Tutkimusaineisto ja sen hankkiminen

Keräsin aineiston verkkopohjaisella kyselylomakkeella. Kyselyn saatekirjeessä toivoin mahdollisimman monien työ- ja yksilövalmentajien, työympäristöstä riippumatta, vastaavan kysymyksiin heidän ammattiosaamisestaan. Olin varautunut siihen, että mikäli en saa riittävästi aineistoa kyselyllä, toteuttaisin tutkimuksen työ- ja yksilövalmentajille haastatteluna.

Tästä syystä kyselyn lopuksi annettiin mahdollisuus jättää yhteystiedot haastatteluita varten.

Vastaajista jätti yhteystietonsa 31. Tutkimukseen vastasi kuukauden aikana (27.5-27.6) 65 vastaajaa, joista kaksi oli kyselyn esitäyttäjiä. Kyselyn esitäyttäjät olivat minulle entuudestaan tuttuja työ- ja yksilövalmentajia kahdelta eri työpajalta, joita pyysin täyttämään kyselyn ennen sen julkaisua saadakseni tietoa kyselyn toimivuudesta.

Kyselyssä oli kaikkiaan 10 kysymystä, joista kaksi viimeistä vapaaehtoisia. Vastaukset olivat kuvailevia ja vaihtelua vastausmäärissä oli vähän: jokaiseen pakolliseen kysymykseen oli vastannut 60-65 vastaajaa ja näistä vain murto-osa oli vastannut ’en tiedä’. Vapaaehtoisiin kysymyksiin, joista ensimmäisessä pyydettiin työtä hyvin kuvaava tapausesimerkki, sain 40 tapausesimerkkiä ja viimeisessä kysymyksessä, jossa annettiin mahdollisuus vielä tuoda esiin jotain työ- ja yksilövalmentajien osaamiseen ja osaamisvaatimusten muutokseen liittyen, sain 37 vastausta.

Kuudessa vastauksessa valmennuksen toimintaympäristöksi nimettiin jokin muu, kuin työpajat. Nämä vastaukset jätän lopullisesta aineistosta ulkopuolelle selkeyden vuoksi, sillä niiden osuus on pieni suhteessa työpajalla toimiviin valmentajiin. Tässä tutkielmassa keskitytään siis työ – ja yksilövalmennukseen, jota toteutetaan työpajatoiminnassa.

Kyselyaineistosta (n=65) lopulliseksi otokseksi jäi N=59.

Kyselylomakkeen sain jakoon 27.5.2020 työpajatoimijoille Into ry:n (silloinen Valtakunnallinen työpajayhdistys ry) some-kanavilla sekä alueellisten työpajakoordinaattoreitten kautta. Into ry on opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä nuorisoalan valtakunnallinen osaamiskeskus sosiaalisen vahvistamisen kokonaisuudessa.

Into ry on työpajatoimijoiden perustama yhdistys, joka pyrkii edistämään työpajatoiminnan lisäksi etsivän nuorisotyön ja sosiaalisen työllistämisen kehitystä. Lisäksi se pyrkii vahvistamaan toiminnallaan näiden toimintaedellytyksiä ja niissä työskentelevien ammattilaisten osaamista. (Into ry 2020.) Koska Into ry on valtakunnallinen yhdistys, joka kouluttaa työ- ja yksilövalmentajia, uskoin tavoittavani vastaajia heidän kauttaan. Kaikki työpajatoimijat eivät toki ole järjestön jäseniä, eivätkä kaikki jäsenetkään seuraa heidän some-kanaviaan. Toisaalta työ- ja yksilövalmennusta tehdään myös muualla kuin työpajoilla ja osa heistä voi seurata Into ry:n sosiaalisen median kanavia. Tavoittaakseni paremmin työpajatoimijoita pyysin myös alueellisia työpajakoordinaattoreita jakamaan viestiä omia verkostojaan pitkin. Työpajatoiminnan ulkopuolisia työ- ja yksilövalmentajia tavoittaakseni pyysin lisäksi erään säätiön kontaktihenkilöä jakamaan verkostoissaan pyyntöä osallistua kyselyyn. Lopulta vastaajista vain kuusi ilmoitti toimintaympäristökseen muu kuin työpaja tai ei tuonut esille ollenkaan toimintaympäristöä, joten päädyin jättämään ne kokonaan analyysin ulkopuolelle. Lopullisen aineiston kaikki vastaajat ovat tuoneet vastauksissa esille toimivansa työpajaympäristössä.

Tutkimuksen aihe on tärkein kyselyyn vastaamiseen vaikuttava tekijä, mutta tutkimuksen onnistumiseen voi vaikuttaa paljon lomakkeella ja kysymysten tarkalla suunnittelulla

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 198). Minulla oli ennakko-oletuksena, että työ- ja yksilövalmentajat edustavat kohteena sellaista ryhmää, jolta on mahdollista saada laadukasta aineistoa myös verkkokyselynä. Kysymykset oli kohdennettu tuomaan esille vastaajien asiantuntijuutta omaan alaansa nähden, joten uskoin löytäväni riittävästi vastaajia. Ennakko-oletusten mukaisesti tavoitin tutkittavan ammattiryhmän edustajia vastaamaan kyselyyn hyvin ja lisäksi tutkittava ammattiryhmä ilmaisi itseään erittäin hyvin kirjallisesti.

Kyselytutkimusta tehdessä tulee kysymyksiin panostaa riittävästi. Kyselyn tulisi kiinnostaa vastaajia, se ei saisi olla liian pitkä ja kysymysten tulisi olla lyhyitä ja selkeitä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 202-203; Leimu 2005, 79-82.) Kyselyä suunnitellessani keskityin siihen, että kysymyksiin vastattaisiin kuvailevasti. Kannustin myös siihen suoraan erilaisilla ilmaisuilla: ”Kerro esimerkein” ”Kuvailisitko”. Halusin kyselyssä myös antaa mahdollisuuden sille, että vastaajat nostavat esiin jotain heille tärkeää, mitä en itse ollut ajatellutkaan.

Esitäyttäjien vastauksista kerättyjen kokemusten perusteella tein kyselylomakkeeseen muutamia muutoksia, joiden tarkoituksena oli keventää vastaamista ja selkeyttää lomaketta.

Lisäksi joitain käsitteitä selkeytettiin lisäämällä esimerkkejä. Järjestin myös kysymyksiä uudelleen niin, että alkuun siirrettiin tutkimuskysymysten kannalta kaikista merkityksellisimmät osaamiseen liittyvät kysymykset. Tällä halusin varmistaa, että lomakkeen raskaudesta huolimatta saan vastauksia tärkeimpiin kysymyksiini. Lisäsin alkuun myös tutkimuksen aineiston taustaksi kysymyksiä vastaajien koulutustaustasta, ammattinimikkeestä sekä työympäristöstä. Näiden avulla voin kuvata sitä, miten monipuolisesta vastaajajoukosta on kyse, mutta se myös selkiytti vastaamista, kun vastaaja ei kokenut tarvetta selittää näitä asioita vastauksissa auki. Esitäyttäjien vastaukset on sisällytetty aineistoon.

Kysely tehtiin Officen Forms- ohjelmalla, jota oli mahdollista käyttää oppilaitoksen tunnuksia hyödyntäen. Kysely rakentui avoimista kysymyksistä. Avoimet kysymykset antavat vastaajalle mahdollisuuden kertoa asioista omin sanoin, jolloin vastaaja voi osoittaa tietämyksensä aiheesta. Lisäksi avoimet kysymykset mahdollistavat vastaajan asiaan liittyvien tunteiden esiin tuomisen ja sen selvittämisen, mikä aiheessa on vastaajalle merkityksellistä. Näiden esiin saaminen on tärkeää vastausten tulkinnan näkökulmasta. Mitä laajemmin vastaaja on kysymykseen vastannut, sitä helpompaa on lähteä tulkitsemaan ja yrittää tavoittaa se, mitä todella on tarkoitettu. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 201.)

Tapausesimerkillä voi herättää vastaajan ajattelemaan työn monipuolisuutta ja laajuutta.

Harkitsin sen laittamista heti alkuun, mutta jätin sen kuitenkin lomakkeen loppuun, että saan mahdollisimman paljon vastauksia ensimmäisiin kysymyksiin, eivätkä ensimmäiset

kysymykset veisi intoa täyttää koko lomaketta. Tapausesimerkin kirjoittaminen oli myös ohjeistettu vapaaehtoiseksi, mutta silti yli puolet vastaajista kirjoitti sen. Tapausesimerkit ovat vastaajien kerrontaa työstä ja työssä vaadittavasta osaamisesta. Näin ne luovat kontekstin, missä yhteydessä vastauksia tulkitaan, mutta ne ovat myös vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Hermeneuttis-fenomenologinen tutkimus pyrkiikin tutkimuksen kohteen ymmärtämiseen huomioimalla samalla sen sisäisen luonteen ja ulkoisen kontekstin. Lähestymistavan tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä tutkitusta kohteesta ja siitä, miten tutkittava kohde on olemassa suhteessa ympäröivään maailmaan. (Rouhiainen 2020.)

Verkkokyselyn etu oman tutkielmani kannalta oli sen tehokkuus tiedonkeruumenetelmänä haastatteluun nähden. Kyselynä minulla oli mahdollista saada kuukaudessa vastaukset yli 60 vastaajalta ympäri suomea. Vaikka laadullinen tutkimuksen lähtökohtana ei olekaan kerätä mahdollisimman paljon aineistoa, koin kuitenkin riittävän laajan aineiston saamista tutkimuksen luotettavuutta lisäävänä tekijänä. Hyvin erilaisia ohjauskokemuksia omaavasta ryhmästä on merkitystä sillä, vastaako kysymyksiin viisi vai viisitoista vastaajaa.

Keväällä 2020 Korona-pandemia vaikutti tekemiseen ja tehtyihin valintoihin myös tutkielmani suhteen. Poikkeustilanteessa sosiaalisia kontakteja välttäen toteutettavan aineistonkeruun menetelmä mietitytti. Suurin käytännön päätös piti tehdä etähaastattelun (puhelimitse, sähköpostitse tms.) ja verkkokyselylomakkeen käyttämisen välillä. Laadullisen tutkimuksen yhteydessä korostetaan usein haastattelua aineistonkeruun menetelmänä tai keskitytään valmiiden aineistojen hyödyntämiseen ja kyselyt liitetään usein määrälliseen tutkimukseen.

Laadullisen tutkimuksen tunnusmerkiksi voidaan kuitenkin nostaa aineistonkeruumenetelmä, joka pelkistetyimmillään tuottaa aineistoa, joka on ilmiasultaan tekstiä. (Eskola &Suoranta 2008, 13-14.) Tuomi ja Sarajärvi (2018, 84-86) tuovat esille haastattelun ja kyselyn yhteisen tavoitteen saada ihminen kuulluksi, eikä heidän mielestään ole järkevää erottaa näitä jyrkästi, vaikka ne käsitteinä toisistaan poikkeavatkin. Kananen (2014, 83) taas toteaa yksiselitteisesti lomakehaastattelun eli kyselyn kuuluvan kvantitatiivisiin tiedonkeruumenetelmiin. Pelkkä aineistonkeruun menetelmä ei kuitenkaan tee tutkimuksesta laadullista tai määrällistä, esimerkiksi haastattelua voidaan käyttää laadullisesti ja määrällisesti sekä haastatteluaineistoa voidaan analysoida laadullisesti tai määrällisesti.

Leimu (2005, 77) on tuonut esille, että valinta kyselylomakkeen ja haastattelun välillä tulisikin tehdä siitä näkökulmasta, kumpi auttaa vastaamaan tutkimuskysymyksiin paremmin.

Kyselylomakkeen etu haastatteluun nähden on ilmiön kartoittamisessa mahdollisuus laajaan aineistoon. Puuronen (2015, 122-123) taas mainitsee kyselyaineiston heikkoutena sen, että

vastaukset riippuvat siitä, miten vastaajat ovat kysymykset tulkinneet. Käsitteiden käyttö on siis ongelmallista, ellei niitä ensin avata. Hirsjärvi, Remes ja Sajavaarakin (2015, 194) toteavat väärinymmärrysten kontrolloinnin olevan haasteellista kyselytutkimusta tehtäessä.

Kyselytutkimuksella kerättyä aineistoa pidetään usein pinnallisena. Vastaajien suhtautumisesta kyselyyn ei tiedetä: ovatko he pyrkineet vastaamaan huolellisesti ja rehellisesti? Toisaalta ei voida olla varmoja myöskään siitä, miten perehtyneitä he ovat siihen asiaan, mihin he vastaavat. Oleelliseksi nouseekin hyvän lomakkeen teko, mikä taas on aikaa vievää sekä edellyttää tutkijalta tietoa ja taitoa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 195.)

Haastattelun etu kyselyyn nähden olisi joustavuus sekä kysymysten, että kysymysten esittämisen suhteen. Haastattelussa olisi myös helpompaa varmistaa, että vastaaja on ymmärtänyt kysymyksen, haastattelussa olisi mahdollista myös kiinnittää huomiota siihen, miten kysymyksiin vastataan. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 84-86.) Haastattelu ei ole vaikuttamisesta vapaa tapa tehdä tutkimusta. Haastattelutilanteeseen ja sitä kautta haastattelun lopputulokseen vaikuttaa sekä tutkija, että tutkittava ja heidän välisensä luottamus.

Kyselytutkimuksen etuna haastatteluun verrattuna on, että vastaaja voi vastata omassa rauhassa ja sellaisessa tilanteessa, joka hänelle itselleen parhaiten sopii. Kyselytutkimuksessa voi olla helpompaa käsitellä arkojakin asioita, kun vastauksia ei anneta kasvotusten.

Kyselytutkimuksen heikkoutena voidaan nähdä se, että tutkija ei voi varmistua kysymysten ymmärtämisestä ja tarvittaessa tarkentaa kysymyksiä. Tämän tutkimuksen käsitteiden ymmärrettävyyttä sekä kyselylomakkeen toimivuutta vastaajan näkökulmasta varmistettiin teettämällä kysely ennen laajaa levitystä kahdelle esitäyttäjälle.

Kysely tehtiin Officen Forms-ohjelmalla. Muita vaihtoehtojakin kävin läpi, mutta niissä nousi esteeksi joko palvelun hinta tai sitten epävarmuus ohjelman luotettavuudesta tietojen keräämistarkoituksessa. Forms osoittautuikin olevan toimiva alusta kyselylle, vaikkakin eräitä toimintoja olisin siihen toivonut lisää. Tutkimuksen kannalta merkittävin liittyi muotoiluun, en saanut kyselylomakkeen loppuun upotettua tietosuojaselosteeseen linkkiä, eikä kyselyä saanut jaettua useammalle sivulle. Näin lopputulos oli mielestäni vastaajan kannalta vähän raskas, mikä saattoi karsia loppuun asti vastaajia.

Vastaajat edustavat pientä ammattiryhmää ja he voisivat tulla tunnistetuksi suorien lainausten kautta, joten raportoinnissa tähän kiinnitettiin huomiota. Lisäksi he tuovat esiin vastauksissaan omaa työtään, jota tehdään haavoittuvaan ryhmään kuuluvien nuorten kanssa. Tästä syystä on kaikkien raportointiin käytettävien lainausten kohdalla käytetty erityistä huolellisuutta, että

niitä ei voi yhdistää millekään paikkakunnalle, työpajalle tai henkilöön. Vastaajista käytetään raportoinnissa anonymiteetin säilyttämiseksi tunnisteena vain numeroita. Yhteystiedot on poistettu aineiston yhteydestä ennen ensimmäistä läpikäyntiä ja taustatiedoilla kuvaillaan vastaajia vain yleisesti.