5.1 Tutkimuksen tieteenfilosofinen viitekehys
Tätä tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen keinoin. Laadullista tutkimusta kutsutaan toisinaan myös ymmärtäväksi tutkimukseksi, sillä se pyrkii ymmärtämään ja selittämään ilmiöitä niiden määrällisen mittaamisen sijaan (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 26). Termiä laadullinen tutkimus käytettiin pitkään vastakohtana termille kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, mutta nykyaikainen tutkimuskenttä tunnustaa laadullisen tutkimuksen moninaiset piirteet ja metodit, jotka voivat osittain limittyä määrällisen tutkimuksen kanssa. Toisin kuin usein määrällisessä tutkimuksessa, laadullisessa tutkimuksessa käytetään analyysin pohjana tekstiä numeroiden sijaan, tutkitaan sosiaalisia konstruktioita ja käytetään hyväksi tutkittavien arkitietoa. Metodit pyritään valitsemaan siten, että ne auttavat ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä tai ilmiöiden välisiä suhteita. Kuitenkin laadullinen tutkimus on vain kattokäsite monille ihmistieteellisille lähestymistavoille. (Flick, 2007, 2–3.)
Tutkimukseni tieteenfilosofinen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen.
Fenomenologiaa pidetään vastakohtana naturalistiselle maailmankuvalle, jossa asiat pyritään mittaamaan tarkasti ja luotettavuus rakentuu yleensä toistettavuuden ja aina samanlaisina toistuvien tulosten varaan. Fenomenologian avulla pyritään taas selvittämään ihmisten subjektiivisia havaintoja ja tuntemuksia, jotka voivat olla ristiriitaisia ja ajan myötä muuttuvaisia.
Näin ollen ei ole mahdollista asettaa tiukkoja hypoteeseja ennen tutkimuksen toteutusta tai tehdä oletuksia tutkimusjoukkoon liittyen. Päämääränä onkin luoda merkityksiä ihmisten kokemuksille ja tarjota vahvasti aineistoon perustuvia tulkintoja tutkittavasta ilmiöstä. (Huhtinen
& Tuominen, 2020, 287–296.) Hermeneuttinen tutkimusperinne liittyy kiinteästi fenomenologiaan ja pyrkii selvittämään ilmiöiden oikeita ja vääriä tulkintoja sekä oivaltamaan ja ymmärtämään tutkimuksesta nousevia käsitteitä. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus rakentuu kahdessa tasossa: esiymmärrys ja varsinainen tutkimus. Tällä tavoin tutkimus pyrkii rakentumaan vanhan tiedon päälle ja lisäämään ilmiön ymmärtämistä. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 30.) Myös tässä tutkimuksessa ilmiön teoreettinen viitekehys on avattu luvuissa 2 ja 3 ja tuloksia pohditaan sen valossa.
5.2 Tutkimusjoukko ja aineiston hankinta menetelmät
Tässä tutkimuksessa tutkimusjoukon muodostivat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajat sekä Green Care -palveluntuottajat. Opettajia tutkimukseen osallistui 9 ja Green Care palveluntuottajia 5. Opettajien kokemuksia Green Care -menetelmien käytöstä opetustyössä keräsin kyselylomakkeen avulla ja palveluntuottajia haastattelin henkilökohtaisesti. Opettajat olivat yhtä lukuun ottamatta peruskouluopettajia. Yhdellä heistä oli opettajakokemusta 2-5 vuotta, yhdellä 5-10 vuotta ja muilla yli 10 vuotta. Heistä kaksi kolmasosaa oli saanut Green Care -koulutusta. Haastatellut palveluntuottajat olivat eri puolilta Suomea ja he olivat harjoittaneet Green Care -yritystoimintaa kolmesta kymmeneen vuoteen.
Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden opettajien koulutustausta.
Tutkimusta varten loin verkkokyselylomakkeen, jolla pyrin mahdollisimman kattavasti saamaan vastaukset tutkimuskysymyksiini. Valitsin verkkokyselyn aineistonkeruutavaksi, sillä sen etuna on
tiedonkäsittelyn helppous, aineiston luotettava säilytys verkkopalvelimella sekä kyselyn jakamisen ja levittämisen helppous (Sintonen, 2003, 10). Verkkokyselylomake (liite 1) sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Avoimiin kysymyksiin vastaamisen helpottamiseksi ja aineiston määrän ja laadun lisäämiseksi kysymysten alle oli laadittu useimmissa tapauksissa apukysymyksiä, joita vastaaja saattoi hyödyntää. Jaoin verkkokyselyä saatekirjeineen erilaisiin opetusta ja Green Care -toimintaa käsitteleviin Facebook-ryhmiin sekä suoraan yksittäisille ihmisille, joiden tiesin olevan kohderyhmääni.
Green Care -palveluntuottajia haastattelin henkilökohtaisesti etäyhteyksiä hyödyntäen.
Haastattelut toteutin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Teemahaastattelu on laadullisessa tutkimuksessa paljon käytetty aineistonkeruumetodi, jolla pyritään tuomaan esille haastateltavan näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta asiasta (Eskola, Lätti & Vastamäki, 2018, 24). Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa on nimensä mukaisesti ennalta määritetyt teemat eli aihealueet, joita käsitellään haastattelun aikana erinäisien apukysymyksien avulla. Vaikka kysymykset ja teemat on suunniteltu etukäteen, niin on tilannekohtaista, kysytäänkö kaikilta haastateltavilta kaikkia kysymyksiä. Myös teemojen ja kysymysten käsittelyjärjestys voi olla eri haastattelusta riippuen. (Eskola ym., 2018, 26.)
Haastattelun teemoja oli kolme: yrityksen Green Care -toiminta, lasten ja nuorten osallisuus palveluntuottajan tarjoamissa palveluissa sekä Green Care -toiminnan mahdollisuudet lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden huomioimiseen. Teemat haastatteluun (liite 2) loin aiemmin tekemäni kyselylomakkeen pohjalta saadakseni mahdollisimman samankaltaista sisältöä.
Haastattelut pyrin aloittamaan Eskolan ym. (2018, 32) mallin mukaan orientoivilla ja aiheeseen virittävillä kysymyksillä, kuten taustatiedoilla ja kysymällä palveluntuottajan yrityksen perustamiseen liittyvästä historiasta. Haastatteluissa annoin yrittäjän vapaasti kertoa ajatuksistaan ja tarkensin asiaa listaamillani apukysymyksillä tarpeen mukaan.
5.3 Aineiston analyysi
Aineistoa tarkastelen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysi pyrkii tarkastelemaan ilmiötä systemaattisesti ja objektiivisesti. Sisällönanalyysi on pohjimmiltaan tekstianalyysia, joten sekä
kyselylomakkeella kerätty aineisto että litteroidut haastattelut sopivat sen dokumenteiksi.
(Tuomi & Sarajärvi, 2018, 87.) Sisällönanalyysi toteutetaan yleensä varsin teoriajohtoisesti ja siinä tulisi syntyä yhteys tutkittavan asian ja sitä viitoittavan teorian välille (Huberman & Miles, 2002, 11). Myös Tuomi ja Sarajärvi (2018) korostavat aineistosta nostettujen teemojen yhdistämistä tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen ja aiempaan tutkimukseen. Sisällönanalyysia voidaan toteuttaa kolmella eri lähestymistavalla: aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti.
Aineistolähtöinen analyysi pyrkii luomaan käsitteet täysin aineistoon pohjautuen kun taas teorialähtöinen analyysi ottaa käsitteet lähes suoraan teoriataustasta ja pyrkii näin vahvistamaan aiempaa käsitystä ilmiöstä. Teoriaohjaava analyysi asettuu näiden kahden mallin väliin ja ottaa joitain käsitteitä teoreettisesta viitekehyksestään, mutta antaa myös aineistolle tilaa muokata käsitteistöä. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 80-82.) Tässä tutkimuksessa toteutan analyysin teoriaohjaavasti.
Kuvio 5. Sisällönanalyysin eteneminen tässä tutkimuksessa. Pelkistetty Tuomen ja Sarajärven (2018, 92) mallista.
Omassa tutkimuksessani seurasin suomalaiseen tutkimusperinteeseen soveltaen Weberin (1990) mallia analysoida aineistoa. Ensin etsin aineistosta keskeisiä käsitteitä, jotka nousivat vastaajien
kirjoituksissa. Tämän jälkeen tutkin asiayhteydet, joissa kyseisiä käsitteitä käytettiin. Tästä sain koostettua laajempia teemoja ja luokiteltua käsitteitä erilaisiin alaluokkiin. Tämän jälkeen jaottelin alaluokat yläkäsitteiden alle. Pääkäsitteet tulivat teoriasta ja tutkimuskysymyksistä.
Oman analyysipolkuni olen esittänyt kuviossa 5. Tuomi ja Sarajärvi (2018, 91–94) esittävät hyvin samanlaisen lähestymistavan sisällön analyysiin. He kuitenkin painottavat sitä, että yhdysvaltalainen tutkimusperinne ei tunne teoriaohjaavaa analysointitapaa, jota tässä tutkimuksessa hyödynnän. Teoriaohjaava analyysi toteutetaan kuitenkin pääpiirteissään samalla tavalla, kuin aineistolähtöinen analyysi, mutta osa käsitteistä tuodaan analyysiin valmiina. (Tuomi
& Sarajärvi, 2018, 98.) Sisällönanalyysit tutkimuskysymyksittäin on taulukoitu ja esitetty tarkemmin luvussa 6. Sekä kyselyiden että haastatteluiden analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä.
5.4 Tutkimusetiikka
Tutkimuksen tekemiseen kuuluu olennaisena osana tutkimuksen eettisten puolien arvioiminen ennen tutkimusta, sen aikana ja jälkeen. Suomessa kaikkia tieteenaloja koskevien eettisten periaatteiden mukaan tutkijan tulee kunnioittaa tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta, kunnioittaa kulttuuriperintöä ja luontoa sekä varmistaa, että tutkimuksesta ei koidu tutkimukseen osallistuvalle minkäänlaista vahinkoa (TENK, 2019, 7).
Ihmistieteissä korostuu tutkimukseen osallistuvan yksityisyyden suojeleminen, josta tutkijan on huolehdittava tutkimuksen aikana ja jälkeen huolellisesti. Tämä tutkimus ei vaadi erikseen lakisääteisiä lupia tutkimuksen toteuttamiseen, vaan minä tutkijana vastaan tutkimuksen eettisestä toteutuksesta ja tutkimusaineiston eettisestä elämänkaaresta ja käsittelystä.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK, 2019, 14) painottaa tutkimuseettisten kysymysten arviointia ennen aineiston keruuta. Omassa tutkimuksessani pyrin ottamaan tutkimusaineiston eettisyyden huomioon siinä, että laadin kyselylomakkeen siten, ettei siihen tarvitse ilmoittaa henkilö- tai tunnistetietoja, vaan lomakkeeseen pystyi vastaamaan täysin anonyymisti.
Mahdolliset tunnistetiedot poistettiin aineistosta ennen varsinaista analyysiä. Lisäksi lomaketiedot säilytetään vain tutkimuksen teon ajan. Tämän jälkeen aineisto hävitetään.
Haastateltavien henkilöiden anonymiteetin olen pyrkinyt tutkimuksessa säilyttämään siten, että häivytin mahdolliset tunnistetiedot aineistosta jo litterointi vaiheessa. Eskolan ym. (2018, 29) mallin mukaan pyrin tekemään haastattelut mahdollisimman vaivattomiksi osallistujille valitsemalla heille mieluisat ja helpoimmat tavat toteuttaa haastattelut etäyhteyksin.
Etäyhteydet kuitenkin mahdollistivat sen, että haastateltavat saattoivat osallistua tutkimukseen poistumatta kotoaan. Yhteyksien toimivuuden pyrin tarkistamaan ja testaamaan ennen jokaista haastattelua, eikä niissä ilmennyt suurempia ongelmia. Lisäksi pyysin haastateltavilta lupaa haastattelun nauhoittamiseen ennen varsinaista haastattelua.