Maan suurin sanomalehti julkaisee armeijan tiedustelua käsittelevän laajan artikkelin, joka sisältää tietoja salaiseksi luokitelluista asiakirjoista. Poliisi aloittaa rikostutkinnan asiakirjojen vuotamisesta lehdistölle sekä siitä, onko artikkelin kirjoittanut toimittaja toiminut lainvastaisesti. Toimittajalle tehdään kotietsintä, jossa hänen tietokoneensa ja kovalevynsä takavarikoidaan.
Tavanomainen tapahtumaketju kenties osassa maailmaa, vaan ei Suomessa, jossa kansalaisyhteiskunta älähti Helsingin Sanomien julkaistua
Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevän artikkelinsa1 joulukuussa 2017. Viimeistään toimittajan luo tehty kotietsintä takavarikointeineen käynnisti laajemman julkisen keskustelun, jossa vastakkain olivat journalismin
lähdesuoja ja kansallinen turvallisuus. Julkisen sanan neuvosto (JSN) alkoi laatia kannanottoa2 siitä, voiko journalisti rikkoa lakia sananvapauden nimissä.
Helsingin Sanomat perusteli artikkelia ja salaisten asiakirjojen käyttämistä sillä, että lukijoiden tulee saada totuudenmukaista tietoa yhteiskunnan
tapahtumista. Lehden mukaan kansalaiset ja kansanedustajat tiesivät
sotilastiedustelua tekevästä Viestikoekeskuksesta hyvin vähän siihen nähden, että sen valtuuksia oltiin merkittävästi laajentamassa tiedustelulain
uudistuksen myötä. Helsingin Sanomat totesi myös, että asiakirjan leimaaminen salaiseksi on aina viranomaisen päätös ja siksi kyseenalaistettavissa.3
Perustelut käyvät länsimaisen lehdistönvapauden puolustuspuheen
malliesimerkistä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että journalistien tehtävä on kertoa vallanpitäjien toimista avoimesti, jotta kansalaiset voivat muodostaa
1 HS 16.12.2017: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html (haettu 17.3.2018)
2 Kannanotto julkaistiin elokuussa 2018: http://www.jsn.fi/paatokset/6736-l-17/?year=2018 (haettu 3.10.2018)
2 Kannanotto julkaistiin elokuussa 2018: http://www.jsn.fi/paatokset/6736-l-17/?year=2018 (haettu 3.10.2018)
3 HS 16.12.2017: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492988.html (haettu 17.3.2018)
niistä itsenäiset mielipiteensä. Tai kuten lehdistönvapautta kansainvälisesti edistävän Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston kannanotossa4 todetaan HS-gateksi nimetyn selkkauksen jälkeen:
Ilmiantajia ja vuotajia tarvitaan tapauksissa, joissa yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia ja niiden seuraamuksia tuodaan julki. Journalistien lisäksi heitä tarvitsee myös suuri yleisö, jonka on saatava tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. […]
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi, ja sen vastuullinen käyttäminen on toimittajan työtä.
HS-gate ei suinkaan ole ainoa tapaus, joka muistuttaa siitä, ettei sananvapaus Suomessakaan ole mitenkään ”valmis” tai tyhjentävästi määriteltävissä.
Tapaamme pitää vapaata sanaa itsestäänselvyytenä, jota joko on tai ei ole.
Samaan aikaan eri tahoilla on usein hyvin erilaiset näkemykset siitä, mikä sananvapauden asema missäkin tilanteessa on. Viime aikoina julkisuudessa on pohdittu sananvapauden rajoja muun muassa työntekijän yksittäisiin lausuntoihin perustuvien pikairtisanomisien5 ja uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisen6 yhteydessä. Yksi kestoaihe on myös sosiaalisen median ja sananvapauden suhde7.
Journalismin tutkija Risto Kuneliuksen (2007) mukaan sananvapauteen liittyvissä dilemmoissa on harvoin kyse pelkästä abstraktista vapauden
käsitteestä, vaan niissä näkyvät erilaiset poliittiset, uskonnolliset ja kaupalliset kontekstit sekä valtasuhteet ja -rakenteet. Keskustelu sananvapaudesta kietoutuu väistämättä muihin yhteiskunnallisiin arvoihin ja aiheisiin, ja
sananvapauskeskustelu koskee usein myös jotain muuta kuin sananvapautta (ks. myös Neuvonen 2018). Usein sananvapauteen myös vedotaan
tarkoitushakuisesti sen sijaan, että pohdittaisiin itse käsitteen sisältöä yhteiskunnallisena arvona (Karppinen 2012, 61).
4 TIR 21.12.2017: http://toimittajatilmanrajoja.com/fi/2017/12/21/lahdesuoja-vaarassa-poliisin-takavarikoidessa-toimituksellista-aineistoa-toimittajan-kotoa/ (haettu 8.5.2018)
5 ks. esim. HS 12.9.2018: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005824660.html (haettu 3.10.2018)
6 ks. esim. Yle 28.9.2018: https://yle.fi/uutiset/3-10428598 (haettu 8.10.2018)
7 ks. esim. HS 5.10.2018: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005853927.html (haettu 10.8.2018)
Myös akateemisessa keskustelussa sananvapaudelle on eri aikoina esitetty erilaisia perusteluja, ja moderni sananvapausajattelu on yhdistelmä monia erilaisia yhteiskuntafilosofisia perinteitä. Esimerkiksi se, pidetäänkö vapaata sanaa itsessään arvokkaana vai korostetaanko sen hyviä seurauksia yksilölle ja yhteiskunnalle, heijastelee erilaisia yhteiskunnallisia ideologioita (Karppinen 2012). Sananvapautta on myös pidetty ensisijaisesti poliittisena käsitteenä, jonka sisältö riippuu aina tulkitsijastaan (ks. Fish 1994). Nykyään
yhteiskuntatieteissä ajatellaankin, ettei mitään täydellistä, kattavaa tai ”eniten oikeaa” sananvapausteoriaa ole olemassa, vaan sananvapautta pidetään ihanteena, jota tulisi myös pystyä arvioimaan kriittisesti (Karppinen 2012, 62).
Yhteiskunnallista sananvapauskeskustelua käydään usein abstraktien
periaatteiden ja ihanteiden tasolla. Samalla sananvapaus on vahvasti arkiseen elämään liittyvä käsite, jonka merkityksestä ja ”oikeasta käytöstä” lähes
jokaisella on oma näkemyksensä – eikä tämä näkemys välttämättä vastaa aatteita ja kirjattuja oikeuksia. Koska sananvapaus kietoutuu käsityksiimme demokratiasta ja ihmisoikeuksista, sitä ei voida pitää vain yhtenä kiisteltynä arvona muiden joukossa, vaan sen sisällöstä ja merkityksestä
keskusteleminen on tärkeää myös Suomen kaltaisessa sananvapauden mallimaassa. Kuten viestinnän tutkija Kari Karppinen (2012, 79) toteaa, sananvapauden puolustaminen edellyttää myös sen kritisoimista ja siihen liittyvien ideologioiden purkamista.
1.1. Tutkielman tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Olen kiinnostunut siitä, millaisena sananvapauden ihanne näyttäytyy
”omimmassa” ympäristössään eli kaikille avoimessa julkisessa
kansalaiskeskustelussa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten kansalaiset perustelevat sananvapauden olemassaoloa ja merkitystä
verkkokeskusteluissa.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Miten sananvapautta perustellaan verkon kansalaiskeskustelussa?
2. Miten kansalaiskeskustelusta nousevat sananvapauden perustelut sijoittuvat laajempaan keskusteluun sananvapauden merkityksestä ja oikeutuksesta?
Erityistä tutkielmassani on siis kansalaisyhteiskunnan näkökulma sananvapauteen – vastapainona tutkijoiden, media-ammattilaisten ja poliitikkojen näkemyksille. Kansalaisyhteiskunnan käsitteellä viitataan liberaalissa yhteiskuntateoriassa siihen kiinnostukseen poliittisia asioita kohtaan, joka on vallanpitäjistä riippumatonta tai kriittistä heitä kohtaan (Pulkkinen 2015). Koska sananvapauden olemassaolo on välttämätöntä kansalaisyhteiskunnan olemassaolon kannalta, on kansalaisten näkemysten systemaattisella kartoittamisella relevanssia sananvapaustutkimukselle. Ja koska sananvapaudella voidaan perustella monenlaisia tavoitteita, on perusteltua perehtyä nimenomaan sananvapauden perusteluihin.
Analyysini kohteena ovat ”Suomen johtavalle yhteiskunnalliselle
verkkokeskusteluareenalle” kirjoitetut sananvapausaiheiset blogitekstit ja niiden yhteydessä olevat kommenttiketjut. Kyseessä on verkkojulkaisu Uuden Suomen maksuton blogialusta Puheenvuoro, ja arvio sen yhteiskunnallisesta merkityksestä on lainattu palvelun omilta sivuilta8. Verkkokeskusteluaineistolla pyrin tavoittamaan mahdollisimman laajasti erilaisia näkemyksiä.
Tutkielmani sijoittuu siihen yhteiskuntatieteelliseen tutkimusperinteeseen, jossa sananvapauden käsitteellä ei ole – eikä tarvitsekaan olla – yhtä oikeaa määritelmää. Pidän ”lopullisen totuuden” tavoittelemista olennaisempana sitä, että pyritään ymmärtämään, mitä sananvapauden käsitteen erilaiset tulkinnat saavat aikaan, miten ne ohjaavat poliittista keskustelua ja miten itse käsitteellä tehdään politiikkaa (vrt. Karppinen 2012).
8 ks. https://oma.uusisuomi.fi/ohjeet-ja-tietoa-blogipalveluista (haettu 8.5.2018)
Tarkoitukseni ei siis ole muotoilla mitään kattavaa määritelmää sille, mitä sananvapaus nykyisessä mediaympäristössä ja yhteiskunnallisessa
tilanteessa suomalaisten mielestä tarkoittaa. Yleistettävien totuuksien sijaan pyrin verkkokeskusteluja analysoimalla ja kansalaisnäkökulmaa kartoittamalla nostamaan esiin näkemyksiä, joita aiemmassa tutkimuksessa ei välttämättä ole havaittu. Samalla tarkastelen sitä, miten kansalaisten näkemykset
mahdollisesti poikkeavat tutkijoiden esittämistä sananvapauden perusteluista.
Näin tuon vähemmälle kartoitukselle jääneen kansalaisnäkökulman muiden näkökulmien rinnalle ja tarjoan uudenlaisen jäsennyksen niin akateemiseen kuin julkiseen sananvapauskeskusteluun.
1.2. Tutkielman taustaa
Sananvapaus on tutkimuskohteena aina ajankohtainen, mistä kertovat lukuisat aihetta käsittelevät tutkimushankkeet ja -raportit. Yksi tuoreimmista
kotimaisista hankkeista on Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama, suomalaisen sananvapauden ja sensuurin historiaa valottava Tiellä
sananvapauteen (2012–2016), johon perustuva verkkosivu sananvapauteen.fi sai vuonna 2017 myös valtion tiedonjulkistamispalkinnon.
Akateemisesta sananvapauskeskustelusta merkittävä osa keskittyy teoreettisista lähtökohdista johdettuun yhteiskuntafilosofiseen tai
oikeustieteelliseen pohdintaan (ks. esim. Mäntylä 2007; Nordenstreng 2015;
Neuvonen 2018). Paljon on kartoitettu myös journalistien näkemyksiä ja kokemuksia ja tarkasteltu heidän toimintaedellytyksiään muuttuvassa mediaympäristössä (ks. esim. Reunanen & Koljonen 2014; Luostarinen &
Raittila 2014). Kansalaisten käsityksiä sananvapaudesta sitä vastoin on tutkittu varsin vähän, vaikka paljon puhutaan esimerkiksi journalismin velvollisuudesta tarjota kansalaisille informaatiota yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistamiseksi.
Internetin arkipäiväistyminen on laajentanut sananvapaustutkimuksen
kontekstia, kun kirjoituksia, joita vielä muutama vuosikymmen sitten olisi ollut hyvin vaikea saada julkaistuksi, voi nyt kuka tahansa vapaasti levittää
potentiaalisesti kenelle tahansa. Erityisesti sosiaalisen median ja verkon keskustelupalstojen on nähty sekä demokratisoineen että kärjistäneen yhteiskunnallista keskustelua ja vakiinnuttaneen siihen sosiaalisen kuplan, vihapuheen ja valemedian kaltaisia uusia käsitteitä. Sananvapautta onkin viime vuosina lähestytty myös esimerkiksi aggressiivisen keskustelukulttuurin ja vihapuheen näkökulmasta (Pöyhtäri, Haara & Raittila 2013).
Näitä taustoja vasten tutkielmani näkökulma on ainutlaatuinen: siinä yhdistyvät vähälle kartoitukselle jäänyt kansalaisnäkökulma ja verkkokeskustelujen
erittely. Tutkimusasetelmassani näkyy myös verkkoviestinnän tutkimuksessa usein korostettu mediayleisöjen muutos passiivisista seuraajista aktiivisiksi median käyttäjiksi tai sisällöntuottajiksi (ks. esim. Wiio & Nordenstreng 2017, 14; Matikainen 2017, 285). Kansalaiset näyttäytyvät tutkimuksessani
nimenomaan aktiivisina toimijoina, joiden käsitykset sananvapaudesta sekä heijastavat todellisuutta että tuottavat sitä.
1.3. Tutkielman kulku
Tutkielmani rakentuu teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Teoriaosiossa erittelen lyhyesti sananvapautta koskevaa lainsäädäntöä ja käyn läpi erilaisia teoreettisia lähestymistapoja sananvapauden käsitteeseen. Näin luon pohjan sananvapauskeskustelun empiiriselle analyysille ja saan samalla suuntaviivoja tulosten tulkitsemiseen.
Käsittelemäni käsitteelliset jaot negatiiviseen ja positiiviseen sekä yksilö- ja yhteisölähtöiseen sananvapauteen ovat yksinkertaistuksia. Ne toimivat analyyttisina välineinä, joiden avulla pyrin jäsentämään akateemista sananvapausajattelua ja ilmentämään käsitteen moniulotteisuutta. Siltana varsinaiseen analyysiin käyn läpi sananvapauden oikeutusperusteita eli
akateemisessa kirjallisuudessa esiintyviä sananvapauden perusteluja. Lisäksi erittelen lyhyesti akateemista keskustelua tutkielmani kontekstista eli
verkkokeskusteluista.
Aineistoon ja tutkimusmenetelmiin liittyviä kysymyksiä käyn läpi tutkielman neljännessä luvussa. Aineistoni koostuu verkkojulkaisu Uuden Suomen Puheenvuoro- blogipalveluun kolmen kuukauden mittaisena ajanjaksona kirjoitetuista sananvapautta käsittelevistä blogikirjoituksista ja niiden yhteydessä olevista verkkokeskusteluista. Lähestyn aineistoa laadullisen sisällönanalyysin ja argumenttianalyysin keinoin. Argumenttianalyysi tukee sisällönanalyysia: pyrin sen avulla pääsemään kiinni perustelujen
taustaoletuksiin.
Tutkielman empiirisessä osuudessa eli viidennessä luvussa tarkastelen aineistossani esiintyviä sananvapauden perusteluja. Samalla pohdin tarkemmin löydösteni merkitystä ja relevanssia suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen ja akateemiseen keskusteluun ja esitän ehdotuksia jatkotutkimusta varten.