Kehittymistarpeet alalla

Vastauksista nousi esiin myös se, että työn nähtiin muuttuneen ammatilliseksi toiminnaksi, jolloin työtä ja sen laatua kohtaan alkaa olemaan erilaisia vaatimuksia myös työpajakentän toimijoiden keskuudessa. Työnkuva on voinut työntekijällä muuttua ja laajentua pidemmän työuran aikana sekä työntekijän oman kasvun että organisaation muutoksen ja yhteiskunnallistenkin muutosten vuoksi. Osa vastaajista toi esiin sen, että ovat aloittaneet työvalmentajina, joille on kuulunut työtehtävien ohjaus, mutta sittemmin työvalmennukseen on liitetty myös yksilövalmennuksen tehtäviä, joka on muuttanut työn osaamisvaatimuksia.

Työpajoilla on myös kehitetty osaamisen tunnistamista ja opinnollistamista osana asiakkaan polkua kohti ammatillisia opintoja. Tämä on nähty merkittävänä työvälineenä erityisesti niiden

asiakkaiden kanssa, joilla on huonoja kokemuksia kouluympäristöstä tai joilta ei onnistu perinteinen opiskelu oppilaitosympäristössä. Työpajalla tehtävä osatutkinto on antanut heille väylän eteenpäin elämässä.

Tulevaisuuden haasteena vastaajat näkivät erityisesti valmentajien ammattitaidon lisäämisen vastaamaan asiakkaiden kärjistyviä tarpeita, erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmissa.

Työpajatoiminnan merkityksen vastaajat näkivät kasvavan oppivelvollisuuden laajentuessa, mikä nostaa vaatimuksia työpajatoiminnan kehittymistä kohtaan. Työpajojen tulisi vastaajien mukaan kehittyä osaamisen tunnistamisessa sekä opinnollistamisessa ja työpajojen yritysyhteistyötä tulisi lisätä. Vastaajat nostivat esiin myös sen, että työ- ja yksilövalmennuksessa on toimijoita monella eri sektorilla ja toiminnan laatua tulisi valvoa kilpailun lisääntyessä.

Ammatillisuuden vaatimus nostettiin vastauksissa esiin työn ja asiakkaiden haastavuuden kautta. Ammatillisuudelta kaivattiin tällöin näkökulmaa haastaviin tilanteisiin. Vastauksissa tuli esiin eri tehtävissä työskentelevien erilaisia näkökulmia työhön: ammatillisen osaamisen tekniset vaatimukset välineenä laadukkaaseen valmennustyöhön, mutta myös ohjauksen näkökulma ja yksilön kohtaamiseen liittyvät taidot työn tärkeimpinä edellytyksinä.

Vastauksista nousee esiin myös ristiriita suhtautumisessa koulutukseen ammattiosaamisen ja ammatillisuuteen, mitä voi osin selittää juuri erilaiset työnkuvat ja sitä kautta vaatimukset osaamiselle. Osassa vastauksia korostetaan sitä, että mikään koulutus ei itsessään auta tekemään työtä, vaan työ opettaa tai tehdäkseen työn hyvin tulee ihmisellä olla itsessään sellaisia ominaisuuksia, mitä ei koulutuksella voida saavuttaa. Toisaalta osassa vastauksia korostettiin erityisesti koulutuksen merkitystä ammatillisuuden kannalta.

”Ammatillisuuden merkitystä olisi hyvä vahvistaa työpajoilla. Nuoren ohjauksessa ei saa vaikuttaa työntekijän oma ajatusmaailma/arvot tms. Siten koulutuksen merkitystä olisi hyvä vahvistaa työpajoilla ja miten koulutus tuo esim. ammattietiikan, ammatillisuuden kohtaamistyössä jne. Se kuulostaa, että on vielä epäselvää. Tämä voisi johtua siitä, että työpajalla työ on ollut aiemmin luovaa tekemistä ja hyvin persoonallista, yhteistyökumppaneiden kanssa työskentely on ollut sivutuote (mm. työkokeilusopimuksien ehtoja kyseenalaistettiin työpajalla, vaikka tulivat selvästi laista). Nykyisin todellinen ammatillisuus on vahvasti läsnä ja sen tulee näkyä myös ohjauksessa.”N63

Osa vastaajista halusi nostaa esiin ristiriidan, joka voi syntyä erityisesti työvalmennuksessa.

Valmennustyön keskiössä tulisi vastaajien mukaan säilyä valmennettavan ohjaus, ei niinkään se, mitä työtä ollaan tekemässä. Toisaalta työvalmennuksen kautta valmennettava voi saavuttaa tärkeää ammatillista osaamista ja osassa vastauksia korostettiinkin, että valmennuksessa tulisi saada tehdä oikeaa mielekästä työtä, jolla on merkitystä.

Haastavaan asiakastyöhön tulisi osan vastaajien mukaan vastata koulutuksella. Vastaajat esittivät, että työssä tulisi hyvä olla työntekijöillä jokin yhteinen viitekehys, joka saavutettaisiin esimerkiksi yleisten koulutusvaatimusten kautta. Koulutusvaatimuksena tulisi näiden vastausten perusteella olla vähintään alempi korkeakoulututkinto, esiin nostettiin sosionomi ja yhteisöpedagogi-koulutukset, joiden nähtiin antavan riittävästi osaamista työn tekemiseen.

”Myös asiakkaiden selän takana nauramista, haukkumista ja nimittelemistä saa työtoverilta kuulla, koska asiakkaan tilannetta ei vain ymmärretä eikä sitä edes välttämättä yritetä. En sano, että korkeakoulutus takaa asiakkaan laadukkaan kohtaamisen, mutta enemmän ymmärrystä se tuo ja sitä tässä työssä tarvitaan paljon. Työntekijän persoonan ollessa oikeanlainen, se paikkaisi myös tilannetta.” N62

Useammissa vastauksissa korostettiin, että oikeanlainen koulutus toisi ohjaustyöhön laatua.

Toisaalta vastauksissa nostettiin esiin myös se, että pelkkä tutkinto ei tee ihmisestä osaavaa työntekijää, vaan tarvitaan myös taitoa olla ihmisten kanssa. Myöskään pelkkä ammattiosaaminen ei riitä työvalmennuksessa, vaan tulisi osata kohdata valmennettava.

Koulutuksen lisäksi vastaajat nostivat esiin palkkaustason. Matalan koulutuksen nähtiin olevan yhteydessä siihen, ettei työntekijöille makseta palkkaa, joka olisi suhteessa työn vaativuuteen.

Vastauksissa tuotiin esiin työpajatoiminnan toteuttaminen palkkatukirahoin palkatuilla työntekijöillä, joilla ei ole riittävästä osaamista tavoitteellisen työpajatoiminnan toteuttamiseen.

” Rekrytoitavilta työntekijöiltä edellytetään vahvaa ammatillista osaamista sekä ryhmänohjaus -että yksilötyöhön - ja tuntuu, että vaatimukset sen kuin kasvavat, koska koko ajan painetta kasvattaa ryhmäkokoja ja ottaa porukkaa enemmän pajatoiminnan piiriin, järjestää toimintaa enemmän. Mutta tiedän, että Suomessa on pajoja, joissa "laatuvaatimukset" työn tekemisen ja

"ammattihenkilöstön" osalta ovat toiset esim. pajatoimintaa saatetaan pyörittää palkkatuetun porukan voimin ja tekeminen on sitä perinteistä "munakennoista" askartelua tai puutöitä” N51 Yksittäisten omien kehittymistarpeiden lisäksi vastaajat korostivat erityisesti alan yhteisiä kehittymistarpeita. Vastauksien kautta työ- ja yksilövalmentajien ammattiroolia näyttää

leimaavan erilaiset ristiriidat, jotka tulevat ilmi heidän kokemuksistaan. Vastaajien erilaiset työnkuvat vaikuttanevat osaltaan erilaisiin näkemyksiin koskien työtä ja osaamisvaatimuksia, mutta toisaalta näyttää siltä, että samalla työpajatoiminnan kentällä koetaan yhtäläisiä ristiriitoja työnkuvasta riippumatta. Työpajatoiminta perustuu työssä oppimiselle ja useissa vastauksissa todettiin, ettei koulutus ole laadun tae, persoonalla on eniten merkitystä ja ’työ tekijäänsä opettaa’. Toisissa vastauksissa taas esitettiin vaatimuksia yhteiselle koulutustaustalle, joka olisi tae laadukkaasta ohjaustyöstä ja yhtenäistäisi toimintakenttää.

Koulutusta kaivataan myös edistämään ammatillista suhtautumista asiakkaisiin ja työhön työpajakentällä.

Yhtenäisten koulutusvaatimusten esiin tuomiseen sisältyy ajatus myös siitä, että alalle kaivataan ulkopuolelta voimakkaampaa ohjausta yhtenäistämiseen. Komonen (2008, 26-36) osoitti, että yli kymmenen vuotta sitten oli nähtävissä työpajatoiminnan institutionalisoitumista, mutta työ- ja yksilövalmentajien ammatillisuuden määrittely oli vielä alkuvaiheessa. Yhteistä käsitystä asiantuntijuuden rakenteista ei vielä ollut mihin vaikutti osaltaan juuri yhteisen koulutustaustan puute ja työtehtävien ammatillisten vaatimusten erot työvalmentajilla ja yksilövalmentajilla.

Eri toimialojen välille rakentuvan palvelun ammatillisuuden rakentumiseen vaikuttaa näiden alojen toimijoiden ammatillisuuden vaatimukset. Vastausten perusteella työssä näyttäytyy tällä hetkellä korostuneesti asiakkaiden sosiaalisen kuntoutuksen tarve, jolloin työn sisällöksi ei riitä vain työvalmennus. Työ on kenties siirtynyt toimialojen välissä askeleen lähemmäksi sosiaalityötä ja sen työmenetelmiä ja samalla askeleen verran kauemmaksi nuorisotyöstä ja perinteisistä nuorisotyön menetelmistä. Tämä selittäisi myös sitä, että alalle alkaa nousemaan voimakkaammin vaatimus sosiaalialan koulutuksesta ehtona laadukkaalle ammatilliselle työlle.

Ammatillisuutta voidaan määritellä monin eri tavoin, sillä siihen liitetään yksilötasolla erilaisia asioita. Kuitenkin siihen monissa yhteyksissä liitetään koulutus, ammattiosaaminen ja sen ylläpitäminen, arvot, asenteet ja ammattieettisen toiminnan (esim. Patja ym. 2014, 22-23).

Ammatillisuus auttaa toimimaan haastavissa tilanteissa ja luo osaltaan työhyvinvointia.

Työn muutokset heijastuvat myös työntekijöiden osaamisvaatimuksiin. Vastauksissa korostettiin työpajatoiminnan laadukkuutta ehtona sille, että työpaja ei toimi työttömien säilöntäpaikkana, vaan että siellä tehdään tavoitteellista valmennustyötä.