Osaaminen ja osaamisvaatimukset vastaajien kokemana

”Jotain supervoimia varmaan tarvitaan.”N59

Yleisesti ammatillisen osaamisen teoreettisessa määrittelyssä korostuvat työn vaatimukset ja ihmisen edellytykset työn vaatimuksista selviytymiseen. Osaaminen liittyy tällöin sekä toiminnalliseen, että käyttäytymiseen liittyvään pätevyyteen. Vastauksissa osaamista tuotiin esiin työn haasteiden kautta. Asiakasryhmä ja heidän tarpeensa asettavat työ- ja yksilövalmentajille ammatillisia osaamisvaatimuksia, jotka ovat jaettavissa erilaisiin teknisiin taitoihin, ohjaustaitoihin, arvoihin ja asenteisiin sekä ylipäätään siihen tapaan, millä asiakkaiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Näiden lisäksi esiin nostettiin myös valmennustyötä tekevän persoonaan liittyviä ominaisuuksia osana osaamista. Kyselyyn vastanneet nostivat esiin työssä vaadittavaa osaamista, joka oli jaettavissa viiteen luokkaan:

tekninen ammatin osaaminen, itsensä johtaminen, työyhteisö ja verkosto-osaaminen, ohjausosaaminen ja omaan persoonaan liittyvät ominaisuudet.

Kysymykseen siitä, millaista osaamista tarvitset työssäsi, vastaajat vastasivat hyvin monipuolisesti. Suurin osa korosti asiakkaan kohtaamiseen ja ohjaamiseen liittyviä taitoja sekä palvelujärjestelmän tuntemista merkittävinä osaamiseen liittyvinä vaatimuksina.

Vastaajat kuvasivat myös tarvitsevansa konkreettisia taitoja, teknistä ammattiosaamista. Sitä hyödynnetään tekemisessä, jonka ohessa tapahtuu paljon muuta asiakkaan ohjaamista – ei vain työvalmennusta. Tällaisia taitoja olivat mm. ruoanlaittotaito, käsityötaidot, taiteen eri osaamiset. Vastauksissa tuli korostetusti esiin myös tietoteknisten taitojen tarpeellisuus ja työstä suoriutumiseen tarvitaan myös dokumentointitaitoja sekä palvelujärjestelmän tuntemusta. Osa vastaajista toi esille työhön liittyvän kärsivällisyyttä vaativan puolen, kun pitää jaksaa toistaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Toisaalta vastaajat kuvasivat tarvittaviin taitoihin myös eräänlaisen kekseliäisyyden tai luovuuden, jolloin tekemistä ja sen ohjaamista voi tarvittaessa sopeuttaa monenlaisiin tilanteisiin.

”Taitoa kohdata erittäin haasteellisissa elämäntilanteissa olevia nuoria. Heillä paljon sosiaalisia, psyykkisiä, fyysisiä rajoitteita sekä elämänhallinnan haasteita. On oltava todella laaja-alaista osaamista ihmisyydestä, mielenterveydestä, ymmärrystä voimaantumisesta,

ryhmäprosessin merkityksestä, ryhmä- ja yksilöohjauksesta, tietoa palveluista. On osattava havainnoida arvioida nuorten aikuisten tekemistä, eteenpäinmenoa, pysähdyttävä oikea-aikaisesti asioiden äärelle. On osattava nähdä ja tunnistaa mitä nuori tarvitsee sekä vastata siihen parhaalla mahdollisella tavalla, osattava etsiä ja löytää sopivat ratkaisut, palvelut tukemaan hänen etenemistään. On osattava ohjata ryhmää (ryhmäprosessi) ja osattava valjastaa se sellaiseksi, että siinä on turvallista työskennellä ja olla oma itsensä, on oltava paljon menetelmällistä osaamista tekemisen/toiminnan järjestämiseen. Tarvitaan vankkaa yksilöohjauksen osaamista, että päästään "oikeiden" ja tulevaisuuden kannalta tärkeiden huomioiden/asioiden äärelle.” N51

Työyhteisö- ja verkosto-osaaminen ovat tärkeitä työn toteuttamisen kannalta. Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat tärkeät sekä omassa työyhteisössä että verkostoyhteistyössä, mutta myös ohjaustyössä. Tällaisia olivat erilaiset sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät taidot, kuten esimerkiksi kohtaamisen ja läsnäolon taidot, kyky lukea tilannetta ja antaa tarvittaessa tilaa toiselle, mutta olla myös vastaanottavainen ja arvostava.

” Tilannetajua ja organisointikykyä. Hyvät tuntosarvet on hyvä olla ja taito priorisoida työtehtäviä. Työpäivät voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Myös kyky jakaa asioita ja delegoida on hyväksi, oman työn rajaaminen ja tarvittaessa toisten mukaan ottaminen. Jatkuva kehittyminen ja kehittäminen on tätä päivää, muutosta tapahtuu jatkuvasti. Ammatillisuus on itselleni hyvin tärkeää.” N4

Useat korostivat oman itsensä johtamiseen ja työn hallintaan liittyvää osaamista, kuten kykyä suunnitella ja työskennellä itsenäisesti sekä vastuunkantoa omaan ammatilliseen kehittymiseen liittyen, kuten halua itsensä kehittämiseen ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Useat vastaajista nostivat esille juuri muuntautumistaidot, sillä työssä näyttää korostuvan jatkuva muutos niin asiakkaiden tarpeissa, työn toteutustavassa kuin palvelukentälläkin. Muutoksen lisäksi työntekijää haastaa vastausten perusteella myös useiden asioiden samanaikaisuus, jolloin muuntautumiskykyä vaaditaan tilanteesta toiseen. Toisaalta asioiden samanaikaisuus edellyttää kykyä selviytyä työn kuormituksesta, kun samaan aikaan on usean tason toimintaa.

Vastaajat korostivat selviävänsä sekä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella (muuntautumiskyky), mutta myös tiedon hankinnalla ja itsensä kehittämisellä.

Omaan persoonaankin liittyi odotuksia. Työstä hyvin suoriutuakseen ja jaksaakseen työssä tulisi olla joustava ja tarpeeksi rohkea. Rohkeudella viitattiin yleensä rohkeuteen ottaa puheeksi vaikeita asioita. Työssä tarvitaan myös huumorintajua ja luovuutta. Toisaalta työ edellyttää

jämäkkyyttä ja vahvuutta. Osa vastaajista korosti oikeanlaista persoonaa työn kannalta tärkeämpänä, kuin koulutusta.

Itsensä johtamiseen työssä voidaan lukea myös oman ammattitaidon ylläpitäminen. Työ- ja yksilövalmentajan työssä tarve oppia uutta ja kehittää itseään on vastausten perusteella useimmilla koko ajan läsnä. Työssä tulee esiin ilmiöitä, joihin ei voi vastata, ellei kehitä omaa ammattitaitoaan. Vastaajat nostivat esiin asiakkaiden lisääntyneet päihde- ja mielenterveydenongelmat, syömishäiriöt ja nepsy-vaikeudet yksittäisinä esimerkkeinä koetusta alan lisääntyneestä erikoisosaamistarpeista.

Haastavaksi koetun työn tekemisessä osa vastaajista korosti koulutuksen tuomaa osaamista selviytymiskeinona. Koulutuksissa korostettiin erityisesti ammatillisen pätevyyden saavuttamista tutkinnon kautta, mutta myös lyhyempiä ammatillisia täydennyskoulutuksia erityisesti tiettyjen erityisosaamista vaativien asiakasryhmien kohtaamiseen tai työtehtävien suorittamiseen. Toisaalta osa vastaajista korosti myös, että mikään koulutus ei itsessään riitä, vaan työn on oppinut käytännön kautta tekemällä.

”En tarvitse vain yhden ammattialan pätevyyttä, vaan kaikkea tähän asti hankkimaani työkokemusta ja osaamista.”N21

Vastauksien perusteella työ- ja yksilövalmentajien ammattiosaaminen rakentuu työn vaatimuksille sekä työntekijän edellytyksille niistä selviämiseen eli kvalifikaatioille ja kompetenssille. Mm. Hanhisen (2010, 142-145) mukaan ammattitaito on työntekijän työssä todentuvaa kvalifikaatioiden edellyttämää ja kompetenssin mahdollistamaa kyvykkyyttä.

Kyselyyn vastanneet nostivat esiin työssä vaadittavan teknistä ammatin osaamista, oman työn johtamisen taitoja, työyhteisö- ja verkosto-osaamista, ohjausosaamista sekä lisäksi työ asettaa vaatimuksia työntekijän persoonaa kohtaan.

Vastaajat korostivat työn osaamisvaatimusten nousevat asiakkaiden tarpeista, jotka taas sidottiin erilaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä palvelujärjestelmässä että osiltaan liittyväksi ’ajan henkeen’. Ajan hengellä tarkoitettiin eräänlaista yhteiskunnallista yhteistä arvomaailmaa, jonka nähtiin koventuneen vaatimuksiltaan asiakkaita kohtaan, jotka ovat heikossa asemassa. Jatkuva muutos työssä, palvelukentässä ja asiakkaiden tarpeissa nostaa muuntautumiskyvyn ja itsensä kehittämisen tärkeiksi osaamisalueiksi. Toisaalta asioiden samanaikaisuus edellyttää kykyä selviytyä työn kuormituksesta, kun samaan aikaan on usean tason toimintaa. Valmentajat kertoivat selviävänsä haastavista tilanteista sekä

henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella, mutta myös tiedon hankinnalla ja itsensä kehittämisellä.

6.3 Ohjauksen vuorovaikutus työ- ja yksilövalmennuksen ammattiosaamisena

Ohjausosaamiseen liittyvät vaatimukset nousivat usein esiin osaamisvaatimuksista kysyttäessä.

Vaikka kyselyssä ei erikseen ohjauksesta kysyttykään, kuvattiin vastauksissa eri tavoin ohjausta ja vuorovaikutusta valmentajan ammattitaitona. Kaikissa vastauksissa nousi korostetusti se, että työtä tehdään asiakaslähtöisesti. Valmennus on asiakkaan ohjausta, jota toteutetaan monella eri tasolla riippuen asiakkaan tilanteesta. Useimmissa vastauksissa kuvattiin, kuinka valmentajan kyky säädellä omaa rooliaan suhteessa asiakkaisiin on tärkeää ammatillista osaamista. Pitää tietää mitä, kenelle, milloin ja millä tavalla.

Ohjauksen orientaatioilla tarkoitetaan näkökulmaa ohjaukseen: miten ohjaussuhteessa ollaan, millä tasolla keskustellaan ja mitä ohjaussuhde voi ohjattavalle antaa. Orientaatio määrittää suhteen syvyyttä ja myös sen tavoitteita. Vehviläisen (2014, 111-141) mukaan ohjauksen orientaatiot voi jakaa neljään eri luokkaan niiden vuorovaikutuksen perusteella:

ongelmanratkaisuorientaatio, tutkiva orientaatio, kannatteleva orientaatio ja pedagoginen orientaatio. Orientaatioon vaikuttaa paitsi ohjaajan tiedot ja taidot, myös ohjausympäristö ja sen asettamat tavoitteet sekä hyvin tärkeänä myös ohjattavan halu vuorovaikutukseen. Vastauksissa kuvailtiin yleisesti valmennuksessa olevia ohjausosaamista, ohjauksen tavoitteita, vuorovaikutusta, luottamuksen ja läsnäolon merkitystä. Tulkitsin vastaajien tarkoittavan tällä kuvauksella juuri ohjauksen orientaatioita, tietoista oman vuorovaikutustavan ja läsnäolon sopeuttamista asiakkaan tarpeisiin ja tavoitteisiin.

”Ohjausalan ammattitaito on välttämätön. Tulee osata aistia, tuntea ja ohjata nuorta. Tietää milloin haasteet johtuvat terveydellisistä, milloin henkisistä ongelmista. Koota kokonainen kuva asiakkaan tilanteesta. Tehdä moniammatillista yhteistyötä ja tietää minne ja miten ohjata.

Luoda rehellinen ja aito, turvallinen ilmapiiri, jossa asiakas voi kokea olevansa tervetullut.”

N21

Valmentajien kertomissa asiakkaiden tarinoissa korostui valmennuksen merkitys prosessina, jossa valmennussuhde sysää liikkeelle muutoksen asiakkaan elämässä. Valmentaja on prosessin aikana kanssakulkija, tarvittaessa työväline asiakkaalle. Alkuun muutos voi olla pieni, mutta se voi lähteä kertautumaan lopulta isoiksi muutoksiksi yksilön elämänkulun kannalta.

Vastauksista käy ilmi vahvasti se, kuin jokaisen asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan, eikä kenenkään tapaa elää tuomita. Asiakasta voidaan auttaa pikkuhiljaa tutkivan orientaation kautta haastamaan itse omia valintojaan ja kenties tukea tekemään toisenlaisia valintoja. Tutkivassa orientaatiossa autetaankin ohjattavaa tutkimaan tilanteita ja kokemuksia kysymällä ja pyytämällä ohjattavaa kertomaan niistä lisää. Ohjaajan tehtävä on auttaa ohjattavaa muodostamaan kokonaiskuvaa, missä hän näkee myös oman roolinsa tilanteissa.

Tavoitteena on päästä auttaa ohjattavaa havainnoimaan itseään, sillä tutkivassa orientaatiossa korostuu ohjattavan yksilöllinen kokemusmaailma, jota voi avata vain ohjattava.

”On ollut valmentautuja, joka kulutti vapaa-ajallaan rahansa ja aikansa pelaamiseen.

Tavoitteissa lähdettiin todella pienellä liikkeelle ja kerättiin vahva tukiverkosto ympärille.

Pajalla harjoittelimme arjen taitoja. Tämän pitkän prosessin onnistumisia on ollut luottamuksen rakentaminen muihin ihmisin (tukiverkosto), kasvispainotteisempi ruoka ja nuori on alkanut pohtimaan omia asenteita pelaamisen määrään -ja hänelle on tullut unelmia.” N8

Vastauksissa kuvataan ohjaajan tehtäväksi myös auttaa asiakasta muodostamaan kokonaiskuvaa tilanteestaan ja mahdollisesti myös haastamaan asiakkaan ajattelua. Kuitenkin korostetusti tuodaan esille asiakkaiden omaa kokemusmaailmaa ja itsemääräämisoikeutta, jolloin työn keskiöön nousee asiakkaan toimijuuden vahvistaminen. Asiakkaan ehdoilla eteneminen saattaa haastaa myös valmentajaa, kun asiakkaan puolesta ei voi tehdä valintoja.

” .. pohdiskelen ja keskustelen ja haastan ohjattavaa pohtimaan ja tekemään. Olen myös luonteeltani innostuja ja innostaja, jonka uskon vaikuttavan positiivisesti myös ohjattavaan.

Ymmärrän ohjaajana oman rajallisuuteni, vaikka joskus matkan varrella kohtaa syviä pettymyksiä ja menetyksiäkin tiedän, että jokainen on oman elämänsä ainoa todellinen ammattilainen ja jokaisen itsemääräämisoikeus on se mitä kuuluu kunnioittaa.” N1

Työ- ja yksilövalmennus näyttäytyi vastauksissa usein nuoren ongelmien ratkaisuna. Vastaajat kuvasivat, kuinka monella nuorella on pajalle tullessaan elämäntilanne sellainen, että alkuun on paljon käytännön asioita, joita tulee selvittää. Valmennustyöllä tähdätään yhdessä ratkaisuun, joko ongelmasta tai sen vaikutuksesta pois pääsemiseen, jolloin valmentajan rooli on olla asiakkaan apuna ja tukena. Valmennussuhteessa ei kuitenkaan pyritä jäämään tällaiseen

ongelmanratkaisuorientaatioon, sillä vastaajat kuvasivat valmennusprosessin kannalta tärkeäksi luottamussuhteen rakentumisen. Luottamuksellisessa suhteessa asiakas pystyy tuomaan esiin hänelle tärkeitä asioita.

Vastausten perusteella merkittävää on asiakkaan ehdoilla eteneminen myös suhteessa aikaan.

Työpajoilla on paljon hyvin pitkiä, jopa vuosia kestäviä asiakassuhteita, joiden aikana tuetaan asiakkaan kasvu- ja muutosprosessia. Vastauksissa kuvattiin kärsivällisen läsnäolon merkitystä sen kannalta, kuinka lopulta luottamus syntyy ja asiakas on uskaltaa lähteä tekemään muutoksia elämässään luottaen ohjaajan tukeen. Luottamuksellinen valmennussuhde onkin ennen kaikkea empaattista läsnäoloa, jossa viestitään ohjattavalle, että hän on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi.

Tätä kutsutaan myös kannattelevaksi orientaatioksi.

”Kuitenkin ne syyt, miksi on alkanut ajautua syrjään selviävät vasta vuosien päästä aivan yllättäen hänen kohdallaan. Kesken yhden automatkan "padot aukesivat" ehkä vasta silloin syntyi lopullinen luottamus. Yksilöllisellä, kuuntelevalla, kohtaavalla ja oikea-aikaisella ja tukien yksilön vapautta valita, saimme kuitenkin aikaiseksi voimaantumista.” N1

Erityisesti niissä vastauksissa, joissa kuvailtiin pitkiä asiakassuhteita, korostui ohjauksessa syntynyt luottamussuhde, joka on kantanut yhteistyötä ja edistänyt asiakkaan tavoitteiden saavuttamista. Kuntoutumisen edellytyksenä on toimivat sosiaaliset suhteet ja hyvä vuorovaikutus sekä luottamus valmentajan ja asiakkaan välillä. Tämä on linjassa myös aiemman tutkimuksen kanssa mm. Ketola, Era ja Moilanen (2018, 313) ovat todenneet sosiaalisen kuntoutuksen edellyttävän yhteisöllisiä suhteita ja mahdollisuuden yksilölliseen kohtaamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen. Työ- ja yksilövalmentajien tärkeimpiin työmenetelmiin ja ohjausosaamiseen kuuluikin vastausten perusteella asiakkaan kohtaamisen taidot:

”Kuuleminen. Pysähtyminen. Arvostaminen. Yhdessä tekeminen. Toivon herättely, kannattelu, levittäminen.” N41

Valmennusjaksoihin pajalla liittyy vastausten perusteella oleellisena osana suunnitelmallisuus.

Asiakkaan tavoitteet ja keinot, millä tavoitteisiin päästään, kirjataan yhdessä suunnitelmaan.

Tätä tavoitteisiin pääsyä seurataan ja tarvittaessa tavoitteita myös päivitetään. Vastauksissa kuvattiin käytännön ohjaustyötä pajalla myös prosessina, joka etenee koko ajan. Tämän näkökulman esillä oleminen voidaan nähdä myös pedagogisena orientaationa, joka on läsnä kaikissa suunnitelmallisissa prosesseissa.

Valmennustyössä tärkeäksi kuvattiin kohtaamistaitoa, vuorovaikutustaitoja sekä kykyä tulkita tilanteita sekä sopeuttaa omaa työtään nuoren tarpeisiin. Komosenkin (2008, 26-36) mukaan valmennustyössä korostuu nuoren kokonaisvaltainen kohtaaminen, joka edellyttää jopa intuitiivista näkemystä nuoresta. Ammatillisena osaamisena hän nostaa esiin nousee herkistymisen yllättäville havainnoille, joka tarkoittaa pyrkimystä tilanteen kuuntelemiseen, jolloin valmentaja voi löytää vihjeitä asioista, joihin tarttumalla voi viedä asiakkaan prosessia eteenpäin. Myös Ketola, Era ja Moilanen (2018, 306-307) ovat todenneet työvalmentajien käyttävän kuntoutuksen menetelmänä työhön liittyvien tekijöiden säätelyä asiakkaan tilanteen, työkyvyn ja motivaation mukaan.