Tutkimusmenetelmät

Ensisijainen tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Pyrin sen avulla pääsemään kiinni aineistossani esiintyviin sananvapauden

perusteluihin. Taustoitan ja syvennän sisällönanalyysia argumenttianalyysilla, jonka avulla pystyn pureutumaan sekä tutkimuskysymykseeni sananvapauden perusteluista että argumentoinnin taustaoletuksiin.

Käytännössä jäsennän aineistoani sen perusteella, miten tulkitsen

keskustelijoiden perustelevan sananvapautta. Jotta tulkintani ei olisi täysin mielivaltaista, analyysini on teorialähtöistä, eli peilaan aineistoani aluksi

sananvapauden akateemisiin oikeutusperusteisiin. Tukeudun sananvapauden teoreettisiin jäsennyksiin myös havaintojeni taustoittamisessa ja

jalostamisessa käsiteparien negatiivinen–positiivinen ja yksilölähtöinen–

yhteisölähtöinen avulla. Analyysin taustalla on siis tiettyä teoriapohjaa, mutta varsinaiset tutkimustulokset perustuvat aineistosta nouseviin havaintoihin.

4.2.1. Laadullinen sisällönanalyysi: mitä sanotaan?

Laadullisen sisällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa kokonaiskuva aineiston sisällöistä ja teemoista (Laaksonen & Matikainen 2013, 190).

Aineisto pyritään jäsentämään tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta sen sisältämää informaatiota: se hajotetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan loogiseksi kokonaisuudeksi (Tuomi & Sarajärvi 2002, 106–110).

Käytännössä laadullisessa sisällönanalyysissa analysoidaan tekstiä eli etsitään tekstin merkityksiä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 110). Tätä voi tehdä muun muassa teemoittelemalla tai tyypittelemällä. Teemoittelussa nostetaan esiin tutkimusongelmaa valaisevia teemoja, joiden esiintymistä tai ilmenemistä sitten vertaillaan. Tyypittelyssä taas aineistosta etsitään samankaltaisuuksia,

joiden pohjalta luodaan tiivistäviä ja kuvaavia ryhmiä, tyyppejä. (Eskola &

Suoranta 1998.)

Analyysin ei tarvitse oman analyysini tavoin olla teorialähtöistä, vaan lähestymistavan voi valita esimerkiksi tutkimuksen tavoitteiden perusteella.

Aineistolähtöisessä analyysissa tutkijan aikaisempien havaintojen, tietojen tai olemassa olevien teorioiden ei haluta vaikuttavan siihen, miten aineistoa tarkastellaan ja millaisiin asioihin siinä keskitytään, ja siispä mitään

luokitusyksikköjä ei muotoilla etukäteen. Teoriasidonnaisessa analyysissa puolestaan edetään aluksi aineistolähtöisesti, mutta analyysin loppuvaiheessa tuodaan mukaan teoriaa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 97–99.)

Verkkokeskustelujen analysoimiseen on suositeltu teoriapohjaisia tai vahvasti tutkimuskysymykseen pohjautuvia luokittelu- tai teemarunkoja, sillä selkeiden teemojen ja luokkien löytäminen polveilevasta verkkokeskustelusta voi muuten olla haastavaa (Laaksonen & Matikainen 2013, 90). Ilman teorian ja empirian vuorovaikutusta laadullisen aineiston analysointi jääkin helposti ”tematisoinnin nimissä tapahtuneeksi sitaattikokoelmaksi” (Eskola & Suoranta 1998, 126).

Tämä oli eräs suurimmista huolenaiheistani oman analyysini kohdalla, ja siksi pyrin nimenomaan teorian ja empirian vuorovaikutukseen peilaamalla

keskustelijoiden sananvapausarvioita sananvapauden oikeutusperusteisiin (ks.

esim. Neuvonen 2012). Oikeutusperusteet toimivat eräänlaisena siltana akateemisen sananvapauskeskustelun ja kansalaiskeskustelun välillä; pyrin niiden avulla löytämään yhtäläisyyksiä abstraktien sananvapausteorioiden ja konkreettisemmaksi olettamani kansalaispuheen välille. Samalla analyysini taustalla on oletus siitä, että samaan tapaan kuin tutkimuskirjallisuudessa tarkastellaan sananvapautta eri näkökulmista, myös kansalaiset painottavat eri asioita sananvapaudesta keskustellessaan (vrt. Vesa 2010).

Konkreettisesti analyysini eteni siten, että etsin ja tallensin blogikirjoituksista ja niiden perässä olevista keskusteluketjuista kaikki sellaiset kohdat, joissa tulkintani mukaan jollain tavalla perusteltiin sananvapautta. Tämän jälkeen

tarkastelin keskustelijoiden arvioita ja sananvapauden oikeutusperusteita rinnakkain ja yritin löytää niistä yhtymäkohtia (vrt. Vesa 2010, 55). Esimerkiksi yksi keskustelija kirjoitti sananvapaudesta näin:

Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista. (lokakuu)

Liitin arvion oikeutusperusteeseen, joka painottaa sananvapauden merkitystä demokraattiselle prosessille, ja erityisesti ajatukseen siitä, sananvapaudella on yhteiskunnan kannalta hyviä seurauksia. Kun keskusteluista löytyi lisää

samantyyppisiä arvioita, muodostin niitä kuvaavan arviointikriteerin, jonka nimesin alustavasti demokratiaperusteluksi, ja niin edelleen.

Kokeilin aineistoon muutamia eri luokitteluja ennen kuin muodostin lopullisen luokittelurungon, jossa perustelut jakautuvat kahteen päälinjaan sen mukaan, perustellaanko sananvapautta sen hyvillä seurauksilla vai pidetäänkö sitä ennen kaikkea itseisarvona. Tästä kerron lisää seuraavassa luvussa, joka käsittelee itse analyysia. Yhteenvetona todettakoon, että käytin menetelmänä laadullista sisällönanalyysia, jossa aineiston luokitteluperiaatteet muodostuivat empirian ja teorian vertailun perusteella.

4.2.2. Argumenttianalyysi: mitä oletetaan?

Koska etsin aineistosta nimenomaan perusteluja, tuen laadullista

sisällönanalyysiani argumenttianalyysilla, jonka avulla pääsen pureutumaan tarkemmin argumentoinnin taustaoletuksiin. Taustaoletusten on tarkoitus tehdä perusteluista ymmärrettäviä avaamalla sitä, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee (Kakkuri-Knuuttila & Halonen 2002, 63).

Argumenttianalyysissa on erilaisia suuntauksia, joissa keskitytään esimerkiksi sisältöön, kielellisiin keinoihin tai argumentin muotoon (Kakkuri-Knuuttila &

Halonen 2002). Sovellan menetelmää omaan tutkimusasetelmaani sopivasti siten, että retoristen keinojen tai argumentoinnin muodollisen pätevyyden arvioimisen sijaan keskityn argumenttien asiasisältöön. En käy

systemaattisesti läpi blogikirjoitusten ja keskustelujen jokaista väitettä, vaan etsin kirjoituksista argumentteja, joissa perustellaan sananvapauden

olemassaoloa tai oikeutusta.

Argumenttia pidetään argumenttianalyysissa kokonaisuutena, joka koostuu väitteestä, perusteluista ja taustaoletuksista. Taustaoletukset muodostavat loogisen linkin perusteluiden ja väitteen välille. Ne ovat usein itsestään selvinä pidettyjä oletuksia, jotka lukijan oletetaan hyväksyvän. Käytännössä

taustaoletuksia voi etsiä esimerkiksi siitä, miksi jokin perustelu antaa tukea väitteelle. (Kakkuri-Knuuttila & Halonen 2002, 60–72.) Useassa aineistoni sananvapauden perustelussa esimerkiksi pidetään yhteiskunnallisesti hyödyllisenä sitä, että asioista on saatavilla paljon ja monipuolisesti tietoa.

Hyöty liitetään siihen, että tietoon perustuvan keskustelun avulla yhteisiin ongelmiin voidaan löytää ratkaisuja. Taustalla on oletus siitä, että ihminen muodostaa näkemyksensä rationaalisesti tarjolla olevan tiedon pohjalta.

Juuri taustaoletusten tulkinnassa käytän viitekehyksenä käsitepareja negatiivinen ja positiivinen sekä yksilö- ja yhteisölähtöinen sananvapaus.

Peilaan siis verkkokeskusteluista poimimiani argumentteja teorialuvussa muodostamaani kuvaan sananvapauden muotoutumisesta eri lähtökohtien pohjalta. Näin pyrin löytämään näkökulmia tutkimuskysymykseeni ja

hahmottamaan kansalaisten sananvapausajattelun taustalla vaikuttavia ulottuvuuksia.

4.2.3. Menetelmän rajoitukset

Laadullista tutkimusta tehtäessä on muistettava, että tulkinta on aina tutkijan omista lähtökohdista tekemää eli subjektiivista, ja joku toinen voisi tulkita saman informaation toisin (ks. esim. Eskola & Suoranta 1998, Kakkuri-Knuuttila & Halonen 2002). Sama pätee teorian muodostamaan

viitekehykseen, joka toimii analyysin apuna mutta myös johdattelee tietynlaisiin tulkintoihin. Valitsemani tutkimusmenetelmät ovat vain yksi tapa lähestyä aineistoni sisältämää informaatiota, ja valitsemani teoreettisen viitekehyksen ulkopuolelle jää muita mahdollisia tapoja ymmärtää sananvapaus ja sen ulottuvuudet. Analyysini tavoitteena onkin tarjota näkökulmia kansalaisten sananvapausajattelun ymmärtämiseen, ei pyrkiä lopullisiin vastauksiin tai yleistettäviin totuuksiin.

Luotettavuuden kriteereinä voidaan laadullisessa tutkimuksessa pitää muun muassa analyysin kattavuutta, arvioitavuutta ja luotettavuutta (Eskola &

Suoranta 1998). Analyysin kattavuudella ja arvioitavuudella tarkoitetaan sitä, että tulkintoja ei perusteta satunnaisiin poimintoihin aineistosta, ja että lukijan pitää pystyä seuraamaan tutkijan päättelyä. Päätökset täytyy siis aina kirjoittaa auki ja perustella. Toistettavuudella taas viitataan siihen, että analyysissa käytetyt luokittelusäännöt esitetään niin yksiselitteisesti kuin mahdollista. Myös Hakalan ja Vesan (2013, 202) mukaan on tärkeää aina kuvata, miten eri

asioita on luokiteltu ja miten eri luokkia ja havaintoyksikköjä on verrattu toisiinsa, jotta myös lukija voi nähdä tulkinnat ja niistä tehdyt johtopäätökset.

Analyysivaihe ja tutkimuksen luotettavuuden arviointi eivät siis laadullisessa tutkimuksessa ole selkeästi erotettavissa toisistaan, vaan minun on tutkijana jatkuvasti pohdittava tekemiäni ratkaisuja ja näin otettava yhtä aikaa kantaa sekä analyysin kattavuuteen että työni luotettavuuteen (vrt. Eskola & Suoranta 1998, 151–152). Pyrin myös pitämään analyysini läpinäkyvänä niin, että lukija voi seurata päättelyni kulkua. Tässä auttavat muun muassa suorat

aineistolainaukset, joilla perustelen tekemiäni oletuksia.

Koska tiedostan subjektiivisuuteni tutkijana, luokitteluun liittyviä valintoja oli aluksi vaikea tehdä. Mietin paljon sitä, miten oikeutan päätökset ja säilytän tutkielmani tieteellisen uskottavuuden. Tuomi ja Sarajärvi (2002) kuitenkin muistuttavat lohdullisesti, ettei sellaista tieteellistä menetelmää ole

olemassakaan, jonka avulla voisi takuuvarmasti saavuttaa totuuden, vaan tutkimuksen tekijän on itse tuotettava analyysinsa viisaus. ”Sen

saavuttamiseksi metodien noudattamisen lisäksi merkityksellistä on yksilön intellektuaalisen vastaanottokyvyn herkkyys, oivalluksen terävyys ja myös onnekkuus” (mts. 101–102).

Laadullisella sisällönanalyysilla toteutettuja tutkimuksia kritisoidaan usein keskeneräisyydestä. Tutkija on saattanut kuvata analyysinsa hyvinkin tarkasti muttei ole kyennyt tekemään mielekkäitä johtopäätöksiä vaan esittelee

järjestetyn aineiston ikään kuin tutkimuksen tuloksena (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105). Hän on siis vastannut ”mitä”-kysymykseen, mutta ”miksi”-kysymys on jäänyt kysymättä (Alasuutari 2011). Pyrin tutkielmassani pitämään ”miksi”-kysymyksen jatkuvasti mukana peilaamalla havaintojani sekä ajankohtaiseen sananvapauskeskusteluun että akateemiseen keskusteluun.

Samalla on syytä muistaa, etten pyri tutkimuksessani määrällisiin yleistyksiin tai johtopäätöksiin eikä tulkintaani ole tarkoitus sellaisenaan yleistää

koskemaan kaikkien suomalaisten käsityksiä tai kaikkea kansalaiskeskustelua sananvapaudesta. Sen sijaan pyrin tarkentamaan kuvaa sananvapaudesta tutkimuskohteena ja keskustelun aiheena. Laadullisella analyysilla ja verkkoaineistolla pystyn toivoakseni tarjoamaan keskusteluun uusia näkökulmia ja siten antamaan panokseni sekä teoreettiseen että yhteiskunnalliseen sananvapauskeskusteluun.