Tutkielmani tarkoitus oli selvittää työ- ja yksilövalmentajien kokemuksia työn osaamisvaatimuksista ja kehittymistarpeista sekä tuoda esiin heidän kokemuksiaan työn muutoksista. Oletuksenani tutkielman taustalla oli, että vastaajilla on vaihtelevien koulutustaustojen ja eri tavoin painottuneiden työtehtävien kautta erilaisia näkökulmia valmennustyöhön eli erilaisia kokemuksia kerrottavanaan.
Vastaajien työnkuvat sisälsivät vaihdellen yksittäisten työtehtävien lisäksi vastuuta suuremmistakin kokonaisuuksista tai kokonaisvastuu toiminnan suunnittelusta, toteuttamisesta ja raportoimisesta. Työvalmentajien, yksilövalmentajien sekä työ- ja yksilövalmentajien työnkuvat poikkesivat myös toisistaan suhteessa työhön ja asiakkaaseen. Työtä kaikki vastaajat kuvasivat kuitenkin asiakkaasta lähtöisin olevaksi ja monet vastaajista nostivatkin esille tehtävän työn kaksoismerkityksen, jolloin asiakkaan kuntoutumisen ohjauksen avulla tulisi säilyä tärkeimpänä työn tavoitteena – toteuttavasta työtehtävästä riippumatta.
7.1 Osaamisvaatimukset vastaajien kokemana
Tutkielmassani halusin selvittää työ- ja yksilövalmentajien kokemuksia työn osaamisvaatimuksista sekä millaisia kehittymistarpeita he tunnistavat omassa osaamisessaan suhteessa työhön. Halusin myös tuoda esiin heidän kokemuksiaan työn muutoksista sekä siitä, miten tämä on vastaajien arvioimanaan vaikuttanut osaamisvaatimuksiin ja heidän ammatilliseen rooliinsa.
Tulosten perusteella työ- ja yksilövalmentajien ammattiosaaminen rakentuu työn vaatimuksille sekä työntekijän edellytyksille niistä selviämiseen. Työssä vaaditaan teknistä ammatin osaamista, oman työn johtamisen taitoja, työyhteisö- ja verkosto-osaamista, ohjausosaamista sekä lisäksi työ edellyttää oikeanlaista persoonaa tai ominaisuuksia (Kuva 2).
Kuva 2. Työ- ja yksilövalmentajien ammattiosaaminen
Osaamista vastaajat määrittivät työn vaatimusten eli kvalifikaatioiden kautta, joihin vastataan omien ominaisuuksien, tietojen ja taitojen eli kompetenssien kautta. Tämä vastaa Hanhisen (2010, 142-145) tapaa määritellä työntekijän työssä todentuvaksi kvalifikaatioiden edellyttämäksi ja kompetenssin mahdollistamaksi kyvykkyydeksi. Kompetensseina esiteltiin työntekijän kyvyt, ominaisuudet ja valmiudet suoriutua tehtävistä. Näiden on esitetty olevan (mm. Helakorpi 2005, 55−81; Ruohotie & Honka 2003, 55) hyödynnettyä kompetenssia eli se osa pätevyydestä, joka tulee työtehtävässä käytettäväksi. Työn kuvat vaihtelevat pajoittain ja pajojen sisällä paljon. Vastaajat saattoivat korostaa hyvin erilaisia osaamisvaatimuksia.
Oletuksena kyselyn pohjalla oli, että työ- ja yksilövalmentajat ovat kaikki saman ammatin edustajia, mutta heillä on työssään vain erilaisia näkökulmia ja menetelmiä käytettävänään.
Tulosten perusteella kyseessä olisi kuitenkin kaksi eri ammattia ja lisäksi näiden erilaisia yhdistelmiä. Yhteistäkin työstä löytyi työn kuvasta huolimatta. Valmentajien kyky vaikuttaa siihen, miten ohjaussuhteessa ollaan ja millä tasolla keskustellaan sekä mitä ohjaussuhde voi ohjattavalle antaa näyttäytyi tässä tutkimuksessa tärkeänä valmentajien ammatillisena osaamisena. Tähän liittyy myös edellytys tulkita tilannetta ja valmennettavan tarpeita.
Valmennussuhteen vuorovaikutuksen on katsottu olevan myös yksi vaikuttavuuden kriteereistä (mm. Gretschel ym. 2016, 244; Kuure 2010,15). Myös Komosen (2008, 34) mukaan työ- ja
yksilövalmentajan työssä korostuu nuoren kokonaisvaltainen kohtaaminen ja ammatillisena osaamisena hänen tutkimuksessaan nousee esiin herkistyminen yllättäville havainnoille, jolloin valmentaja voi löytää vihjeitä asioista, joihin tarttumalla voi viedä asiakkaan prosessia eteenpäin. Vastaavaa tilanteiden lukutaitoa korostettiin myös minun tuloksissani edellytyksenä työlle.
7.2 Kokemukset työn muutoksista
Vastaajat korostivat työn osaamisvaatimusten nousevat asiakkaiden tarpeista, jotka taas sidottiin erilaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä palvelujärjestelmässä että liittyväksi ajan henkeen. Tällä tarkoitettiin eräänlaista yhteiskunnallista yhteistä arvomaailmaa, jonka nähtiin koventuneen vaatimuksiltaan heikossa asemassa olevia asiakkaita kohtaan. Asiakkaiden haasteiden nähtiin myös kasvaneen. Erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä nepsy-vaikeudet ovat lisääntyneet.
Työhön liittyvät yhteiskunnalliset muutokset, joita kuvattiin oman työn näkökulmasta negatiivisena ja kuormittavana, mutta myös positiivisena mahdollisuutena kehittyä. Alalla näyttäytyy yleisesti uuteen työhön liitetyt ilmiöt, kuten epävarmuus ja työn kiinnittyminen yksilöön (mm. Jakonen 2014, 287; Nikkola & Harni 2015, 247-252). Muutokset työssä, jotka koettiin kuormittavana, olivat yhteydessä rahoituksen epävarmuuteen ja sitä kautta työsuhteiden epävarmuuteen. Positiivisena muutos nähtiin silloin, kun sitä kuvattiin mahdollisuutena kehittää omaa työtään vastaamaan ajan ilmiöitä sekä asiakkaiden tarpeita.
Tällöin muutos mahdollisti oman ammatillisen kehittymisen, joka näyttäytyi osalle vastaajista voimavarana ja osana työhyvinvointia. Yhteistä vastaajille oli, että asiakkaan tarpeet sekä työn haasteet miellettiin työntekijöiden kehityskohteiksi.
Työ- ja yksilövalmentajan työhön voi liittyä ristiriitoja työntekijän näkemysten ja asiakkaan tahdon välillä. Komonen (2008, 28-35) ja Juvonen (2015, 39-45, 82-87) ovat nostaneet esiin asiakastyöhön työpajatyössä ja kohdennetussa nuorisotyössä liittyvää vastakkaisuuksien jännitettä. Työpajatyössä on läsnä vapauden ja kontrollin jännite, jossa valmentajan tehtävä on tukea asiakkaan itsemääräämisoikeutta, mutta myös tarvittaessa kontrolloida, mikäli asiakas
käyttää vapauttaan väärin. Samaa ristiriitaa, joka syntyi asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja valintojen tekemisen kautta, kuvasivat vastaajat myös minun tutkielmassani. Näissä tilanteissa heidän työtään ohjaavana tekijänä korostui ammatillisuus.
7.3 Koetut kehittymistarpeet osaamisessa ja alalla
Tulosten perusteella ammatillisuuden määrittely on työ- ja yksilövalmennuksen suurin yksittäinen haaste tällä hetkellä. Monialaisuuteen ja toimialojen välillä toimimiseen liittyy mahdollisuus reagoida muuttuviin tarpeisiin nopeasti sopeuttamalla palvelua, mutta toisaalta siihen voidaan kokea liittyvän irrallisuutta, kun vahvaa ammatillista selkänojaa ei tule vain yhden toimialan puolelta. Ammatillisuuden käsityksiin työpajakentällä vaikuttaa myös eri toimialojen ammatillisuuden vaatimukset, sillä eri palveluissa suhde asiakkaaseen ja hänen tavoitteisiinsa sekä käytettävissä olevat menetelmät poikkeavat toisistaan.
Osaamisen ja pätevyyden muodostumisesta vastaajilla oli erilaisia näkemyksiä. Kompetensseja voidaankin määritellä hyvin eri tavoin (mm. Helakorpi 2005, 55−81; Ruohotie & Honka 2003, 55). Osa vastaajista painotti selvästi muodollista kompetenssia, pätevyyttä, joka on saatu tutkintojen kautta ja toisaalta osa vastaajista korosti yksilön todellista pätevyyttä, mihin liitettiin ennen kaikkea oikeanlainen persoona. Koulutusvaatimusten esiin nousu tuloksissa on saman suuntainen Lahtisen (2018, 36) opinnäytetyön kanssa, jonka mukaan yksilövalmentajat kaipaavat yhtenäistä koulutustaustaa yksilövalmennustyöhön.
Monialaisuus on työn rikkaus, mutta toisaalta haastaa yhtenäisyyttä. Ammatillisuuden rakentumisen prosessi näyttää etenevän hitaasti työpajalla, ellei sitä lähdetän nopeuttamaan ulkopuolelta esimerkiksi pätevyysvaatimusten kautta. Tutkielmani vahvistaa aiempaa tutkimusta (Komonen 2008, 34) niiltä osin, että työ- ja yksilövalmentajien heterogeenisen koulutus- ja työhistoria sekä työsuhteiden määräaikaisuus vaikeuttaa valmentajien ammatillisuuden määrittymistä. Ketola, Era ja Moilanen (2018, 301-308) ovat esittäneet, että työvalmentajien määräaikaiset työsuhteet tai lyhytaikaiset palkkatukityösuhteet myös haastavat kuntoutumista. Valmentajien työsuhteiden epävarmuus huolettikin vastaajia ja esimerkiksi palkkatukityösuhteiden ja matalasti koulutettujen määrän valmennustyössä koettiin epäammatilliseksi. Kouluttamattomuus ja matalat palkat taas liittyivät epäammatillisuuteen ja siihen, ettei työtä saa arvostusta.
Tulokset antavat olettaa, että työpajatoiminnassa kytee ristiriita työvalmennusta ja yksilövalmennusta työssään toteuttavien kesken siitä, miten ammattirooli ja ammatillisuus määritellään.