arviointiosaamisen varmistamiselle että arviointityökulttuurin ylläpidolle systemaattinen rakenne. Tällä hetkellä nuorisoalan opinnoissa ja täydennyskoulutuksessa ei ole selkeää näkemystä siitä, miten alalle opiskelevia ja alalla jo toimivia tulisi valmistaa ja varustaa nuorisoalan vaikuttavuudesta kertomisen vaateisiin ja arvioinnin yleistymiseen yhteiskun-nassa yleensä. Alan kaikkia toimijoita yhdistävänä tulevaisuuden kehittämishaasteena olisi määrittää arvioinnin suhde nuorisoalan opintoihin ja täydennyskoulutukseen. Tärkeänä yhteisenä tavoitteena voitaisiin nähdä sellaisen mallin kehittäminen, jossa arviointiosaa-miselle kehitetään nuorisoalalle suuntaavia perustutkintoja yhdistävä yhteismitallinen vähimmäisopetusrakenne ja turvataan toimijoiden arviointiosaamista koskeva uuden tiedon saanti ja kehittäminen alan täydennyskoulutuksessa.
Arvioinnin erityispiirteitä kohdennetussa nuorisotyössä
Arviointi on noussut näkyväksi osaksi yhteiskunnallista elämää. Vaikuttavuuden arvi-ointia edellytetään myös nuorisotyössä. Vaikuttavuuden arviointi on kohdannut myös kriittisyyttä nuorisotyön toimijoiden taholla. (Kannanotoista nuorisotyön vaikuttavuuden
arviointiin ks. Siurala 2014.) Vaikuttavuuden arviointi edellyttää nuorisotyöntekijöiltä korostuneesti sekä toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittamista että niiden erottamista toisistaan. Arvioinnin haasteena on yhtäältä kohdennetun nuorisotyön välittömien vaikutusten (outcome) osoittaminen ja toisaalta siirtymä vaikutusten osoit-tamisesta vaikuttavuuden pysyvyyteen (impact).
Yksilötavoitteiden toteutumista voidaan arvioida prosessin päättyessä, mutta se, miten kohdennettu työ vaikuttaa nuoren elämään kokonaisvaltaisesti, jää katveeseen. (Kyselytutkimusvastaus) Tavoitteiden toteutuminen tulee kyllä kirjattua, mutta työn vaikuttavuuden arviointi pitkällä aikavälillä on vaikeaa/mahdotonta. (Kyselytutkimusvastaus)
Vaikuttavuuden osoittamisessa korostuvat nuoren pitkäkestoiset ohjaussuhteet ja hänen kokonaiselämäntilanteensa, jossa hän elää nuorisotyölliseen toimintaan osallistuessaan.
Nämä kaksi seikkaa luovat vaikuttavuuden arviointiin haasteita. Mikäli niiden tosiasial-lisuutta ei voida arviointiprosessissa tunnustaa, voi vaikuttavuuden arvioinnin vaatimus pakottavaksi muuttuessaan kääntyä toiminnalle kontraproduktiiviseksi (vaikuttavuuden vaatimuksen käänteisvaikutuksista ks. Hyttinen 2007).
Arvioitaessa esimerkiksi kohdennetun nuorisotyön asiakasprosessin kestoa ovat ar-viointiin liittyvät ongelmat ilmeisiä. Kohdennetussa nuorisotyössä vaikutukset näkyvät usein ennen vaikuttavuutta, ja vaikuttavuus voi tulla esille vasta asiakasprosessin loput-tua. Vaikuttavuutta ei välttämättä ole reaalista odottaa kvartaalitalouden sanelemissa arviointiaikatauluissa. Vaikuttavuus ei myöskään ole välttämättä nähtävissä nuoresta tietyllä, varatulla arviointihetkellä. Sen sijaan nuorisotyöntekijä saattaa tehdä havaintoja vaikuttavuutta indikoivista vaikutuksista läpi nuoren asiakasprosessin, joka voi olla kes-toltaan esimerkiksi kolmesta kuukaudesta 24–36 kuukauteen. Tilanne tekee näkyväksi nykyisten arviointimenetelmien kehittämistarpeita. Miten sopeuttaa vaikuttavuuden arviointia vaikuttavuutta indikoivien vaikutusten osoittamiseen?
Miten onnistuminen näkyy tuen päättymisen jälkeen. Arviointimenetelmät eivät varsinaisesti vastaa vaikuttavuuteen, tulokset nähtävissä vasta vuosien päästä. (Kyselytutkimusvastaus)
Toinen ongelma liittyy siihen, jos vaikuttavuuden arviointi ymmärretään arvioinnin käytännössä liian mekaanisesti välineeksi, jolla tulisi voida osoittaa toiminnan ”puhdas vaikuttavuus”. Arvioinnin kohteena olevaa toimintaa, esimerkiksi yksilöllistä asiakassuh-detta nuoren kanssa tai pienryhmätoimintaa ei voida eristää nuoren muusta arkielämästä ja elinympäristöstä.
Työmuodon vaikuttavuuden arvioinnissa on tarve uudenlaisille, erityisesti kusto-moiduille eli tapauskohtaisille arviointitapa-avauksille. Työmuoto tarvitsee arviointia, joka huomioi asiakasprosessin kontekstualisoinnin, onnistuu ottamaan mukaan asiakas-prosessiin samanaikaisesti osallisina olevat muut tekijät ja onnistuu näiden asiakaspro-sessin/toiminnan onnistuneisuuteen vaikuttavien osatekijöiden näkyväksi tekemisessä.
Olennaisin tarve kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuuden arvioinnissa kiinnittyy osal-listavan prosessin näkyväksi tekemiseen. Näitä tarpeita vastaavaksi nähtiin Chris Rochen
vaikuttavuuden määritelmä, jonka mukaan ”Vaikuttavuuden arvioinnilla tarkoitetaan ihmisten elämässä tapahtuneiden, tietyistä toiminnoista tai toimintaketjuista johtuvien pysyvien tai merkittävien muutosten järjestelmällistä analysointia, olivatpa nuo muutokset sitten positiivisia tai negatiivisia, tarkoituksellisia tai tahattomia” (Roche 1999, 26).88
Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden hankkeen (SOVA) loppuseminaarissa (9.12.2014) alan keskeiset toimijat toivat tässä yhteydessä esille, että sosiaalisen vahvistamisen palve-luiden (ja laajemmin koko nuorisotyön) vaikuttavuusarvioinnissa tulisi astua rohkeasti askel kohti konkreettisia arviointimalliehdotuksia. Kehittämistyön luonteeseen kuuluu, että arviointimallit kehittyvät niitä suunniteltaessa, testattaessa ja pilotoitaessa käytännössä sekä käytännön ja tutkimuksen välisen vuoropuhelullisen palautteen kautta. Tarvitaan kuitenkin jotakin, jolla kehittämistyö käytännössä pääsee alkuun, keskustelijat painottivat.
(SOVA-loppuseminaari 2014.) Seuraavassa tartutaan tähän näkemykseen esittämällä sekä geneerisiä, yleisempiä että kustomoituja eli tapauskohtaisesti kohdennetun nuorisotyön erityispiirteistä käsin rakennettuja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisavauksia. Niiden tarkoituksena on osoittaa, minkälainen ja millä tavalla kerätty tieto kerryttää tietoa kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta kertomisen tarpeisiin.
Vaikuttavuudella tarkoitetaan tässä kohdennetun nuorisotyöllisen toiminnan onnis-tuneisuuden osoittimia. Osiossa kohdennetun nuorisotyön arvioinnin kustomoimiseksi sovelletaan vertailusta kasautuva tietous -arviointimallia, ennen–jälkeen-arviointia ja pro-sessin arviointia. (Arviointimallien yleisesittely ks. Siurala 2014, 27−28.) Arviointimallien perustyyppejä ei sovelleta kohdennetun nuorisotyön käytäntöön sellaisenaan vaan modifioiden niiden käyttöalaa kohdennetun nuorisotyön tavoitteiden tai niiden esille nostamiseen liittyvien haasteiden suuntaisesti.
Nuorisotyön vaikuttavuuden arvioinnissa haasteellisin kysymys on ehkä, miten vaikuttavuutta voi todentaa yhteismitallisesti eri työmuotojen välillä. Millä kriteereillä nuorisotyön eri työmuotojen vaikuttavuuden arvioinnit yhdistetään ja yhteismitallis-tetaan? Yhteisten tunnuslukujen määritteleminen edellyttää, että eri nuorisotyön toi-mintamuodoissa on ensin selvillä, mitkä ovat niille keskeisiä tavoitteita. Tämän jälkeen on mahdollista tutkia, ovatko eri nuorisotyön työmuotojen eri tavoitteet mahdollisesti yhdistettävissä joidenkin päätavoitteiden alle ja esittää ne seurattavassa muodossa niitä kuvaavien arviointikriteereiden kautta. Näitä toiminnan tavoitteenasetteluun liittyviä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kohdennetun nuorisotyön kannalta nuoren vapaa-ehtoisuuden sekä toiminnan paikallisuuden ja monitahoisuuden kautta. Tämän jatkona kohdennetun nuorisotyön palveluiden vaikutuksista, vaikuttavuudesta ja laadusta tuo-tetaan laadullinen arviointimalliehdotus.
VAPAAEHTOISUUS
Kun sosiaalista vahvistamista tarkastellaan palveluprosessina nuorisotyöntekijän mää-rittelytyön kautta, näyttäytyy sosiaalisen vahvistamisen nuorisotyöllisenä erityisyytenä
88 Suomennos on lainattu Kepa ry:n, globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestön verkkosivuilta:
https://www.kepa.fi/toiminta/koulutus/seuranta-ja-arviointi/vaikuttavuus-verkossa/maaritelmat
kohdennetun nuorisotyön näkökulmasta itse ohjausprosessi nuoren kanssa. Prosessin saavutettavuus, kesto ja katkokset määrittyvät ensisijaisesti nuoren tarpeista ja itsemää-rittelystä käsin. Myös prosessin eteneminen on suhteessa nuoren vapaaehtoisuuteen.
Nuoren vapaaehtoinen sitoutuminen asiakasprosessiin nuorisotyössä on alan itseisar-voinen erityispiirre, jolla on lakisääteinen oikeutus. Tämä nuorisotyöllinen ulottuvuus myös erottaa kohdennetun nuorisotyön (ja nuorisotyön muiden työmuotojen) työotteen muista nuorten kanssa tehtävän sosiaalityön muodoista (ks. lisäksi Puuronen 2014b).
Nuoren vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan merkitystä ja sille asetettujen tavoitteiden suhdetta nuorisotyön vaikuttavuusarviointiin on kuitenkin nuorisotyön tutkimuksessa tarkasteltu toistaiseksi varsin vähän (vrt. Cederlöf 2004; Puuronen 2014b).
Siitäkin huolimatta, että ilmiön kääntöpuoli eli asiakasprosessin keskeytymiset ja nuorten
”kadoksissa olo” ovat kohdennetun nuorisotyön käytännön arkea. Kyseessä on erityisesti kohdennetussa nuorisotyössä ohjaus-, valmennus-, ja/tai tukisuhteisiin heikosti kiinnit-tyneiden nuorten kohdalla esiin tuleva erityispiirre. Keskustelua tulee herättää siitä, millä tavoin asiakasprosessien katkokset tulevat esille nuoren oman asiakasprosessin tavoitteiden asettelun kannalta ja miten ne heijastuvat toimintaa tarjoavan organisaation toiminnal-leen asettamiin tavoitteisiin. Tilanne tekee ilmeiseksi sen, että nuoren vapaaehtoinen sitoutuminen asiakasprosessiin kuuluu alan vaikuttavuusarvioinnin ydinkysymyksiin.
Nuorisotyön vaikuttavuusarvioinnissa tulee selkeästi tunnustaa nuoren asiakasprosessin vapaaehtoisuus itseisarvona nuorisotyössä ja nuorisotyölle. Samalla nuoren vapaaehtoi-suus tulisi nuorisotyön vaikuttavuuden arvioinnissa tunnistaa yhtenä nuorisotyöllisen toiminnan osa-alueena, jonka kautta voidaan arvioida monia nuorisotyöllisen toiminnan ulottuvuuksia. Mitä nuoren asiakasprosessin keskeytykset/sitoutumiset – eli vapaaeh-toisuus osallistua toimintaan – mahdollisesti kertovat nuoren asiakasprosessin onnis-tuneisuudesta; tai esimerkiksi nuorelle tarjotun toiminnan ja käytettyjen menetelmien onnistuneisuudesta tai työntekijöiden ammattitaidosta? Vapaaehtoisuudelle perustuva asiakassuhde kohdennetussa (ja laajemmin koko) nuorisotyössä on alan työskentelyä ohjaava keskeinen eettinen arvo. Näin tulee olla jatkossakin. Sen huomiointia tulee lisätä myös osana nuoren prosessien vaikuttavuuden arviointia niin kohdennetussa nuoriso-työssä kuin muissa nuorisotyön eri toimintamuodoissa.
PAIKALLISUUS
[Arvioinnissa] paikkakunnan tarpeista lähdetään liikkeelle. Pitää olla oman paikkakunnan lähtöinen ja sieltä kautta laajentaa alueyhteistyötä. (Oppilaitoksille ja toimijoille suunnattu kehittämispäivä, Kuopio 28.10.2014.)
Toinen kohdennetun nuorisotyön osaprosessissa korostettava piirre on, että sen tavoitteel-lisuutta määrittää paikallisuus ehkä muita nuorisotyön muotoja enemmän. Kohdennetun nuorisotyön tavoitteet on kytketty alueen nuorten kohdennettuihin tarpeisiin, jotka puolestaan paikkakuntien välillä varioivat hyvinkin paljon suhteessa nuorten määrään ja alueen muihin nuorille suunnattujen palveluiden saatavuuteen. Nuorisotyön eri tehtäville asettuu siten kunnissa erilaisia painotuksia. Aineistoanalyysin mukaan esimerkiksi
koh-dennetun nuorisotyön mukainen toiminta oli joissakin kunnissa asetettu kunnan nuo-risotyön pääpainopistealueeksi. Kohdennetun nuonuo-risotyön painottumista ja resursointia kunnissa tarkasteltiin osiossa kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien kautta.
Joissakin kunnissa kohdennettu nuorisotyö painottui nuoren vapaa-ajan toiminnan ja harrastusten tukemisen mukaista avointa nuorisotyötä vähemmän.
Jos nuorisotyön tehtävät painottuvat kunnittain eri tavoin, tulisi nuorisotyön pai-kallinen vaikuttavuus myös kuvantaa kulloistakin kunnan paikallista tavoitteellistamista vasten. Kehitettäessä nuorisotyön vaikuttavuusarviointia ja tunnuslukuja alan tulevaisuu-den haasteena on löytää ratkaisuja kysymykseen, kuinka nuorisotyön yhteismitallinen vaikuttavuus todennetaan. Haetaanko kehitettävänä olevien tunnuslukujen kautta koko nuorisotyön yhteismitallista vaikuttavuutta paikallisesti vai valtakunnallisesti? Vai voisiko näkökulmaa vaihtaa niin, että nuorisotyön vaikuttavuutta kuvattaisiin sekä paikallisesti että valtakunnallisesti erittelevästi, valitun nuorisotyön toimintamuodon mukaisesti?
Tällöin vaikuttavuuden arviointiin tulisi luoda yhteismitallistava arviointikehys, jonka puitteissa on mahdollista tuottaa tapauskohtaista tietoa kuntien nuorisotyön eri tavoin painotetuista tavoitteista. Alueellisen kirjaamisen tapoina voitaisiin käyttää esimerkiksi värikoodeja, kirjaimia tai numeroita. Tietty kirjaustapa osoittaisi kunnassa painotetun nuorisotyön toimintamuodon. Kirjaaminen eli alueelliset painotukset tulisi kuvantaa kunnittain ja esittää kootusti esimerkiksi aluehallintorajojen mukaisesti määrittyvänä valtakunnallisena karttana. Koodien mukaisesti esitetty kartta toisi yhdellä kuvalla esille, miten esimerkiksi kohdennetun nuorisotyön tarve ja niille asetetut tavoitteet valtakun-nallisesti painottuvat.
Graafisen karttavertailun kautta voitaisiin hahmottaa kohdennetun nuorisotyön tar-velähtöistä tavoitteiden määrittymistä kokonaisuutena valtakunnallisessa mittakaavassa eli tuottaa ennakoivaa kuvaa siitä, minkälaiseksi kohdennetun nuorisotyön tuen tarve maantieteellisesti kunnissa kulloinkin arvioidaan. Samaa karttaa voitaisiin siten tarkas-tella eräänlaisena sosiaalipoliittisena kuvana Suomen nuoruusväestön elinoloista. Lisäksi kohdennetun nuorisotyön tehtävien alueellisia painotuksia tulisi seurata rinnan niiden tilastointien kanssa, joissa seurataan nuorten ikäluokan pienenevää kehitystä Suomen kunnissa. Raportointimalleja yhdistämällä voitaisiin saada kuntakohtaista seurantatie-toa siitä, miten palveluiden saatavuutta jaetaan ja priorisoidaan nuorille pienenevänä ikäluokkana nyt ja tulevaisuudessa. Arviointitapa tukisi kohdennettua nuorisotyötä nuorisopoliittisessa vaikuttamistyössä. Kyseinen uudenlainen arviointikehysmalli nousee tässä yhteydessä esille proaktiivisena ja poliittisen vaikuttamisen kannalta toimivampana kuin kohdennetussa nuorisotyössä ja laajemmin nuorisotyössä vallitseva nykyinen reak-tiivinen arviointitoiminta.
Laajempaan mittakaavaan soveltamalla paikallisuus muuttuu koko alaa koskevaksi arviointikriteeriksi, jos nuorisotyön muiden työmuotojen tavoitteiden painottumista katsotaan tarpeelliseksi seurata kunnittain samalla tavalla kuin tässä mallinnetussa koh-dennetussa nuorisotyössä. Kyseisen arviointikehyksen avulla olisi mahdollista tuottaa kasautuvaa vertailutietoa kuntien nuorisotyön eri toimintamuodoittain määrittyvistä tavoitteista.
MONITAHOINEN VUOROVAIKUTUSTYÖ
Nuorisotyö on nykyisen lain puitteissa kiinnittynyt nuorten omaan vapaa-ajan käyttöön.
Kohdennettu nuorisotyö tapahtuu kuitenkin nuoren rinnalla kulkemisena useimmiten myös muulloin kuin nuoren omalla ajalla ja usein myös muualla kuin nuorisotyölle erik-seen osoitetussa paikassa – kuten suhteessa perheeerik-seen, kotiin, esiopetukerik-seen, kouluun tai työelämäharjoitteluun. Edelleen osatutkimuksen kyselyyn vastanneissa organisaatioissa kohdennetun nuorisotyön kohderyhmänuorten ikätihentymähaarukka asettui vastausten mukaan 14−29-vuotiaisiin. Tieto kohdennetun nuorisotyön toiminnassa mukana olevien nuorten ikähaarukasta mahdollistaa sen arvioimisen, kuinka paljon toiminta on tavoittanut tietyn ikäisiä nuoria. Olennaista kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuuden arvioinnin kannalta toiminnassa mukana olevien iän yhteydessä on kuitenkin kiinnittää huomiota myös siihen, minkälaiseen ikäsidonnaisesti määrittyvään elämänkululliseen vaiheeseen ja sosiaalisiin ympäristöihin nuoren palvelukokemus kohdennetussa nuorisotyössä juuri tietyn ikäisenä kiinnittyy, ja minkälaisia vaikutuksia nuorelle tällä palvelukokemuksella voidaan todeta olevan.
Kun edellä esitettyä nuorten ikähaarukkaa katsotaan 14-vuotiaasta ylöspäin, kohden-netun nuorisotyön voi nähdä ajan ymmärryksen mukaisesti ”ottavan koppia” nuoruudesta elämänvaiheena, jonka nähdään pidentyneen ja pitkittyneen. Yhteiskuntatakuuikään sijoittuvien nuorten kohdalla kohdennettu nuorisotyö kulkee nuoren rinnalla nuoriso-työttömyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymistä ehkäisevissä kysymyksissä. Eräs näkökulma tässä yhteydessä on tarkastella, miten keskeinen toimijataho kohdennettu nuorisotyö on muiden nuorten palvelujärjestelmän toimijoiden välillä välittäessään nuorten palvelujär-jestelmässä eteenpäin juuri tämän ikäisten nuorten ja nuorten aikuisten elämänkulullisiin periodeihin kuuluvia viestejä, ympäristöjä ja tarpeita nuorilähtöisesti.
Tätä kokonaisvaltaista näkemystä perustelee kohdennetun nuorisotyön monimuotoi-suus. Monitahoista vuorovaikutustyötä kokonaisvaltaisesti haltuunottavan arviointitavan tarvetta voidaan lisäksi perustella nuorten terveystajua ja terveyden edistämistä koskevan nuorisotutkimuksellisen keskustelun kautta. Nuorten terveystaju-käsitteen mukaan ajatellaan, että nuorten terveys ja hyvinvointi syntyy sosiaalisissa suhteissa (Hoikkala, Hakkarainen & Laine 2005; Puuronen 2005; 2009). Kohdennetun nuorisotyön arvi-oinnin kehittämiseen kontekstualisoituna nuorten kanssa tehtävän kohdennetun työn toimintaympäristöinä on tulevaisuudessa nähtävä yhä enemmän nuoren vapaa-ajalla tapahtuvan työn rinnalla koti ja koulu. Nuorten elinpiiri tulevaisuudessa on vastaavasti kyettävä hahmottamaan sekä fyysisiin ympäristöihin että nykyistäkin huomattavasti enemmän sosiaalisen median ympäristöihin kiinnittyväksi.
Elämänkulullisen iän lisäksi vaikuttaa siltä, että sukupuoli määrittää kohdennetun nuorisotyön tukisuhteita näkyvämmin kuin muita nuorisotyön muotoja. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö nuorisotyön eri toimintamuodoissa tunnistettaisi sukupuolieroja.
Sukupuolen ja sukupuolta koskevien käsitysten vaikutuksia nuoren kasvuun huomioidaan nuorisotyössä monin tavoin. Esimerkiksi sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön lähtökohtana on pyrkiä ymmärtämään sukupuoli ja siihen liittyvät käsitykset nuoren syrjäytymisprosessin ehkäisemisessä (Punnonen 2007). Sukupuoli huomioidaan myös nuorisotyön palveluiden tarjoamisessa (esim. Tyttöjen talo ja Poikien talo -toiminta).
Käsillä oleva tutkimus nostaa kuitenkin esille, että sukupuoli voisi erottua nykyis-tä systemaattisemmin taustakriteerinä myös toiminnan vaikuttavuutta osoitettaessa.
Esimerkiksi jatkokoulutuksesta syrjäytyvät pojat ja nuoret miehet ovat kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien mukaan valtakunnallisesti erityisessä riskiryhmässä.
He muodostavat usein myös kohdennetun nuorisotyön ja kunnan muiden erityispalve-luiden erityisryhmän. Kohdennetun nuorisotyön arvioinnissa huomiota tulisi kiinnittää enemmän sen osoittamiseen, saavutetaanko sen eri sukupuolille määritellyt toiminnan tavoitteet vastaavasti kyseisen sukupuolisensitiivisen tarpeen mukaisesti. Toimintaan osallistuneiden määrän sukupuolien mukainen tilastointi ei tätä kerro.