Tässä kappaleessa nuorisotyön ydintä ja sen rajoja yritetään etsiä verkkonuorisotyön määrittelyä koskevan prosessin avulla. Nopeasti kehittyvänä ja vielä paikkaansa ha-kevana aluevaltauksena verkkonuorisotyö101 herätti hankkeessa runsaasti keskustelua ja antoi sytykkeitä laajempaankin toimialajakoa ja nuorisotyön ydinolemusta koskevaan pohdintaan. Alkusytykkeen pohdinnalle antoivat Verke-verkkonuorisotyön kehittämis-keskuksen edustajina haastatellut Leena Tuuttila ja Tero Huttunen, jotka tarkastelivat tutkimuksemme kohteeksi valikoituneiden verkkopalvelujen listaa ja esittivät toimiala-jaon kannalta relevantin kysymyksen: onko tarkoituksenne tutkia verkkonuorisotyötä vai nuorille suunnattuja verkkopalveluja?
Verken nettisivustolla julkaistussa puheenvuorossa Huttunen (2014) toteaa, että nuorille suunnattua verkkotyötä ja verkkonuorisotyötä yhdistää verkkoympäristön lisäksi työn kohteena oleva joukko, nuoriso. Selkein ero näiden kahden välillä on kuitenkin työn tavoitteita koskevissa lähtökohdissa. Nuorille suunnatut verkkopalvelut ovat usein sosiaali- ja terveysalan ammatillisiin tavoitteisiin nojaavaa toimintaa, toisin kuin verkko-nuorisotyö, joka kiinnittyy nimenomaan nuorisotyön tavoitteisiin. Huttusen eronteko vaikuttaa selkeältä, mutta palautuu pulmalliseen kysymykseen nuorisotyön rajoista: mitä nuorisotyö on ja miten se eroaa esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen piirissä tehdystä työstä? Milloin esimerkiksi nuorille suunnattu chat-palvelu on nuorisotyötä ja milloin ei?
Anu Gretschel pyysi verkkopalveluja koskevaan tutkimusosioon osallistuneiden Väestöliiton ja Rikosuhripäivystyksen (RIKU) edustajia paikantamaan omaa rooliaan suhteessa nuorisotyöhön.
Me teemme nuorille työtä verkossa, kohtaamme nuoria verkossa, teemme verkossa heille erilaista seksuaalikasvatusmateriaalia. Näemme työmme seksologisen viitekehyksen kautta. Teemme siis sek-suaalikasvatusta (= neuvonta, opetus, valistus) verkossa. Nuorisotyön toimija me emme ole, olemme asiantuntijajärjestö. Mutta, tuotamme palvelua nuorisotyöhön. Siis nuorille. Mutta myös välillisesti ammattilaisten kautta kohteena nuoret… (Sähköpostitiedonanto Väestöliitosta 12.11.2014.) RIKU ei ole nuorisotyön toimija, emmekä tuota nuorisotyön palveluita. Tuotamme palveluita, jotka tukevat nuorisotyötä ja tuemme nuorisotyöntekijöitä heidän työssään kouluttamalla heitä sekä tuottamillamme palveluilla. Nuorisotyön tulostavoitteet eivät koske meitä… Toki työmme muistuttaa nuorisotyötä ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta ja etsivän verkkotyön kannalta, mutta se on vain osa tavoitteitamme. Meidän päätavoite on kuitenkin kehittää tehokas ja kohdennettu viestintä nuorten rikosuhrien oikeusturvasta ja tuesta. Tavoitteemme on, että nuori rikoksen uhri selviää tilanteestaan paremmin saamansa tiedon ja tuen avulla. Kohderyhmämme on tältä osin rajatumpi kuin kaikki nuoret. Toki pyrimme tiedottamaan RIKUn palveluista kaikille nuorille.
101 Aiheeseen liittyvä termistö on runsas. On puhuttu muun muassa virtuaalisesta nuorisotyöstä, virtuaalisista vuorovaikutuspalveluista, verkkoperustaisesta nuorisotyöstä, verkkokeskustelusta ja tietokonevälitteisestä nuorisotyöstä sekä kohtaavasta nuorisotyöstä (ks. Sinisalo-Juha & Timonen 2011).
Saman suuntaisuutta nuorisotyön kanssa on suuresti, mutta jos tarkasti katsomme nuorisotyön määritelmää, emme kuulu sen piiriin. (Sähköpostitiedonanto 13.11.2014 Rikosuhripäivystyksestä.)
Väestöliiton palvelun kohderyhmänä ovat kaikki nuoret, ja sen tavoitteet ovat seksuaa-likasvatuksellisia. Rikosuhripäivystyksen palvelun kohderyhmä on rajatumpi eli lähinnä rikoksen uhriksi joutuneet nuoret, ja tavoitteena on heidän auttamisensa kriisitilanteessa.
Kumpikaan taho ei miellä itseään nuorisotyön toimijaksi, vaikka palvelut periaatteessa täyttävät nuorisotyön kriteerit: ne ovat nuorille vapaaehtoisia ja niissä tähdätään nuor-ten kasvatukseen ja auttamiseen. Jos kuinuor-tenkin eroa haluaa hakea, se löytynee palvelun tarjoajien erityisasiantuntijuudesta. Väestöliitto ja Rikosuhripäivystys paikantavatkin itsensä asiantuntijaorganisaatioiksi, jotka tuottavat palveluja nuorille, nuorisotyöhön tai nuorisotyön tueksi, kuten Rikosuhripäivystyksestä asia ilmaistaan. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan herättää monia kysymyksiä: Mitkä ovat nuorisotyön asiantuntijuuden rajat? Eikö nuorisotyön hallinnonalallakin tarvita monenlaista erityisasiantuntemusta?
Voiko minkä tahansa asiantuntijaorganisaation nuorille suuntaama toiminta olla nuo-risotyötä ja millä edellytyksillä?
Nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen on saanut yhä useammat toimijat kiinnos-tumaan nuorista, ja palvelujen suuntaaminen eri kohderyhmille on verkkoteknologian kehittymisen myötä helpottunut. Samoista syistä myös nuorisotoimiala on ulottanut lonkeroitaan yhä laajemmalle, nuorten tarpeita seuraten. Nuorten näkökulmasta kehi-tystä voi pitää ilman muuta myönteisenä asiana, ja kun nuoret hyötyvät, hyötyy myös nuorisotoimiala. Toimialan määrittelyyn tilanne lisää kuitenkin haastetta enemmän kuin soisi. Ammattialan asemointi moninaistuvalla ja monialaistuvalla kentällä on entistä vaikeampaa ja samalla entistä tärkeämpää.
Mutta palataanpa verkkonuorisotyön määrittelyyn. Samalla kun Huttunen (2014) pyrkii pohdinnassaan raamittamaan verkkonuorisotyötä, hän epäröi käsitteen mielekkyyttä ja näkee verkon ja interaktiivisen median lähinnä toimintaympäristönä: samankaltaisena, fyysisen ympäristön ohella olevana, yhtä merkityksellisenä, todellisena ja rikkaana.
Verkkonuorisotyö on terminä hankala, ehkä jopa huono… On mahdollista, että kun tulevaisuudessa nuorisotutkijat katsovat taaksepäin, he havaitsevat, että joskus silloin vuosituhannen vaihtuessa oli käytössä hetken aikaa sellainen hassu termi kuin ”verkkonuorisotyö”. Näkevätkö he sen silloin tilapäisenä siirtymävaiheen käsitteenä, jonka on sittemmin korvannut uudestaan termi ”nuoriso-työ”, jossa oletusarvoisesti ei erotella verkkoa ja nuorisotyötä toisistaan? Vai onko silloin edelleen olemassa verkkonuorisotyötä, mutta sen merkitys on jo hyvin erilainen kuin mitä se juuri nyt on?
(Huttunen 2014.)
Samoilla ajatuspoluilla liikkuu myös nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatti pyrkiessään etsimään ratkaisua verkkoon liittyvän nuorisotyön määrittelyyn:
Tämä määrittely on haasteellista sillä verkkonuorisotyölle emme löydä tällä hetkellä yhtä määritelmää.
Verkkonuorisotyön ehkä alkuperäisin ajatus on ollut nuorten osallisuuden ja toimintamahdolli-suuksien edistäminen verkkoympäristössä erilaisin menetelmin ja keinoin. Verkkonuorisotyössä tehtävään työhön toimintojen kirjo on laaja; mediakasvatusta, kulttuurista nuorisotyötä, osallisuutta/
vaikuttamista/kuulemista, nuorten omaehtoista toimintaa, pelitoiminta, nuorten oma vertaistie-dotus toisille nuorille (blogit, vlogit yms.), nuorten tieto- ja neuvontapalvelut (osittain). Ehkä enemmänkin on kysymys osaamisesta, asenteesta, kokonaisvaltaisesta nuorisotyön ymmärryksestä kuin rajoja rakentavasta määrittelystä? Ei siis rajoja vaan rajojen purkamista sanoo allekirjoittanut.
(Sähköpostitiedonanto Koordinaatista 31.10.2014.)
Miksi verkkonuorisotyö osoittautuu niin vaikeasti määriteltäväksi? Se ei näytä asettuvan nuorisotyön osa-alueeksi samalla tapaa kuin esimerkiksi koulunuorisotyö. Voisiko ongelma liittyä siihen, että kyseessä on kahden yhtä lailla epämääräisen ja vaikeasti hahmotettavan käsitteen liitto? Koulu on vanha, tuttu ja selkeärajainen. Se luo tiukat puitteet, joihin villinä rönsyilevän nuorisotyön on pakkokin asettua. Verkko sen sijaan on uusi ja jat-kuvasti erilaisia sovelluksia suoltava sampo, joka näyttäytyy niin rajattomana, ettei siitä oikein saa otetta. Kuten ei nuorisotyöstäkään.
Verkkonuorisotyöhön perehtynyt Verke ennustaa strategiassaan (2013), että verkko tulee monissa erilaisissa merkityksissään ja moninaisina arjen käytänteinään läpileikkaa-maan koko suomalaista yhteiskuntaa ja täten myös nuorisotyön kenttää ja että verkko-nuorisotyöllä voidaan tulevaisuudessa viitata tietyn työn välineen, toimintaympäristön tai työmuodon sijasta koko nuorisotyön toimialaan. (Verken strategiasuunnitelma 2013.) Verkkonuorisotyötä on pyritty hahmottamaan kolmen verkon ja nuorisotyön välistä suhdetta kuvaavan ulottuvuuden avulla. Näitä ulottuvuuksia ovat 1) välineellinen 2) toiminnallinen ja 3) toimintaympäristöllinen. Välineellisellä ulottuvuudella viitataan niihin välineisiin ja työkaluihin, joilla verkkoa hyödyntävää nuorisotyötä toteutetaan. Toisaalta sen voidaan ajatella käsittävän myös välineitä ja työkaluja, jotka liittyvät esimerkiksi työntekijän tietotaitoon, tavoitteisiin ja menetelmiin. Toiminnallisella ulottuvuudella tarkoitetaan erilaisia nuorisotyön työ- ja toimintamuotoja, ja toimintaympäristöllinen ulottuvuus käsittää erilaiset digitaaliset toimintaympäristöt, joissa tapahtuu sosiaalista vuorovaikutusta. (Ks. esim. Huttunen 2014.) Näin nähtynä verkkonuorisotyötä ei nähtäisi muusta nuorisotyöstä erillisenä työmuotona, vaan sekä toimintaympäristönä, menetelmänä että näissä puitteissa toteutuvana toimintana. Verken Suvi Tuominen puhuu blogissaan (17.12.2014) digitaalisesta työotteesta ja samaa ehdotetaan Koordinaatista.