TYÖMUODON KOHDE JA PAIKKA MUUTTUVAN NUORISOTYÖN KENTÄLLÄ
Miten kohdennettu nuorisotyö paikantuu nuorisotyön muihin työmuotoihin? Viime-aikaisessa nuorisotyön tulevaisuutta pohtivassa kotimaisessa keskustelussa esitetään, että kohdennetun nuorisotyön tulisi selvittää suhteensa kaikille suunnattuun perusnuoriso-työhön sekä erityisryhmille ja yksilöille suunnattuun erityisnuorisoperusnuoriso-työhön (Nieminen 2014, 57). Sekä nuoren toimintavalmiuksien että niiden puutteiden tasapainottaminen nähdään nuorisotyön tulevaisuuden avainkysymyksinä (Laitio 2014, nojaten Nussbaum 2011; Wolff & de-Shalit 2007; Kiilakoski 2014b, nojaten Nussbaum 2010).
Osatutkimus osoittaa, että tilanteen ratkaisu ei ole löydettävissä lähtökohdasta, jossa perusnuorisotyön ja kohdennetun nuorisotyön ajatellaan operoivan toisistaan erillisillä kentillä. Tämä perinteinen jako ylläpitää käsitystä, että perusnuorisotyön toiminnan ja erityisnuorisotyön tulisi myös pysyä omilla toimintakentillään. Jäsennys ei vastaa muuttunutta nuorisotyön kenttää eikä sen esille nostamia tarpeita.
Osatutkimuksen keskeinen havainto on, että sen toiminnassa mukana olevien nuorten ongelmat kehittyvät yksilötekijöiden, ylisukupolvisten ja olosuhteiden vuorovaikutuksen tuloksena vähitellen ja vaikutuksiltaan kasautuvina prosesseina. Ongelmien taustalta ei yleensä löydy suoraviivaisia yksittäisiä syitä, vaan ongelmien muoto on ennemminkin pro-sessimainen (Vuorovaikutusperustainen preventiokäsitys ehkäisevässä mielenterveystyössä ks. Stengård 2013). Tämän vuoksi kohdennetun nuorisotyön toimijat korostavat varhaisen ennalta ehkäisyn näkökulmaa ja sen mukaista monialaisen yhteistyön rakentamista nuo-ren tilanteen havaitsemiseksi. Nuonuo-ren tuen tarpeisiin tulisi voida puuttua aikaisemmin.
Toiseksi tuen saavutettavuuden tulisi nuoren kannalta olla nykyistä palvelurakennetta matalakynnyksisempää. (Aihetta koskeva tapaustutkimus ks. Puuronen 2014a.)
Kuluneen kymmenen vuoden aikana nuorisotyössä onkin noussut yhä keskei-semmäksi kysymys, millaisella nuorisotyöllisellä työotteella ja menetelmillä voidaan vastata nuoren tilanteeseen, jossa hän on monenlaisen tuen tarpeessa. Ilmiö on noussut muuttuvaa nuorisotyötä koskevaan keskusteluun muun muassa nuorisoalan ehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä koskevan uusimman keskustelun (Tapio & Kuula 2013) ja etsivän nuorisotyön kautta. Etsivä nuorisotyö on nostanut vahvasti esille kysymyksen, missä määrin nuorisotyöntekijällä tulee olla valmius tunnistaa nuoren erilaisia tuen tarpeita, joista useat eivät mahdu nuorisotyön toimintavalmiuksien piiriin (Puuronen 2014b, 73–81; matalakynnyksisen tuen tavoitettavuuden ja perheen mukaan ottamisen haasteista nuorisotyössä ks. myös Junttila-Vitikka & Ronkainen 2015.) Nämä erilaiset tuen tarpeet kiinnittyvät usein vahvasti terveiden elintapojen edistämiseen ja elinolojen parantamiseen – eli tavoitteisiin, jotka mainitaan nuorisolain (72/2006) ensimmäisessä pykälässä ja jotka tämän vuoksi ovat osa ennalta ehkäisevää nuorisotyötä, nuorisotyön kaikissa eri työmuodoissa. Kysymys nousee erityisnuorisotyön sisältä mutta koskettaa koko nuorisotyötä.
Tässä tilanteessa alan toimijoiden keskeisenä haasteena on määrittää yhteinen rajapinta, jossa erilaisten nuorisotyöllisten menetelmien käyttöönotolla voidaan edistää nuoren tilannetta riippumatta sitä, onko nuorisotyön toimintaympäristö/oppimisympäristö rakenteellisesti ja hallinnollisesti määritelty kaikille suunnatuksi (perus)nuorisotyöksi vai erityisryhmille ja yksilöille suunnatuksi erityisnuorisotyöksi. Toiminnan kehittämisessä tulee vahvistaa ensisijaisesti ajattelutapaa, jossa nuorisotyön toimintavalikko määrittyy nuoren tarpeet edellä. Tämän rinnalla tarvitaan uudenlaista ymmärrystä siitä, millä tavoin sellaiset työn sisällöt kuin korjaava työ (myös) ehkäisevänä ja ehkäisevä työ sekä käsitteet ”korjaava”, ”ennaltaehkäisy” ja ”ennakoiva” asemoituvat koko nuorisotyön toimintakentällä.
KORJAAVA TYÖ KORJAAVANA JA EHKÄISEVÄNÄ
Yllä kuvatun, vallitsevan kaksijakoisen ajattelun mukaan ennalta ehkäisevä nuorisotyö ymmärretään terveyden edistämisen vanhoilla termeillä ilmaistuna primaari- ja sekun-daaripreventiona. Nuorisotyö nähdään primaaripreventiona, sosiaalisen vahvistamisen ja yleisen ehkäisyn tasolle kuuluvana työnä silloin, kun esimerkiksi pyritään estämään nuoren tupakoinnin, päihteiden tai huumeiden käytön aloittamista (ks. kuvio 8). Ter-veyden edistämiseen tähtäävää nuorisotyötä tehdään sekundaariprevention näkökulmasta tupakoivien tai päihteitä jo käyttäneiden parissa, riskiehkäisyn ulottuvuudella (ks. kuvio 8). Suojaavien tekijöiden vahvistamiseen tähtäävä sosiaalinen vahvistaminen ja yleinen ehkäisy korostuvat nuorisoalan ehkäisevässä päihdetyössä (NEPT) riskiehkäisyä enemmän.
Päihdehoito ja kuntoutus, jotka nähdään korjaavaksi työksi, eivät perinteisesti ole kuulu-neet nuorisotyön ehkäisevän työn tasoihin (Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009).
Kuvio 8. Nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö (NEPT) ja siinä kuvatut suojaavat tekijät ja riski-tekijät suhteessa ehkäisyn tasoon. (Lähde: Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 17.)
RISKITEKIJÄT SUOJAAVAT TEKIJÄT
Sosiaalinen vahvistaminen Yleinen ehkäisy Riskiehkäisy NUORTEN ENNALTAEHKÄISEVÄ PÄIHDEKASVATUS
Osatutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että vajaan kymmenen vuoden takainen tilanne (edellä kuviossa 8) on muuttunut, ja muuttuneen tilannekuvan ajantasaiseen määritte-lemiseen on tarvetta. Osatutkimuksen mukaan nuorten ennaltaehkäisevä päihdekasva-tus näyttäytyy kohdennepäihdekasva-tussa nuorisotyössä laaja-alaisemmin kuin alalla keskimäärin.
Esimerkkinä voidaan käyttää työpajatoiminnassa ja etsivässä nuorisotyössä tehtävää riskiehkäisyä (ks. kuvio 9), joka työmuodossa toimivien mukaan käytännössä sisältää elementtejä sekä ehkäisevästä työstä että korjaavasta päihdehoidosta ja -kuntoutuksesta.
Tätä toimijamäärittelystä käsin noussutta nuorten työpajatoiminnassa ja etsivässä nuo-risotyössä nykyisin esiin tulevaa ehkäisevän päihdetyön alaa ja siinä toteutuvia ehkäisyn
tasoja kuvataan kuviossa 9. Kuvio pyrkii havainnollistamaan kohdennetun nuorisotyön käytännön tarvetta rakentaa laajempaa ymmärrystä työmuodon sisällä tehtävästä ehkäi-sevästä nuorisotyöstä, joka on korjaavaa työtä korjaavana ja ehkäisevänä.
Kuvio 9. Ehkäisevä päihdetyö työpajatoiminnassa ja etsivässä nuorisotyössä sekä niissä toteutuvat ehkäisyn tasot laaja-alaisena työkenttänä.
RISKITEKIJÄT RISKIEHKÄISY KOHDENNETUSSA NUORISOTYÖSSÄ =
KORJAAVA PÄIHDETYÖ KORJAAVANA JA EHKÄISEVÄNÄ SUOJAAVAT TEKIJÄT
EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ Sosiaalinen
vahvistaminen Yleinen ehkäisy Riskiehkäisy Päihdehoito ja -kuntoutus
Kohdennetun nuorisotyön näkökulmasta korjaavan työn tarkoitus kohdennetussa nuo-risotyössä on sekä korjaavaa että ehkäisevää, kun tavoitteena on nuorisotyöllisin keinoin ehkäistä nuoren paluuta päihdemyönteiseen elämäntapaan. Kohdennetun nuorisotyössä tehtävän ehkäisevän päihdetyön funktiona on siten tarjota erityisesti jo pidemmälle eden-nyttä korjaavaa työtä sekä tämän lisäksi vahvistaa korjaavaan työhön sisältyviä ehkäiseviä puolia. (Ks. myös Pylkkänen, Viitanen & Vuohelainen 2009, 10.)
Tiivistäen nuorisotyön terveydellinen pilari (Kiilakoski 2014b) on tärkeää asemoida uudelleen enemmän muuttuvan nuorisotyön mahdollistajaksi kuin sen rajaajaksi, kun pyritään hahmottamaan koko nuorisotyön tulevaisuutta ja sen suhdetta nuorten terveyden edistämiseen. Nuorisotyössä toteutuva terveyden edistäminen on esimerkiksi pelkkään nuorisotilatoimintaan kiinnittyvää ja työntekijän yksittäisistä ajatuksista juontuvaa pri-maari- ja sekundaaripreventiota huomattavasti laaja-alaisempaa (vrt. Kiilakoski 2014b, 66–69). Samoin esimerkiksi päihdenuoren kanssa tehtävä tukityö kohdennetussa nuo-risotyössä tulee nähdä laaja-alaisemmin kuin vallitsevassa ajattelussa, jossa se nähdään vain korjaavana työnä, tertiääripreventiona.
KORJAAVAN TYÖN LAAJENNETUT MAHDOLLISUUDET
Osatutkimuksesta nousevien havaintojen mukaan koko nuorisotyön keskeinen tule-vaisuuden haaste on muuttaa rakenteellista käsitystään ennaltaehkäisystä. Vallitsevan näkemyksen mukaan ennaltaehkäisevää työtä tehdään sekä perus- että erityispalveluissa, mutta työn luonne on niissä erilainen (Törrönen & Vornanen 2004, 154). Vallitsevana tilanteena nuorisotyössä on, että ennaltaehkäisyn tasojen nähdään määrittyvän kuviossa 10 esitetyllä tavalla.
Kuvio 10. Ehkäisyn tasojen määrittyminen perusnuorisotyöstä kohdennettuun, vallitseva jaottelutapa.
Ennaltaehkäisyn tasot voidaan kuvata terveyden edistämisen uudempaa terminologiaa käyttäen universaalin, selektiivisen ja indikoidun prevention, ennaltaehkäisyn käsittein (ks. kuvio 10). Universaalilla preventiolla tarkoitetaan työtä, jolla pyritään edistämään positiivista kehitystä ja joka kohdistetaan tietyn ryhmän kaikkiin jäseniin riskitekijästä riippumatta. Selektiivisellä preventiolla tarkoitetaan tukevaa työtä, jolla pyritään ehkäi-semään negatiivinen kehitys ja joka kohdistetaan riskiryhmiin, joihin kuuluville saattaa muodostua ongelmia. Indikoidulla preventiolla tarkoitetaan kohdennettuja toimenpi-teitä, joilla pyritään auttamaan yksilöitä elämäntilanteessa, joissa heillä ilmenee erilaisia ongelmakeskeisiä tuentarpeita (Koutakis 2011; ehkäisevässä mielenterveystyössä ks. esim.
Mrazek & Haggerty 1994).
Avoimessa nuorisotyössä tehtävä ennalta ehkäisevä työ (esimerkiksi tupakkavalistus) paikantuu universaalin prevention tasolle. Selektiivisen prevention tasolla toteutuvat esimerkiksi maahanmuuttajanuorille suunnatut ryhmäyttämiseen perustuvat etsivän nuorisotyön ennalta ehkäisevät interventiot kouluyhteistyössä. Kohdennetun nuoriso-työn ehkäisevä työ puolestaan paikannetaan yleensä korjaavaksi työksi, jossa pyritään tukemaan esimerkiksi päihdenuorta jalkautuvan työn keinoin.
Kuviosta 10 huomataan, että ehkäisevän nuorisotyön toimintaympäristöt ovat ra-kentuneet perinteisen preventiokäsityksen mukaisesti suppilomaisesti. Toimenpiteet ja työmenetelmät jo ongelmissa olevien nuorten kohtaamiseksi keskittyvät suppilorakenteessa vallitsevan ennaltaehkäisevän ajattelun mukaan sekä ideologisesti että rakenteellisesti (vasta) kohdennetun nuorisotyön toimintaympäristöihin ja nuoren palvelu- ja hoitojär-jestelmän muihin erityispalveluihin (indikoitu preventio). Kuten tiedetään, jo ongelmissa olevien nuorten tilanteita on kuitenkin mahdollista huomioida jo perusnuorisotyössä (ja muissa nuoren palvelujärjestelmän varhaisemmissa vaiheissa).
Universaali preventio Indikoitu preventio
Selektiivinen preventio
Kuviossa 11 ehdotetaan, että perusnuorisotyössä väljennettäisiin, rosoistettaisiin (perinteisen) preventioajattelutavan mukaisesti jäsentyvän työotteen reunoja ja rajoja.
Kuvio 11. Ehkäisyn tasojen määrittely muuttuvassa nuorisotyössä, kohdennettu toiminta perusnuorisotyön sisällä.
Nuorisotyön ehkäisevien ja korjaavien toimintavalmiuksien yhteistä rajapintaa koskevassa määrittelytyössä tulisi edetä näkemykseen, jossa perusnuorisotyö voisi sille ominaisena nähdyn (universaalin) ennalta ehkäisevän työn lisäksi, sisältää rajatummin erityisnuori-sotyön puolelle paikannettuja valmiuksia ja taitoja (indikoidun) toiminnan tarjoamiseen.
Sekä ennalta ehkäisevän että korjaavan toiminnan tulisi mahdollistua nuorelle nykyistä horisontaalisemmin niin nuorisotyön universaalisen kuin selektiivisen prevention toi-mintaympäristöissä. Nuorisotyön tulisi avautua nuorelle nykyistä selvemmin yhtenä kokonaisuutena. Kehittämisen suunnaksi tulee asettaa intressilähtökohta, jossa nuoren tarve tunnistetaan sellaisenaan, olipa se ulkoapäin määriteltynä universaalin, selektiivisen tai indikoidun prevention alaan kuuluvaa. Työmuodon rakenteet ja palvelut tulee suun-nitella riskinuoria varhaisessa vaiheessa tunnistaviksi sekä heitä ja heidän vanhempiaan ja ystäväpiiriään ruohonjuuritasolla kohtaaviksi.
Nuoren näkökulmasta merkityksellisintä on, että palvelujärjestelmä tunnistaa hänen elämäntilanteensa ja kykenee vastaamaan siihen oikea-aikaisesti. Kehittämisen suuntana tulee olla tilanne, jossa kynnyskysymys ei ole, missä nuorisotyön työmuodossa tai kenen tuottamana (julkisen sektorin, seurakunnan, kolmannen sektorin) nuoren tarpeeseen vastataan.
Tässä yhteydessä kohdennetun nuorisotyön (ja nuorisotyön laajemmin) palvelujen rakenteellinen uudistaminen (organisaatiot, johtamisrakenne, monialainen yhteistyö, palveluprosessit) vaatii kriittisimmin uudenlaisten ajattelu- ja toimintatapojen luomista ja tehtävärakenteiden jäsentämistä sen suhteen, miten eri organisaatioiden rajapinnoilla
Universaali preventio Selektiivinen preventio
= Indikoidun prevention toimintaympäristöt integroituna perusnuorisotyöhön
toimitaan yhteistyössä. Ajankohtaisesti kysymys liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen eli sote-uudistukseen. Osalla kohdennetun nuorisotyön kohderyhmänuorista on monialaisia heikossa asemassa olevien erityistarpeita. Näihin nuorten tarpeisiin vastaaminen koskettaa mitä läheisimmin yhteistyötä julkisen sektorin ja järjestöjen tuottamien erityispalveluiden välillä, erityisesti niiden saatavuuden turvaamista sote-uudistuksessa. Tärkeää on, että uudenlainen – nuorisokeskeinen – toimintakulttuuri mahdollistetaan myös resurssien tasolla. Toiminnan eri rahoituslähteitä ei tulisi pitää yhteistyötä rajaavina aitoina vaan yhteistyötä mahdollistavina siltoina.
Edellytyksiä palveluiden kehittämiselle edellä kuvatun, laajemman ennaltaehkäisevän ajattelutavan mukaisesti tulisi selvittää lisää. Kohdennetun nuorisotyön mukaisia tehtäviä hoidetaan julkisen sektorin rinnalla ja yleishyödyllisten yhdistysten tuottamissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuntoutus- ja mielenterveyspalveluissa. Kohdennetun nuorisotyön mukaisia tehtäviä tehdään myös järjestöissä ja seurakuntayhteisöissä. Kaikkien toimijoiden toiminnan tavoitteellisuutta määrittää varsin yhteinen arvopohja, yhteneväiset kohde-ryhmät ja että keskeistä on matalakynnyksinen palveluajattelu ja matalan kynnyksen palveluiden tuottaminen. Ennaltaehkäisevän nuorisotyön mahdollisuuksia erityisesti myös nuoren privaattiajalla ja yksityisalueella (koti, perhe) tulisi selvittää lisää. Kehittämistyön kannalta toimintaedellytykset ennaltaehkäisevän nuorisotyön ulottamiselle yksityisalueelle ovat olleet olemassa kohdennetussa nuorisotyössä alusta lähtien etsivänä työparityönä jalkautuvan kotityön ja perhetyön työmuodoissa. (Hjort 1995; Etsivän nuorisotyön päätyypeistä muissa maissa ks. Puuronen 2014b, 13−15.)