Tämän tutkimuksen perusteella on noussut seuraavia jatkotutkimushaasteita:
1. Tutkia muutosagenttitoiminnan vaikuttavuutta täydennyskoulutukseen osallistuneiden työ-yhteisöissä pidemmällä aikavälillä.
3. Tutkia ja vertailla erilaisten koulutusinterventioiden vaikuttavuutta näyttöön perustuvan toi-minnan edistämisessä työyhteisöissä.
LÄHTEET
Elomaa L & Mikkola H. 2010. Näytön jäljillä. Tiedonhaku näyttöön perustuvassa hoitotyössä.
http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522161611.pdf. Luettu 23.4.2017.
Gerrish K, Nolan M, McDonnell A, Tod A, Kirshbaum M & Guillaume L. 2012. Factors In-fluencing Advanced Practice Nurses’ Ability to Promote Evidence-Based Practice among Frontline Nurses. Worldviews on Evidence-Based Nursing 9(1), 30−39.
Grove SK, Gray JR, Burns N. 2015. Understanding Nursing Research: Building an Evidence-Based Practice. 6th edition. Elsevier, Missouri.
Gray JR, Grove SK, Sutherland S. 2017. Burns and Grove’s the Pratice of Nursing Research:
Appraisal, Synthesis, and Generation of Evidence. 8th edition. Elsevier, Missouri.
Hart P, Eaton L. Buckner M, Morrow BN, Barrett DT, Fraser DD, Hooks D & Sharrer RL.
2008. Effectiveness of Computer-Based Educational Program on Nurses’ Knowledge, Atti-tude, and Skill Level Related to Evidence-Based Practice. Worldviews on Evidence-Based Nursing 5(2), 75−84.
Hirsjärvi S, Remes P, Sajavaara P. 2014. Tutki ja kirjoita. 19. painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Hole GO, Johansson Brenna S, Graverholt B, Ciliska D & Wammen Nortvedt M. 2016. Edu-cating change agents: a qualitative descriptive study of graduates of a Master’s program in evidence-based practice. BMC Medical Education 16(71), 1−9. DOI:10.1186/s12909-016-0597-1.
Häggman-Laitila A. 2009a. Näyttöön perustuvaa hoitotyötä edistävät tekijät − systematisoitu katsaus hoitotyöntekijöiden käsityksiin. Tutkiva Hoitotyö 7(2), 4−12.
Häggman-Laitila A. 2009b. Näyttöön perustuva hoitotyö: systemaattinen katsaus implemen-tointiin. Hoitotiede 21(4), 243−258.
Häggman-Laitila A. 2015. Tutkimus- ja kehittämishanke: Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen − täydennyskoulutuksen ja muutosagenttitoiminnan vaikuttavuus. Itä-Suomen yliopisto. Julkaisematon lähde.
Häggman-Laitila A, Mattila L-R & Melender H-L. 2016a. A systematic review of the out-comes of educational interventions relevant to nurses with simultaneous strategies for guide-line implementation. Journal of Clinical Nursing. DOI:10.1111/jocn.13405.
Häggman-Laitila A, Mattila L-R & Melender H-L. 2016b. Educational interventions on evi-dence-based nursing in clinical practice: A systematic review with qualitative analysis. Nurse Education Today 43, 50–59.
Johansson B, Fogelberg-Dahm M & Wadensten B. 2010. Evidence-based practice: the im-portance of education and leadership. Journal of Nursing Management 18, 70−77.
Sanoma Pro, Helsinki.
Kehus E & Törmänen O. 2014. Näyttöön perustuva hoitotyö osastonhoitajien näkökulmasta.
Tutkiva Hoitotyö 12(3), 36−44.
Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. 1. painos. Edita Prima Oy, Hel-sinki.
Mattila L-R, Melender H-L & Häggman-Laitila A. 2014. Tutkimusklubi näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä ja implementoinnissa − järjestelmällinen katsaus. Tutkiva Hoitotyö 12(2), 23−35.
McCormack B, Rycroft-Malone J, DeCorby K, Hutchinson AM, Bucknall T, Kent B, Schultz A, Snelgrove-Clarke E, Stetler C, Titler M, Wallin L & Wilson V. 2013. A realist review of interventions and strategies to promote evidence-informed healthcare: a focus on change agency. Implemention Science 8(107). DOI:10.1186/1748-5908-8-107.
Melender H-L & Häggman-Laitila A. 2010. Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen hoi-totyössä: katsaus koulutusinterventioiden vaikuttavuuteen. Hoitotiede 22(1), 36−54.
Melnyk BM, Gallagher-Ford L, English Long L, Fineout-Overholt E. 2014. The Establish-ment of Evidence-Based Practice Competencies for Practicing Registered Nurses and Ad-vanced Practice Nurses in Real-World Clinical Settings: Proficiencies to Improve Healthcare Quality, Reliability, Patient Outcomes, and Costs. Worldviews on Evidence-Based Nursing 11(1), 5−15.
Naylor MD, Hollander Feldman P, Keating S, Koren MJ, Kurtzman ET, Maccoy MC & Kra-kauer R. 2009. Traslating research into practice: transitional care for older adults. Journal of Evaluation in Clinical Practice 15, 1164−1170.
Nguyen TNM & Wilson A. 2016. Hospital readiness for undertaking evidence-based practice:
A survey. Nursing and Health Sciences 18, 465−472.
Ploeg J, Skelly J, Rowan M, Edwards N, Davies B, Grinspun D, Bajnok I & Downey A.
2010. The Role of Nursing Best Practice Champions in Diffusing Practice Guidelines: A Mixed Methods Study. Worldviews on Evidence-Based Nursing 7(4), 238−251.
Polster D & Villines D. 2017. An Exploratory Descriptive Study of Registered Nurse Innova-tion. Clinical Nurse Specialist 31(1), E1−E9.
Profetto-McGrath J, Negrin KA, Hugo K & Bulmer Smith K. 2010. Clinical Nurse Specia-lists’ Approaches in Selecting and Using Evidence to Improve Practice. Worldviews on Evi-dence-Based Nursing 7(1), 36−50.
Sadoughi F, Azadi T & Azadi T. 2017. Barriers to using electronic evidence based literature in nursing practice: a systematised review. Health Information & Libraries Journal, 34, 187−199.
Saunders H. 2016. Nurses’ Readiness for Evidence-Based Practice: Implementing the Para-digm Shift of Transforming Evidence for Clinical Practice. Itä-Suomen yliopisto. Terveystie-teiden tiedekunta. Väitöskirja. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2167-3/urn_isbn_978-952-61-2167-3.pdf. Luettu 13.12.2016.
Schaefer JD & Welton JM. 2018. Evidence based practice readiness: A concept analysis.
Journal of Nursing Management, 1−9. DOI:10.1111/jonm.12599.
Sherriff KL, Wallis M & Chaboyer W. 2007. Nurses’ attitudes to and perceptions of knowledge and skills regarding evidence-based practice. International Journal of Nursing Practice, 13, 363−369.
Spiva L, Hart PL, Patrick S, Waggoner J, Jackson C &Threatt JL. 2017. Effectiveness of an Evidence-Based Practice Nurse Mentor Training Program. Worldviews on Evidence-Based Nursing 14(3), 183−191.
STM. 2018. Hankkeet ja säädösvalmistelu. https://stm.fi/hankkeet. Luettu 5.9.2018.
Strickland RJ & O’Leary-Kelley C. 2009. Clinical Nurse Educators’ Perceptions of Research Utilization. Barries and Facilitators to Change. Journal for Nurses in Staff Development 25(4), 164–171.
TENK. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Helsinki.
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. Luettu 12.12.2016.
Terveydenhuoltolaki 2010/1326.
Tuomi J, Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. Uudistettu laitos.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Valtioneuvosto. 2018a. Mikä on sote-uudistus? https://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus.
Luettu 5.9.2018.
Valtioneuvosto. 2018b. Sote-uudistuksen tavoitteet. https://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoit-teet. Luettu 5.9.2018.
Yonkaitis CF. 2018. Evidence-Based Practice and School Nurse Practice: A Review of Lite-rature. The Journal of School Nursing 34(1), 60−67.
Tekijä(t), lähde ja
maa Tutkimuksen
tar-koitus Aineisto/ Otos ja
Menetelmä Päätulokset Gerrish K, Nolan M,
McDonnell A, Tod A, Kirshbaum M & Guil-laume L. 2012. Factors Influencing Advanced
Tunnistettiin neljä ryhmää, jotka vaikuttavat hoitotyön kliinisen asiantuntijan kykyyn edistää NPT:aa hoitajien keskuudessa:
1. Hoitotyön kliinisen asiantuntijan henkilökohtaiset ominaisuudet: tiedot ja taidot NPT:sta, uskot-tavuus hoitajien keskuudessa, johtamisen tapa
2. Suhteet sidosryhmiin (hoitotyön kliinisen asiantuntijan ja hoitajien välinen vuorovaikutus, johta-jilta ja lääkäreiltä saadun tuen taso)
3. Hoitotyön kliinisen asiantuntijan rooli ja siihen kuuluvat vastuualueet sekä työmäärä 4. Organisaatiokulttuuri, hoitajien työmäärä, ammatillinen verkosto, olemassa olevat resurssit
Hart P, Eaton L. Buck-ner M, Morrow BN, Barrett DT, Fraser DD, Hooks D & Sharrer RL. 2008. Effective-ness of Computer-Based Educational Program on Nurses’
Knowledge, Attitude, and Skill Level Related to Evidence-Based tieto-jen ja taitotieto-jen tasosta sekä asenteista.
Tilastollisesti merkitseviä eroja löydettiin ennen ja jälkeen kyselyn välillä. Sairaanhoitajien tietojen ja taitojen taso sekä asenteet ja sairaanhoitajien käsitykset organisaation valmiuksista NPT:aan ja tutkimuksen hyödyntämiseen koulutusintervention jälkeen lisääntyivät. Siitä huolimatta, että sai-raanhoitajilla oli positiivia asenteita käyttää tutkittua tietoa tukeakseen parhaita hoitokäytäntöjä, niin aukkoja tiedoissa ja taidoissa, julkaistujen tutkimuksien hakemisessa, näytön arvioinnissa ja näytön hyödyntämisessä käytännön työssä löytyi. Sairaanhoitajat arvioivat työyksiköidensä hoita-jien, osastonhoitajien ja ylihoitajien tukevan tutkittuun tietoon perustuvia muutoksia käytännön työssä enemmän kuin sairaalan johtajat.
Hole GO, Johansson
fokusryhmähaastat-Valmistuneet raportoivat, että välttämätön edellytys NPT:lle on muutosvalmius sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Vuoden kuluttua valmistumisesta, opittuaan tarvittavat tiedot ja taidot, osallis-tujat näkivät itsensä muutosagentteina. He näkivät itsensä sellaisina muutosagentteina, joilla oli it-seluottamusta, analyyttistä osaamista ja työkaluja implementoida NPT:aa kliiniseen hoitoon.
change agents: a quali-tative descriptive study of graduates of a Mas-ter’s program in
Organisaatiotasolla organisaatiokulttuurin tulee olla oppiva organisaatio, jossa johtajat ovat tietoisia NPT:sta ja näkevät näyttöön perustuvien verkostojen tarpeellisuuden.
Häggman-Laitila A.
Hoitotyöntekijöiden mukaan NPT:aa edistäviä tekijöitä ovat tutkittu tieto, hoitotyöntekijöihin ja johtajuuteen liittyvät tekijät, organisaatiotason valmiudet sekä vertaistuki ja moniammatillinen yh-teistyö. Tutkittuun tietoon liittyivät tiedon luonne, laatu, merkitys, saatavuus, esitystapa ja levitys.
Hoitotyöntekijöihin liittyviä tekijöitä olivat asenteet, sitoutuminen, tiedot, taidot, työn vastuulli-suus, ammatillinen kehittyminen, vaikutusmahdollisuudet ja työssä jaksaminen. Johtajuuteen liitty-viä tekijöitä olivat sitoutuneisuus, aktiivisuus tutkitun tiedon hyödyntämisessä, muutoksen johta-mistaidot, henkilöstön osallistaminen, palautteen antotaidot ja implementointiprosessin hallinta. Or-ganisaatiotason valmiuksia olivat materiaaliset, taloudelliset ja ajalliset voimavarat, henkilöstön opetus, henkilöstön ohjaaminen ja tuki, tutkimus- ja kehitysmyönteinen ilmapiiri sekä johdon viral-linen hyväksyntä. Vertaistukeen ja moniammatilliseen yhteistyöhön liittyivät muutoksen edistäjät, vertaisten välinen yhteistyö, ammattiryhmien välinen yhteistyö, yhteistyö organisaatiotasojen kes-ken ja yhteistyö organisaatioiden keskes-ken.
Häggman-Laitila A.
NPT:aa edistävät interventiot: tutkijoiden ja asiantuntijasairaanhoitajien tuki, hoitotyötä tukevat hoito-ohjelmat ja suositukset, johtajuus, muutosagentit.
NPT:aa edistävät tekijät: hoitotyön johtajan toiminta, muutoksen johtaminen, ilmapiiri, koulutus, tiedotus, moniammatillinen yhteistyö, evidenssi.
NPT:n vaikuttavuus: NPT:n kehittämisestä hyötyvät hoitotyöntekijät, organisaatio ja potilaat.
Johansson B, Fogel-berg-Dahm M &
Wadensten B. 2010.
Evidence-based prac-tice: the importance of education and
Enemmistö tutkimukseen osallistuneista koki positiivisia asenteita NPT:aa kohtaan, mutta myös ajanpuutetta NPT:n toteuttamiseen työaikana. Työkokemuksen koettiin vaikuttavan positiivisesti tieteellisen tutkimuksen hyödyntämiseen. Aikaisempi koulutus tutkimusmenetelmistä ja esimiesten tuki liittyi tilastollisesti merkitsevästi lisääntyneeseen NPT:aan.
tuen vaikutuksia. osallistui 29 tutki-mukseen osallistu-neista
Kehus E & Törmänen O. 2014. Näyttöön
Näyttöön perustuva hoitotyö tutkimuksen kohdeorganisaatiossa: näyttöön perustuvan hoitotyön ke-hittyminen, siihen liittyvä koulutus, kehittämisen haasteet. NPT on lisääntynyt, mutta sen käyttö on vielä vähäistä. NPT:n kehittämistä pidetään tärkeänä, koska sen arvioidaan lisäävän hoidon laatua ja tehokkuutta.
Näyttöön perustuva hoitotyö nähtiin tutkitun tiedon käyttönä hoitotyössä, mutta joillekin osaston-hoitajille käsite NPT oli epäselväselvä. Jotta osastonhoitajat voivat tukea NPT:aa, tulee heidän ym-märtää sen oikea merkitys.
Näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä koulutus nähtiin tärkeänä. Koulutus lisää innostusta ja arvostusta hoitotyön kehittämiseen ja tutkimustiedon käyttöön.
Näyttöön perustuvan hoitotyön haasteita: ajanpuute ja hoitohenkilökunnan resurssien puute, koulu-tuksen puute, hoitotyön ylemmän johdon ja lääkäreiden asenteet. Lääkäreiltä toivotaan parempaa arvostusta hoitotyötä ja -tiedettä kohtaan. Hoitohenkilökunnan hoitotieteellisen tiedon arvostus on kuitenkin kasvanut.
Näytön lähteenä käytettiin Käypä hoito -suosituksia, Terveysportin ammatillisia tietokantoja, orga-nisaation intranettiä, ammattilehtiä ja -kirjoja, yliopistosairaalan ohjeita, organisaatiossa laadittuja hoito-ohjeita sekä kollegojen ja asiantuntijasairaanhoitajien konsultointia. Hoitotyön suosituksista oli vähän tuntemusta.
Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistäminen: tasavertaisen ja laadukkaan hoidon takaamiseksi tärkeää luoda yhtenäiset hoitokäytännöt. Organisaatiossa laaditut hoito-ohjeet ja Käypä hoito -suositukset nähdään käytännöllisiä ja toimintaa ohjaavia välineitä. Ne tehostavat toimintaa, tukevat taloudelli-suutta, helpottavat ja tukevat osastonhoitajien ja hoitotyöntekijöiden päätöksentekoa.
Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistämisen haasteet: suositusten ja paikallisten hoitoketjujen käytän-töön saaminen ja vähäinen hyödyntäminen, moniammatillisen osaamisen hyödyntämättömyys, totyön kehittämisessä yhteistyö vähäistä eri tulosalueiden ja toimipisteiden välillä. Tarvittaisiin hoi-totyön asiantuntijaa, jolla olisi aikaa hoihoi-totyön kehittämiseen ja näyttöön perustuvan hoihoi-totyön oh-jauksen antamiseen työyhteisöissä. Hoitotyön johtajien (ylihoitajien) rooli hoitotyön kehittämisessä ja yhteistyö ylihoitajien ja osastonhoitajien välillä tärkeää eli ylihoitajien antama tuki, keskustelut ja osallistuminen kehittämistilaisuuksiin. Yhteistyö lääkäreiden kanssa kehittämisessä myös tär-keää. Osastonhoitajan rooli merkittävä hoitotyön kehittämisessä ja käytäntöjen yhtenäistämisessä,
mutta nämä edellyttävät myös yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Koulutuksella on tärkeä rooli NPT:n kehittämisen kannalta. Koulutuksen avulla voidaan lisätä näyttöön perustuvan hoito-työn arvostusta.
Tutkimusklubien vaikutukset: tutkimusklubit lisäävät taitoa tutustua tutkimuksiin, tutkimuksia opi-taan lukemaan ja niiden lukeminen lisääntyy, tietoisuus hoitotieteellisestä tutkimuksesta lisääntyy, tutkimusmenetelmiä opitaan tunnistamaan, opitaan laatimaan tutkimusyhteenvetoja, innostus hoito-työn kehittämiseen lisääntyy, vallitsevia hoitokäytäntöjä aletaan kyseenalaistamaan, arvioidaan aiempaa systemaattisemmin hoitotyön toteutusta, tutkimuksia opitaan tarkastelemaan käytäntöön soveltamisen näkökulmasta, opitaan arvioimaan tutkimuksien näytön astetta, tunnistetaan tutkimuk-seen liittyviä soveltamisen esteitä, informoidaan kollegoja tutkimuksista, hoitotyön käytäntöjä muutetaan, tutkimusprojekteja käynnistetään, laaditaan näyttöön perustuvaan hoitotyöhön liittyviä aloitteita ja suosituksia, luodaan verkostoja kollegojen kesken.
Tutkimusklubien toimintaa edistää: pätevä ohjaus, myönteinen ilmapiiri ja vuorovaikutus, yhteinen suunnittelu, hoitotyön johtajien antama tuki.
Tutkimusklubien toimintaa estää: verkkoyhteyksien tekniset ongelmat, toiminnan suunnittelematto-muus, tavoitteiden ja ohjauksen puute, kokoontumisajankohtaan liittyvät ongelmat, vaikeus löytää artikkeleita ja tutkimusten puuttuminen, ei aikaa tutustua artikkeleihin työkiireiden vuoksi, sairaan-hoitajien puuttuvat valtuudet muuttaa käytäntöjä, vähäinen vuorovaikutus kollegojen kanssa, tulos-ten soveltamisen vaikeus käytännön hoitotyöhön, osallistujien pieni määrä ja vaihtuvuus sekä en-nestään tuntemattomat osallistujat.
Tutkimusklubien tavoitteet eivät aina toteudu tai toteutuvat heikosti. Vähän näyttöä tutkimusklu-bien vaikutuksesta NPT:n implementoinnista käytäntöön.
McCormack B, Stetler C, Titler M, Wallin L & Wilson V.
2013. A realist review of interventions and strategies to promote evidence-informed healthcare: a focus on
Määrittää, millaisia
Muutosagenttien ominaisuudet: vastuullinen, luotettava, NPT:n roolimalli, arvostettu, kulttuurisesti kompetentti, positiivisen asenteen omaava, itsevarma, läsnä ja saavutettavissa,
Johtajien aktiivinen tuki näytön käytölle tärkeää. Organisaatiokulttuuri avainasemassa muutosagen-tin menestymisessä. Organisaatiossa muutosagenmuutosagen-tin rooli tulee nähdä tärkeänä ja antaa muutos-agentille asianmukaisesta tukea ja resursseja.
jois-Irlanti.
Koulutusinterventioiden sisällöt: liittyivät spesifin kliinisen ongelman ratkaisemiseen tai hoitotyön kehittämiseen.
Kouluttajat: asiantuntijatehtävissä toimivat olivat kliinisen hoitotyön asiantuntijoita tai kouluttajia, konsultteja.
Tehtävinä: opetus, tutkimus, fasilitaattorina toimiminen, informaation tuottaminen ja levitys.
Teoreettiset lähestymistavat: useita erilaisia.
Didaktiset ratkaisut: useita erilaisia opiskelu- ja opetusmenetelmiä.
Työpajat ja muut yhteistoiminnalliset opiskelumuodot: työpajat, pari- ja ryhmätyöskentely, tutki-musklubit, seminaarit, kollektiiviset projektit, opetuskeskustelu.
Yksilökeskeiset opiskelumuodot: luennot, itseopiskelu lukemalla, tietokoneen välityksellä opiskele-minen, harjoittelu, yksilötehtävät, koulutusinterventioiden toteutuksesta vastaavien henkilöiden oh-jaava ja tukeva toiminta (fasilitaattorina toimiminen, mentorointi, tuutorointi, asiantuntijoiden kon-sultointi).
Oppimateriaalit: artikkelit, tiivistelmät, kirjat, suositukset, ohjeet, posterit, muistitaulut ja -listat, kortit, PowerPoint-esitykset, internet-kurssit, jatkuva pääsy digitaaliseen kirjastoon, sähköposti-muistutukset.
Näiden koulutusinterventioiden käyttöä voidaan suositella näyttöön perustuvan hoitotyön edistämi-sessä.
Tuloksena syntyi 13 NPT:n kompetenssia sairaanhoitajille ja 24 (joista 13 on samoja kuin sairaan-hoitajilla) NPT:n kompetenssia hoitotyön kliinisille asiantuntijoille.
Näiden NPT:n kompetenssien sisällyttämisen terveydenhuoltoon tulisi johtaa korkeatasoisempaan hoitoon, suurempaan luotettavuuteen, potilaan hoidon tuloksien paranemiseen ja kustannuksien vä-henemiseen.
to Improve Healthcare
Feldman P, Keating S, Koren MJ, Kurtzman ET, Maccoy MC &
Krakauer R. 2009.
Traslating research into practice: transitional care for older adults.
USA.
NPT:aa voidaan implementoida käytäntöön. Tutkimuksessa tunnistettiin 6 edistävää ja 7 estävää tekijää. Vahvoja muutosagentteja tarvitaan ohjaamaan muutosta läpi useiden haasteiden, joita imp-lementoinnin kuluessa tulee esille. Muutosagentit edistävät kollegiaalisuutta, luottamusta ja viestin-tää projektin jäsenten välillä, jolloin useimmat eteen tulevat haasteet saadaan helposti ratkaistua.
Työyhteisössä, jossa implementointi tapahtuu, tulee muutosagenttien olla arvostettuja johtajia, jotka uskovat projektiin, ottavat siitä omistajuuden ja heillä on vahva kiinnostus pitää projektia pystyssä haastavina aikoina. Muutosagenteilla tulee olla vahva visio. Muutosagentteihin luotetaan.
Nguyen TNM & Wil-son A. 2016. Hospital readiness for
Vietnamilaisten hoitajien mukaan näyttöön NPT:n implementointi on haasteellista, koska organi-saation tuki on puutteellista. Varsinkin sairaalan johdon antama tuki koettiin puutteelliseksi.
NPT:aa tukevan tiedon saannin resursseissa on vakavia puutteita. Osa tutkimukseen osallistuneista kertoi, että sairaalassa oli järjestetty koulutusta tai tutkimusklubeja, jotka auttoivat heitä tutkimuk-sellisten valmiuksien kehittämisessä.
Tutkimustuloksien perusteella luotiin käsitteellinen viitekehys. Sitä voi hyödyntää NPT:n koulutuk-sessa ja se sisältää 3 tärkeää elementtiä, jotka edistävät NPT:n implementointia organisaatiossa:
hoitotyön johtamisen roolit, näyttöön perustuvan tiedon hankinnan resurssit, organisaation rakenne.
Ploeg J, Skelly J, Ro-wan M, Edwards N, Davies B, Grinspun D, Bajnok I & Downey A.
Muutosagentit vaikuttavat NPT:n suositusten käyttöönotossa jakamalla tietoa ensisijaisesti hoito-henkilökunnalle hoitosuosituksista kouluttamalla ja mentoroimalla, olemalla vakuuttavia johtajia monitieteellisessä yhteistyössä sekä räätälöimällä suositusten implementoinnin strategiat organisaa-tion kontekstiin. Muutosagenteilla on moniulotteinen rooli NPT:n käyttöönotossa, joka sopii hyvin terveydenhuoltoon luomaan positiivista muutosta. Muutosagenttien rooleja ovat: kouluttaja, fasili-taattori, mentori, johtaja, menettelytapojen kehittäjä ja arvioija.
2017. An Exploratory
agentti voi implementoida muutosta tehokkaasti ja kehittää hoitotyötä.
Profetto-McGrath J, Negrin KA, Hugo K &
Bulmer Smith K. 2010.
Clinical Nurse
Näytön lähteenä käytettiin kirjallisia lähteitä, joita olivat erikoisalaan tai kliiniseen käytäntöön rää-tälöity kirjallisuus, hoitosuositukset, internet, hoitotyön kirjallisuus, lääketieteellinen kirjallisuus.
Lisäksi valmistajien ja toimittajien toimittamaa kirjallisuutta, mainoslehtisiä/ tiedotteita/ luentomo-nisteita, väitöksiä, kollegojen sähköpostilla jakamia olennaisia tietoja käytettiin näytön lähteenä.
Yliopiston kirjastoa käytettiin vähän näytön lähteenä.
Kirjallisuuden lisäksi näytön lähteinä käytettiin henkilökohtaisia kokemuksia, lääkäreiden koke-muksia, kliinistä kokemusta aiemmasta/ nykyisestä yksiköstä. Vähiten oli käytetty näytön lähteenä tutkimusklubeja. Lisäksi yliopiston tiedekunnan jäseniä eli professoreja ja tutkijoita, yritysten edus-tajia ja perheen jäseniä ja ystäviä, jotka olivat terveydenhuollon ammattilaisia, käytettiin näytön lähteinä.
Näyttöä käytettiin usein tai hyvin usein edistämään potilaan hoidon tuloksia. Näyttöä käytettiin myös face-to-face keskusteluissa ja konsultaatioissa sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Näyttöä käytettiin myös hyvin usein apuna kehittämistyössä.
Kommunikointitaidot edistivät tutkimusten käyttöä ja niistä saatavan tiedon levitystä. Kliiniset hoi-totyön asiantuntijat käyttivät kommunikointitaitoja usein tai hyvin usein. Tutkimusklubit ja kirjas-tonhoitajat nähtiin vähiten edistävinä tekijöinä. Muina edistävinä tekijöinä nähtiin tuotteiden val-mistajien edustajat, yliopistojen professorit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt (esimerkiksi farmaseutit, ravitsemusterapeutit, fysioterapeutit, puheterapeutit), tutkimusosastot (esimerkiksi epi-demiologi) ja johdon tukihenkilöstö.
Esteinä tutkimuksen käytölle ja levitykselle nähtiin moninaiset roolit, aikarajoitteet sairaanhoitajilla ja kliinisillä hoitotyön asiantuntijoilla, raskas työtaakka, organisaation monimutkaisuus tai byro-kraattisuus. Vähiten on esteitä kirjastonhoitajien avun saannissa. Esteinä on myös henkilökunnan vastustus eri tasoilla, kliinisen hoitotyön asiantuntijan roolin huono ymmärrys. Lisäksi esteenä näh-tiin lääkäreiden vastustus, potilaiden vastustus (esimerkiksi kyseenalaistetnäh-tiin muutosta, kieli-muuri).
Haasteina, jotka liittyivät kliinisen hoitotyön asiantuntijan rooliin, nähtiin roolin vaatimuksien tasa-painottaminen, vaihtuvien prioriteettien tasatasa-painottaminen, informaation määrän käsittely, nopeasti muuttuvan tiedon kriittinen arviointi, erikoisalojen kliinisen tiedon säilyttäminen. Lisäksi haasteina nähtiin heikko tasapaino lääketieteen ja hoitotieteen välillä, aikarajoitteet. Kliinisen hoitotyön asi-antuntijoiden mielestä käytäntöä voidaan parantaa näytön käytöllä. Positiiviset potilashoidon tulok-set lisääntyvät näytön käytöllä. Kliinisen hoitotyön asiantuntijan tulee käyttää näyttöä päivittäisessä toiminnassa. Näytön käytöllä saadaan aikaan positiivista muutosta.
Kykyyn käyttää, hyödyntää ja levittää tutkimusta vaikuttavat annettu aika, toisten antama tuki, ta-loudellinen tuki, mentorointi, verkostoituminen ja parempi yhteistyö yliopistojen kanssa sekä teke-miseen parempi selvyys.
Tärkeänä nähtiin NPT:n implementointi, sairaanhoitajien NPT:n mittaaminen, monitieteellisen NPT:n mittaaminen ja hoitotyön tulosten mittaaminen.
Sadoughi F, Azadi T &
Azadi T. 2017. Barriers to using electronic evi-dence based literature in nursing practice: a systematised review.
Kirjallisuuskatsauksesta muodostui 8 teemaa liittyen hoitajien esteisiin käyttää sähköisiä tietokan-toja NPT:ssa: aika, tiedonhaun taidot, tietokoneille ja internetiin sekä tietokantoihin pääsy, tietotek-niikkataidot, tietokannan käyttöliittymän ominaisuudet, tiedon laatu, hoitajiin liittyvät asiat, organi-saatioon liittyvät asiat.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan tietokantahakujen tekemiseen ja tieteellisen tekstin lukemiseen ei ollut tarpeeksi aikaa. Ajanpuute oli merkittävä este. Raskas työtaakka ja pitkät työvuorot olivat es-teitä. Tiedonhaun puutteellinen osaaminen oli este. Tiedonhaussa Boolen hakuoperaattorin käyttö ei ollut tuttua. Tietokoneita ei ollut käytettävissä tai niiden käyttö oli rajoitettua. Myös internetiin pääsy oli rajoitettua tai sitä ei ollut lainkaan. Palomuurit estivät hakujen tekemisen. Työpaikalta ei päässyt tietokantoihin tai tietokantojen käyttöliittymää ei ollut. Hoitajien haluttomuus käyttää säh-köistä kirjallisuutta oli este. Hoitajat käyttivät kokemuksen tuomaa tietoa mieluummin kuin tietoa, joka perustui sähköisesti julkaistuihin tieteellisiin tutkimuksiin. Hoitajat kysyivät tietoa kollegoilta mieluummin kuin etsivät tietoa sähköisesti. Hoitajat eivät luottaneet sähköisen informaation laa-tuun. Hoitajat eivät osanneet arvioida kriittisesti tutkimuksia ja niiden laatua, joten he eivät olleet kovin halukkaita käyttämään sähköistä kirjallisuutta. Tietoa haettiin mieluummin muista luotetta-vista lähteistä, kuten työkavereilta. Puutteelliset tietotekniikkataidot olivat este. Organisaatioon liit-tyvinä esteinä olivat sairaaloiden käytännöt internetin käytöstä, rajoitettu pääsy tietyille web-si-vuille tai internetiin.
Schaefer JD & Welton JM. 2018. Evidence
Valmius NPT:aan hoitotyössä tarkoittaa sitä, että hoitajat ovat täysin valmiita toteuttamaan NPT:aa silloin, kun sitä tarvitaan. Valmius NPT:aan perustuu neljään osatekijään: pätevät hoitajat, koulu-tus, työvälineet työpisteessä, johtamisen kehittäminen ja tuki.
Hoitajien valmiudet NPT:aan sisältävät henkilökohtaiset valmiudet ja organisaation valmiudet.
aikarajaus vuosille
2000−2017 jille tulisi allokoida aikaa käytännön työstä kirjallisuuden etsimiseen ja arvioimiseen.
2000−2017 jille tulisi allokoida aikaa käytännön työstä kirjallisuuden etsimiseen ja arvioimiseen.