Green Care -menetelmien mahdollisuudet lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden huomioimisessa

Tutkimushenkilöiden vastauksissa tuli ilmi lukuisia ihmisryhmiä ja tuentarpeita, joille/joihin tutkimushenkilöt ajattelivat Green Care -menetelmien soveltuvan. Vastausten perusteella yläkäsitteeksi nousi siten ”Green Care -menetelmien hyödyttäminen”, jonka kautta vastaan tutkimuskysymykseeni lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden huomioimisesta. Tarkemmat ala- ja yläkäsitteet on esitelty taulukossa 4. Yleisesti voidaan todeta, että kaikki tutkimushenkilöt olivat sitä mieltä, että Green Care -menetelmät soveltuvat hyvin tai erittäin hyvin lasten ja nuorten erilaisten tarpeiden huomioimiseen.

Taulukko 4. Sisällönanalyysi pääkäsitteestä ”Green Care -menetelmien hyödyttäminen”.

6.3.1 Fyysiset ja psyykkiset haasteet

Sekä opettajien että Green Care palveluntuottajien vastauksissa tuli ilmi Green Care menetelmien soveltuvuus tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille ja nuorille. Tätä perusteltiin sillä, että luonnon rauhoittava ympäristö ja eläinten läsnäolo saavat oppilaan rentoutumaan ja suuntaamaan keskittymistään yhteen asiaan. Myös Kuo ja Taylor (2004) havaitsivat tutkimuksessaan luontoympäristön vähentävän ADHD-oireita. Lisäksi avara ympäristö mainittiin rauhoittavaksi tekijäksi.

”Erityisesti hyötyy levottomat lapset, joilla on suuri toiminnan tarve ja joiden on vaikea keskittyä, niin usein luonto tarjoaa sen rauhoittavan ympäristön, jossa ne pystyy rauhottumaan ja rentoutumaan---” (H1)

Kehitysvammaisuus mainittiin pääasiassa kolmen palveluntuottajan vastauksissa. Heidän mukaansa kehitysvammaiset hyötyy erilaisista Green Care -kuntoutusmenetelmistä, kuten eläinavusteisuudesta, mutta toimintamuotoja ei avattu enempää, yleisesti vain todettiin niiden vaihtelevat kuntoutustavoitteiden mukaan.

Käytöshäiriöitä ja tunne-elämän haasteita omaavat ryhmät mainittiin sekä opettajien että palveluntuottajien vastauksissa. Green Care menetelmien sopivuus käytöshäiriöisten lasten ja nuorten tukemiseen perusteltiin lähes samoin, kuin tarkkaavaisuushäiriöisten, mutta eläinavusteisuus nousi etenkin erään palveluntuottajan vastauksissa hyvin esille:

”…esimerkiks tämmöset ohjaajat jotka tulee meille sil teemalla et heijän lapset on niinku ylivilkkaita ja heijän pitää oppii huomioimaan toisii ihmisii ja säätelemään sitä käyttäytymistään ja näin ni se on tälleen eläinten parissa erittäinkin hedelmällistä koska eläin antaa siit sen rehellisen palautteen siit käyttäytymisestä ja ehkä kokis sen sillee helpommin et ku jos se tulee sellasena selvänä toimintana se reaktio siihen hänen omaan toimintaansa vaik et se eläin lähtee pois et ku se ei kestä sitä.” (H4)

Myös kaksi muuta palveluntuottajaa sekä muutama opettaja nosti eläinavusteisuuden hyväksi keinoksi opettaa lapsille tunnetaitoja. Osa tutkittavasti nosti itsetunnon kohottamisen tärkeäksi ja he kokivat, että eläimen kanssa on helpompi olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Dienerin ym. (1999, 277) mukaan positiivinen minäkuva ja ryhmän jäsenyys ovat yhteydessä subjektiivisen hyvinvoinnin kokemiseen. Voidaan siis ajatella, että edellä mainittu toiminta voi osaltaan parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Toisaalta koska hyvinvointi ja ryhmään kiinnittyminen ovat kiinteästi yhteydessä osallisuuden käsitteeseen (Kiilakoski, 2007, 13-14), voidaan ajatella Green Care -menetelmien lisäävän lasten osallisuutta myös tätä kautta.

6.3.2 Akateemiset haasteet

Green Care menetelmien mahdollisuudet tukea oppilaita akateemisissa haasteissa korostui etenkin opettajien vastauksissa, joskin muutama palveluntuottaja oli tehnyt yhteistyötä koulun tai päiväkodin kanssa ja tätä kautta päässyt tukemaan myös lasten akateemisten taitojen oppimista.

Opettajat ajattelivat, että luonto tarjoaa mahdollisuuksia sellaisten vahvuuksien löytämiseen, mitkä eivät tule esille perinteisessä luokkamuotoisessa opetuksessa. Tämä liittyi opettajien vastauksissa myös kiinteästi siihen, että oppilailla on erilaisia tapoja oppia ja he kokivat luonnon tarjoavan näitä mahdollisuuksia. Opettajat olivat hyödyntäneet opetuksessaan paljon

nimenomaan luontoympäristöä, minkä on todettu soveltuvan hyvin erilaisten taitojen opetteluun (Soini, 2014, 22).

”Yhdessä luonnossa tekemisen kautta myös heikommat oppilaat saavat tukea toisista ja voivat löytää myös itsestään taitoja ja voimavaroja jotka eivät luokkatilanteissa tule esille.” (O5)

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet opettajat totesivat motivaation lisäämisen olleen yksi keskeinen syy Green Care -menetelmien käyttämiseen. Motivaatiota haettiin eläinten käyttämisestä, luonto ympäristöstä sekä toiminnallisista oppimistavoista. Tutkimukset ovatkin osoittaneet toiminnalliset työtavat lapsia innostaviksi ja motivoiviksi (Ikäheimo & Risku, 2004, 222-223).

Toisaalta luonto myös tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisten työtapojen käyttöön (Soini ym., 2011, 329), joten on luontevaa, että toiminnallisia työtapoja käyttävä opettajat ovat ottaneet luontoympäristön osaksi opetustaan. On lisäksi huomattava, että nykyinen opetussuunnitelma (2014, 29) myös vaatii hyödyntämään luontoa oppimisympäristönä, mikä voi olla osaltaan vaikuttanut opettajien valintaan harjoittaa akateemisia taitoja luontoympäristössä.

6.3.3 Muu tukeminen ja vaatimukset

Yleinen hyvinvoinnin tukeminen nousi lähes jokaisessa vastauksessa esille. Tutkittavat ajattelivat, että hyvinvoinnin lisääminen on tärkeä osa toimintaa ja lähes jokainen vastaaja totesi sitä tavoitelleen jossain muodossa. Tämä oli yksi perustelu sille, miksi he ajattelivat Green Care menetelmien sopivat kaikille ihmisryhmille. Kolme eläinavusteisuutta hyödyntäneistä palveluntuottajista olivat sitä mieltä, että Green Care menetelmät soveltuvat erityisesti arjen taitojen opetteluun. He perustelivat tätä sillä, että eläinten tarpeista huolehtiminen ohjaa ajattelemaan myös omia henkilökohtaisia tarpeita. Myös rutiinit nostettiin tärkeäksi opeteltavaksi asiaksi elämänhallintaa ajatellen.

”Ja tietenkin sit jos aattelee näitä joil on elämänhallinta hukassa et ei vaikka oo päivässä kunnollista rytmiä ja näin nii kyl nää eläimiin liittyvät rutiinit ja hommat auttaa.” (H4)

”---mut jos miettii jotain muitakin ryhmii [joille menetelmät soveltuvat] ni emmä tiedä onks mitään semmosta [jolle ei sovi], toki voi olla, et jos joku ei haluu olla et eläimet ja luonto vastenmielisii tai ei oo kiinnostusta tulla, niin ehkä se sit ei edistä kauheesti tän asiakkaan tilannetta.” (H2)

Jos ajatellaan hyvinvointia Downie ym., (2000) hyvinvointia kuvaavan mallin mukaan, voidaan ajatella Green Care -menetelmien nimenomaan ylläpitämällä ja edistämällä positiivista hyvinvointia. Koska Green Care -toiminnan pääasiallinen tavoite on edistää henkilön sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia (Haubenhofer ym., 2010, 106), on myös luonnollista, että se näyttelee suurta roolia tutkimushenkilöiden vastauksissa.

Vaikka yleisesti ottaen vastaajat olivat vahvasti sitä mieltä, että Green Care menetelmät soveltuvat kaikille, niin luonnosta pitäminen nostettiin kuitenkin eräänlaiseksi vaatimukseksi.

Tätä perusteltiin sillä, että luontoympäristö on ihmisestä epämiellyttävä tai ihminen viihtyy vain urbaanissa rakennetussa ympäristössä, niin lähtökohdat Green Care -toiminnan toteuttamiseen voivat olla haastavat.