Tutkimusmenetelmänä kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Tämä tutkimus on kirjallisuuskatsaus, jossa teen tutkimuskirjallisuuteen perustuvan synteesin gerontologisen sosiaalityön synnystä ja muutosvaiheista Suomessa. Kuvailevan kirjallisuuskat-sauksen keinoin kokoan yhteen gerontologisen sosiaalityön kehittymisestä jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja rakennan kokonaiskuvaa gerontologisen sosiaalityön synnystä ja muotoutu-misesta Suomessa. Kyse on teoreettisesta laadullisesta tutkimuksesta.

Kirjallisuuskatsaus on metodi ja tutkimustekniikka, jossa tutkitaan jo aiemmin tehtyä tutki-musta. Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan syventää tietoa asioista, joista on jo olemassa tut-kittua tietoa ja tuloksia. Kirjallisuuskatsauksessa yksittäiset tutkimukset kerätään yhteen ja niistä muodostetaan kokonaisuus, joka on perustana uusille tutkimustuloksille. Tietoa kerätään tyypillisesti monista lähteistä ja aineistoksi pyritään keräämään tutkimustehtävän kannalta mah-dollisimman relevantteja tutkimuksia ja tekstejä. Kirjallisuuskatsaus on siis keino koota yhteen tutkittua tietoa. (Salminen 2011, 1; Cronin, Ryan & Coughlan 2008, 38.)

Kirjallisuuskatsauksen tekemiselle voidaan asettaa erilaisia tavoitteita ja päämääriä, joista yksi on pyrkimys rakentaa kokonaiskuva tietystä asiakokonaisuudesta (Baumeister & Leary 1997, 312). Kuvailevan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla pystytään antamaan laaja kuva kä-siteltävästä aiheesta sekä kuvailemaan käsiteltävän aiheen historiallista kehityskulkua. Metodi-sesti se on kevyin kirjallisuuskatsauksen muoto ja sitä voikin luonnehtia yleiskatsaukseksi, jota ei sido tiukat ja tarkat säännöt. Käytetyt aineistot ovat tyypillisesti laajoja eivätkä metodiset säännöt rajaa aineiston valintaa. Tutkittava ilmiö pystytään kuitenkin kuvaamaan laaja-alaisesti ja tarvittaessa luokittelemaan ilmiön ominaisuuksia. Kuvailevan yleiskatsauksen tarkoituksena on tiivistää aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen analyysin muoto on kuvaileva synteesi, jonka yhteenveto on tehty johdonmukaisesti ja hyvin tiivistäen. (Salmi-nen 2011, 7.)

Tutkimusotteeni on sosiaalihistoriallinen. Sosiaalihistoria on poikkitieteellisesti ja yhteiskunta-teoreettisesti orientoitunutta historiantutkimusta, jonka tutkimuskohteena on yhteiskunta. Sosi-aalihistoria on nimenomaan yhteiskunnan historiallista tutkimusta, jolle on ominaista pyrkimys kokonaisvaltaisuuteen, rakenneanalyysi, poikkitieteellisyys sekä teoreettisuus ja yleistykset.

Sosiaalihistoriassa historiaa tarkastellaan ihmisten yhteiskunnallisena tai yhteisöllisenä toimin-tana eli tutkitaan sitä, miten yhteiskunta muodostuu. (Haapala 1989, 14–15, 18, 117.)

Kuvailevan kirjallisuuskatsaukseni toteuttamisessa sovellan historiallis-kvalitatiivista analyy-sia, joka on perinteinen ja paljon käytetty historiallisen tiedon hahmottamisen ja järjestämisen metodi (Hietala 2001, 23; Autio 2002, 19). Sen tarkoituksena on luoda menneisyydestä koko-naiskuva ja kuvata historian tapahtumia niin kuin ne todellisuudessa tapahtuivat (Tuomi & Sa-rajärvi 2002, 105). Analyysin tavoitteena on muodostaa tieteellisen kritiikin kestävä yhtenäinen kertomus (Danto 2008, 89).

Historian tutkimuksessa tutkijan arvot ja ennakko-oletukset vaikuttavat alusta alkaen siihen, miten aineisto kerätään. Aineistot ovat usein kompleksisia, jonka vuoksi voidaankin kysyä kuinka päteviä niistä tehdyt päätelmät ovat. Näistä syistä aineiston keräämisen ja analysoinnin erottaminen erillisiksi vaiheiksi voi historian tutkimuksessa tuntua keinotekoiselta. Historialli-sen aineiston analyysi onkin saatavissa olevan materiaalin tulkintaa tai uudelleentulkintaa. His-toriantutkimusta tehdessään tutkija eivät tuota uutta dataa vaan ennemminkin järjestävät jo ole-massa olevaa tietoaineistoa uudelleen uuden hypoteesin mukaisesti. (Danto 2008, 89–90.)

Historiantutkimuksessa metodit eli aineiston analysointivälineet voidaan jakaa lähdekriittisiin menetelmiin sekä käsitteellistämisen menetelmiin. Historiantutkimuksessa metodi on perintei-sesti ymmärretty juuri lähdekritiikki-termin kautta. Lähdekriittisissä menetelmissä on kyse läh-teiden pintatason ja lähikontekstin avaamisesta. Lähdekriittisillä menetelmillä pyritään saa-maan selville, mitä tekstissä lukee, milloin ja kenen toimesta teksti on syntynyt, mikä on sen sisäinen logiikka, mitkä ovat sen synnyn alkuperäiset syyt, mihin lähderyhmään ja kirjallisuu-denalaan lähde kuuluu ja missä olosuhteissa se on syntynyt. Käsitteellistämisen menetelmien avulla aineisto puolestaan jäsennetään, käsitellään ja luokitellaan analyysia varten. (Vuolanto 2007, 305–306.)

Aineistoni analysoinnin aloitin historiallis-kvalitatiivisen analyysin periaatteiden mukaisesti tu-tustumalla aineistoon siitä päätelmiä tehden (Danto 2008, 89; Vuolanto 2007, 307). Luin ai-neiston kriittisin silmin ja analyysia varten hajotin sen palasiksi samalla pohtien, miten aineisto on rakentunut ja mitä säännönmukaisuuksia tai poikkeamia siitä löytyy. Näin toimien tutki-musta voidaan syventää siitä, mitä jo tiedetään siihen, mitä ei vielä tiedetä (Danto 2008, 89;

Vuolanto 2007, 307).

Pilkoin aineistoa poimien siitä tietoa valitsemieni teemojen mukaisesti. Näitä teemoja olivat yhteiskunnalliset olosuhteet, vallinneet vanhuskäsitykset, vanhustenhuoltoa ohjanneet sekä vanhusten elämään ja gerontologisen sosiaalityön kehittymiseen erityisesti vaikuttaneet lain-säädännölliset muutokset sekä sosiaalityön ja gerontologisen sosiaalityön kehittyminen ja muo-toutuminen. Tutkimukseni ja tutkimuskysymyksiini vastaamisen kannalta oleelliset teemat va-likoituivat ja täsmentyivät tutkimuksen kuluessa aihealueeseen tutustumisen myötä. Tutkimuk-seni rakentuu kronologis-temaattisesti, joten ryhmittelin lähdekirjallisuudesta nousseet tiedot myös aikakausittain tekemäni periodisoinnin mukaisesti. Periodisointi eli ja rakentui lopulli-seen muotoonsa tutkimuksen kuluessa.

Aineiston pilkkomisen jälkeen jatkoin sen tulkintaa kokonaiskuvan rakentamiseksi. Kokonais-kuvan muodostamiseksi tarvitaan ennakkoajatus siitä, mistä on kyse, mihin eri konteksteihin aineisto liittyy ja miltä suunnalta selitystä tulisi ryhtyä etsimään. Vastaaminen tutkimuskysy-mykseen onkin pitkälle sama asia kuin kontekstin luominen käytetyille lähteille eli kyse on asioiden asettamisesta yhteyksiinsä. (Danto 2008, 89; Vuolanto 2007, 307.)

Historiatutkimuksessa aineistoa analysoidessa on oleellista arvioida aineistoa kriittisesti. Eliza-beth Ann Danto (2008, 91) huomauttaa, että historiallista todistusaineistoa saattaa puuttua tai esitetyt tulkinnat voivat olla puolueellista tai asenteellisia. Ihmiset voivat kirjoittaa samoista tapahtumista eri tavoin. Danto korostaakin, että vertailemalla keskenään samasta tapahtumasta olevia useita eri versioita ja vertaamalla keskenään tiettyjä valittuja muuttujia voi tutkija löytää yhteisiä komponentteja tai piirteitä. Jotta historiallinen tapahtuma voidaan rekonstruoida tar-kasti, tulee Danton mukaan puntaroida usean kirjoittajan tapahtumasta tekemää kuvausta ja verrata niitä keskenään. Tutkimuksessani pyrinkin tekemään tulkintani ja rakentamaan syntee-sin useiden eri lähdeaineistojen pohjalta. Vertasyntee-sin eri lähdekirjallisuudesta nousseita tietoja kes-kenään ja siten pyrin myös eliminoimaan aineistossa olleet ristiriitaisuudet. Tarvittaessa etsin lisää lähdekirjallisuutta tulkintojeni tueksi ja ristiriitaisuuksien eliminoimiseksi.

Pitemmän aikavälin kattavassa historiallisessa tarkastelussa on syytä ottaa huomioon, että käy-tettävät käsitteet muuttuvat ajan myötä ja samoista asioista on historian eri vaiheissa käytetty erilaisia nimityksiä. Käsitteitä on myös voitu käyttää laveasti ja eri kirjoittajat ovat voineet ym-märtää ne alun perinkin eri tavoin. Käyttämässäni lähdekirjallisuudessa esiintyneet käsitteelli-set epämääräisyydet ja ristiriitaisuudet toivat haasteita myös omaan tutkimukseeni. Tutkimuk-seni käsittelyluvussa (luku 4) pyrin käyttämään reaaliaikaisia käsitteitä kuvatessani gerontolo-gisen sosiaalityön kehittymistä tiettynä ajankohtana. Ilmenneet ristiriitaisuudet pyrin jälleen poistamaan vertaamalla aineistoja keskenään oman tulkintani pohjaksi. Käsitteiden käyttöä tar-kistin myös ajallisesti vanhemmista aikalaislähteistä.