Kohdennetun nuorisotyön määrittelyä tarkasteltaessa osatutkimuksen huomio kiinnittyi samalla viimeaikaiseen nuorisotyön tulevaisuutta pohtivaan keskusteluun alan käsitteistä, joilla nuorisotyötä pyritään määrittelemään. Käytössä olevat termit kantavat mukanaan tulkintoja siitä, minkälaisena nuorisotyö nähdään ja mitä sen katsotaan olevan. Termien epäselvyyttä koskevaa debattia olennaisemmaksi keskustelussa nähdään nuorisotyötä määrittelevien termien vaikutus siihen, miten ja millaiseksi alan sisällä ja sen ulkopuolella nuorisotyö ymmärretään. (Nieminen 2014, 57.) 85 Tilanne tulee hyvin esille valitsevassa
85 Muun muassa termistä ”sosiaalinen vahvistaminen” on todettu, että se on nuorisotyötä kuvatessaan epämääräinen. Tämä tulee Viula Pakan mukaan esille nuorisotyötä määrittelevässä lakitekstissä:
”määritellessään nuorisotyötä nuorisolaki sekoittaa toisiinsa nuorisotyön tavoitteet, osa-alueet ja menetelmät” (Pakkaa lainaten Siurala 2014, 5). Kirjoittajan tulkinnan mukaan epäselvyys syntyy siitä, että voimassa olevassa nuorisolaissa (ks. Nuorisolaki 693/2010/7b§) käytetään samaa sosiaalisen vahvistamisen termiä määriteltäessä nuorisotyön tavoitteita, osa-alueita ja menetelmiä. Kun sosiaalinen vahvistaminen on kaikkea tätä, on sen vaikuttavuuden arviointi haasteellista, koska sillä on paitsi liikkuva reaalinen konteksti nuorisotyön toteuttamisen yhteydessä myös liikkuva merkitysyhteys.
tavassa määrittää kohdennettu nuorisotyö nuoren sosiaalisena vahvistamisena. Käsite sosiaalinen vahvistaminen kiinnittyy voimassa olevassa nuorisolaissa sosiaalisen vah-vistamisen palvelukokonaisuuden työmuotoihin, jotka ovat etsivä nuorisotyö, Nuotta-valmennus ja työpajatoiminta. Osatutkimuksessa nousi tässä yhteydessä esille koko alan kannalta tärkeä kysymys. Tuleeko sosiaalisen vahvistamisen käsitteen lakisääteinen määrittely sulkeneeksi nuorisotyön muut toimintamuodot pois nuorisotyön kaikkia eri työmuotoja läpivalaisevasta sosiaalisen vahvistamisen tavoitteesta?
Osatutkimuksen näkemys on, että sosiaalisen vahvistamisen käsite käytettynä vain kohdennettua nuorisotyötä kuvaavana saattaa kapeuttaa alan (erityisesti sen ulkopuolista) ymmärtämistä nuorisotyönä, jonka perustehtävän mukaan kaikki nuorisotyön toiminta-muodot perustuvat nuoren (sosiaaliselle) kohtaamiselle ja joiden tavoitteena on tuottaa nuorelle (sosiaalisia) valmiuksia pärjätä elämässään ja toteuttaa itseään. Huomionarvoista on, että kaikkien nuorisotyön eri työmuotojen tarjoama toiminta (eli nuoren kohtaa-minen) ymmärretään nuorisotyön perustehtävän näkökulmasta lähtökohtaisesti nuorta sosiaalisesti vahvistavaksi, laissa määriteltyjen sosiaalisen vahvistamisen palveluiden tavoin.
Kuviossa 12 esitetään tätä näkemystä havainnoiva uusi nuorisotyön jäsennys -malli, joka korostaa nuorisotyötä sekä kasvatuksellisena että nuorisopoliittisena vaikuttamis-työnä. Siinä nuorisotyön kenttää jäsennetään yleisten toimintafunktioiden (Nieminen 2007) ja nuorisotyön pilareiden (Forkby & Kiilakoski 2014; Kiilakoski 2014b)86 kautta.
Uudessa jäsennysmallissa kyseisten toimintafunktioiden ja pilareiden ei kuitenkaan nähdä määrittävän nuorisotyötä niiden mukaisiin erillisiin toiminnan saarekkeisiin. Sen sijaan toimintafunktiot ja pilarit nähdään Forkbyn ja Kiilakosken sekä Niemisen malleissa hajauttaen laajemmin jokaiseen nuorisotyön työmuotoon sisään rakentuneena. Kaksi aiempaa jäsennystapaa yhdistetään uudessa mallissa niin, että kaikkien eri nuorisotyön työmuotojen toiminnan tavoite nähdään kasvatuksellisena ja nuorisopoliittisena vai-kuttamistyönä. Tämän uskotaan olevan nuorta sosiaalisesti vahvistavaa sekä avoimelle nuorisotyölle että erityisnuorisotyölle perinteisesti asetettujen tavoitteiden merkityksessä.
Perusnuorisotyön ja kohdennetun nuorisotyön rajaa liudentavaa ja siten koko nuoriso-työalan tavoitteita yhtenäistämään pyrkivää vaikuttavuutta kuvaa uuden jäsennysmallin nimi: Kaikille nuorille yhteinen ja inklusiivinen nuorisotyö. Näkökulmaa ehdotetaan niin ikään vakiinnutettavaksi alan kielenkäyttöön korvaamaan tai vähentämään käsitteiden ennaltaehkäisy ja korjaava painoarvoa silloin, kun tarkoituksena on kuvata nuorisotyön (yhteistä!) sisältöä, työn tavoitetta ja vaikuttavuutta.
86 Torbjörn Forkbyn ja Tomi Kiilakosken esittämä nuorisotyön pilarit -malli perustuu heidän tarkaste-luilleen ruotsalaisesta ja suomalaisesta nuorisotalo-/tilatyöstä.
Kuvio 12. Kaikille nuorille yhteinen ja inklusiivinen nuorisotyö. (Kuvio: Anne Puuronen 2016)
KAIKILLE NUORILLE YHTEINEN JA INKLUSIIVINEN NUORISOTYÖ
Kasvatuksellinen
Kaikille nuorille yhteisen ja nuorisotyön inklusiivisuutta painottavan jäsennysmallin tavoitteena on rakentaa uudenlaista alaa yhtenäistävää ajattelu- ja toimintatapaa, jonka mukaisesti rajaa avoimen ja kohdennetun nuorisotyön välillä voidaan liudentaa. Liu-dentamista tapahtuu mallin sisällä niin, että erityisnuorisotyössä nähdään toteutuvan myös esimerkiksi nuorisotyön kulttuuriset, pedagogiset ja demokraattisuuteen liittyvät pyrkimykset, ei vain perinteisen ajattelutavan mukaan siihen liitetyt terveydelliset ja sosiaalipoliittiset pyrkimykset. Vastaavasti malli liudentaa esimerkiksi kulttuurisen nuo-risotyön ymmärtämistä vain kulttuurisena nuonuo-risotyönä. Kulttuurisessa nuorisotyössä on erityisnuorisotyön tavoin yhtäläisesti mahdollista tunnistaa siihen osallistuvan nuoren mahdollisia erityisiä terveydellisiä ja/tai sosiaalipoliittiselle kentälle perinteisesti kuuluvaksi katsottuja nuoren tuentarpeita – ja niin on syytä uskoa koko ajan (jo) myös tapahtuvan.
Mallissa avointa ja kohdennettua nuorisotyötä yhdistäväksi tavoitteeksi nähdään nuoren yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen.
Nuorisotyö kasvatuksellisena ja nuorisopoliittisena vaikuttamistyönä -mallin mukaan allokointi- ja resurssipolitiikka tulee myös nähdä jokaiseen nuorisotyön työmuotoon
ylei-sesti sisältyvänä tavoitteena sen sijaan, että nuorisotyö ja nuorisopolitiikka jäsennettäisiin itsenäisiksi kokonaisuuksiksi ja pahimmillaan toisistaan erillisiksi. Kuten Tommi Laitio toteaa, ”sosiaalinen vahvistaminen tulee ymmärtää poliittisena työnä” (Laitio 2014, 40).
Poliittinen vaikuttaminen ei kuitenkaan voi olla kasvatuksellisen nuorisotyön perustehtävä, mutta sitä enemmän se tulee ymmärtää edellytyksenä sille, että nuorisotyötä ylipäätään tehdään. Nuorisotyö ja nuorisopolitiikka olisikin järkevää nähdä saman kolikon eri puolina. Näkemys edellyttää nuorisotyön poliittista funktiota koskevan itseymmärryksen kirkastamista ammatillisessa kontekstissa ja alalle opiskelevien koulutuksessa.
Nuorisotyö kasvatuksellisena ja nuorisopoliittisena vaikuttamistyönä -malli avaa mahdollisuuksia jäsentää uudella tavalla myös nuorisotyön sisällöllisiä kysymyksiä.
Kohdennetun nuorisotyön näkökulmasta esimerkiksi voidaan nostaa nuorisotyön sosiaali-poliittinen pilari. Mikäli sen nähdään kiinnittyvän sekä kasvatuksellisen nuorisotyön että allokointi- ja resurssipolitiikkaa edistämään pyrkivän nuorisotyön tekemiseen, muuttuu sosiaalipoliittinen nuorisotyön toimintafunktio kysymyksenä nuoresta yhteiskuntaan vai yhteiskunnasta nuoren suuntaan, osin tarpeettomaksi (vrt. Kiilakoski 2014b). Mallin mukaisessa ajattelutavassa nuorisotyön tavoitteeksi nähdään nuoren yhteiskunnallisen kuu-luvuuden edistäminen, jossa molemmat nuoren yhteiskuntasuhteen suunnat toteutuvat.
Organisaatiotasoinen nuorisotyö ei voi hoitaa tämänkaltaista kaksisuuntaista teh-tävää yksin. Myöskään nuorisopolitiikka yksin ei voi edistää nuorten elinolosuhteiden parantamiseen ja parantumiseen liittyviä kysymyksiä. Nuoren yhdenvertaisen yhteis-kuntakuuluvuuden edistäminen on mahdollista vain yhteistyössä muiden toimijoiden ja nuorten asioista päättävien kanssa – eri politiikkojen välisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa ei tehdä tyhjiössä tai kääntyneenä vain omien toimijoiden ja oman ministeriön suuntaan. Vastaavasti monialaisella toimijakentällä tulisi yhteisesti uskaltaa luopua sektorikeskeisestä politiikasta, jotta nuorten hyvinvoin-nin ja yhteiskuntaan kuulumisen kysymysten monialainen edistäminen voisi nykyistä proaktiivisemmin toteutua vasten sellaista ehkäisevän nuorisotyön kokonaiskontekstia, johon kuuluu myös nuorten kanssa tehtävä korjaava työ.
Nuorisopolitiikan ajankohtaisena haasteena on käydä perustavanlaatuinen keskustelu siitä, miten sen suunnasta voitaisiin nykyistä selkeämmin tunnistaa yksi kaikille nuorille yhteinen nuorisotyö ja kaikkien nuorten kanssa toimiminen. Ajankohtaisin kysymys on, minkälaisina ja minkälaisen nuorisotyön kohteena eri-ikäiset nuoret erilaisine elämänti-lanteineen ja elinolosuhteineen tulevaisuudessa nähdään uudistuvaan nuorisolakiin (lain voimaanastumistavoite 1.1.2016) tulevissa linjauksissa koskien sekä avointa toimintaa että erityisnuorisotyötä. Nuorisotyön eri työmuotojen kategoristen määrittelypyrkimysten sijaan alan toimijoiden tulisi etsiä eri työmuotoja yhdistäviä nuorisotyöllisiä tekijöitä eri työmuotojen välillä – etsiä eri työmuodoille yhteistä (uutta) nuorisotyötä.