7. POHDINTA
7.2 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimus ei koskaan pysty olemaan täysin objektiivista, vaan jo tutkimusasetelma itsessään ohjaa saatavaa tietoa (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 19). Tässä tutkimuksessa olen pyrkinyt ottamaan huomioon tämän tehdessäni tutkimukseen liittyviä valintoja. Valintani olen pyrkinyt perustelemaan.
Tässä tutkimuksessa käytettiin hyväksi kahta eri aineistoa: kyselylomakkeella kerättyä laadullista aineistoa ja haastatteluin kerättyä aineistoa. Tällainen aineistotriangulaatio, eli kahden tai useamman eri aineiston tai tiedon lähteen hyödyntäminen tutkimuksessa, lisää lähtökohtaisesti tutkimuksen luotettavuutta (Aaltio & Pusa, 2020, 177). Koska laadullinen tutkimus pyrkii ilmiön ymmärtämiseen eikä sen määrälliseen mittaamiseen (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 26), tutkimuksen aineisto oli riittävä ilmiön kuvaamiseen.
Kyselytutkimus ei useimmiten ole yhtä informatiivinen, kuin haastattelu. Kyselyissä saatettiin mainita joku asia, josta olisi tutkimukselliselta kannalta ollut mielenkiintoista saada lisätietoa, mutta kyselyyn vastannut ei ollut asiaa avannut enempää. Haastatteluissa taas oli mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä, jos haastateltava mainitsi jostain kiinnostavasta asiasta. Tätä pyrin kompensoimaan sillä, että kyselylomakkeeseen vastaajien määrä oli suurempi, kuin haastatteluihin vastanneiden, joskaan tutkittavien määrä ei laadullisessa tutkimuksessa ole yhtä merkittävää, kuin määrällisessä (Alasuutari, 2012, 31). Samankaltaisen aineiston saamiseksi tein haastattelupohjan aikaisemman luomani kyselylomakkeen perusteella.
Aineiston analyysissä olen käyttänyt sisällönanalyysiä sen monipuolisuuden ja soveltuvuuden takia. Koska analyysin tarkka kuvaus on yksi laadullisen tutkimuksen luotettavuuden mittareista (Aaltio & Pusa, 2020, 175), olen pyrkinyt selittämään tutkimuksessa käyttämäni menetelmäpolun, tieteenfilosofiset lähtökohtani tutkimukselle sekä taulukoimaan saamani analyysin tulokset. Olen myös pyrkinyt tuloksia esitellessäni avaamaan tekemäni valinnat käsitteiden valinnassa ja ryhmittelyssä. Sisällönanalyysi osoittautui toimivaksi analyysimenetelmäksi tässä tutkimuksessa, sillä sen kautta löytyi yhteys tutkimani ilmiön ja sitä viitoittavan teorian välillä (Huberman & Miles, 2002, 11).
7.3 Arvio tutkimuksen merkityksestä ja jatkotutkimusehdotukset
Green Care -menetelmien käyttöä kasvatusalalla on tutkittu vähän. Tämä tutkimus tuo näkökulmia siihen, kuinka luontoavusteisia menetelmiä voidaan hyödyntää esimerkiksi kouluissa. Tutkimus tuo myös ilmi kentällä toimivien opettajien ajatuksia siitä, kuinka Green Care -menetelmiä voidaan käyttää hyvinvoinnin ja osallisuuden rakentamiseen ja tukemiseen. Hyvän lisän tähän tuo Green Care -palveluntuottajien näkemykset siitä, kuinka Green Care menetelmät voivat hyödyttää lapsia ja nuoria ja tukea heidän erilaisia tarpeitaan.
Aiheesta saisi helposti aikaan paljon lisää tutkimuksia, jotka voisivat keskittyä kehittämään erilaisia luontoavusteisia menetelmiä opettajien käyttöön. Lisäksi lisätutkimuksen myötä suomalainen Green Care -toiminta saisi näkyvyyttä ja saattaisi innostaa yhä enemmän kasvatusalan henkilöstöä hyödyntämään luontoympäristöä opetuksessa ja oppilaiden hyvinvoinnin sekä osallisuuden tukemisessa. Tämä olisi suotavaa myös opetussuunnitelman kannalta, joka kannustaa nykyään yhä enemmän hyödyntämään opetuksessa erilaisia työtapoja, ilmiöitä ja oppimisympäristöjä. Green Care -toiminnalla nämä kaikki voitaisiin koota osaksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia.
LÄHTEET
Aaltio, I. & Puusa, A. (2020). Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon?
Teoksessa Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Puusa, A. & Aaltio, I. (Toim.) Gaudeamus.
Ainscow, M., Booth, T. & Dyson, A. (2006). Improving Schools, Developing Inclusion. London:
Routledge.
Alasuutari, P. (2012). Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino.
Allardt, E. (1976). Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
Berman, M. G. (2012). Interacting with nature improves cognition and affect for individuals with depression. Journal of Affective Disorders, 140(3), pp. 300-305
Cacioppo, J., Hawkley, L., Kalil, A., Hughes, M., Waite, L. & Thisted, R. (2008). Happiness and the invisible Threads of Social Connection. Teoksessa The sciense of subjective well-being. Eid, M., & Larsen, R. (Toim.) Guilford Press,.
Christie, B. (2016). Context, culture and critical thinking: Scottish secondary school teachers’ and pupils’ experiences of outdoor learning. British Educational Research Journal, 42(3), pp. 417-437.
Coon, J. (2011). Does Participating in Physical Activity in Outdoor Natural Environments Have a Greater Effect on Physical and Mental Wellbeing than Physical Activity Indoors? A Systematic Review. Environmental Science & Technology, 45(5), p. 1761
Flick, U. (2007). What is qualitative research? Teoksessa Designing qualitative research. SAGE.
Fägerstam, E. (2013). Learning Biology and Mathematics Outdoors: Effects and Attitudes in a Swedish High School Context. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, 13(1), pp. 56-75
Green Care Finland, verkkosivut. Luettu 29.3.2021. https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/
Diener, E., Suh, E., Lucas, R., & Smith, H. (1999). Subjective Well-being: Three decades of progress.
Psychological Bulletin 1999, vol. 125, No. 2, 276-302.
Downie, R. S., C. Tannahill & A. Tannahill (2000). Health Promotion Models and Values, 2nd edition. Oxford: Oxford University Press.
Dyson, A. (1999). Inclusion and inclusions: theories and discourses in inclusive education.
Teoksessa H. Daniels & P. Garner (toim.): Inclusive education. World yearbook of education.
London: Kogan Page, 36-53.
Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. (2018). Teemahaastattelu: lyhyt selviytymisopas. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Valli, R., & Aarnos, E. (toim.) (5., uudistettu painos.). PS-kustannus.
Friesen, L. (2009). How a therapy dog may inspire student literacy engagement in the elementary language arts classroom. Learning landscapes, 1, 105–122.
Frondelius, M. (2012). Matematiikan yhteistoiminnallinen oppiminen luonnossa. Tampere:
Tampereen yliopisto.
Fuller, C. (2016). Making gains: The impact of outdoor residential experiences on students’
examination grades and self-efficacy . Educational Review, pp. 1-16.
Fägerstam, E. (2013). Learning Biology and Mathematics Outdoors: Effects and Attitudes in a Swedish High School Context. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, 13(1), pp. 56-75.
Gallis, C. (2013). Green care : for human therapy, social innovation, rural economy, and education . Nova Science Pub. Inc.,.
García-Llorente, M., Rubio-Olivar, R., & Gutierrez-Briceño, I. (2018). Farming for Life Quality and Sustainability: A Literature Review of Green Care Research Trends in Europe. International Journal of Environmental Research and Public Health, 15(6), 1282–.
Hart,R. (1997). Children’s participation: The theory and practice of involving young citizens in co mmunity development and environmental care. New York: Unicef.
Haubenhofer, D., Elings, M., Hassink, J., & Hine, R. (2010). The Development of Green Care in Western European Countries. Explore: The Journal of Science and Healing, 6(2), 106–111.
https://doi.org/10.1016/j.explore.2009.12.002
Huberman, A., & Miles, M. (2002). Understanding and Validity in Qualitative Research.
Teoksessa The qualitative researcher’s companion. SAGE.
Huhtinen, A. & Tuominen, J. (2020). Fenomenologia. Ihmisten kokemukset tutkimuksen kohteena. Teoksessa Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Puusa, A., & Juuti, P. (toim). Gaudeamus.
Ikäheimo, H; Risku, A. (2004). Matematiikka - näkökulmia opettamiseen ja oppimiseen (2. uud.
p.). [Jyväskylän yliopisto].
Joyce, R. (2012.). Outdoor learning: past and present. Maidenhead, Berkshire: Open University Press.
Jäppinen, J. P., Tyrväinen, L., Reinikainen, M., & Ojala, A. (2015). Luonto lähelle ja terveydeksi.
Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013–2014) tulokset ja toimenpidesuositukset.
Kahilaniemi, E. (2019). Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys-, ja kasvatusaloilla. Teoksessa Suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen kehittämisestä. Vaasan yliopisto, Levon-instituutin julkaisuja 143.
Karhunkorva, R. (2016). "Metsä on paras" -näköaloja lasten metsäsuhteeseen. Teoksessa Metsä tekee hyvää! Paaskoski, L., Roiko-Jokela, H., Kaljunen, A., Karhunkorva, R., Koskimäki, A., &
Viherä-Saarnio, A. (toim). Punkaharju: Lusto - Suomen Metsämuseo.
Kiilakoski, T. (2007). Johdatus: Lapset ja nuoret kuntalaisina. Teoksessa Lasten ja nuorten kunta.
Gretschel, A.& Kiilakoski, T. (Toim.) Nuorisotutkimusseura.
Kivirauma, J. (2009). Erityispedagogiikka tieteenä. Teoksessa Erityispedagogiikan perusteet.
WSOYpro Oy.
Korpela, K., Ylén, M., Tyrväinen, L., & Silvennoinen, H. (2010). Favorite green, waterside and urban environments, restorative experiences and perceived health in Finland. Health Promotion International, 25(2), 200–209. https://doi.org/10.1093/heapro/daq007
Kuo, F., & Faber Taylor, A. (2004). A Potential Natural Treatment for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: Evidence From a National Study. American Journal of Public Health (1971), 94(9), 1580–1586.
Kuo, F., & Sullivan, W. (2001). Aggression and Violence in the Inner City: Effects of Environment via Mental Fatigue. Environment and Behavior, 33(4), 543–571.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1983/361. Viim. muutos 8.2.2019. Viitattu 13.3.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361#L1P1
Lasten oikeuksien sopimus. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/
Lipponen, M. (2013). Green Care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta erityistä tukea tarvitsevien yläkoululaisten pienryhmässä. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisessa kuntoutuksessa – täydennyskoulutus. Ylä-Savon ammattiopisto & Itä-Suomen yliopisto.
Luonnonvarakeskus LUKE. Finlands forest facts 2019. Luettu 2.4.2021. https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2019/09/finlands-forests-facts-2019-fi.pdf
Luomala-Toikkanen, K. (2008). On ihan erilaista olla luokassa, jossa on koiria. Pienryhmän opettajan ja oppilaiden kokemuksia koira-avusteisesta pedagogiikasta. Erityispedagogiikka.
Jyväskylän yliopisto.
Moberg, S. & Savolainen, H. (2009). Yhteistä koulua kohti. Teoksessa Erityispedagogiikan perusteet. WSOYpro Oy.
Moberg, S. & Vehmas, S. (2009). Erityiskasvatuksen perusteet ja käytännöt. Teoksessa Erityispedagogiikan perusteet. WSOYpro Oy.
Heikkinen, L. & Aho, J. & Korhonen, H. (2017) Ope ei saa oppia. Opettajankoulutuksen jatkumon kehittäminen. Jyväskylän yliopiston julkaisuja.
Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Helsinki:
Opetushallitus.
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki:
Opetushallitus.
Pajulammi, H. (2014). Lapsi, oikeus ja osallisuus. Talentum Media.
Polvinen, K., Pihlajamaa, J., & Berg, P. (2012). Luonnosta hyvinvointia lapsille ja nuorille:
Kuvauksia luonnon hyvinvointivaikutuksista, palveluista ja malleista palveluiden kehittämiseen. [Helsinki]: Kansallinen hyvinvointiverkosto: Sitra.
Raivio, H. & Karjalainen, J. (2013). Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Osallisuus - oikeutta vai pakkoa? Era, T. (toim) Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156.
Rappe, E. (2019). Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa Suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen kehittämisestä. Vaasan yliopisto, Levon-instituutin julkaisuja 143.
Rasku-Puttonen, H. (2006). Oppijoiden yhteisö, osallisuus ja kasvattajan merkitys. Teoksessa Kasvatusvuorovaikutus. Vastapaino.
Schimmack, U. (2008) The structure of Subjective Well-being. Teoksessa The sciense of subjective well-being. Eid, M., & Larsen, R. (Toim.) Guilford Press,.
Shier, H. (2001). Pathways to participation: openings, opportunies and obligtions. A new model for enhancing children´s participation in decision-making, in line with article 12.1 of the United Nations convention on the rights of the child. Children & society, 15, 107–117.
Siisiäinen, Martti (2014). Four faces of Participation. Teoksessa Participation, Marginalization and Welfare Services. Concepts, Politics and Practices. Matthies A. & Uggerhøj, L. (toim).
Furnham: Ashgate, 29–46.
Sintonen, S. (2003). Onnistunut kyselytutkimus Internetissä. Onko markkinointitutkimuksen tulevaisuus tietoverkossa? Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 4. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu.
Soini, K. (2014). Luonnosta hoivaa ja voimaa: Miten arvioida Green Care-toiminnan vaikuttavuutta. CareVa -hankkeen loppuraportti. MTT Kasvu 21.
Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A., & Kirveennummi, A. (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 76, 320-330.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Viitattu 12.4.2021
Takala, M., Äikäs, A., & Lakkala, S. (2020). Mahdoton inkluusio?: tunnista haasteet ja mahdollisuudet . PS-kustannus.
Thorburn, M. (2012). Analysing attempts to support outdoor learning in Scottish schools. Journal of Curriculum Studies, pp. 1-23.
Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Uudistettu laitos.).
Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Turja, L. (2020). Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Varhaiskasvatuksen käsikirja. Hujala, E., Turja, L., & Alijoki, A. (toim). (5., uudistettu painos.). PS-kustannus.
Turja, L. (2011b). Lapset osallisina –kohti uutta varhaiskasvatuskulttuuria.
Varhaiskasvatus tänään. Suomen Varhaiskasvatus ry:n verkkolehti. Toukokuu 2011. 24 – 35.
Turja, L. 2010. Lapset osallisina – kohti uutta varhaiskasvatuskulttuuria. Teoksessa Suuntana laadukas varhaiskasvatus. Professori Eeva Hujalan matkassa. Turja, L & Fonsén, E. (toim.).
Tampere: Suomen Varhaiskasvatus Ry, 30–47.
Tutkimuseettinen neuvottelulautakunta (TENK) (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019.
Ulrich, Roger S. (1981). Natural versus urban scenes: Some psychophysiological effects.
Environment and Behavior 13, 523–
Vehmasto, E., & Kettunen, M. (2018). Suomalainen Green Care: LuontoHoivan LuontoVoiman laatutyökirja. Luettu 2.7.2020 http://www.gcfinland.fi/tiedostopankki/503/green-care-tyokirja-2018.pdf
Wells, N. (2000). At Home with Nature: Effects of “Greenness” on Children’s Cognitive Functioning. Environment and Behavior, 32(6), 775–795.
Weber, R. (1990). Basic content analysis (2nd ed.). SAGE.
Willamo, R., (2004). Luonto ja ei-luonto. Teoksessa Cantell, H. (toim.) (2004).
Ympäristökasvatuksen käsikirja. Jyväskylä.
LIITE 1. Verkkokyselylomake
LIITE 2. Teemahaastattelun runko
Kysymyksiä puolistrukturoidun teemahaastattelun toteuttamiseen
Taustatiedot tutkimuksesta:
Tähän tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Tämä haastattelu nauhoitetaan.
Aineistoa litteroidessa poistetaan kaikki henkilö- ja tunnistetiedot, jonka jälkeen alkuperäinen nauhoitus hävitetään. Aineistoa ei pääse katsomaan, kuin tutkija itse, eikä tiedoista koosteta minkäänlaista henkilörekisteriä.
Taustatiedot:
Ikä, koulutustausta, kauanko toteuttanut Green Care -toimintaa
1. Yrityksen Green Care -toiminta
Kerro vapaasti, minkälaista Green Care -toimintaa yrityksenne järjestää/on järjestänyt.
- Mistä syntyi idea oman yrityksen perustamiseen?
- Millaista toimintaa yritys järjestää yleensä? Entä erityisesti lapsille ja nuorille?
- Minkälaiset ryhmät erityisesti käyttävät palveluita?
- Minkälaiset arvot yritystoimintaa ohjaavat?
2. Lasten ja nuorten osallisuus palveluntuottajan tarjoamissa palveluissa
Kerro tarkemmin erityisesti lapsille ja nuorille suunnatuista palveluista - Minkälaisille ryhmille toimintaa järjestetään?
- Kuinka toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan? Mikä suunnittelussa on asiakkaan rooli? Entä palveluntuottajan?
- Kuka laatii toiminnan tavoitteet ja miten niiden toteutumista seurataan?
3. Green Care -toiminnan mahdollisuudet lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden huomioimiseen
Miten Green Care -menetelmät mielestäsi mahdollistavat lasten/nuorten erilaisten tarpeiden huomioimisen?
- Kuinka toiminnassa huomioidaan esimerkiksi erilaiset fyysiset ja psyykkiset rajoitteet?
- Minkälaisille ihmisille Green Care -menetelmät mielestäsi sopivat?
- Minkälaisiin tuen tarpeisiin Green Care -menetelmät voivat mielestäsi vastata?