Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata näyttöön perustuvaa toimintaa edistävään täydennyskou-lutukseen osallistuneiden kokemuksia koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioita näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä työyhteisöissä. Tutkimus oli osa laajempaa tutkimushan-ketta, joka liittyi näyttöön perustuvaa toimintaa edistävään täydennyskoulutukseen. Haastatel-tavat arvioivat haastatteluissa henkilökohtaisia valmiuksiaan näyttöön perustuvaan toimintaan ja myös sitä, miten henkilökohtaiset valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan muuttuivat täydennyskoulutuksen jälkeen. Haastateltavat arvioivat myös täydennyskoulutuksen tuomien henkilökohtaisten valmiuksien ja näyttöön perustuvan toiminnan hyödyntämistä tulevaisuu-dessa. Haastatteluissa tuotiin esille tekijöitä, joiden haastateltavat kokivat edistävän tai estävän näyttöön perustuvaa toimintaa työyhteisöissä. Lisäksi haastateltavat kuvasivat, miten näyttöön perustuvaa toimintaa tulisi tukea ja johtaa työyhteisöissä.
Tämän tutkimuksen tutkimustulosten mukaan hoitotyöntekijöiden ja työyhteisöjen näyttöön perustuvassa toiminnassa on tunnistettavissa näyttöön perustuvaa toimintaa edistävien tekijöi-den lisäksi näyttöön perustuvaa toimintaa rajaavia tai estäviä tekijöitä täytekijöi-dennyskoulutuksen jälkeen. Myös aikaisemmat tutkimukset tukevat tuloksia (Häggman-Laitila 2009a, Schaefer &
Welton 2018), esimerkiksi Häggman-Laitila (2009a) on todennut kirjallisuuskatsauksessaan, että hoitotyöntekijöiden kokemukset näyttöön perustuvaa toimintaa edistävistä tekijöistä ovat samansuuntaisia kuin heidän kokemuksensa niiden esteistä.
Haastateltavat arvioivat, että aikaisempi koulutus näyttöön perustuvasta toiminnasta (Gerrish ym. 2012, Hart ym. 2008, Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Johansson ym. 2010, Kehus & Törmänen 2014, Melender & Häggman-Laitila 2010, Nguyen & Wilson 2016, Sher-riff ym. 2007, Spiva ym. 2017, Yonkaitis 2018) ja työkokemus hoitotyöstä edistävät näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista (Gerrish ym. 2012, Johansson ym. 2010). Tutkimustulosten mukaan myös näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteinen toteuttaminen on näyttöön pe-rustuvaa toimintaa edistävä tekijä.
toteuttamista, koska suurin osa tieteellisestä kirjallisuudesta on englanninkielistä. Hyvä kieli-taito puolestaan koettiin näyttöön perustuvaa toimintaa edistävänä tekijänä. Aikaisemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa ei ollut mainintaa kielitaidosta näyttöön perustuvaa toimintaa edistävänä tai rajaavana tekijänä, mutta suomalaisissa tutkimuksissa kielitaidosta löytyy mai-nintoja. Kehus ja Törmänen (2014) ovat todenneet tutkimuksessaan, että osastonhoitajat tunte-vat heikosti hoitotyön suosituksia, koska suomenkielisiä suosituksia oli ollut vähän saatavilla, joten tällä saattaa olla yhteys kielitaitoon. Häggman-Laitilan (2009b) kirjallisuuskatsauksen mukaan tutkitun tiedon julkaiseminen tutkimuksen lukijan omalla äidinkielellä edistää näyttöön perustuvaa toimintaa. Tutkimustulosten perusteella todetaan, että hoitohenkilökunnalta vaadi-taan hyvää englanninkielen taitoa, jotta tutkimustietoon perehtyminen ylipäätään onnistuu.
Haastateltavat kokivat, että positiivinen asenne näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan on tär-keää. Myös aikaisemmat tutkimukset tukevat tulosta (Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Saunders 2016). Tutkimustulosten mukaan täydennyskoulutus lisäsi koulutukseen osallistuneiden posi-tiivisia asenteita näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan. Myös Häggman-Laitila (2009b) on todennut kirjallisuuskatsauksessaan, että näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen myötä hoitohenkilökunnan asenteet muuttuvat positiivisemmiksi sekä itseluottamus, kiinnostus ja kriittinen ajattelu hoitotyötä kohtaan lisääntyvät.
Tutkimustulokset osoittivat, että täydennyskoulutus lisäsi haastateltavien henkilökohtaisia val-miuksia näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen. Myös aikaisempien tutkimuksien ja kirjallisuuskatsauksien mukaan koulutusinterventiot ovat lisänneet koulutukseen osallistunei-den hoitotyöntekijöiosallistunei-den tietämystä näyttöön perustuvasta toiminnassa (Gerrish ym. 2012, Hart ym. 2008, Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Johansson ym. 2010, Kehus & Tör-mänen 2014, Melender & Häggman-Laitila 2010, Nguyen & Wilson 2016, Sherriff ym. 2007, Spiva ym. 2017, Yonkaitis 2018). Tämän tutkimuksen tutkimustulosten mukaan osa haastatel-tavista kuitenkin koki, että heillä oli jo valmiudet näyttöön perustuvan toiminnan toteuttami-seen, joten täydennyskoulutuksen myötä heidän valmiutensa eivät lisääntyneet.
Haastateltavat totesivat täydennyskoulutuksen jälkeen, että olemassa olevien näyttöön perustu-van toiminnan valmiuksien lisäksi kehittymistarpeita löytyy. Tämän tutkimuksen tutkimustu-losten mukaan kehittymistarpeita on näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteisessa toteut-tamisessa ja prosessiin liittyvissä osa-alueissa, esimerkiksi tietokantahakujen tekemisessä,
PICO-kysymyksen muotoilemisessa, relevantin tutkimusnäytön löytämisessä sekä tutkimusten ja hoitosuositusten laadun arvioinnissa. Kehittymistarpeita on myös näyttöön perustuvan toi-minnan esille tuomisessa työyhteisöissä, esimerkiksi tutkimusklubityyppisen toitoi-minnan järjes-tämisessä. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kehittymistarpeita löytyy näyt-töön perustuvassa toiminnassa, esimerkiksi tietokantahakujen tekemisessä (Gerrish ym. 2012, Hart ym. 2008), näytön asteen arvioinnissa ja näytön implementoinnissa käytäntöön (Hart ym.
2008).
Tutkimustulosten mukaan näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet lisään-tyivät täydennyskoulutuksen jälkeen. Näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvistä hen-kilökohtaisista valmiuksista tärkeiksi koettiin tietotekniikkataidot ja tiedonhaun taidot. Osa haastateltavista kuitenkin koki, että valmiudet tiedonhakuun olivat vielä puutteelliset täyden-nyskoulutuksen päätyttyä. Myös Sadoughin ym. (2017) tutkimuksen mukaan näyttöön perus-tuvan toiminnan toteuttamisen esteitä ovat puutteelliset tietotekniikkataidot ja tiedonhaun tai-dot.
Tieteellisen tutkimusnäytön saamiseen liittyvät haasteet olivat merkittävässä roolissa tässä tut-kimuksessa, koska lähes kaikkien haastateltavien mukaan tietokantahaut eivät onnistuneet tai olivat haasteellisia työpaikan tietokoneilta, esimerkiksi erilaisten teknisten ongelmien vuoksi.
Sadoughi ym. (2017) ovat todenneet kirjallisuuskatsauksessaan, että rajoitettu pääsy internetiin, tietyille nettisivuille ja tietokantoihin estävät tieteellisen kirjallisuuden saatavuutta työyhtei-söissä. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden työyhteisöissä tulee tulevaisuudessa mahdollis-taa jatkuva ja ongelmaton tietokantoihin pääseminen näyttöön perustuvan toiminnan toteutta-misen varmistamiseksi.
Toisena merkittävänä haasteena näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiselle tässä tutkimuk-sessa oli resurssien puute. Schaeferin ja Weltonin (2018) mukaan resurssien puutteen on todettu olevan yksi merkittävämmistä esteistä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiselle. Muina merkittävinä esteinä tämän ja aikaisemman tutkimuksen mukaan ovat ajanpuute (Sadoughi ym.
2017, Schaefer & Welton 2018, Yonkaitis 2018) ja suuri työtaakka (Sadoughi ym. 2017). Tut-kimustulosten mukaan työyhteisöissä näyttöön perustuvaa toimintaa toteutettaisiin enemmän, jos siihen olisi riittävät resurssit. Työajasta tulisi allokoida aikaa näyttöön perustuvaan toimin-taan. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa ja kirjallisuuskatsauksissa on todettu, että näyttöön
tamiseen (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, 2009b, Schaefer & Welton 2018).
Aikaisempi kirjallisuus ja tämän tutkimuksen tutkimustulokset osoittavat, että työyhteisöjen näyttöön perustuvaa toimintaa edistäviä tekijöitä ovat toiminnan perustuminen parhaaseen ja ajan tasalla olevaan näyttöön, joka ei perustu pelkästään tutkimusnäyttöön, vaan myös koke-musperäiseen näyttöön (Elomaa & Mikkola 2010). Näyttöön perustuvan toiminnan verkostot, moniammatillisuus ja vertaisten kanssa työskentely sekä yhteistyö eri työyksiköiden ja oppilai-tosten kesken ovat myös näyttöön perustuvaa toimintaa edistäviä tekijöitä työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009a). Haastateltavat toivoivat, että täydennyskoulutus olisi ollut moniam-matillisempi ja kokivat, että työyhteisöissä näyttöön perustuvan toiminnan implementointi on-nistuisi parhaiten yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa. Häggman-Laitila ym. (2016a) ovat todenneet kirjallisuuskatsauksessaan, että näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnissa moniammatillisen yhteistyön käyttö on vielä vähäistä.
Tutkimustulosten mukaan näyttöön perustuvan toiminnan osaamista tukevia tekijöitä lisätään työyhteisöissä kannustamalla hoitotyöntekijöitä hakeutumaan jatko-opintoihin ja rekrytoimalla henkilökuntaa ja esimiehiä, joilla on näyttöön perustuvan toiminnan osaamista. Myös aikai-semmissa tutkimuksissa ja kirjallisuuskatsauksissa on todettu hoitotyöntekijöiden jatkuvan koulutuksen tarve (Spiva ym. 2017) ja koulutuksen räätälöiminen hoitotyöntekijöiden tarpeiden mukaan näyttöön perustuvaa toimintaa tukevina tekijöinä (Häggman-Laitila 2009b, Yonkaitis 2018). Tutkimustulosten perusteella todetaan, että jatkossa täydennyskoulutus tulisi räätälöidä koulutukseen osallistuvien eritasoiset lähtökohdat huomioiden, esimerkiksi mittaamalla näyt-töön perustuvan toiminnan osaamisen tasoa ennen koulutusta.
Tämän tutkimuksen tutkimustulokset sekä aikaisemmat tutkimukset ja kirjallisuuskatsaukset osoittavat, että tutkimusklubien saaminen osaksi työyhteisöjen arkea (Häggman-Laitila 2009b, Mattila ym. 2014, Nguyen & Wilson 2016) ja muutosagenttitoiminta edistävät työyhteisöissä näyttöön perustuvaa toimintaa (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009b, Ploeg ym. 2010, Pro-fetto-McGrath ym. 2010, Strickland & O’Leary-Kelley 2009). Tutkimustulosten mukaan muu-tosagentit tuovat esille, koordinoivat ja implementoivat näyttöön perustuvaa toimintaa työyh-teisöissä. Lisäksi he tukevat johtajia muutoksen läpiviennissä. Häggman-Laitila (2009b) on to-dennut kirjallisuuskatsauksessaan, että muutosagentit tukevat ja ohjaavat näytön käyttöä työ-yhteisöissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu myös, että muutosagenttitoiminnan avulla
muutosta implementoidaan tehokkaasti (Hole ym. 2016, Naylor ym. 2009, Polster & Villines 2017). Haastateltavien mukaan muutosagenttitoimintaan tarvitaan innokkaita ja motivoituneita henkilöitä, joilla on mahdollisuus ja halua toimia muutosagenttina. Työyhteisöissä on tärkeää, että muutosagenttitoiminnan jatkuvuus turvataan, esimerkiksi lisäämällä muutosagenttitusta. Strickland ja O’Leary-Kelley (2009) ovat todenneet, että muutosagentin aiemman koulu-tuksen taso ja kokemus ovat tärkeitä, jotta he kykenevät onnistuneesti toimimaan roolissaan.
Aikaisemmissa kirjallisuuskatsauksissa on todettu, että työyhteisöissä näyttöön perustuvaa toi-mintaa tukevat johtaminen, moniammatillinen yhteistyö, vertaistuki (Häggman-Laitila 2009b) ja tutkimustiedon saatavuus (Häggman-Laitila 2009a, 2009b). Tämän tutkimuksen tutkimustu-losten mukaan työyhteisöissä näyttöön perustuvaa toimintaa tukevat johtaminen, esimiesten, johdon, vertaisten, työyhteisön, asiantuntijoiden ja teknologian tuki.
Haastateltavien mukaan näyttöön perustuvaa toimintaa tulisi johtaa systemaattisesti, selkeällä strategialla ja yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa sekä johtamisen tulisi perustua tutkit-tuun tietoon. Haastateltavat kokivat, että esimiesten kanssa tehtävä yhteistyö hoitotyön kehittä-misessä on tärkeää. Myös aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että esimiehillä on merkit-tävä rooli hoitotyön kehittämisessä yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa (Kehus & Törmä-nen 2014). Tämän tutkimuksen ja aikaisempien tutkimusten tulosten mukaan on tärkeää, että esimiehet ymmärtävät näyttöön perustuvan toiminnan tärkeyden (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009a, Kehus & Törmänen 2014), allokoivat aikaa (Häggman-Häggman-Laitila 2009b, Schaefer
& Welton 2018) sekä suhtautuvat kannustavasti ja innostavasti näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b). Haastateltavien mukaan näyttöön pe-rustuvaa toimintaa tukee työyhteisöissä se, että johto arvostaa, lukee ja seuraa tutkimustietoa.
Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että johdon myönteiset asenteet tukevat näyt-töön perustuvaa toimintaa (Häggman-Laitila 2009a, Johansson ym. 2010).
Tutkimustulokset osoittavat työyhteisön, vertaisten ja asiantuntijoiden tuen olevan tärkeää näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisessa. Haastateltavat totesivat, että asiantuntijan tu-kea tarvittaisiin enemmän työyhteisöissä. Myös aikaisemman tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön asiantuntijan tukea toivotaan näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen (Kehus
& Törmänen 2014).
mista. Siihen kuuluvat digitalisaatio, potilastietojärjestelmien tuki ja tietokantoihin pääsemi-nen. Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että näyttöön perustuvaa toimintaa tukee hoito-työntekijöiden mahdollisuudet omissa työyksiköissään käyttää tietokoneita ja tehdä tietokanta-hakuja (Schaefer & Welton 2018).
Tulevaisuudessa täydennyskoulutukseen osallistuneiden tavoitteena on hyödyntää näyttöön pe-rustuvaa toimintaa ja koulutuksessa opittuja asioita sekä koulutusmateriaalia omassa työssä ja työn kehittämisessä. Lisäksi heidän toiveena on, että täydennyskoulutus vaikuttaa myönteisesti tulevaisuuden työnkuvaan. Tulosten perusteella päätellään, että täydennyskoulutus oli hyödyl-linen, vaikka osa koulutukseen osallistuneista koki, että heillä ei ole tavoitteita täydennyskou-lutuksen hyödyntämisestä. Vastaavanlaisilla koulutusinterventioilla edistetään näyttöön perus-tuvaa toimintaa ja muutosagenttitoimintaa myös jatkossa.