Muutosagentit edistävät yksilöiden, tiimien ja työyhteisöjen NPT:aa tukemalla ja ohjaamalla näytön käyttöä työyhteisöissä (Häggman-Laitila 2009b). He ovat henkilöitä, jotka ovat saaneet koulutusta NPT:n viemisestä käytäntöön (Hole ym. 2016) ja heillä tulee olla tarvittavat tiedot ja taidot, jotta he kykenevät onnistuneesti motivoimaan ja tukemaan muita käyttämään NPT:aa työyhteisöissään (Hole ym. 2016, Häggman-Laitila 2009b, Strickland & O’Leary-Kelley 2009), esimerkiksi kliinisen hoidon parantamisessa (Hole ym. 2016). Muutosagenttien hyvät kommunikaatiotaidot ovat tärkeitä NPT:n edistämisessä (Häggman-Laitila 2009b). He omaavat positiivisen asenteen NPT:aa kohtaan. Työyhteisöissä heihin luotetaan ja heitä arvostetaan.
(Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013, Naylor ym. 2009.) Heitä on helppo lähestyä ja heillä on asiantuntemusta, uskottavuutta (Häggman-Laitila 2009b), itseluottamusta (Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013) ja analyyttistä osaamista (Hole ym. 2016). Tärkeää on, että muutos-agentti on työyhteisöissä läsnä, jolloin hän on tarvittaessa helposti saavutettavissa (McCormack ym. 2013).
Muutosagenteilla on moniulotteiset roolit positiivisen muutoksen luomisessa terveydenhuollon työyhteisöissä (Ploeg ym. 2010) ja NPT:n käyttöönotossa (Ploeg ym. 2010, Strickland &
O’Leary-Kelley 2009). Näitä rooleja ovat esimerkiksi kouluttaja, fasilitaattori, mentori, johtaja ja menettelytapojen kehittäjä tai arvioija. Muutosagentit edistävät työyhteisöissä NPT:n käyt-töönottoa jakamalla tietoa hoitohenkilökunnalle koulutuksen ja mentoroinnin avulla, olemalla vakuuttavia johtajia monitieteellisessä yhteistyössä sekä räätälöimällä NPT:n implementoinnin työyhteisöjen kontekstiin. (Ploeg ym. 2010.) Muutosagentit uskovat, että hoitotyön käytäntöjä parannetaan näytön käytöllä (Hole ym. 2016, Profetto-McGrath ym. 2010), jolloin esimerkiksi positiiviset potilashoidon tulokset lisääntyvät (Profetto-McGrath ym. 2010).
Muutosagentin rooli kouluttajana on laaja-alainen. Siihen kuuluu esimerkiksi aktiivinen osal-listuminen työyhteisöjen toimintaan ja NPT:n vieminen potilashoitoon. Muutosagentin tietoi-suus tutkimuksen hyödyntämistä edistävistä ja estävistä tekijöistä parantaa kykyä kehittää hen-kilökunnan koulutusohjelmia ja edistää NPT:aa. Muutosagentin aiemman koulutuksen taso ja kokemus ovat tärkeitä, ja ne muodostavat perustan tiedoille ja taidoille, joita tarvitaan roolimal-lina, mentorina ja tutkimustiedon lähettiläänä toimimiseen. (Strickland & O’Leary-Kelley 2009.) Lisäksi jatkuva koulutus ja tuki ovat tärkeitä, jotta muutosagentit pystyvät toimimaan tehokkaasti roolissaan (Ploeg ym. 2010).
Muutosagenttitoiminnan avulla muutosta implementoidaan tehokkaasti (Hole ym. 2016, Naylor ym. 2009, Polster & Villines 2017) ja hoitotyötä kehitetään työyhteisöissä (Polster &
Villines 2017). Vahvat muutosagentit ohjaavat muutosta läpi useiden haasteiden, joita imple-mentoinnissa tulee esille. He edistävät kollegiaalisuutta, luottamusta ja viestintää projektin jä-senten välillä. Työyhteisöissä, joissa muutoksen implementointi tapahtuu, tulee muutosagent-tien olla arvostettuja johtajia, jotka uskovat projektiin ja ottavat siitä omistajuuden. Heillä on vahva kiinnostus viedä projektia eteenpäin myös haastavina aikoina. Lisäksi heillä tulee olla vahva visio ja heidän tulee sitoutua muutokseen. (Naylor ym. 2009.)
Työyhteisöjen tuki on tärkeää, jotta muutosagentit menestyvät tehtävässään (McCormack ym.
2013, Profetto-McGrath ym. 2010). Hoitotyöntekijöiden tukea ja kannustusta (Hole ym. 2016, Strickland & O’Leary-Kelley 2009) sekä varsinkin johtajien tukea pidetään tärkeänä muutos-agenttitoiminnassa (Hole ym. 2016, McCormack ym. 2013, Strickland & O’Leary-Kelley 2009). Muutosagenttitoimintaa edistävät resurssit, rahoitus, tutkimusklubitoiminnan kehittämi-nen, verkostoitumikehittämi-nen, yhdistävät kommunikaatiokanavat (Strickland & O’Leary-Kelley 2009), taloudellinen tuki, mentorointi ja yhteistyö yliopistojen kanssa (Profetto-McGrath ym.
2010). Myös muutosagentin roolin kokeminen tärkeänä työyhteisöissä edistää muutosagentti-toimintaa (McCormack ym. 2013).
Muutosagenttien toimintaa estäviä tekijöitä työyhteisöissä ovat riittämättömät valtuudet muut-taa käytäntöjä. Myös ajanpuute ja muiden resurssien riittämättömyys, esimerkiksi rahoituksen ja teknologian puute, estävät muutosagenttien toimintaa. Muutosagenttien henkilökohtaisina esteinä ovat motivaation, kiinnostuksen, kannustimen ja koulutuksen puute sekä tutkimusten laadun arvioinnin osaamattomuus ja tietämättömyys tutkimusmenetelmistä. Esteinä ovat myös tutkimustiedon ja työyhteisöltä saatavan tuen puute. (Strickland & O’Leary-Kelley 2009.)
Hoitotyöntekijöiden NPT:n toteuttamista edistävät sekä henkilökohtaiset että työyhteisöön liit-tyvät valmiudet. NPT:n toteuttamista edistäviä henkilökohtaisia valmiuksia ovat tutkitun tiedon hyödyntämiseen liittyvät tiedot ja taidot sekä positiivinen asenne, arvostus ja kiinnostus tutkit-tua tietoa kohtaan. Lisäksi työkokemus ja koulutus edistävät hoitotyöntekijöiden NPT:n toteut-tamista. Työyhteisöissä NPT:n toteuttamista edistävät johtaminen, moniammatillinen yhteis-työ, vertaistuki ja tutkimustiedon saatavuus Työyhteisöjen tulee järjestää riittävät resurssit ja aikaa NPT:n toteuttamiseen. NPT:n toteuttamista edistäviä työyhteisöihin liittyviä valmiuksia ovat hoitotyöntekijöiden mahdollisuus käyttää työpisteessä tietokoneita ja tehdä tietokantaha-kuja näytön hakemiseksi. NPT:aa edistetään työyhteisöissä myös erilaisten kehittämisinterven-tioiden avulla.
Hoitotyöntekijöiden henkilökohtaisia esteitä NPT:n toteuttamisessa ovat puutteet tutkitun don hyödyntämisen tiedoissa ja taidoissa, esimerkiksi puutteelliset tietotekniikkataidot sekä tie-donhaun ja tutkimusten laadun arvioinnin taidot. Resurssien ja tieteellisen kirjallisuuden saata-vuuden puute ovat merkittävimpiä esteitä näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiselle työ-yhteisöissä. Muita työyhteisöihin liittyviä merkittäviä esteitä NPT:n toteuttamiselle hoitotyössä ovat ajanpuute, raskas työtaakka ja pitkät työvuorot sekä työyhteisöjen ja johtamisen tuen puute. Myös arvostuksen puute tutkittua tietoa kohtaan on este NPT:n toteuttamiselle.
Työyhteisöissä NPT:aa tukevat tutkimus- ja kehitysmyönteinen ilmapiiri sekä johdon myöntei-set asenteet. NPT:aa kehitetään työyhteisöissä erilaisilla koulutusinterventioilla. Työyhteisöissä järjestettävät tutkimusklubit tukevat NPT:aa. Koulutusinterventiot lisäävät hoitotyöntekijöiden tietoja ja taitoja sekä positiivisia asenteita NPT:ssa. Myös hoitotyöntekijöiden esteet NPT:n toteuttamiseen vähenevät koulutusinterventioiden myötä. NPT:n edistämisessä hoitotyön joh-tajien hoitotyöntekijöille antama tuki on tärkeää. Johtamisen avulla kehitetään työyhteisöjen rakenteita ja prosesseja NPT:aa tukevaksi. Lisäksi johtamisen avulla tuetaan työyhteisöissä re-sursseja, joita hoitotyöntekijät tarvitsevat NPT:n toteuttamiseen. NPT:aa tuetaan työyhteisöissä myös vertaistuen ja moniammatillisen yhteistyön avulla sekä yhteistyöllä eri työyhteisöjen vä-lillä sekä työyhteisöjen ja oppilaitosten vävä-lillä.
Muutosagenttitoiminnan avulla edistetään NPT:aa työyhteisöissä. Muutosagentit ovat saaneet koulutusta NPT:n viemisestä käytäntöön ja heillä tulee olla tarvittavat tiedot ja taidot sekä po-sitiivinen asenne NPT:aa kohtaan, jotta he voivat onnistuneesti motivoida ja tukea muita käyt-tämään NPT:aa työyhteisöissään. Työyhteisöissä on muutosagenttitoimintaa edistäviä ja estä-viä tekijöitä. Työyhteisöjen tuki tärkeää, jotta muutosagentit menestyvät tehtävässään.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen osallistunei-den kokemuksia koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioita NPT:n edistämisestä työyhtei-söissä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa NPT:aa edistävän täydennyskoulutuksen ke-hittämiseen.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millaisiksi täydennyskoulutukseen osallistuneet arvioivat valmiutensa NPT:aan ja miten val-miudet NPT:aan muuttuivat?
2. Millaista NPT:aa ja muutosagenttitoimintaa tarvitaan työyhteisöissä?
3. Miten NPT:aa tulee tukea ja johtaa työyhteisöissä?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimusote oli kvalitatiivinen eli laadullinen, koska sen avulla voidaan kuvata todellisen elä-män moninaisuutta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi ym. 2014). Laadullisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä ymmärtää todellisuutta ja tutkittavaa ilmiötä tutkittavien nä-kökulmasta (Gray ym. 2017, Kylmä & Juvakka 2007).
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin yksilöhaastatte-luina. Teemahaastattelulla NPT:n täydennyskoulutukseen osallistuneille saatiin tietoa tutkitta-vien henkilöiden kokemuksista eli ihmisten asioille antamista tulkinnoista ja merkityksistä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi & Sarajärvi 2009). Teemahaastattelu eteni teemojen ja niihin liittyvien avauskysymysten mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2009). Tässä tutki-muksessa teemat perustuivat tutkimushankkeen ensimmäisen vaiheen haastatteluaineiston ana-lyysin tuloksena muodostuneisiin teemoihin (liite 3).
4.1 Tutkimukseen osallistujat
Tutkimus oli osa Itä-Suomen yliopiston ja erään suomalaisen sosiaali- ja terveysalan toimijan yhteistyönä tehtävää tutkimus- ja kehittämishanketta: Näyttöön perustuvan toiminnan edistä-minen − täydennyskoulutuksen ja muutosagenttitoiminnan vaikuttavuus. Tutkimushanke liittyi NPT:aa edistävään täydennyskoulutukseen ”Näyttöön perustuvat käytännöt -muutosagentti-koulutus” (8 op), joka järjestettiin Itä-Suomen yliopiston ja Aducaten yhteistyönä vuosina 2015−2016. Koulutukseen osallistujilta edellytettiin yliopistossa suoritettua maisterintutkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tai käynnissä olevaa edellä mainittuihin tutkintoihin johtavaa koulutusta. Koulutukseen osallistuneilta odotettiin, että he tulevat toimimaan NPT:aa edistävinä muutosagentteina työyhteisöissään. Alun perin täydennyskoulutukseen osallistu-neita oli yhteensä 29, mutta osallistujamäärä pieneni koulutuksen kuluessa. (Häggman-Laitila 2015.) Täydennyskoulutukseen osallistuneista yhteensä 14 haastateltavaa osallistui tutkimuk-seen.
Tutkijat lähettivät sähköpostitse haastateltaville haastattelukutsut ja teemahaastattelun avaus-kysymykset (liite 2) sekä haastatteluteemat, jotka perustuivat tutkimushankkeen ensimmäisen haastatteluaineiston teema-analyysin tuloksiin (liite 3). Tutkijat sopivat yhdessä haastateltavien
nyskoulutukseen osallistuneiden työpaikalla työaikana. Tutkijat huolehtivat tutkimuksesta tie-dottamisesta (liite 4) ja pyysivät haastatteluun osallistuvilta kirjallisen suostumuksen tutkimuk-seen (liite 5) osallistumisesta. Haastateltavia pyydettiin täyttämään myös esitietolomake (liite 6). Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.
4.2 Aineiston keruu
Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla (liite 2) täydennyskoulutuk-seen osallistuneilta helmi-, maalis- ja huhtikuussa 2017. Tutkimusaineiston keräsi kaksi tutki-jaa. Haastattelukutsut lähetettiin sähköpostitse kaikille täydennyskoulutukseen osallistuneille.
Teemahaastattelulla kerättiin aineistoa laajemmin tutkimushankkeen käyttöön ja tässä tutki-muksessa aineistosta analysoitiin osa tutkimuskysymysten mukaisesti. Haastattelut nauhoitet-tiin elektronisesti ja litteroinauhoitet-tiin. Litterointipalvelut ostetnauhoitet-tiin ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.
Tallennettua haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 706 minuuttia eli 11 tuntia ja 46 minuuttia.
Yksilöhaastattelut kestivät 38 minuutista 1 tuntiin ja 7 minuuttiin. Keskimäärin yksilöhaastat-telut olivat noin 50 minuutin pituisia. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 414 sivua Times New Roman -fontilla, fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1,5.
4.3 Aineiston analysointi
Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysi on yksi tapa analy-soida laadullista tutkimusaineistoa (Gray ym. 2017). Sisällönanalyysillä kuvataan systemaatti-sesti ja objektiivisystemaatti-sesti ilmiöitä sekä analysoidaan erilaisia dokumentteja. Tavoitteena oli saada informatiivinen ja tiivistetty kuvaus näyttöön perustuvaa toimintaa edistävään täydennyskou-lutukseen osallistuneiden kokemuksista koulutuksesta saaduista hyödyistä ja arvioista näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä työyhteisöissä. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Induktiivista lä-hestymistapaa käytetään, jos ilmiöstä ei ole juuri aiempaa tietämystä tai tietämys on sirpaleista (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Aineistoon perehdyttiin kuuntelemalla haastatteluaineisto ja lukemalla litteroitu aineisto useaan kertaan läpi. Aineistoon perehtymisen jälkeen valittiin analyysiyksikkö, joka oli ajatuskokonai-suus. Aineistosta haettiin alkuperäisiä ilmaisuja, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Aineis-tosta poimittiin yhteensä 558 ajatuskokonaisuutta. AineisAineis-tosta poimitut alkuperäiset ilmaukset siirrettiin erilliseen taulukkoon ja niistä muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia. Pelkistetyt il-maukset ryhmiteltiin ja niistä muodostettiin alakategorioita. Samaa tarkoittavat alakategoriat yhdistettiin yläkategorioiksi ja pääkategorioiksi eli abstrahoitiin tutkimuskysymysten ohjaa-mina. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi & Sarajärvi 2009.) Esimerkki aineis-ton luokittelusta on kuvattu liitetaulukossa 2.
5.1 Haastateltavien taustatiedot
Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 haastateltavaa. Kaikki haastateltavat olivat naisia. Haas-tateltavista seitsemällä oli terveystieteiden maisterin tutkinto, kahdella valtiotieteen maisterin tutkinto, kolmella ylempi ammattikorkeakoulututkinto, yhdellä ammattikorkeakoulututkinto ja yksi suoritti yliopistotutkintoa. Tehtävänimikkeinä haastateltavilla neljällä oli ylihoitaja, kah-della johtaja, neljällä osastonhoitaja, yhdellä apulaisosastonhoitaja, yhdellä johtava toimintate-rapeutti, yhdellä erityissuunnittelija ja yhdellä hoitotyön asiantuntija. Haastateltavat olivat iäl-tään 38−60-vuotiaita, keskimäärin 50,9 vuotta. Työkokemusta nykyisessä tehtävässä haastatel-tavilla oli 0,5−15 vuoteen, keskimäärin 6,8 vuotta. Työkokemusta toimialalta haastatelhaastatel-tavilla oli 9−40 vuoteen, keskimäärin 25,4 vuotta. Työkokemusta esimiehenä haastateltavilla oli 5−29 vuoteen, keskimäärin 12,8 vuotta.
5.2 Henkilökohtaiset valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan täydennyskoulutuksen pää-tyttyä
Haastateltavat kuvasivat henkilökohtaisia valmiuksiaan ja täydennyskoulutuksen tuomia val-miuksia näyttöön perustuvaan toimintaan. Haastateltavat arvioivat henkilökohtaisten valmiuk-siensa olevan joko näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista edistäviä tai rajaavia täyden-nyskoulutuksen päätyttyä. Lisäksi haastateltavat kuvasivat täydentäyden-nyskoulutuksen tuomien hen-kilökohtaisten valmiuksien ja näyttöön perustuvan toiminnan hyödyntämistä tulevaisuudessa.
5.2.1 Näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät henkilökohtaiset valmiudet
Haastateltavat kuvasivat näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia (Kuvio 1) edistäviä tekijöitä täydennyskoulutuksen jälkeen.
Kuvio 1. Haastateltavien arvioita näyttöön perustuvaa toimintaa edistävistä henkilökohtaisista valmiuksista
Haastateltavien mukaan näyttöön perustuvaa toimintaa edistäviä henkilökohtaisia valmiuksia olivat aikaisempi kokemus ja koulutus näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä maisteritutkinto, työkokemus hoitotyöstä ja esimiestehtävistä, näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluontei-suus, kielitaito, näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet sekä tieteellisen tutkimusnäytön systemaattinen haku. Myös kommunikaatiotaidot ja näyttöön perustuvan toi-minnan esille tuominen, näyttöön perustuvan toitoi-minnan verkostot ja vertaisten kanssa työsken-tely, henkilökohtaiset vahvuudet, positiivinen asenne näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan sekä oman ammattitaidon ylläpitäminen olivat haastateltavien mielestä näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia edistäviä tekijöitä.
Henkilökohtaiset valmiudet Aikaisempi kokemus ja koulutus näyttöön perustuvasta
toiminnasta, maisteritutkinto
Työkokemus hoitotyöstä ja esimiestehtävistä
Näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluonteisuus Kielitaito
Näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät
valmiudet
Tieteellisen tutkimusnäytön systemaattinen haku
töön perustuvan toiminnan toteuttamiseen. Myös maisteritutkinnon todettiin edistäneen näyt-töön perustuvan toiminnan toteuttamista. Kokemuksen myötä näytön etsiminen, siihen pereh-tyminen ja oleellisen tiedon rajaaminen suuresta tiedon määrästä sujui helpommin ja nopeam-min. Haastateltavat kokivat pitkän työkokemuksen hoitotyöstä ja esimiestehtävistä tukevan näyttöön perustuvan toiminnan osaamista. Myös näyttöön perustuvan toiminnan jatkuvaluon-teinen toteuttaminen koettiin tärkeäksi.
”Siinä tietysti auttaa just se, että mitä enemmän harjaantuu, niin oppii sitten myös suodattamaan sitä ja ehkä oleen vähän semmonen armollisempi siinä, että kun tietoohan löytyy jostakin asioista valtavasti, että osaa rajata sen, että nyt mulle riittää, että mä otan nämä ja meen näillä.”
”Jos on aikasempaa koulutusta tai kokemusta jo, niin se totta kai on edistävä.”
”Mä näen kyllä, että mulla on aika laaja, pitkä työkokemus tältä alalta, niin hoi-toalalta kuin myös esimiestehtävistä ja mä näen, että se on hyvä pohja.”
Haastateltavat kokivat, että tietämys näyttöön perustuvasta toiminnasta ja tutkimukselliset val-miudet lisääntyivät täydennyskoulutuksen myötä. Myös hoitotieteellinen ajattelu kehittyi. To-dettiin, että opiskeleminen kehittää omaa ammattitaitoa ja osaamista sekä oman työn analysoin-tia. Luennot ja koulutusmateriaalin omatoiminen opiskeleminen verkossa lisäsivät valmiuksia näyttöön perustuvaan toimintaan. Ymmärrys näyttöön perustuvasta toiminnasta lisääntyi ja täy-dennyskoulutus toi näkyväksi asiat, joiden läpiviemisessä on haasteita. Todettiin, että täyden-nyskoulutus vastasi odotuksia ja verkkoluennot olivat hyödyllisiä, mutta lähiopetusta olisi kai-vattu enemmän. Lisäksi todettiin, että valmiuksia näyttöön perustuvan toiminnan toteuttami-seen on, mutta kehittymistarpeita löytyy vielä.
”Ainahan opiskelu kehittää sitä omaa osaamista ja sitä analysointia siihen omaan työhönsä, ja sitte siihen työyksikköönkin. Kun tässähän oli ajatuksena sitä, että ne palvelee sitä työyksikköö, mitä sä nyt opiskelet.”
”Opin uutta siinä kurssilla. Ne oli hyviä ne materiaalit, mitä me saatiin. Ja sekä ne verkkoluennot, että sitte ihan paikan päällä luennot, niin niistä oli kyllä mulle ainaki, et opin siinä tosi paljonki uutta. Mitä oon ite siellä yhteiskuntatieteitä opiskellessa, niin tietysti tehny tiedonhakuja myös, mutta kuitenkii tässä oli ne tietokannat oli eri. Ja sitte muutenki, niin sain siitä kyllä uutta ammentaa.”
”On noi tutkimukselliset valmiudet, ja semmonen tietty hoitotiellinen ajattelu, on kehittyny.”
Muutama haastateltavista koki, että jo olemassa olevat valmiudet näyttöön perustuvaan toimin-taan, kuten valmiudet tiedonhakuun ja tutkimusten lukemiseen, eivät lisääntyneet täydennys-koulutuksen myötä. Riittävä kielitaito ja valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan olivat jo ennestään. Todettiin, että täydennyskoulutus sopisi paremmin henkilöille, joille näyttöön pe-rustuva toiminta ei ole niin tuttua.
”Ite tohon näyttöön perustuvan tiedon etsimiseen, niin ei varmasti mitenkään.
Mun taidot varmaan oli ihan sillä tasolla ihan työtehtävien, rutiinien ja mitä te-kee, niin oman koulutustaustan myötä. Näin kun sitä tavallaan totes, että tekee tavallaan koko ajan, niin ei tää siihen auttanu.”
Haastateltavat kokivat kielitaidon (Kuvio 2) tärkeäksi näyttöön perustuvan toiminnan toteutta-misessa. Todettiin, että suurin osa tieteellisestä kirjallisuudesta on englanninkielistä, joten hyvä kielitaito helpottaa ja nopeuttaa tieteellisen tekstin lukemista. Ulkomailla työskentelemisen ko-ettiin edistäneen kielitaitoa ja lisänneen oman tieteenalan sanastoa. Englanninkielisen tieteelli-sen tutkimuktieteelli-sen lukutaito kehittyi täydennyskoulutuktieteelli-sen aikana tutkimuksia lukemalla.
”Tietysti erinomainen kielitaito auttaa, et kun englanniks meijänkin alan kirjalli-suus on tai tutkimukset ja muut, että onhan se suuri asia, että tosi nopeesti pystyy lukemaan tai silmäilemään, että paljon teen sitä työssäni, että millon mistäkin ni teen nopeesti muutaman tutkimushaun ja katon vähän, et mitä siel on sanottu ja muuta, et onhan siit hirveesti hyötyä.”
”Mä olin pitkään Englannissa töissä, mulla on hyvä kielitaito tämän alan sanas-tosta.”
”Ei se englanninkielisen tutkimuksen lukeminen niin kauheen helppoo, vaikka nyt semmonen perus englanti onki hallussa. Mutta kyllä varmaan on ehkä kehittyny siinä just tämänki myötä.”
Kuvio 2. Haastateltavien arvioita kielitaidosta näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia edistävänä tekijänä
Haastateltavat kokivat tietotekniikkataidot ja tiedonhaun taidot tärkeiksi, koska täydennyskou-lutuksessa vaadittiin omatoimista suoriutumista tiedonhaussa. Lisäksi tiedonhaun taidot auttoi-vat hakemaan tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi käytännön työssä. Tiedon löytämistä tutki-muksista edisti tutkimuksen lukutaito. Todettiin, että kun tuntee tutkimusten rakenteen, niin oleellisen tiedon löytäminen on helpompaa.
”Ehkä ne tiedonhaun taidot oli musta aika kans semmoset tärkeet tässä. Tässä kurssilla, et siinä vaadittiin kuitenki semmosta aika omatoimista suoriutumista.
Jos ei sellasia ois ollenkaan ollu, niin varmaan sitte siitä ois voinu tulla sellanen aika korkee kynnys ylittää.”
”Tutkimuksen lukutaito. Se helpottaa varmasti ihan hirveest, et sä tunnet, ymmär-rät sen, erilaisten tutkimusten rakenteen ja sä löydät sieltä sen tiedon sujuvasti selaamatta sitä kaikkia tuhansia sivuja sitte, mitä siinä olis.”
Haastateltavien mukaan näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät valmiudet lisääntyi-vät täydennyskoulutuksen myötä. Valmiudet tutkimuskysymyksen rakentamiseen PICO-kysymyksen avulla, tietokantahakuihin ja abstraktien lukemiseen lisääntyivät. Todettiin, että täydennyskoulutus monipuolisti tietokantahakuja. Myös maisteritutkinnon suorittaneet haasta-teltavat kokivat, että valmiudet tietokantahakuihin lisääntyivät. Lisäksi valmiudet tutkimusten luotettavuuden ja näytön asteen arviointiin lisääntyivät. Todettiin, että tutkimusten luotettavuu-den arviointitaidot kehittyvät tekemällä. Haastateltavien arvioita näyttöön perustuvan toimin-nan prosessiin liittyvistä henkilökohtaisista valmiuksista näyttöön perustuvaa toimintaa edistä-vinä tekijöinä on kuvattu kuviossa 3.
Kielitaito
Hyvä kielitaito Kielitaito helpottaa tieteellisen tekstin lukemista
”Joitakin uusia asioita esim. hakujen tekemisiin ja tämmösiin tutkimuskysymyk-sen rakentamiseen mulle tuli täs täydennyskoulutuksessa, et aika paljon on tut-tuakin. Mut ehkä lähinnä PICOo mulla ei oo ollu missään muissa opinnoissa, vaikka periaatteessa samantyyppisiä asioita. Mut sitä oon hyödyntäny sen jäl-keenkin jossain.”
”Mulla oli ihan selkeä tavoite itseasiassa ne, että mä muistuttelen mieleen, miten ne tiedonhaut tehdään siellä tietokannoissa. Se oli semmonen selkeä ja sen mä täytin, tavoitteet sille.”
”Ja sitten mulla toinen oli se tutkimusten luotettavuuden arviointi. Niin mun mie-lestä me saatiin siihen hyvät työkalut ja välineet ja se muistui taas mieleen sitten sekin asia. Elikä saavutin asettamani tavoitteet.”
Kuvio 3. Haastateltavien arvioita näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvistä henkilö-kohtaisista valmiuksista näyttöön perustuvaa toimintaa edistävinä tekijöinä
Haastateltavien mukaan tieteellisen tutkimusnäytön systemaattiseen hakuun (Kuvio 4) liittyviä tekijöitä olivat tietokantahakujen onnistuminen ja niiden tekeminen säännöllisesti. Tietokanta-hakujen onnistuminen työpaikalta edisti näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista. Tieto-kantahakujen säännöllinen tekeminen koettiin tärkeäksi, koska harjoittelun myötä tietokanta-hakuihin tulee rutiinia.
”Edistävä tekijä olis se, et jos me päästäisiin tästä suoraan se tekemään, et ei tarvis lähtee jonnekin terkkoon erikseen esimerkiks niitä hakuja tekemään tai ko-tona tehdä niitä sitten väsyneenä.”
Näyttöön perustuvan toiminnan prosessiin liittyvät
valmiudet
Tutkimuksen lukutaito Tiedonhaun taidot
Tietotekniikkataidot
Kuvio 4. Haastateltavien arvioita tieteellisen tutkimusnäytön systemaattisesta hausta näyttöön perustuvan toiminnan henkilökohtaisia valmiuksia edistävänä tekijänä
Haastateltavat kokivat, että kommunikaatiotaidot ja näyttöön perustuvan toiminnan esille tuo-minen (Kuvio 5) edistivät näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamista. Kommunikaatiotaidot antoivat valmiudet tutkimustuloksista keskustelemiseen ja suullisen esityksen pitämiseen esi-merkiksi kansainvälisessä kongressissa. Näyttöön perustuvaa toimintaa halutaan ylläpitää ja tuoda esille työyhteisöissä myös jatkossa, esimerkiksi muutosagenttina toimimisella ja tutki-musklubitoiminnalla. Todettiin, että valmiuksia on ainakin pienimuotoisen tutkimusklubin pi-tämiseen. Täydennyskoulutukseen hakeuduttiin, jotta näyttöön perustuvan toiminnan osaamista kyetään vahvistamaan omassa työyhteisössä, esimerkiksi omassa esimiestiimissä paremmin.
”Me ollaan sinne Berliiniin lähössä ja pidetään siellä tämmönen oral presenta-tion sitten.”
”Työyhteisössä mä oon nostanu tätä näyttöön perustuvaa työtä esille kovasti.”
”Nythän meil ei ole kukaan vielä oikeestaan virallisesti muutosagentti mitenkään.
Se on nyt vaan tässä meidän mukana, jotka tässä koulutuksessa kulkee. Meillähän ei varsinaisesti ole tälle vielä semmosta nimeä, et joku on muutosagentti. Meil on vaan muutosagenttikoulutus. Mutta omassa työssähän mä olen muutosagentti kui-tenkin koko aika ja kyllä mä nyt toivon, että sais enemmän rakennettua tätä työtä tähän suuntaan. Et se jäsentyis osaksi tätä työnkuvaa tavallaan vahvemmin.”
”Tutkimusklubit mua mietityttää vähän, et mä en tiedä, et mikä niitten sisältö ehkä vois olla. Mä ehkä aattelen sen vähän liian hienoks, ku must itestä tuntuu, et en mä tämmösiä osais vetää. Mut ehkä mä aattelen sen liian monimutkasena, että se voi olla, et niitä voiski ajatella sillai, et joku ihan aika pieni ongelma. Tai pieneltä
”Tutkimusklubit mua mietityttää vähän, et mä en tiedä, et mikä niitten sisältö ehkä vois olla. Mä ehkä aattelen sen vähän liian hienoks, ku must itestä tuntuu, et en mä tämmösiä osais vetää. Mut ehkä mä aattelen sen liian monimutkasena, että se voi olla, et niitä voiski ajatella sillai, et joku ihan aika pieni ongelma. Tai pieneltä