4. VÄKIVALTAINEN MASKULIINISUUS
4.2. Patriarkka: maskuliinisuus ja kontrolli
Tässä alaluvussa tarkastelen sitä, kuinka maskuliininen kontrolli näyttäytyy aineistossa ja kuinka mies representoidaan perheensä ja elämänsä patriarkkana. Olen jakanut luvun kahteen osaan: maskuliiniseen kontrolliin suhteessa naiseen ja maskuliiniseen kontrolliin suhteessa miehen elämään. Aineistossa miehen dominanssi ja tarve kontrolloida korostuu ensisijaisesti kohdistettuna naiseen, mutta se maskuliininen kontrollintarve ilmenee myös kokonaisvaltaisena elämää määrittävänä tekijänä, ja paikantuu sekä suhteessa kotiin ja parisuhteeseen, että ympäröivään todellisuuteen. Tulkitsenkin, että aineistossa nainen toimii myös jossain määrin ikääkuin välikätenä miehen tarpeelle kontrolloida omaa elämäänsä ja sen kulkua.
Ensimmäisessä luvussa tarkastelun alla on se, kuinka kontrollia kohdistetaan naiseen itseensä, jolloin nainen näyttäytyy jopa jossain määrin miehen ”omaisuutena”. Pyrin havainnoimaan, millaisin keinoin tarinoiden miehet kontrolloivat naista, parisuhteen valtahierarkioita ja sitä, kuinka mies pyrkii ylläpitämään maskuliinista dominanssia tilanteessa, jossa nainen tavalla tai toisella haastaa oletuksen miehen valta-asemasta. Aineiston luonteen vuoksi naiseen kohdistettu kontrolli on melko suoraviivaisesti tulkittavissa fyysiseksi väkivallaksi, olkoonkin, että kahdessa jaksossa henkirikoksen uhri on mies. Kaikissa jaksoissa esitetään naiseen kohdistuvaa väkivaltaa, joko fyysisessä tai henkisessä muodossaan. Fyysistä väkivaltaa edeltää yleensä lähes aina henkinen väkivalta ja mustasukkaisuus (Jokinen 2000, 37). Henkisellä väkivallalla viittaan sellaisiin kontrollinkäytön muotoihin, jotka eivät näyttäydy fyysisesti;
näitä muotoja ovat erilainen sanallinen kontrollointi ja/tai alistaminen ja oman maskuliinisen privilegion hyväksikäyttö suhteessa naisen patriarkaalisesti alempaan asemaan. Arto Jokinen kirjoittaa väkivallasta ja sen tunnusmerkeistä seuraavasti:
Väkivallan tunnusmerkit täyttää kaikki toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuva alistava ja pakottava toiminta, jonka ei tarvitse olla fyysistä eikä suoraa tai avointa. Väkivallan tavoite on toisen ihmisen tai ihmisryhmän hallitseminen, kontrollointi ja hyväksikäyttö.
(2000, 14)
Jokisen näkemysten mukaisesti näen naiseen kohdistetun väkivallan ja kontrolloinnin aineistossa monisyisenä kokonaisuutena, joka ei suoraviivaisesti rajoitu ainoastaan fyysisten tekojen tai sanojen kokonaisuuksiin.
33
Sen lisäksi että maskuliinista valtaa toteutetaan suhteessa tunnettuun naiseen ja feminiiniin, aineistosta on luettavissa myös kokonaisvaltaista kontrollintarvetta suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Viittaan tällä niihin prosesseihin ja keinoihin, joilla mies ns. pitää langat käsissään. Stephen M. Whitehead esittää Victor J. Seidleriin viitaten, pakkomielle kontrolliin on maskuliinisen aggression ydin, joka toisaalta voidaan nähdä osoituksena miehen itseluottamuksen puutteesta ja maskuliinisuuden hauraudesta, jota erittelen tarkemmin tutkimuksen toisessa pääteesissä (Whitehead 2002, 165; ks. Seidler 1997). Kuten ylempänä kirjoitin, nainen voi näyttäytyä näissä prosesseissa jossain määrin välineellisenä, jolloin kontrolli voi kohdistua sekä naiseen, että naisen kontrolloinnin kautta miehen elämään kokonaisuutena. Pyrinkin jälkimmäisessä luvussa todentamaan, kuinka maskuliinista kontrollia kuvataan kokonaisvaltaisena, miehen elämää määrittävänä tekijänä, johon lukeutuu parisuhteen lisäksi kodin ulkopuolinen maailma; toisinsanoen patriarkaalinen yhteiskunta. Tulen esittämään, kuinka kontrolli ja sen tarve lähes essentialistisesti määrittää miestä itseään.
Kuinka aineisto luo kontrolloivan miehen representaatiota? Millaisilla keinoilla mies kontrolloi elämäänsä ja kuinka mies reagoi kontrollin menetykseen? Kontrollin tarve ja sen maskuliininen luonne paljastuu etenkin kun mies on vaarassa menettää tai on jo menettänyt kontrollin.
4.2.1 ”
He tried to keep control of her.”: maskuliininen kontrolli suhteessa naiseen toimijatason ja rakenteellisen sorron ilmentymänäNaisiin kohdistuva väkivalta ei ole ainoastaan yksilökeskeinen ongelma, vaan laajempi, yhteiskunnallinen ilmiö (Jokinen 2000, 35-40). Arto Jokinen kirjoittaa:
Se, mikä perinteisesti (=patriarkaalisesti) on maskuliinista, on valta naisista.
Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi miesten käyttämä vallan muoto, ja este sukupuolten välisen tasa-arvon kehittymiselle. Myös parisuhteessa tapahtuvassa väkivallassa on kyse pohjimmiltaan naisen kontrolloimisesta ja alistamisesta. Siinä ei ole kyse ensisijaisesti perhedynamiikasta, miehen kyvyttömyydestä kontrolloida raivoaan tai vastaavasta. Kyse on vallasta.
(2000, 39)
Näin ollen miehen naiseen kohdistama väkivalta ei ole typistettävissä neljän seinän sisään, vaan sitä on tarkasteltava monisyisenä yhteiskunnallisena ilmiönä ja rakenteellisena sukupuolijärjestelmään nojaavana sortona. Kyse on ennenkaikkea valtarakenteiden ylläpidosta, jota uusinnetaan paitsi konkreettisilla väkivallanteoilla, myös väkivallan uhalla. Uhkaa ylläpitävät maskuliinisuuden ideaaliin kulttuurisesti liitetyt väkivaltaiset aspektit ja feminiinisyyteen liitetty passiivuus; mies on ikäänkuin aktiivinen toimija ja vallankäyttäjä, kun nainen on passivoitu vallankäytön kohde.
34
Arto Jokisen mukaan patriarkaattiin ei kuulu ainoastaan miehen ylivalta, vaan myös naisen syyllistäminen sorrosta ja maskuliinisesta väkivallasta:
Nainen on sekä uhri että syyllinen uhriuteensa. [...] Nainen nimetään syylliseksi miesten toisiin miehiin kohdistamaan väkivaltaan (näyttö miehisyydestä naiselle[...]), miehen itseensä kohdistamaan väkivaltaan (jälleen näyttö) sekä vielä naiseen kohdistuvaan väkivaltaan (vastaus naisten seksuaaliseen ja/ tai henkiseen väkivaltaan).
(2000, 46)
R.W. Connellin hegemonisen maskuliinisuuden teorian ja maskuliinisen, yksinomaan tunnettuun naiseen kohdistetun väkivallan suhde on kiistelty (ks. Hearn 2012). Connell kuitenkin kirjoittaa, kuinka väkivaltaa käytetään etuoikeutetun ryhmän piirissä dominanssin ylläpitämiseksi ja sitä kohdistetaan naisiin ”oikeutetusti”: ”[...] [men] usually feel they are entirely justified [to beat women], that they are exercising a right. They are authorized by an ideology of supremacy”. (1995, 83).
Miehen kontrolli naiseen voi näyttäytyä monin eri tavoin. Se voi olla fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ja niillä uhkailua tai erimuotoista henkistä väkivaltaa. Tyypillistä kuitenkin on, että miehen naiseen kohdistama väkivalta tapahtuu piilossa ja lähisuhteessa. (Jokinen 2000, 8-40.) Aineistossa kontrolli on sananmukaista naisen tekemisiin ja olemiseen kohdistuvaa rajoittamista, vähättelyä tai fyysisen väkivallan käyttöä keinona rankaista naista tai purkaa omaa parisuhteeseen ja elämään liittyyvää turhautumista. Aineiston luonteen vuoksi osa naiseen kohdistetusta väkivallasta johtaa naisen kuolemaan. Seksuaalista väkivaltaa sanan varsinaisessa muodossa aineistosta ei ole tulkittavissa, vaikka seksi onkin olennaisena osana jaksojen narratiiveja.
Aineistossa väkivaltainen maskuliinisuus näkyy paitsi konkretian tasolla, myös laajasti väkivallan uhkana. Esimerkiksi Jaksossa Married to the Mob vaimo pelkää miestään tämän käyttäytyessä uhkaavasti etenkin riitatilanteissa, vaikka miehen ei kuvata kohdistavan suoraa fyysistä väkivaltaa naiseen. Juuri potentiaalisuus ja väkivallan uhka, joita ylläpitävät makrotasolla patriarkaatti ja mikrotasolla henkisen väkivallan eri muodot mahdollistavat miehen dominanssin, vaikka fyysistä väkivaltaa ei käytettäisikään. Ajatus potentiaalisesti väkivaltaisesta miehestä ei rakenna pelkoa ainoastaan parisuhteessa, vaan myös yhteiskunnassa, jossa naiset joutuvat pelkäämään pimeillä kaduilla.
35
Jaksossa A Fatal Affair miehen koko elämä rakennetaan narratiivissa naisen varaan: miehen elämän pääasialliseksi sisällöksi typistetään avioliitto, ja näin ollen kontrolli naisesta. Miehen käytös naista kohtaan kuvataan äärimmäisen kontrolloivana: hän kontrolloi naista fyysisen väkivallan keinoin ja erilaisilla henkisen väkivallan muodoilla, kuten asettamalla sääntöjä ja uhkailemalla. Miehen elämän rakentuessa yhden asian, naisen, varaan, voidaan tulkita kyseisessä jaksossa kontrollin elämästä ja kontrollin suhteessa naiseen olevan kenties sama asia:
Kertoja:“And when it comes to his wife, Chad is extremely possessive. His whole life is built around her. Shelley is Chads main focus, bordering on obsession.” Asiantuntija: “--- He tried to keep control of her. Chad had isolated Shelley from friends, and she didn’t have very many friends.”
A Fatal Affair. Kertoja ja haastateltu omainen kuvailevat parin suhdetta.
Jaksossa korostuvat konkreettisen kontrollin ja rajoittamisen keinot, jossa naisen eläminen ja oleminen ikäänkuin rajoitetaan miehen näköpiiriin. Maskuliininen, naista sortava valta ja naisen alistumisen varmistaminen toteutuu pelon ja kontrollin kautta.
Jakson narratiivissa erilaiset väkivallan muodot näyttäytyvät keinona rankaista naista;
väkivallan keinoin mies pyrkii ikäänkuin näyttämään naiselle tämän paikan ja naisen asema suhteessa (ja monella tapaa myös laajemassa kontekstissa yhteiskunnassa) muotoutuu miehen asettamien raamien mukaisesti:
Asiantuntija: ”He was punishing Shelley for not loving him. He was punishing Shelley for loving someone else. He was acting out his feeling of hurt, his feeling of rage”
A Fatal Affair. Kuvataan Chadin oletettuja tuntemuksia ja motiiveja naisen pahoinpitelylle.
Mies pahoinpitelee naisen, koska tämä ei enää rakasta miestä. Väkivallan uhriksi joutuminen ei siis vaadi konkreettista toimintaa miestä vastaan; toisen miehen rakastaminen on Chadille liikaa. Epätoivoinen keino rankaista naista väkivallalla, kun tämä on jo lähdössä suhteesta johtaa lopulta väkivallan ilmituloon ja suhteen valtahierarkioiden horjumiseen.
Maskuliinista dominanssia aineistossa voidaankin tarkastella parisuhteen valtahierarkioiden kautta. Lähtökohtaisena oletuksena on, että miehellä on parisuhteessa ja perheessä dominoiva asema. Aineiston miehet ovat (A Fatal Affair- jaksoa lukuunottamatta) menestyneitä työurallaan, mikä tukee maskuliinista dominanssia myös kotona. Vaikka mies ei uransa vuoksi olisi juurikaan läsnä kotielämässä, naisen tehtävänä on varmistaa kotielämän sulava sujuminen ja miehen itsetunnon ja uran tukeminen. Ammatillisesti vähemmän menestyneet miehet
36
oikeuttavat valta-asemansa työsaavutusten sijaan perinteisellä, mahdollisesti uskonnollisella arvomaailmalla, joka tukee maskuliinista dominanssia (Carrigan, Connell & Lee 2002, 112-113). Kristinuskon ollessa merkittävä amerikkalaisten perhearvojen perusta, on huomionarvoista, että myös uskonto on autoratiivinen naisten alistamisen oikeuttaja. Näin ollen parisuhteen valtadynamiikka ei itsessään pelkisty stereotyyppiseen elättäjä/kotivaimo-asetelmaan, vaan miehen valta-asemaa (ja naisen asemaa sorrettuna) parisuhteessa tukee laajempi yhteiskunnallinen koneisto: patriarkaatti.
Kuten yllä kirjoitin, valtahierarkiat voivat järkkyä, kun nainen ilmituo kokemansa väkivallan.
Jaksossa A Fatal Affair nainen joutuu sairaalahoitoon pahoinpitelyssä saamiensa vammojen vuoksi, ja parisuhteen ongelmat ja väkivalta tulevat viranomaisten ja lähipiirin tietoon.
Ennestään onneton vaimo saa voimaa irrottautua huonosta suhteesta, kun mies joutuu hetkeksi vankilaan ja hän saa tukea läheisiltään ja uudelta ihastukseltaan. Jaksossa haastateltu asiantuntija kuvailee tätä valtasuhteen muutosta:
Asiantuntija: ”Any time a woman goes from being silent to making her abuse known it shows a shift, a very powerful shift in the relationship. It means that woman is taking back her power.”
A Fatal Affair
Ilmaisu ”take back her power” itsessään viittaa siihen, kuinka mies on ikäänkuin riistänyt naiselta vallan kohdistaessaan tähän toistuvaa väkivaltaa. Maskuliinisessa kulttuurissa vallitsee oletus väkivaltaan alistuvasta naisesta, joka ei ilmianna väkivaltaa, saati ota apua vastaan kun väkivalta tunnistetaan. Parisuhdeväkivallan uhrilta on otettu kaikki; jopa ihmisarvo.
Maskuliininen kulttuuri luottaa ja nojaa siihen, että nainen alistuu väkivaltaan. Jaksossa väkivallan ilmianto ja naisen rohkeus tilanteessa horjuttaa paitsi yleistä sukupuolijärjestelmän tasapainoa, myös patriarkaalisen parisuhteen valtadynamiikkaa. Mies kohdistaa väkivaltaa naiseen, koska se on patriarkaalisen maskuliinisuuden kontekstissa ”normaalia”; tähän liittyy oletus rangaistuksen puutteesta ja pinttynyt mielikuva ”naisesta, joka ansaitsee tulla kohdelluksi väkivaltaisesti”, esimerkiksi pettämisen vuoksi (Hanmer 1990, 32-34.) Jalna Hanmer kirjoittaa tästä oletuksesta ja sen kulttuurisista ja institutionalisoituneista taustoista:
By and large to men, women deserved it, wanted it, needed it, would do nothing to help themselves, would not leave abusing men, and would attack if you tried to intervene to help them – so why bother? Women spoke of trying to get away, of leaving, of undeserved attacks, of unneeded assaults and abuse, and not of being able to find anyone to help. But this is not about identity and consciousness only, but a social system that enables men and women to have very different personal
37
and institutional experiences both as service providers and as individuals in marriage.
(emt 1990, 32)
Hanmer kuvaa, kuinka kulttuuriin iskostettu oletus naiseen kohdistettavasta kontrollista ja väkivallankäytöstä on ikäänkuin normalisoitunutta, mutta korostaa, että kyse on sosiaalisesta systeemistä, joka luo sukupuolittuneita oletuksia avioliitossa (tai parisuhteessa) olemiselle ja elämiselle. Näillä viitataan juuri niihin patriarkaatin ylläpitämiin oletuksiin, joilla oikeutetaan miehen dominanssi ja väkivallankäyttö ja toisaalta naisen alistuminen; ne ovat ikäänkuin juurtuneita sukupuolitettuja sääntöjä ”olla mies tai nainen” parisuhteessa. Naisen toiminta A Fatal Affair- jaksossa sotii näitä sääntöjä vastaan; nainen ei enää alistu väkivallalle, vaan ilmiantaa sen.
Miehen toiminta kontrollin ylläpidon varmistamiseksi voikin olla vastalause naisen maskuliinista asemaa horjuttavalle toiminnalle. Jaksossa Sex, Secrets and Sergeants tällaisena
”toimintana” näyttäytyy naisen menestys ja kunnianhimo: mies kokee patriarkaalisen asemansa perheessä olevan uhattu, kun vaimo menestyy työelämässä.
Mies reagoi tilanteeseen vähättelemällä vaimoa ja tämän ammattia; mies on vääpeli ja nainen hoitaja. Näin mies ”laittaa naisen paikalleen”; naisen ammatillinen menestys ei ole mitään verrattuna miehen uraan ja positioon patriarkkana. Kuten lainauksessa kuvaillaan, mies on työelämässään ”isokiho”, mutta tuntee ”jäävänsä toiseksi” kotonaan. John Remy kirjoittaa, että miehen patriarkaalinen ”valtaistuin” sijaitsee sekä kotona että kodin ulkopuolella, ja hän kutsuu kodin ulkopuolista patriarkaattia (tai fratriarkaattia) ”men’s hutiksi” (miesten talo). Se on paikka, jossa miehet ansaitsevat maskuliinisuutensa ja ylläpitävät privilegiota. Tällainen paikka on tarinan viitekehyksessä miehen työympäristö, jossa lisäksi vallitsee erityisen maskuliininen asenneilmapiiri miehen ollessa kouluttava vääpeli. Vastaparina men’s hutille Remy esittää women’s hutin, eli tarinan kontekstissa naisen työelämän. Patriarkaatin ulkopuolella, pienipalkkaisena ja yleisesti feminiinejä ammatteita leimaavan arvostuksen puutteen vuoksi sillä on kuitenkin yhteiskunnallisesti vähempiarvoinen asema (1990, 44-46.) Omainen: “[…] although Bill is a hotshot on base, back at home he’s playing second fiddle to Kathys career. And he’s not happy about it. […] Bill talked down to her all the time.” Asiantuntija: “-- Bill had an ego that had to be fed. He was really jealous of her, and so he would put her down”
Sex, Secrets and Sergeants. Vaimo menestyy töissään, ja haluaa juhlistaa asiaa työkavereidensa kanssa. Mies ei ole iloinen naisen menestyksestä ja siitä, että nainen keskittyy myös uraansa.
38
Vähempiarvoisuus on patriarkaatissa käytännössä miesten määräämää ja tulkitsemaa.
Hierarkisen sorron asetelma näkyy myös Billin ja Kathyn suhteen kuvauksessa: näytellyssä kohtauksessa Bill vähättelee Kathyn hoitoalan ammattia, vaikka nainen menestyy urallaan ja kokee siitä ylpeyttä: ”What do you do all day, you sit in an office and label urine all day and clean bed pads.”
Suhteen valtahierarkioiden vahva kytkeytyminen maskuliinisuuden ideaaliin johtaa siihen, että miehelle on tavoiteltavaa säilyttää valta-asema ja käyttää erilaisia pakkokeinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Näiden keinojen käyttäminen ei välttämättä ole tietoista, vaan kulttuurin ja yhteiskunnan mahdollistamaa, jopa kannustamaa, toimintaa. Tähän kulttuuriin kietoutuu myös nainen, joka tietoisesti tai tietämättään alistuu kontrolloitavaksi. Aineistossa miehen naiseen kohdistuva kontrolli voikin heijastaa sekä miehen kontrolloivaa luonnetta, että toisaalta patriarkaalista kulttuuria, jossa nainen ei vastusta miehen keinoja ylläpitää dominanssia, eikä mies toisaalta tiedosta ylläpidon prosessia. Jalna Hanmer kirjoittaa:
For women, women’s studies involves the recognition of social powerlessness, not just victimization, but survival, under difficult and unequal conditions. For men the problem is different. The study of men involves the recognition of the use and misuse of social power that accrues to the male gender, of recognizing benefits even when none are personally desired.
(Hanmer 1990, 29)
Aineistossa mies haastaa naisen valtahierarkioita horjuttavia päätöksiä myös ilman fyysisen tai sanallisen väkivallan käyttöä tai niiden uhkaa. Jaksossa Married With the Mob mies käyttää oikeuden päätöstä keinona kontrolloida naista, joka on lähtenyt huonosta suhteesta parin pienen lapsen kanssa. Oikeuden päätös pakottaa naisen palaamaan miehen luokse, ja mies käyttää tätä tarinan viitekehyksessä nimenomaan kontrolloidakseen naista:
Kertoja: ”Paul is all but done with her. He’s not about to let his Lee Ann and his son go that easily, and this time he’s not going to beg her to come back; he’s gonna make her.”
Married to the Mob
Tulkitsen tämän suhteen valtadynamiikan palauttamisyrityksenä, jossa mies reagoi tilanteeseen, jossa nainen on saanut tai ottanut liikaa kontrollia käsiinsä. Naisen ollessa satojen kilometrien päässä pariskunnan lapsen kanssa, mies käyttää saatavilla olevia pakkokeinoja haltuunottaaksen kontrollin parisuhteessa.
39
Aineistossa maskuliininen dominanssi parisuhteessa on todennettavissa myös tilanteessa, jossa pariskunnalla on näennäisen säännöistä ja mustasukkaisuudesta vapaa suhde. Jaksossa Handcuffs for Three pariskunnalla on avoin suhde, ja aineistona se näin ollen eroaa muista tarinoista. Avoimessa suhteessa suhteen osapuolilla on vapaus harrastaa seksiä ja flirttailla muiden ihmisten kanssa ilman mustasukkaisuutta. Jaksossa avoin suhde ja sääntövapaus ei kuitenkaan toteudu, sillä lopulta mies määrittää säännöt:
Asiantuntija: ”George basically created his own rules and felt that he can do things that his wife cannot. If he wants to have a relationship with somebody in the department, he’ll do that, if he wants to try to get somebody in the departments’ girlfriends, that’s exactly what he will do.”
Handcuffs for Three
Jaksossa mies on näennäisen sääntövapaasta tilanteesta huolimatta silti kontrollissa tilanteesta, ja nainen on jälleen altavastaajan paikalla. Suhteen ainoana sääntönä kerrotaan olleen yhteisen työpaikan (sheriffin osasto) sisäisten suhteiden kieltäminen, mutta jakson narratiivissa tämäkään sääntö ei koske miestä itseään. Tilanteessa, jossa suhde on näennäisen tasa-arvoinen, mies asettaa kuitenkin omat rajansa joita itse rikkoo häikäilemättömästi; kuten lainauksessa kuvaillaan, jos mies haluaa tehdä jotain, hän todella tekee sen, huolimatta siitä, ettei mies salli samoja toimintamalleja vaimolleen. Tulkitsen tämän miehen keinona säilyttää patriarkaalinen päätösvalta ja kontrolli naiseen; vapaassa suhteessa saa tehdä mitä vaan, kunhan tekee sen miehen asettamien raamien rajoissa. Miehen naiseen kohdistamaa kontrollia tarkasteltaessa oleellista ei aina ole se, mitä tehdään, vaan se, mitä kummallekin osapuolelle on mahdollista tehdä. Patriarkaatti on se, joka mahdollistaa miehen paremman toimijuuden ja dominanssin parisuhteessa ja yhteiskunnassa. Se, että miehellä on oikeus esimerkiksi määrittää suhteen säännöt ja rajat, on kytköksissä sekä patriarkaaliseen yhteiskuntamalliin että kulttuurisesti määritettyyn ideaaliin maskuliinisuudesta.
4.2.3 ” Whatever he said pretty much went”: kokonaisvaltainen kontrollintarve maskuliinisuutta määrittävänä elementtinä
Edellä osoitin, kuinka maskuliininen kontrolli suhteessa naiseen on konkreettisesti todennettavissa aineistossa. Tarkastelen seuraavaksi maskuliinista kontrollia laajemmassa kontekstissa, johon nainen asettuu patriarkaatti- ja sukupuolijärjestelmän teorioiden mukaisesti sorrettuna osapuolena. Kotona kontrolli näkyy etenkin patriarkaalisen perhekäsityksen valossa:
miehellä on perheessä dominoiva rooli, hän tekee päätökset ja on lähes kaikissa narratiiveissa perheen pääasiallinen elättäjä. Jos nainen on myös työelämässä, miehen tulee pärjätä
40
ammatillisesti paremmin. Naisen työ on tehdä lapset ja hoitaa ne, kun mies tekee varsinaisen työn (Brittan 1989, 85; Walby 1990, 63.) Cynthia Cockburn kirjoittaa, että yleinen syy miehen keskeiseen rooliin leiväntuojana, on miehen korkeampi palkka ja näin ollen koko perheyksikkö kärsisi miehen kotiinjäännistä. Lisäksi naisilla ajatellaan edelleen olevan ”hoivavietti tai kodinrakennusvietti” (1990, 81.)
Karkeasti jaettuna voidaan väittää, että kotitalous määrittyy feminiinisesti ja kodin ulkopuolinen maailma maskuliinisesti (Walby 1990, 104-105). Jako feminiinin kodin ja maskuliinin ulkomaailman välillä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei miehellä olisi dominanssia myös kotona. Nainen on ohjattu mahdollistamaan miehen uran ja patriarkaatin toiminnan hoitamalla kotia; Leena Koski (2003, 281) kirjoittaa Walbyn patriarkaattisynteesistä ja kotityöstä: ”[...] miehet ikäänkuin lunastavat naisen kotityön arvon työmarkkinoiden hiearkkisissa rakenteissa.” Walbyn mukaan patriarkaatti voidaankin jakaa kahteen tasoon, yksityiseen ja julkiseen; tai kodin (avioliiton) ja valtion harjoittamaan patriarkaattiin ( Walby 1990, 176-177).
Jaksoissa, joissa naisten työssäkäyntiä tai ammattikuvaa avataan, työpaikat ovat perinteisen feminiinejä ja/tai matalapalkkaisia Handcuffs for Three- jaksoa lukuunottamatta, jossa sekä nainen että mies työskentelevät poliisivoimissa. Kyseisessä jaksossa naisen kykyjä toimia (väkivaltaisen) maskuliinisessa ammattikuvassa lähes kyseenalaistetaan (ks. seuraava luku).
Myös jaksossa A Fatal Affair pariskunta työskentelee samassa työpaikassa; oletettavan pienipalkkaisessa tehdasympäristössä. Jaksossa miehen ”duunariutta” ei kuitenkaan korosteta, eikä naisen kykyjä toimia maskuliinisessa ”duunariympäristössä” kyseenalaisteta.
Suurimmasta osasta aineistoa on kuitenkin selkeästi luettavissa kontrasti miesten ja naisten töiden välillä, mikä ilmentää osaltaan patriarkaatin työmarkkinoiden segregaatiota.
Vaikka aineiston perhemallit eivät kaikiltaosin edustakaan perinteistä, patriarkaalista ydinperhemallia, aviomiehen ja vaimon (nimenomaan avioliiton kontekstissa) voidaan ajatella sijaitsevan eri luokissa, jotka ovat yhteydessä patriarkaattiin ja/tai kapitalismiin riippuen siitä, kuka perheen leiväntuoja on. Vaikka sekä mies että nainen kävisivät töissä eikä palkassa olisi eroa, leiväntuojan rooli miellettään silti miehen etuoikeudeksi ja miehen palkka naisen palkkaa tärkeämmäksi (Brittan 1989, 112-114.) Olennaista kotitalouden työnjaossa on etenkin kotitöiden sukupuolittunut jakautuminen; kotityö on Walbyn patriarkaattisynteesin ensimmäinen rakenne. Walby kirjoittaa kotitöiden jakautumisesta suhteessa perheen
41
elättäjäkäytäntöön : “[…] even when men were unemployed and their wives employed, this did not lead to any significant increase in housework by men.” (Walby 1990, 82).
Walbyn patriarkaattisynteesi siis huomioi työelämän ja kotitöiden jakautumisen muutokset, mutta viittaa naisen viimekädessä olevan edelleen vastuussa kotiaskareista. Vaikka kotitöiden jakautumista ei aineistossa juurikaan käsitellä, niistä luodaan vahvoja oletuksia vahvistamalla
”housewife”-stereotypioita. Jaksossa The Doctor Will See You Now asia ilmaistaan kuitenkin selkeästi, ja naista kuvataan näiden stereotypioiden ruumiillistumana:
Asiantuntija: “Mable was very focused on her husband. She put her career aside so she could help him uptain his goal of being a physician. She got up in the morning, cooked breakfast, had the coffee ready, made sure he had everything he needed for work and got dinner on the table when he got home.”
The Doctor Will See You Now
Aineiston perheolosuhteet ovat moninaiset, mutta patriarkaatin mukaisesti niissä vallitsee tavalla tai toisella miehinen dominanssi, jonka tulen tässä ja seuraavissa luvuissa eri teoriakirjallisuuden valossa osoittamaan. Miehen patriarkaalinen roolia kuvaillaan esimerkiksi jaksossa A Fatal Affair:
Kertoja: ”Chad takes charge on most of the important decision making.— Omainen:
Whatever he said pretty much went.”
A Fatal Affair.
Miehen dominoiva rooli A Fatal Affair- jaksossa on erityisen mielenkiintoinen siinä suhteessa, että kerronta maalaa miehestä kuvan työväenluokkaisena (tehdastyö) ja verrattaen syrjäytyneenä: muista jaksoista poiketen miehestä ei puhuta työn kontekstissa, eikä kohtauksissa kuvata miestä työpaikallaan, vaan pääasiassa kotonaan juomassa alkoholia ja hautomassa vihaisia tuntemuksiaan. Nainen työskentelee miehen kanssa samassa tehtaassa, ja tätä kuvataan työympäristössä laajemmin, sillä naisen suhde alkaa työpaikalta. Huolimatta siitä, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia leiväntuojia ja kumpikin työskentelee samassa paikassa, mies on silti perheen patriarkka ja tekee päätökset. Olennaisia ovatkin ne muut patriarkaatin rakenteet, jotka mahdollistavat miehen määräämisvallan myös kotona. Yleisesti ottaen työssäkäyvä nainen ei patriarkaatissa saa osakseen arvostusta, sillä palkat ovat pienemmät ja naisen tekemä työ mielletään vähemmän taitoja vaativaksi; jakson narratiivissa Chadin ja Shelleyn työtehtävien yhteneväisyyttä tai palkkaeroa ei eritellä.
Kun patriarkaalinen rooli perheessä järkkyy, miehen ote kontrollista lipeää. Jaksossa The Doctor Will See You Now pariskunnan perheolosuhteet ovat perinteisen patriarkaaliset: lapset
42
ovat jo muuttaneet kotoa, mies käy hyväpalkkaisessa työssä ja vaimo on ns. housewife huolehtien taloudesta ja miehen tarpeista (jakson viitekehyksessä seksuaalista kanssakäymistä lukuunottamatta: naisen haluttomuus täyttää miehen seksuaalisia tarpeita panee alulle henkirikokseen johtavan tapahtumaketjun). Kun nainen osoittaa itsenäistymisen merkkejä pitäen itsestään enemmän huolta kuin miehestään, miehen elämänkulku järkkyy:
Omainen: “She was becoming more independent, and his life that was going on so smoothly for so long was changing”
The Doctor Will See You Now.
Kuten ylempänä kirjoitin, naista kuvataan stereotyyppisenä ”kotivaimona”, joka pitää huolta taloudesta ja on laittanut miehen uran oman uranse edelle. Kun nainen osoittaa miehen silmissä itsenäistymisen merkkejä, uhkaa tämä miehen patriarkaalista ja dominoivaa roolia kotona.
Aineistossa mieheen itseensä yhdistetään erilaisia kontrolloivuutta kuvaavia adjektiiveja.
Esimerkiksi jaksossa Sex, Secrets and Sergeants miehen kontrolloiva luonne yhdistetään armeijauraan:”To be a training instructor in the air force you have to be a controlling person”.
Selkeiten kontrolloivan maskuliinisuuden representaatio tulee esiin jaksossa A Fatal Affair, jossa mies kohdistaa kontrollintarpeensa etenkin vaimoonsa:
Asiantuntija: “A person like Chad uses intimidation as a way to control scenarios, and these personalities tend to be overly controlling as a way to deal with their feelings of being so out of control.”
A Fatal Affair.
Lainauksessa kuvaillaan, kuinka mies käyttää pelottelua kontrollin välineenä, ja kuvaillaan miestä itseään essentialistisesti kontrolloivana (”a person like Chad”). Lainauksessa ja tarinan viitekehyksessä kontrolli toteutuu sekä suhteessa naiseen, että toiseen mieheen, jota mies uhkailee. Ylikontrolloivan käytöksen kuvaillaan kompensoivan tunnetta kontrollin menetyksestä. Jakson narratiivissa mies onkin menettänyt kontrollin omasta elämästään; hän on masentunut, alkoholisoitunut eikä pysty pitämään avioliittoaan kasassa. Mies kontrolloi tilannetta niillä resursseilla, joita hänellä on: henkisen ja fyysisen väkivallan avulla. Tulkitsen, että tarinassa nainen on kokonaisvaltaisen kontrollintarpeen kohde ja väline. Väkivalta ja kontrolli toteutuvat myös suhteessa itseen; mies käyttää itsemurhalla uhkailua tapana kontrolloida tilanteita, mutta itsemurha on myös ultimaattinen tapa kontrolloida omaa elämää.
Kontrollin määrittäessä miehen elämää sekä kotona että sen ulkopuolella, myös sen menetys näkyy aineistossa eräänlaisena dominoefektinä: kontrollin menetys kotona johtaa kontrollin