haasteellisuus
Anu Gretschel
Avoimen nuorisotyön palveluja arvioitiin tässä tutkimuksessa yhdessä nuorten kanssa.
Tutkimuksemme vahvistaa käsitystä siitä, että nuorisotyön saavutettavuus tulee nostaa yhdeksi nuorisotyön laatua arvioivaksi kriteeriksi. Tutkimus toi esille, etteivät palvelut tavoita palveluja tarvitsevia ja niistä hyötyviä nuoria riittävällä tavalla.
Arviointikohteena olivat alueellisen nuorisotyön palvelut lähipalvelujen näkökulmasta Lahden eteläisellä alueella sekä kuusi nuorille suunnattua verkkopalvelua. Nuorten, nuo-risotoimijoiden ja palveluja rahoittavien tahojen vuorovaikutteisissa arviointitilanteissa antamia näkökulmia palvelujen saatavuuden ja laadun kehittämiseen peilattiin siihen tietoon, mitä palveluntarjoajat olivat aiemmin tuottaneet palvelujen tilasta käytössään olleilla laadunhallinnan työkaluilla. Näin syntyi ensinnäkin käsitys tarvittavista toimista arviointityökalujen kehittämiseksi.
Toisekseen arviointiprosessin seurauksena myös käsitys avoimelle nuorisotyölle sopivista tunnusluvuista ja laadullisessa muodossa esitettävistä saatavuuden, laadun, vaikutusten ja vaikuttavuuden tunnisteista muuttui. Uusien lukujen ja tunnisteiden käyttöönottoa kuitenkin hidastaa se, että nykyinen toiminta on saatettu organisoida eri lähtökohdista käsin. Esimerkiksi alueellisessa nuorisotyössä arviointiin osallistuneella nuorisotyön alueella painotettiin harrasteaktiviteettien tarjoutumista nuorisotilan kautta, kun taas yhdenvertaisuusnäkökulmista toimintaa tulisi tarjota erityisesti alueilla, joilla tarjontaa ei ole.
Harrasteaktiviteettien epätasa-arvoisen jakautumisen tarkastelu johti lähipalvelujen arvioinnin yhtenä juonteena tarkastelemaan myös alueella tapahtuvan monialaisen työn kehittämistarpeita. Esille tulivat nuorisotyötä tekevien järjestöjen, seurakuntien ja muiden toimijoiden kuten lähikirjastojen huomiointitarve ryhmien kokoonpanoissa, koordinointitarpeet suhteessa ryhmässä sovittujen kehittämistoimien toteutumiseen sekä ylipäätään tarve pystyä arvioimaan ja kehittämään monialaisten verkostojen ja ryhmien toimintakykyisyyttä suhteessa niille asetettuihin lakisääteisiin velvoitteisiin. Monialaisten verkostojen ja ryhmien toiminnan laadukkuutta voitaisiin jatkossa arvioida mittaamalla niiden toimintakykyä. Tällöin arvioitaisiin ensinnäkin ryhmien kykyä tuottaa moni-ääniseen tietopohjaan perustuvia laadukkaita havaintoja nuorten hyvinvoinnin tilasta sekä kykyä ryhtyä toimiin esille tulleiden nuorten hyvinvoinnin parantamiseen liittyvien kehittämistarpeiden toteuttamisessa.
Nuorisotyössä, kuten muillakin toimialoilla, pääosassa työn tuloksista puhuttaessa on ollut toimintaan osallistuneiden nuorten määrien esilletuonti. Tutkimuksessa esille saadut tulokset antavat kuitenkin olettaa, että nuorisotyön palvelujen ulkopuolelle jääminen ei usein ole nuorten tietoinen ratkaisu, vaan johtuu suurelta osin jostakin palvelun käyttöön liittyvästä sosiaalisesta tai fyysisestä kynnyksestä.
Toimialan arvioinnin kriittinen piste onkin ollut toiminnan ulkopuolelle jäävien nuorten huomiotta jättäminen. On suositeltavaa, että jatkossa toimialan arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota toimintojen ulkopuolelle jääviin nuoriin ja heidän mukaan ottamiseensa palvelujen kehittämiseen. Palvelujen arviointiin tulisi jatkossa myös sisällyttää säännöllisesti toteutettava esteettömyyskartoitus. Niistä saatava hyöty on nähtävissä kah-talaisena. Ensinnäkin kartoitusten perusteella tehdyt kehittämistoimet edistävät oikein suunnattuina ulkopuolelle jääneiden nuorten mahdollisuuksia päästä palvelujen piiriin.
Toisaalta kartoitusten tulosten perusteella tehtyjen kehittämistoimien raportointi kävi-jämääräkehityksen rinnalla lisäisi myös raportoitavien lukujen pätevyyttä.
Yksi raportissa keskeisesti esille tuotava suositus on yhteisen asiakastyytyväisyysfor-maatin luominen, jotta nuorten tyytyväisyyttä nuorisopalveluihin voidaan alkaa käyttää tunnuslukuna niin kunnissa, järjestöissä kuin valtakunnallisella tasolla. Vahvuutena tähän asti eri puolilla toteutetuissa kyselyissä on ollut, että vapaaehtoisuuteen perustuvassa nuorisotyössä ne antavat usein hyvän tuloksen. Ongelmana kuitenkin on, että saatu palaute jää usein pinnalliseksi eikä auta kehittämään palveluja eikä myöskään anna tietoa palveluiden vuotokohdista. Näin ollen monen tässä tutkimuksessa arvioidun palvelujen kohdalla vuorovaikutteinen arviointi toi esille mittavia kehitystarpeita, vaikka asiakas-tyytyväisyyskyselyjen perusteella palvelut oli arvioitu hyvinkin toimiviksi. Jatkossa usein
lomakemuotoista asiakastyytyväisyysarviointia tulisikin täydentää osiolla, jossa selvitetään vuorovaikutteisen arvioinnin menetelmin palvelujen ja palvelutarjonnan muodostaman kokonaisuuden vastaavuutta nuorten tarpeisiin. Nyt käytetty deliberatiivinen keskuste-lupäivämenetelmä osoittautui tähän hyväksi menetelmäksi.
Vastaavuuden arvioinnissa arvioita palvelujen saavutettavuudesta, käytettävyydestä ja laadusta voidaan tarkastella suhteessa nuorten arvioinnin aikana esille nostamiin tarpeisiin tuoden näin nuorisolähtöisesti samalla esille asioita, joita palveluissa ei vielä ole osattu huomioida. Toisaalta on hyvä sisällyttää vastaavuuden arviointiin näkemyksiä myös nuorten vanhemmilta, nuorisoalan toimijoilta ja päättäjiltä. Arvioita palvelujen vastaavuudesta nuorten tarpeisiin on mahdollista raportoida joko tunnuslukuina tai kirjallisina selosteina. Varsinaisten tulosten lisäksi mahdolliset suuret erot eri tahojen an-tamien arvioiden välillä kertovat myös tahojen keskinäisen vuorovaikutuksen vähyydestä.
Nuorisotyön toteuttamista suunnataan usein viittaamalla hyvinvointi-indikaattoreihin, mutta nuorisotyöstä on toistaiseksi harvoin nostettu asioita hyvinvointi-indikaattoreiksi.
Nuorisotyön asiakastyytyväisyys - ja nuorisotyön palvelujen vastaavuus nuorten tarpeisiin -tunnusluvut olisivat hyödynnettävissä hyvinvointi-indikaattoreina sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.
Nuorten tekemien arviointien perusteella voidaan todeta jatkuva tarve palvelujen laadun systemaattista ylläpitoa varmistaville työvälineille. Arjen omavalvonnan lisäksi tuli säännöllisin väliajoin tehdä itse-, vertais- ja asiantuntija-arviointeja. Tämäntyyppisen arvioinnin tueksi tarvitaan laatukriteeristöjä, joiden tulisi olla nuorten palvelujen käytön erityispiirteitä huomioivia ja varsinkin verkkopalvelujen osalta jatkuvasti päivittyviä.
Myös muiden toimialojen peruspalveluarvioinneissa hyödynnetään mainintoja kävi-jämääristä, asiakastyytyväisyyskyselyjen tuloksista ja laatukriteeristöjen laajasta käytöstä palveluiden saatavuuden ja laadun raportoinnissa. Tämä on hyvä huomioida, kun haetaan yhteismitallisuutta eri alojen vertailtavuudessa. Toisaalta nuorisotyön ominaispiirteet pääsevät esille vasta kun tuloksia täydennetään lisäinstrumenttien antamilla tuloksilla.
Kävijämäärien ja asiakastyytyväisyyden raportoinnin lisäksi tarvitaan esteettömyyskartoi-tuksia ja tietoa palvelujen tarpeisiin vastaavuudesta. Myös laatukriteeristöt tulee rakentaa nuorisotoimialalle soveltuviksi. Oikeantyyppisillä raportointitavoilla parannetaan sekä palvelutarjonnan laatua että mahdollistetaan nuorisotyön ominaispiirteiden esille pääsy kuten matalakynnyksisyys, nuorten luo kurottautuminen, osallisuus, yhdenvertaisuus ja nuorten subjektiuden vahvistaminen niin palvelujen käyttäjänä kuin kehittäjänäkin.
Mitä tulee nuorisotyön tuottamiin erityisiin tuloksiin, perehtyminen arvioitujen palvelujen raporttiaineistoon osoitti avoimen nuorisotyön vaikutusten ja vaikuttavuuden todentamisen haasteellisuuden. Verrattuna kohdennetun työn prosessimaiseen vaikutta-vuuden rakentumiseen, tulee avoimen työn vaikuttavuus tunnistaa pistemäisenä, erimuo-toisten toimintojen kirjon eri vaiheissa esille tulevana vaikuttavuutena: Luottamuksen syntyminen, turvallinen ilmapiiri, toiminnan ohessa tarjoutunut mahdollisuus yksilötu-keen, elämyksellisten toimintojen tuoma henkinen pääoma, harrastusmahdollisuuksien monipuolistuminen, mahdollisuus vuorovaikutukseen muiden kanssa, kavereiden kanssa oleskelu, yhteisötason lieveilmiöiden kuten kiusaamisen vähentyminen, oman toiminnan järjestämismahdollisuudet, erilaiset tarjoutuvat toimijuuden roolit – pienimmätkin niistä
ja kokemus vaikuttamisesta lähiympäristössä ja laajemmin ovat kaikki asioita, joista voi saada esille avoimen työn vaikutuksia ja vaikuttavuutta.
Avoimen työn vaikutusten ja vaikuttavuuden todentaminen on mahdollista, mutta se vaatii jatkossa systemaattista aineiston keruuta otoksen luonteisesti useista kuntien, seurakuntien ja järjestöjen toteuttamista avoimen nuorisotyön muodoista ja niissä ta-pahtuvan ihmisten, asioiden ja tilanteiden kehittymisen dokumentointia sekä tarinallista arviointia. Jo nyt tehtyjen vuorovaikutteisten arviointien antamien tulosten perusteella voidaan olettaa palvelujen vaikutuksen ja vaikuttavuuden olevan todennettavissa niin yksilö-, ryhmä-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla toiminnan seurantaa jatka-malla. Näin vaikutusten pysyvyyttä nuorten, ryhmien ja yhteisöjen elämänkaariin olisi mahdollista tarkastella pidemmällä aikavälillä. Tällä hetkellä vain jotkin nuorisotyön palveluntarjoajat tuovat raporteissaan todennetusti esille toimintansa vaikutuksia ja silloinkin usein rajautuen lyhyen aikavälin vaikutuksiin yksilötasolla.