Kohtaava ja kasvatuksellinen nuorisotyö (yksilö- ja ryhmätaso)

2. Lähiympäristön kehittäminen ja yhteisökasvatuksellinen nuorisotyö (yhteisötaso) 3. Nuorisotyön organisointi, poliittinen ohjaus ja hallinto (yhteiskunta/rakennetaso) 4. Nuorisotyön asiantuntijapalvelut (yhteiskunta/rakennetaso)

Ensimmäinen versio (A)

(Allianssi-risteilyn työpajan pohjana 16.4.2014)

1. Nuorisotyön neuvonta-, tuki- ja val-mennuspalvelut

2. Nuorisotyön harrastepalvelut 3. Kansalaisvaikuttaminen ja yhteisöjen

kehittäminen

4. Nuorisopolitiikka ja nuorten elinolo-jen kehittäminen

Taulukko 12. Arvioinnin perustaksi kehitetty nuorisotoimialan jaottelu (Junttila-Vitikka, Puuronen & Gretschel 2016). yksilö JA RYHMÄ Nuorisotoimialan tehtäväalueetToiminnan kohteetArvopohjaYdintavoitteetToiminta- ympäristötTyömenetelmätToteuttajat 1.Kohtaava ja kasvatuksellinen nuorisotyö Kaikki nuorisotyön piirissä ja sen raja- pinnoilla monia- laisesti toteutetut, yksilö- ja ryhmä- muotoiset toiminnot ja prosessit, joiden sisällä toteutuu tarpeenmukainen, kullekin työmuo- dolle ominainen yksittäisen nuoren tai nuorten ryhmän elämäntilannetta tukeva kohdennettu työ.

Kohderyhmä: Kaikki nuoret, nuor- ten ryhmät ja heidän lähiverkostonsa Painopiste: yksilö ja ryhmä

NUORISO- LÄHTÖISYYS VAPAA- EHTOISUUS OSALLISUUS DIALOGISUUS YHDEN- VERTAISUUS ILO MERKITYK- SELLISYYS

•nuorten yksilöi- den ja ryhmien kasvun tukeminen (=kasvatus) edellä mainittujen arvo- jen suunnassa •nuorten kokonais- valtaisen hyvin- voinnin edistämi- nen

FYYSINEN DIGI- TAALINEN SOSIAALINEN PSYYKKINEN KULTTUURINEN

Kaikki nuorten kasvua ja hyvinvoin- nin edistämistä yk- silö- ja ryhmätasolla tukevat ja erilaisiin toimintaympäris- töihin soveltuvat työmenetelmät. Menetelmät voivat olla: •dialogisia, osallis- tavia, ryhmäyttä- viä, informatiivisia •toiminnallisia, digitaalisia •taidepainotteisia, liikunnallisia, luon- toon liittyviä jne.

•nuoret •nuorisotyön toimi jat julkisella, yksi- tyisellä, kolman- nella ja neljännellä sektorilla (van- hemmat, perhe, oheiskasvattajat, ystäväpiiri) •monialaiset verkostot Taulukko jatkuu –>

Nuorisotoimialan tehtäväalueetToiminnan kohteetArvopohjaYdintavoitteetToiminta- ympäristötTyömenetelmätToteuttajat 2.Lähiympäristön kehittäminen ja yhteisökasvatuksel- linen nuorisotyö •erilaiset lähiyhtei- söjen kehittämi- seen tähtäävät ja yhteisökasvatuk- selliset prosessit, projektit, tapah- tumat •nuorten omaeh- toinen, yhteisö- tason vaikutta- miseen tähtäävä toiminta ja sen tukeminen Kohderyhmä: kaikki nuoret, nuorten ryhmät ja kasvuyhteisöt; myös yhteisöjen työnteki- jät ja muut aikuiset toimijat Painopiste: nuorten kasvuyhteisöt

NUORISO- LÄHTÖISYYS VAPAA- EHTOISUUS OSALLISUUS DIALOGISUUS YHDEN- VERTAISUUS ILO MERKITYK- SELLISYYS

•yhteisöjen dialogi- nen, nuorilähtöi- nen kehittäminen, •demokratian edis- täminen •eriarvoistumisen ehkäiseminen

FYYSINEN DIGI- TAALINEN SOSIAALINEN PSYYKKINEN KULTTUURINEN

Kaikki nuorisotyön tavoitteita yhteisö- tasolla tukevat ja erilaisiin toiminta- ympäristöihin sovel- tuvat työmenetel- mät. Menetelmät voivat olla: dialogisia, osallis- tavia, ryhmyttäviä,

informatiivisia toiminnallisia, digitaalisia taidepainotteisia jne.

•nuoret •nuorisotyön toimi jat julkisella, yksi- tyisellä, kolman- nella ja neljännellä sektorilla (van- hemmat, perhe, oheiskasvattajat, ystäväpiiri) •monialaiset ver- kostot •muut kuntalaiset

YHTEISÖ Taulukko jatkuu –>

• • •

3.Nuorisotoimialan organisointi, po- liittinen ohjaus ja vaikuttaminen •hallinto, päätöksen- teko, johtaminen, edunvalvonta, vaikuttaminen •strateginen kehittä- mistyö • • •nuorten viralliset vaikuttamisfooru- mit ym. demokra- tian muodot kansalaisvaikutta- minen kattaa nuorisotyön hallinnon lisäksi monialaisen kentän (mm. ohjaus- ja palveluverkosto) Kohderyhmä: paikallisen, alueelli- sen ja valtakunnal- lisen tason viran- omaiset ja poliittiset päättäjät; julkinen ja yksityinen sektori, järjestöt, säätiöt, muut yhteisöt nuoret ja heidän vanhempansa vapaat kansalaisliik- keet ja ryhmät Painopiste: yhteiskunnan raken- teet, monialainen yhteistyö

NUORISO- LÄHTÖISYYS VAPAA- EHTOISUUS OSALLISUUS DIALOGISUUS

• •

rakenteiden ja uu- sien toimintamal- lien kehittäminen valittujen arvojen suunnassa toimintaedelly -tysten luominen nuorten kasvua tukevalle (kohdat 1–2) toiminnalle •nuorten asemaan ja elinoloihin vaikuttaminen •demokratian edis- täminen ja nuor- ten ja perheiden eriarvoistumisen ehkäiseminen

FYYSINEN DIGI- TAALINEN SOSIAALINEN

•hallintoon, pää- töksentekoon, johtamiseen, ke- hittämiseen yms. soveltuvat ja ar- vopohjaa tukevat työmenetelmät (demokraattiset)

•paikallisen, alu- eellisen ja valta- kunnallisen tason viranomaiset ja poliittiset päät- täjät; julkinen ja yksityinen sektori, järjestöt, säätiöt ja muut yhteisöt •vapaat kansalais- liikkeet ja ryhmät 4.Nuorisotoimialan asiantuntijapalvelut Työmuotoja mm: •alan toimijoille ja organisaatioille suunnatut koulu- tus-, tutkimus-, kehittämis- ym. osaamista ja asian- tuntijuutta edistä- vät toiminnot

Kohderyhmä: nuorten parissa toi- mivat ammattilaiset, vapaaehtoiset sekä organisaatiot Painopiste: yhteiskunnan raken- teet, monialainen yhteistyö

YHDEN- VERTAISUUS ILO MERKITYK- SELLISYYS

•nuorisotoimialan asiantuntijuuden ja osaamisen vahvistaminen valittujen arvojen suunnassa •toimialaa pal- velevan tiedon lisääminen •rakenteiden ja toimintamallien kehittäminen

PSYYKKINEN KULTTUURINEN

•koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen soveltuvat ja ar- vopohjaa tukevat työmenetelmät

•nuorisoalan oppilaitokset ja tiedeyhteisöt •nuorisotoimialan valtakunnalliset palvelu- ja kehittä- miskeskukset •aluehallinnon nuorisotoimet •muut asiantuntija- organisaatiot, myös alan yritykset

Nuorisotoimialan tehtäväalueetToiminnan kohteetArvopohjaYdintavoitteetToiminta- ympäristötTyömenetelmätToteuttajat

yhteiskuntA

Uusi ehdotus toimialajaosta esitellään taulukossa 12 (sivuilla 174–176). Siinä nuori-sotoimiala on jaettu eri tehtäväalueisiin, jotka ilmentävät niitä ulottuvuuksia tai tasoja, joilla nuorisotyö tänäkin päivänä operoi: yksilö, ryhmä, yhteisö, yhteiskunta ja rakenteet.

Nuorisotyön tehtäväalueet ovat: 1) kohtaava ja kasvatuksellinen nuorisotyö, 2) lä-hiympäristön kehittäminen ja yhteisökasvatuksellinen nuorisotyö, 3) nuorisotyön organisointi, poliittinen ohjaus ja hallinto sekä 4) nuorisotyön asiantuntijapalvelut.

Kohtaava ja kasvatuksellisen nuorisotyö (ryhmä 1) operoi yksilö- ja ryhmätasolla, ja siihen voi lukea lähtökohtaisesti kaikki nuorisotyön piirissä ja sen rajapinnoilla mo-nialaisesti toteutetut yksilö- ja ryhmämuotoiset, nuorille ja nuorten ryhmille suunnatut toiminnot. Yksilötyötä ei nähdä vain ongelmalähtöisenä auttamistyönä, vaan se voi olla mitä tahansa kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen perustuvaa tukea, ohjausta, neuvontaa tai muuta kohtaamista, niin verkossa kuin kasvokkainkin. Ryhmätoiminnoilla voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa kerhoja, harrasteryhmiä, tuki- ja valmennusryhmiä sekä nuorten omaehtoisia toimintaryhmiä. Tähän kategoriaan voi sijoittaa myös ne nuori-sotalojen ryhmät, jotka ovat luonteeltaan enemmän suljettuja kuin avoimia. Yksilö- ja ryhmätoimintojen sijoittamisella samaan kategoriaan on haluttu poistaa pulmallista dikotomista asetelmaa ja rohkaista kehittämään toimintoja siten, että kuka tahansa nuori pääsisi mukaan ryhmään ja saisi yksilöllistä tukea tarpeidensa mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa vapautta kehittää monimuotoisia, erilaisten nuorten, nuorten ryhmien sekä yhteisöjen tarpeisiin vastaavia toimintoja. Toisaalta se myös haastaa kyseenalaista-maan nykyisiä käytänteitä: keille nuorille mitäkin palveluja järjestetään ja ketkä jäävät paitsioon? Voisiko tarjontaa monipuolistaa niin, että useammat nuoret pääsevät niistä osallisiksi? (Kaikille yhteisestä nuorisotyöstä lisää myöhemmin tässä luvussa.)

Lähiympäristön kehittäminen ja yhteisökasvatuksellinen nuorisotyö (ryhmä 2) kattaa erilaiset lähiyhteisöjen (koulut, nuorisotila, yhdistys, asuinalue jne.) tai koko kunnan kehittämiseen tähtäävät prosessit ja projektit. Mukaan mahtuvat myös erilaiset tapahtumat sekä muut nuorille avoimet toiminnot ja yhteisökasvatukselliset prosessit.

Tähän kategoriaan voi sijoittaa myös sellaisen nuorisotilatoiminnan, joka avautuu laajem-min alueelle ja tavoittaa nuoria myös talon ulkopuolelta. Painotus tässä kategoriassa on nimenomaan toimintojen avoimuudessa, jolloin sen voi nähdä enemmän yhteisöllisenä toimintana. Ryhmien 1 ja 2 toiminnot on suunnattu lähtökohtaisesti kaikille nuorille, ja niitä voidaan toteuttaa missä tahansa toimintaympäristössä ja millä tahansa menetelmällä.

Ryhmät 3 ja 4 kuvaavat yhteiskunnallista rakennetasoa, ja niissä ensisijaisena kohde-ryhmänä ovat alan toimijat, viranomaiset ja päättäjät, nuoria kuitenkaan unohtamatta.

Nuorisotyön organisointi, poliittinen ohjaus ja vaikuttaminen (ryhmä 3) kattaa paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen hallinnon, ja siihen voi sisällyttää myös nuorten viralliset vaikuttamisfoorumit sekä muut demokratian muodot. Nuorisotyön asiantuntijapalvelut (ryhmä 4) pitää sisällään monenlaiset nuorisoalan toimijoille suun-natut koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja muut vastaavat palvelut, joissa nuorillekin voi tarjoutua asiantuntijan rooli. Toimialajako ei siis rajoitu vain nuorille suunnattuun toimintaan, vaan se sisältää myös hallintorakenteen. Tällä valinnalla tuodaan näkyväksi nuorisotyön poliittinen sekä asiantuntijaulottuvuus. Samalla vahvistetaan ymmärrystä siitä, että nuoret eivät jää toimialalla vain toiminnan kohteen tai asiakkaan rooleihin,

vaan että heidät noteerataan vakavasti otettavina toimijoina myös yhteiskunnallisten rakenteiden tasolla.

Toimialajaottelun tarkoituksena on ollut, että kullekin tasoryhmälle luotaisiin omat arviointikriteerinsä yhteisesti sovittujen arvojen pohjalta. Näin rakennettua perustaa voi hyödyntää arvioinnissa useammallakin tavalla. Yksi tapa on arvioida kutakin nuorisoalan työmuotoa sille parhaiten soveltuvan tasoryhmän kriteerein. Toinen mahdollisuus on käyttää mallia laajempana arviointikehikkona, niin yhden työmuodon kuin myös koko kunnan nuorisotyön arvioinnissa. Näin esimerkiksi lähinuorisotyötä tai koulunuoriso-työtä voitaisiin tarkastella kaikkien eri tasojen näkökulmasta erikseen: Miten toimin-nassa huomioidaan yksittäisten nuorten tarpeet? Millä tavalla nuorisotyö mahdollistaa jokaisen nuoren ryhmään kuulumisen ja minkälainen rooli nuorille esimerkiksi koulu-, kylä- tai kuntayhteisössä mahdollistuu? Ja toki mallista voi olla hyötyä, kun nuorisoalaa tarkastellaan myös valtakunnan laajuisesti.

Teoreettinen luokittelu on aina väistämättä rajojen tekemistä, mutta tarkoitus ei ole rajoittaa, vaan selkeyttää ja tehdä asioita mahdollisiksi. Käsillä oleva tutkimus on viimeis-tään osoittanut, että niin väljää tai niin onnistunutta kehystä ei nuorisotyölle voi keksiä, että sen jokainen työmuoto ja toimija löytäisivät siitä paikkansa vaivattomasti. Rajat ovat siis tässäkin jaottelussa nähtävä viitteellisinä ja ylitettävinä. Tasoihin perustuvalla jaot-telulla halutaan tuoda näkyväksi nuorisotyön mahdollisuuksia ottaa nuoret huomioon yksilöinä sekä vahvistaa heidän suhteitaan ryhmiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Nuorten yksinäisyyttä ja monenlaista irrallisuutta heijastelevassa maailmassa näin sanoitetulla nuorisotyön tehtävällä voi olla päättäjien ja rahoittajienkin silmissä merkitystä. Jäsennys saa myös tukea Kiilakosken (2013) Kokkolan nuorisotyötä koskevasta tutkimuksesta, jossa hän osoittaa, että nuorisotyön keskeinen tehtävä on tukea nuoren hyvinvoinnin lisäksi hänen suhdettaan toisiin vertaisiin, aikuisiin, viranomaisiin, ympäristöön ja ra-kenteisiin – siis eri tasoilla ilmeneviin suhteisiin.

Matkan varrella nuorisotyön jäsennystä sovitettiin myös tavoitteiden pohjalle.

Vaihtoehto vaikutti loogiselta ja arvioinnin näkökulmasta jopa tarkoituksenmukaiselta, sillä arviointihan pohjautuu nimenomaan tavoitteisiin. Ajatuspolku oli kuitenkin pian kuljettu loppuun, sillä ohjaus- ja kasvatustyön tavoitteet ovat laaja-alaiset, eikä niitä voi kovinkaan helposti eritellä eri toiminnoissa. Toimialajäsennyksessä otetaan kuitenkin kantaa siihen, mille arvopohjalle nuorisotyön tavoitteet tulisi rakentaa. Erilaisia arvoja on ollut tarjolla paljon, mutta ne karsittiin minimiin, jotta arvoilla ylipäätään säilyisi merkitys. Ajatuksena oli, että mitä pidempi luettelo, sitä vähemmän painoarvoa kulla-kin arvolla on. Nuorisotyön arvoiksi valittiin nuorilähtöisyys, vapaaehtoisuus, osallisuus, dialogisuus, ilo ja merkityksellisyys sekä yhdenvertaisuus.

Nuorilähtöisyys ja vapaaehtoisuus nähdään yleensä olennaisina nuorisotyön ytimeen kuuluvina ominaisuuksina, mutta käytännössä niiden asema ei ole niin itsestään selvä kuin ehkä voisi kuvitella. Nuorilähtöisyys tarkoittaa tässä eritoten sitä, että toimialaa kehitettäisiin nuorten tarpeet edellä, ei esimerkiksi palvelujärjestelmän ehdoilla.

Monialaisella kentällä nuorisotyön erityislaatu ilmenee vapaaehtoisuutena, mikä erottaa sen muista nuorille suunnatuista kunnallisista palveluista. Osallistuminen nuorisotyöl-liseen toimintaan on siis nuorille vapaaehtoisia – toisin kuin esimerkiksi koulu- sekä

sosiaali- ja terveystoimen palvelut. Vapaaehtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorisotyön tulisi olla kunnille vapaaehtoista. Se ei myöskään tarkoita sitä, että nuori-sotyö olisi vähemmän merkityksellistä ja vaikuttavaa, vaan pikemminkin päinvastoin.

Valinnan vapaus avaa nuorille mahdollisuuksia löytää itselleen soveltuvia toimintoja, ryhmiä, rooleja ja palveluja. Samalla se pakottaa toimialaa pysymään jatkuvasti hereillä ja reagoimaan herkästi nuorten muuttuviin tarpeisiin: toimimaan siis nuorilähtöisesti.

Osallisuudella tarkoitetaan tässä sen laajaa tulkintaa, jolloin se kattaa niin sosiaalisen kuin yhteiskunnallisenkin aspektin. Osallisuuden voi kiteyttää esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Osallisuuden voi nähdä yksilön ja ryhmän, yksilön ja yhteisön sekä yksilön ja yhteiskunnan välisenä suhteena. Siinä korostuu yhtäältä yksilön oikeus mukaan kuulumisen kokemuksesta ja toisaalta vastuu muiden ryhmän, yhteisön ja yhteiskunnan jäsenten mukaan ottamisesta. Osalli-suuden edistäminen nuorisotyössä tarkoittaa edellä mainittujen suhdetasojen huomioon ottamista.

Sisäänrakennettuna ajatuksena on, että kasvu osallisuuteen alkaa turvallisesta ryhmästä ja laajenee yhteisöön ja lopulta yhteiskuntaan. (Hanhivaara 2006, nyk. Junttila-Vitikka; samansuuntainen määrittely myös Kiilakoski 2007.)

Osallisuuden asemasta nuorisotyön keskeisenä arvona vallitsee toimialalla jo suhteellisen laaja yksimielisyys. Tasoille rakennetussa toimialajäsennyksessä sen merkitys korostuu.

Yksilökeskeisissä toiminnoissa osallisuutta voi tarkastella (ja siis myös arvioida) siinä, miten nuori kokee ohjaustilanteessa tulevansa kuulluksi ja miten hänen toimijuuttaan oman elämänsä suunnittelijana ja määrittelijänä tuetaan ja kunnioitetaan. Ryhmä- ja yhteisömuotoisessa toiminnassa painopiste voi olla siinä, miten ryhmän turvallista il-mapiiriä vahvistetaan niin, että nuori voi kokea itsensä tärkeäksi osaksi ryhmää, ja hän tulee kuulluksi ja nähdyksi siinä. Yhteisö- ja yhteiskuntatasolla korostuu osallisuuden vaikuttamisnäkökulma. (Osallisuuden ulottuvuuksista ja arvioinnista Gretschel & Kii-lakoski 2012.)

Dialogisuuden voi nähdä osallisuuteen sisäänrakennettuna, tasavertaiseen ja toista kunnioittavaan suhteeseen perustuvana vuorovaikutuksena, jossa erilaisuus on voimavara, ei ongelma (dialogisuudesta mm. Jalava & Virtanen 1998; Värri 2004). Jos nuorisotyö ymmärretään Kiilakosken (2013) tapaan erilaisina suhteina, ja kun sitä toteutetaan entistä enemmän monialaisesti, dialogisuuden merkitys toimintaa ohjaavana arvona korostuu.

Tärkeää on nimenomaan se, miten ihmiset oppivat kohtaamaan ja hyväksymään toisensa sekä tekemään yhteistyötä tuloksellisesti. Merkityksellisyyden korostamisella tuodaan näkyväksi sen kokemuksen tavoittelemista, että nuoret voisivat toiminnan avulla löytää merkityksiä ja kokea elämän merkitykselliseksi (Frankl 2005; Purjo 2010). Se voi olla innostavan harrastuksen, ystävän, uuden elämäntavan tai oman itsensä löytämistä. Se voi olla uuden oppimista, oivaltamista tai ilon kokemista. Ilon ja huumorin merkitystä on myös tähdellistä painottaa, sillä nauru ja ilon kokemukset auttavat jaksamaan arjessa ja löytämään ulos murheista. Vakavien kasvatuksellisten tavoitteiden rinnalla on säilytet-tävä leikillisyys ja keveys. Perustelut yhdenvertaisuuden arvolle sekä sille, että nuorisotyö paalutetaan kasvatukseksi, esitetään seuraavissa kappaleissa. Lopuksi luvussa esitetyt ajatukset tiivistetään näkemykseksi siitä, mitä nuorisotyö on.