Opettajien ja Green Care -palveluntuottajien käyttämät menetelmät

Suomalainen Green Care -toiminta jakautuu neljään toimintamuotoon: eläinavusteisuuteen, puutarhan käyttöön, luonnon hyödyntämiseen toimintaympäristönä sekä maatilan käyttöön (Green Care Finland, luettu 29.3.2021). Aineistosta löytyi mainintoja kaikista näistä toimintamuodoista, joten niistä muodostui ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni yläkäsitteet.

Nämä jakautuivat yhdeksään alakäsitteeseen. Sisällönanalyysin pohjalta muodostuneet käsitteet on esitelty tarkemmin taulukossa 2.

Kyselyssä oli mahdollista rastittaa käytetyt menetelmät. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet opettajat olivat käyttäneet luontoa toimintaympäristönä. Kuusi vastaajaa oli hyödyntänyt eläimiä jollain tapaa ja kolme käyttänyt puutarhaa toiminnassa, joskin kirjallisten vastausten perusteella todellisuudessa neljä vastaajaa on käyttänyt puutarhaa toiminnassa. Opettajista kaksi oli suorittanut oppilaiden kanssa maatilavierailuja tai suunnitellut sellaista, mutta eivät olleet maininneet hyödyntäneensä maatilaa Green Care -menetelmänä, joskin tavoitteelliset

maatilavierailut luokitellaan Green Care -toiminnaksi (Vehmasto & Kettunen, 2018, 5). Neljä viidestä palveluntuottajasta taas piti yritystoimintaansa maatilalla ja heidän käyttämänsä menetelmät olivat pääasiassa eläinavusteisia ja maatilaan liittyviä. Kaikki palveluntuottajat tosin myös kertoivat jossain määrin hyödyntävänsä luontoa toimintaympäristönä ja osana kokonaisuutta. Yksi myös mainitsi tilan soveltuvan esimerkiksi puutarhatoimintaan, mutta ei ollut mahdollisuutta hyödyntänyt.

Taulukko 2. Sisällönanalyysi pääkäsitteestä ”Lasten ja nuorten kanssa käytetyt Green Care -menetelmät”.

6.1.1 Eläinavusteisuus

Opettajista neljä mainitsi säännöllisesti käyttävänsä koiraa työparina. Koiria hyödynnettiin luokassa monella tavalla. Useimmiten koirat olivat luokassa rauhoittamassa ilmapiiriä ja opettamassa empatia- ja tunnetaitoja, sekä ns. palkintohetkiä varten. Eräs opettaja käytti omaa koiraansa myös lukukoirana, jolle 1. luokan oppilaat saivat säännöllisesti lukea. Koiraa käytettiin myös liikuntatunneilla. Palveluntuottajista kaksi kertoi työskentelevänsä erityisesti koirien kanssa. Niitä käytettiin asiakasryhmän tarpeista riippuen erilaisissa kuntoutus- ja valmennustehtävissä sekä tunnetaitojen opettamiseen. Niitä käytettiin myös perhevierailujen toteuttamiseen.

”Pystykorvat ovat olleet tunneilla, jotta saataisiin koulupudokas takaisin tunneille.” (O7)

Myös muita eläimiä, kuten hevosia, aaseja ja pienlemmikkieläimiä, hyödynnettiin Green Care -toiminnassa. Opettajista yksi mainitsi käyttäneensä hevosavusteisia menetelmiä, mutta ei avannut sen tarkemmin, kuinka eläinten kanssa oli toimittu pedagogisessa mielessä. Lisäksi yksi opettaja kertoi eläinten vierailleen päiväkodilla terapeuttisessa mielessä. Eläinavusteisuutta käyttävät palveluntuottajat hyödynsivät tilalla asuvia eläimiä tunnetaitojen opettamisessa, itsetunnon nostamisessa sekä arjen taitojen opettelussa. Yksi vastaajista kertoi myös käyttävänsä eläimiä säännöllisesti terapiatyössä.

”Ja sit jos ajatellaan työtehtäviä et vaikka kuivitetaan tai ruokitaan eläimiä ni siitä saatavat onnistumisen kokemukset et jonkun homman onnistu tekemään ja tarjottuu sille sapuskaa nii se on hyväksi ihmiselle et hän kokee et hänestä on johonki ja hän onnistu jossai ja onnistui tekemään sen hyvin.” (H4)

Green Care -toiminnan yksi perusedellytys, vastuullisuus (Soini ym,. 2011, 324), nousi esille hyvin eläinavusteisia menetelmiä käyttävien vastaajien keskuudesta. He mainitsivat eläinten hyvinvoinnin tärkeäksi arvoksi toiminnassaan. Eläimillä oli oikeus valita, haluavatko ne toimia ihmisten kanssa, vaikka tällöin ei voitu taata, että jokainen kävijäryhmä saisi samanlaisen kokemuksen eläinavusteisesta toiminnasta.

Eläinavusteisuus on yksi eniten tutkittuja Green Care -toimintamuotoja. Eläinavusteisuudella on todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen ja sosiaaliseen kuntoutumiseen eri asiakasryhmien keskuudessa. (Soini ym., 2011, 321.) On siis luonnollista, että näitä menetelmiä myös paljon käytetään sekä opettajien että palveluntuottajien toimesta. Toisaalta esimerkiksi maatilaympäristö, jollaisessa Green Care -palveluntuottajan monesti toimivat, mahdollistaa erilaisten eläinten käytön toiminnassa. Toisaalta opettajien on helppo tuoda esimerkiksi oma koira kouluun. Vastaajien empiirinen kokemus vastaa tutkimuksissa esiin tulleita tuloksia.

Esimerkiksi myös Friesen (2009, 113–114) huomasi koirien rauhoittavan vaikutuksen ja motivaation 6-11-vuotiaisiin lapsiin. Toisaalta eläinten avulla on myös helppo opetella tunnetaitoja (Friesen, 2009, 116), jonka myös muutama vastaaja totesi.

6.1.2 Puutarhan käyttö

Tavoitteellinen puutarhatoiminta mainittiin käytettynä menetelmänä vain opettajien vastauksissa. Kaksi opettajista kertoi perustaneensa kasvimaan koululle tai päiväkodille. Kaksi opettajaa taas kertoivat tekevänsä oppilaiden kanssa säännöllisesti erilaisia kasvatusprojekteja, sekä tutkivansa kokeellisesti erilaisia kasvatusmenetelmiä ja kasvuympäristöjä.

”Joka kevät teemme omien ryhmien kanssa erilaisia kasvatusprojekteja. Yläkoulun bi-ryhmässä voimme tutkailla erilaisten kasvatusmenetelmien tehokkuutta tai erilaisia kasvuympäristöjä.”

(O9)

Puutarhan käytön vähyys tutkittavien keskuudessa on yllättävää, sillä puutarhan terapeuttinen käyttö on yksi tutkituimpia Green Care -menetelmiä. Puutarhaterapian käytöstä ihmisen terveyteen ja sosiaalisen kuntoutukseen on saatu paljon positiivisia tuloksia. (Soini ym., 2011, 321.) Toisaalta ollakseen Green Care -toimintaa, puutarhaa tulisi hyödyntää pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti (Soini ym., 2011, 324), joten mitkä tahansa kasvatusprojektit eivät lukeudu Green Care -toimintaa.

6.1.3 Luonto toimintaympäristönä

Luonto toimintaympäristönä oli mainittu kaikkein useimmiten vastauksissa. Erityisesti opettajat olivat hyödyntäneet luontoa, mutta myös palveluntuottajista neljä viidestä kertoi hyödyntäneensä myös luontoa säännöllisesti osana toimintaansa. Lähes kaikki opettajat kertovat pitäneensä oppitunteja luonnossa. Oppiaineiksi mainitaan liikunta, kuvataide, ympäristöoppi, matematiikka ja äidinkieli, joskaan kaikki opettajat eivät vastauksissaan eritelleet, mitä oppitunteja he olivat luonnossa pitäneet. Eräs opettaja mainitsee turvavälivaatimusten takia pitäneensä jonkin aikaa lähes kaiken opetuksen luontoympäristössä. Luontoympäristöä oppitunneilla hyödyntäneet opettajat kertovat toiminnan olevan säännöllistä. Luontoliikunta mainitaan erikseen muutamissa sekä opettajien että palveluntuottajien vastauksissa.

Ympäristökasvatus ja -tietoisuus mainittiin useimmissa sekä opettajien että palveluntuottajien vastauksissa. Useat palveluntuottajat ajattelivat ympäristökasvatuksen olevan osana kaikkea toimintaa ja tärkeä elementti toiminnan suunnittelussa sekä tavoitteissa.

”Mul on opastuksia täs ihmisille ja sit on ollut lastenleirejä myöskin nii kyl niis kaikis on

kantavana teemana ympäristökasvatus ja empatiakasvatus myöskin. Et niinku ollaan läheises vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja tän muun ympäröivän luonnon kanssa.” (H5)

Myös muutama opettaja mainitsi, että toimintaan sisältyi ympäristökasvatukseen liittyviä elementtejä.

Luonnonmateriaaleja ja luonnon rauhoittavaa vaikutusta hyödynsi opettajista kolme ja palveluntuottajista kaksi. Opettajat mainitsevat luonnonmateriaalien käytön kuvataideopetuksessa, mutta eivät muuten tarkemmin avanneet asiaa. Luonnonmateriaaleja hyödyntäneet palveluntuottajat taas käyttivät menetelmää osana jotain suurempaa kokonaisuutta.

”---sitten ne lapset teki siihen tarinaan liittyen oman semmosen sieltä luonnonmateriaaleista oman sellasen esineen.” (H1)

Luonnon käyttäminen toimintaympäristönä on Suomessa varsin luontevaa johtuen maan laajoista metsäympäristöistä (LUKE, 2019), jotka ovat lähes jokaisen suomalaisen saavutettavissa. Tämän lisäksi luonnossa tapahtuvalla oppimisella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia lasten oppimiseen ja motivaatioon (mm. Fägerstam, 2013, 68; Thorburn, 2012, 429;

Christie, 2016, 426), jonka myös opettajat olivat vastausten perusteella huomanneet.

6.1.4 Maatilan käyttö

Yläkäsite ”Maatilan käyttö” limittyi osittain eläinavusteisuuden kanssa, sillä poikkeuksetta maininnat maatilan käytöstä liittyivät eläintenhoidollisiin toimenpiteisiin. Erotin maatilan käytön omaksi käsitteekseen sen takia, että tämän kaltaisissa maininnoissa kuitenkin puhuttiin myös toiminnoista, jotka eivät liittynyt suoraan eläimeen tai sen käyttöön.

Kaksi opettajaa mainitsi tehneensä tai suunnittelevansa maatilavierailuja, mutta eivät olleet vastanneet kyselyyn käyttäneensä maatilaa opetuksensa tukena. Green Care -palveluntuottajista kolme mainitsi eläinten hoidon ja siihen liittyvien töiden olevan osa tavoitteellista toimintaa.

Töiksi mainittiin esimerkiksi eläinten kuivittaminen ja ruokkiminen sekä aitausten siivoaminen.

Tällaiset toiminnot eivät suoraan liity eläimeen tai sen kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen, joten kategorisoin tämän tapaisen toiminnan maatilan käytöksi eläinavusteisuuden sijaan.

”Ja kaikki eläimiin liityvä toiminta kaikista hoitotoimenpiteistä, siivouksesta alkaen, on niinku sellasia asioita mitä kerhossa tehään.” (H5)

Green Care -toiminnan juuret ovat kuntouttavassa maatilatoiminnassa (Soini ym., 2011, 320), mutta on hieman epäselvää, milloin kyse on puhtaasta maatilatoiminnasta ja milloin eläinavusteisuudesta. Lisäksi on mielenkiintoista, että eläinavusteista kuntoutusta ja toimintaa kuvaavissa tutkimuksissa on saatu paljon viitteitä menetelmien hyvinvointivaikutuksista, kun taas maatila-avusteista toimintaa on tutkittu vasta vähän (Soini ym. 2011, 321). Toisaalta, vaikka toiminta on jaoteltu neljään eri pääkategoriaan, on varmasti mahdollista yhdistää näitä menetelmiä toisiinsa, eikä liian tiukka kategorisointi ole tyypillistä Green Care -toiminnalle (Soini ym., 2011, 324). On myös huomattava, että maatilan kuntouttava käyttö Suomessa on vasta viime vuosina alkanut enenevissä määrin kehittymään (Haubenhofer ym., 2010, 108), joten vakiintuneita käytäntöjä ja jaottelua ei vielä välttämättä ole.