden tavoittelua, ja aktiivinen sukupuolisuuden osoittaminen on merkityksellistä paitsi miehelle itselleen, myös suhteessa muihin (Grönfors 1999, 224-225.) Kilpailu naisen huomiosta, mustasukkaisuus ja reviiritietoisuus ovat sekä heteroseksuaalin miehen ideaalin uusintamista, että kamppailua maskuliinisesta vallasta, jossa nainen objektivoidaan. Näennäisen pakotettu heteromaskuliinisuus, jossa miehellä on jatkuva tarve todistella heteroseksuaalia positiotaan miehenä uusintaa patriarkaalista valtaa Walbyn patriarkaattisynteesin mukaisesti. Heteroseksuaalisuus ikäänkuin ohjaa homososiaaalisia

54

suhteita, joissa toinen mies nähdään potentiaalisena kilpakosijana. Jaksossa A Fatal Affair haastateltu asiantuntija kuvailee heteromaskuliinista kamppailua seuraavasti:

”What men often imagine, is this man having sex with my wife, is he better than me, is he a better lover than me”.

Aineiston valossa olennaista näyttääkin olevan reviiritietoisen mustasukkaisuuden lisäksi paremmuus: rakastajana tai miehenä. Martti Grönfors kirjoittaa:

”Miehinen seksuaalisuus omalta osaltaan monella tapaa tukee miesten kulttuurin yleistä aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Kilpailu naisista, seksistä, seksuaalisesta paremmuudesta [...] ovat yhteneviä miesten kulttuurin muiden elementtien kanssa ja palvelevat miehisen identiteetin rakentumista.”

(Grönfors 1999, 234)

Nainen näyttätyy aineistossa paikoin homososiaalisen kamppailun välineenä. Viittaan tällä siihen, kuinka paikoittain tulkitsen kiintymyksen ja rakkauden ikäänkuin toissijaisiksi miesten kamppaillessa heteromaskuliinisuudesta. Jokinen kirjoittaa, että ”nainen on ontologisesti olemassa miestä varten [...] [ja] naisen tehtävä rakentuu aina suhteessa mieheen. Tämän takia heterosuhteutunut ’miesten maailma’ on myös homosuhteutunut.” (Jokinen 2000, 223). Joseph H. Peckin mukaan naisten voidaan tulkita asettuvan maskuliinisessa kamppailussa menestyksen symboleiksi, ja kamppailun naisen huomiosta voidaan ajatella palautuvan lopulta miesten keskinäiseen kamppailuun (Peck 2004, 63). Aineistossa tämä ilmenee heteromaskuliinisen kamppailun näennäisenä tunteettomuutena. Esimerkiksi jaksossa Sex, Secrets and Sergeants mustasukkaisen miehen kiintymyksestä vaimoonsa ei juurikaan puhuta ja miehellä itsellään on suhde toiseen naiseen:

Kertoja:”Despite having an affair of his own, he’s not about to let another man tread on his turf.”

Sex, Secrets and Sergeants

Omasta salasuhteestaan huolimatta mies ei aio antaa toisen miehen ”astua reviirilleen”. Nainen on ikäänkuin välikappale miesten välisisissä reviirikiistoissa, ja itse pettämistä pahempaa voi olla ajatus toisesta miehestä omalla reviirillä. Kamppailuntarve reviiristä ja naisesta ollaan nähty jossain määrin essentilistisena miehen ominaisuutena (Brittan 1989, 82). Arto Jokisen mukaan essentialismin sijaan kyse on yhteiskunnan tavasta sosiaalistaa miehet maailmaan, jossa toiset miehet ovat potentiaalisia (väkivaltaisia) vastustajia ja heidän on pakko oppia puolustamaan itseään ja reviiriään. Mies voi kokea olevansa heikko suhteessa toisiin miehiin, ja samalla olevansa riippuvainen puolisostaan. (Jokinen 2000, 32-34.) Kun tulkitsen naisen

55

asettuvan aineistossa ”välineelliseen” rooliin heteromaskuliinisuuksien kamppailussa, jossa romanttiset tunteet ovat ikäänkuin toissijaisia, otan huomioon maskuliinisuustutkimuksissa todetun jaon julkisen ja privaatin mieheyden välillä. Viittaan siis siihen, kuinka julkinen maskuliinisuus jossain määrin etäännyttää itsensä privaatista maskuliinisuudesta ja emotionaalisuudesta. Maskuliinisuuden ideaaliin sisältyy ajatus tunteiden tukahduttamisesta tai vähintään näyttämättömyydestä; tunteet, myös romanttiset sellaiset, nähdään feminiineinä (Seidler 1992, 23.)

Toinen mies voidaan siis nähdä automaattisesti uhkana, niin parisuhteessa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Reviirikiistat voivat eskaloitua etenkin korostetun maskuliinisessa työyhteisössä, kuten jaksossa Handcuffs for Three, jossa sekä mies että nainen työskentelevät poliisivoimissa:

Kertoja:”It’s one thing for Linda to fool around with strangers, but for George having to work shoulder to shoulder with one of his wifes lovers is unbearable. He wait’s no time confronting Jonathan.” Näytellyssä kohtauksessa George sanoo Jonathanille: “It stops.

I’m warning you.” Kertoja: “No one wants to be on the wrong side of George Arthur, so Jonathan agrees to back off.”

Handcuffs for Three. Mies ei kestä, että avoimessa suhteessa hänen vaimonsa tapailee pariskunnan yhteisiä työkavereita.

Tarinassa pariskunnalla on avoin suhde, mutta työympäristössä tapahtuva avoin pettäminen (miehen tulkinnan mukaan) on uhka maskuliinisuudelle. Tulkitsen, että tarinan kontekstissa urakeskeisen miehen työympäristö on ikääkuin hänen omaa reviiriään, eivätkä avoimen suhteen säännöt näin ollen päde siellä. Miehen tulee esittää työympäristössään ”alpha-miehuutta”, ja työpaikalla tapahtuva pettäminen on uhka maskuliiniselle kunnialle ja vaarantaa työyhteisön sisäisen miesten nokkimisjärjestyksen. Luvussa parisuhteen valtahierarkiat käsittelin tarkemmin sitä, kuinka mies asettaa suhteen rajat näennäisesti sääntövapaassa tilanteessa.

Jakson narratiivista voidaan lukea miesten keskinäisten, puhumattomien sääntöjen ja lojaaliuden olevan tärkeämpiä, kuin parisuhteen sisäisten ”emotionaalisten sääntöjen".

Olennainen osa tarinankulkua ovat miesten naiseen ja parisuhteeseen kohdistettavat, kirjoittamattomat säännöt:

Kollega: “Don’t mess with cops wives, when you’re a cop yourself, you don’t mess around or your life depends on the response and loyalty of your friends who work with you. It could only resolve badly.”

Handcuffs for Three. Kuvaillaan työpaikalla vallitsevaa miesten välistä lojaaliutta.

56

Naiseen keskittyvän reviirikiistelyn lisäksi kamppailun alla voi olla myös rooli isänä. Tällöin maskuliinisuus kiinnittyy miehen rooliin perheessä ja primitiivisiä piirteitä saavaan tarpeeseen täyttää isän rooli ja kasvattaa omat jälkeläiset. Arthur Brittanin mukaan mies dominoi lisääntymistä siittämishetkestä kasvatukseen, jossa mies ihanteellisesti asettuu elättäjän rooliin.

Avioliitto on ikäänkuin sopimus, jonka kautta varmistetaan miehen dominanssi niin naiseen kuin yhteisiin jälkeläisiin (Brittan 1989, 118-120.) Isyys itsessään uusintaa heteromaskuliinista ideaalia, ja aineiston valossa tulkitsen reviirikiistoja myös kamppailuna perheen patriarkan roolista. Kuten aikaisemmin tässä työssä olen todennut, lasten rooli narratiiveissa on pieni, lähes olematon, mutta vanhemmuus on merkittävä taustatekijä rikosten motiiveja ja perhedynamiikkaa tarkasteltaessa. Lapset näyttäytyvätkin aineistossa jossain määrin objektivoituina reviirikiistojen pelinappuloina. Ajatus toisesta miehestä kasvattamassa omia lapsia ilmenee ainakin osittaisena taustamotiivina rikokselle jaksoissa A Fatal Affair ja Sex, Secrets and Sergeants. Jälkimmäisessä miehen oletettuja ajatuksia murhantekohetkellä kuvataan seuraavasti:

Asiantuntija:“Bill saw himself being cut out from Kathys life. Bill assumed that she would go on and marry Dr. Pearle and it would be Dr. Pearle raising his children, and he became enraged over that.”

Sex, Secrets and Sergeants.

Reviirikiistat näyttäytyvät kolmessa jaksossa murhien koko- tai osittaismotiiveina riippumatta siitä, onko henkirikoksen kohteena nainen vai mies. Aineiston valossa heteromaskuliininen kamppailu siis aiheuttaa kuolonuhreja. Jaksossa A Fatal Affair mies ennemmin murhaa vaimonsa, kuin menettää tämän toiselle miehelle. Vastaavanlainen asetelma on intohimorikoksissa ja perhesurmissa hyvin yleinen: ”If I can’t have her, no one can”. Tämä kuvastaa sitä, kuinka mies objektivoi naisen omaisuudekseen ja toisaalta sitä, kuinka mies arvottaa heteromaskuliinisen kamppailun moraalia tärkemmäksi:

Asiantuntija: ” […]He had ultimately come to the decision, I’ve lost her, I’ve almost killed myself, before doing it I will kill her so Travis can’t have her.”

A Fatal Affair

Jaksoissa Married with the Mob ja Handcuffs for Three henkirikoksen uhreiksi joutuvat miehet.

Ensimmäisessä jakson päämies Paul on palkkamurhan kohde, mutta erehdyksen vuoksi uhriksi päätyy Paulin bisnespartneri Alex. Palkkamurhan takana on Paulin vaimon rakastaja, Rocco, joskin tutkinnassa selviää myös vaimon osuus iskun suunnitteluun. Roccon kuvaillaan halunneen tappaa Paulin ”jotta LeeAnn voisi olla hänen naisensa”. Jälkimmäisessä uhri on

57

jakson päämies itse, murhaajanaan vaimoon pakkomielteisesti ihastunut miehen entinen työtoveri. Kummassakin tapauksessa murhan motiivina näyttäytyy tarve eliminoida kilpailija:

Kollega: ”George had said they weren’t getting divorced, Kirby had just split up from his wife, leaving her for Linda and all of sudden it was, if George isn’t going to leave Linda, I need to get rid of him.”

Handcuffs for Three. Kuvaillaan Ted Kirbyn oletettuja motiiveja Georgen murhan takana.

Tulkitsen ”kilpailijan eliminoimisen” tapana typistää nainen jälleen miehen omaisuudeksi ja passiiviseksi toimijaksi: nainen on mahdollista saada itselleen, kun toinen mies on raivattu pois tieltä.