Tutkimuksen keskeiset tulokset

Tutkimuksen pyrkimyksenä oli uusien osallisuutta edistävien käytänteiden avulla kehittää vastikään maahan tulleiden maahanmuuttajaoppilaiden oppimisympäristöä sellaiseksi, että se kannustaisi osallisuuden tavoitteluun ja suomen kielen käyttämiseen. Tavoitteena oli luoda sellaisia design-malleja, luokkatilanteisiin kehiteltyjä interventioita, jotka tukisivat paitsi maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden edistymistä myös funktionaalisen kielenoppimiskäsityksen mukaista suomen kielen oppimista autenttisissa kieliympäristöissä.

Pyrin edistämään maahanmuuttajaoppilaiden osallisuutta erityisesti sel-laisten interventioiden avulla, joissa keskeistä oli löytää tutkimushenkilöille avainhenkilö Laven ja Wengerin (1991) toimintayhteisöjen teorian pohjalta operationalisoitujen osallisuuden polkujen eli yhteistoiminnan, yhteisen ongelmanratkaisun ja jaettujen mielenkiinnon kohteiden kautta. Tavoittee-na oli luoda tilanteita, joissa itse valitun avainhenkilön lähestyminen olisi helppoa, jolloin maahanmuuttajaoppilaalle avautuisi mahdollisuus päästä suomenkieliseen toimintayhteisöön.

Tutkimuksessa kehitetyt interventiot ovat vain esimerkkejä siitä, kuinka osallisuutta voi edistää. Valitsin juuri nämä interventiot tutkimukseen siksi, että niitä oli helppo soveltaa luokkakäytänteissä osallisuutta edistettäessä.

Painotin jokaisessa interventioissa jotakin polkua osallisuuteen, mutta

tie-dostin, että toimintayhteisöön pyrkimisessä ovat aina läsnä kaikki kolme tekijää. Aivan kuten tutkimuksen taustalla vaikuttavassa sosiokulttuurisessa lähestymistavassa oppimiseen todetaan, oppimista tai osallisuutta ei voi täysin paloitella toisistaan riippumattomiksi erillisiksi osiksi (ks. esim. Pavlenko &

Lantolf 2000).

Interventioilla pyrin vaikuttamaan kaikkiin osa-alueisiin, erityisesti yhtei-seen toimintaan ja ongelmanratkaisuun, sillä niissä osallisuuden edistyminen oli alkuarvioinnin pohjalta maahanmuuttajaoppilailla hitaampaa kuin osal-lisuuden edistyminen jaetun mielenkiinnon pohjalta. Kaikki interventiot rakensin myös siten, että osallisuuden edistämisen näkökohdista täyttyisivät kaikki kolme: vuorovaikutuksen tarjoaminen, avainhenkilön löytäminen ja raja-alueen siltaa rakentavien projektien luominen (Wenger 2000a, 233−238).

Kaikissa interventioissa nämä näkökohdat toteutuivat. Lisäksi huomioin interventioissa osallisuuden syvyyden aspektien, yhteisen toiminnan, iden-tifioitumisen ja toiminnan mukauttamisen, täyttymisen (ks. esim. Wenger 2000a, 227−229). Koska kieli on sosiokulttuurisen lähestymistavan ja siten myös Laven ja Wengerin (1991) teorian mukaan yksi keskeinen väline toi-mintayhteisöjen toiminnassa, keskityin interventioissa lisäksi siihen, kuinka funktionaalisen kielenoppimiskäsityksen mukaisesti kieltä voi samalla sekä oppia että käyttää välineenä osallisuuden hankkimiseen.

Taulukkoon 2 on kiteytetty osallisuuden edistämisen eri tutkimusvaiheiden keskeisimmät tulokset eli interventioiden tulokset sekä interventioiden myötä löydetyt osallisuuden edistämistä kehittävät käytännöt. Näiden vaiheiden tulosten pohjalta arvioin myös tutkimushenkilöinä olleiden maahanmuut-tajaoppilaiden osallisuuden kehitystä.

Taulukko 2 Eri tutkimusvaiheiden keskeisimmät tulokset

I Tutkimusvaihe Istumajärjestys on tehokas työkalu työskentelyn ohjaamisessa ja luo luontaisia tilanteita kohtaamiseen. Kannustavinta on kontaktin hakeminen itse valittuun henkilöön. Maahanmuuttajaoppilaan kuunteleminen ja kuuleminen häntä itseään ja hänen oppi-misympäristöään koskevissa asioissa lisää osallisuutta.

II Tutkimusvaihe Kulttuurien välisen oppimisen tempaukset ovat tehokkaita raja-alueen toimintoja, kun ne suunnitellaan maahanmuuttajien kanssa yhteistyössä. Tempausten järjestäminen voi antaa työkaluja identiteettityöhön, jota eri toimintayhteisöjäsenyyksien yhdistämin-en vaatii. Idyhdistämin-entiteettityössä auttaa myös harrastuksyhdistämin-en löytäminyhdistämin-en.

III Tutkimusvaihe Ryhmäyttäminen kannustaa maahanmuuttajaoppilaita suomen kielen käyttöön ja vuorovaikutukseen sekä tarjoaa tilaisuuden ope-tella yhteisön kommunikointitapoja ja sääntöjä. Ryhmäyttäminen tuottaa osallisuutta parhaiten säännöllisenä ja toteutettuna luokasta uudelleen muodostetuissa ryhmissä, joissa luokan perinteiset roolit eivät päde. Myös välitunnit tarjoavat vastaavia ryhmäytymistilanteita, jos on tarjolla ohjausta ja yhteistoimintaan kannustavia toimintoja.

IV Tutkimusvaihe Jaettu kiinnostus oppiaineeseen syventää osallisuutta tarjoamalla erilaisia osaaja−oppija-suhteita ja tilaisuuksia avainhenkilön löytämis-een. Yhteistoiminnallinen kielitietoinen opetus lisää maahanmuut-tajaoppilaiden osallisuutta ja suomen kielen käyttöä, jos tarjolla on riittävästi tukea ja ohjausta erityisesti ryhmätyössä.

Osallisuuden kehittyminen lukuvuoden aikana

Osallisuuden edistämisen tavoite täyttyi siltä osin, että alkuarvioinnissa osal-lisuus oli vähäistä, mutta tutkimusvuoden aikana kaikki tutkimushenkilöinä olleet maahanmuuttajaoppilaat saavuttivat jonkinlaista ja jonkinasteista osal-lisuutta. Kaikki tutkimushenkilöt saavuttivat vähintään yhteiseen toimintaan sitoutumisen tason. Havaitsin ajoittain myös identifikaatiota ja toiminnan mukauttamista.

Alku- ja loppuarviointeja verratessani havaitsin osallisuuden edistymisen selvimmin pienten piirroksissa: alkuarviointivaiheessa tutkimushenkilöitä (L8, L9, 10) esiintyi vain yhdessä piirroksessa ja siinäkin oli kuvattu koko luok-ka istumassa pulpeteissaan. Loppuarviointipiirroksissa tutkimushenkilöinä olleita maahanmuuttajaoppilaita (L5, L6, L7, L8, L9, L10) esiintyi neljässä työssä. Myös isompien tuotosten perusteella osallisuudessa oli näin mitaten havaittavissa hienoista edistymistä: Alkuarvioinnissa kaikkien neljän luokan kirjottamista aineista vain neljässä aineessa oli mainittu

maahanmuuttajatut-kimushenkilön nimi (L2 kaksi kertaa, L3 kaksi kertaa) kysyttäessä, keneen luokan oppilaista haluaisi tutustua paremmin lukuvuoden kuluessa. Loppuar-vioinnissa pienten piirroksen ja kirjoitelman yhdistelmässä tutkimushenkilönä ollut maahanmuuttajaoppilas mainittiin neljässä kirjoitelmassa (L5 kaksi kertaa, L6 kaksi kertaa, L7 kaksi kertaa) ja kuvattiin kahdessa piirroksessa (L5 kaksi kertaa, L6 ja L7 kerran). Kolmen isojen luokan ainekirjoituksessa tutkimushenkilö mainittiin seitsemässä kirjoitelmassa (L2 ja L3 kolme kertaa, L1 kerran). Maininta siitä, että oli tutustunut kaikkiin tai ollut tekemisissä kaikkien kanssa vuoden aikana oli viidessä paperissa.

Erityisesti isojen kirjoitelmissa näkyi väsyminen koulutyöhön lukuvuoden aikana: alkuarvioinnissa he vielä kirjoittivat kokonaisia lauseita ja tuottivat tekstiä, mutta loppuarvioinnin anti oli niukahko. Näin ollen haastattelut ja havainnoinnit olivat osallisuuden edistymisen tärkein mittari erityisesti isommilla maahanmuuttajaoppilailla, jotka pystyivät jo itsekin arvioimaan osallisuuttaan. Heistä yksi arvioi päässeensä luokan toimintayhteisön ytimeen ja loput kolme reunalle. Kaiken kaikkiaan loppuarviointi heijasteli osallisuu-den kehitystä siltä osin, että pienten maahanmuuttajaoppilaiosallisuu-den osallisuus oli myös opettajien arvioiden ja oman aineiston pohjalta tehdyn arvioni mukaan kehittynyt enemmän kuin isojen oppilaiden. Kaikista tutkimushenkilöinä olleista maahanmuuttajista täysjäsenyyden oman luokan toimintayhteisössä saavutti kahdesta kolmeen henkilöä (L3, L7, L5), joista yksi oli iso ja loput pieniä. Loput seitsemän maahanmuuttajatutkimushenkilöä (L1, L2, L4, L6, L8, L9, L10) saavuttivat perifeeristä osallisuutta tai valitsivat marginaalisen roolin luokkayhteisössä. Kaksi näistä (L4, L9) kuitenkin saavutti täysjäsenyy-den välituntiharrasteryhmissä tai harrastuksissa. Yksi (L7) saavutti jäsenyytäysjäsenyy-den sekä luokassa että välituntiharrasteryhmässä.

Kaikki eivät saaneet eivätkä kenties edes tavoitelleet keskeistä osalli-suutta luokan toimintayhteisössä tai muussa koulun suomenkielisessä toimintayhteisössä. Osallisuudella on monta muotoa ja myös osallisuus ryhmän reunalla on osallisuutta; kaikki eivät voi tai edes halua olla toimin-tayhteisön keskeisiä johtavia jäseniä. Matka ryhmän laidalta sen keskiöön voi olla pitkä. (Ks. esim. Wenger 1998, 2−3.) Kiinnostavaa oli kuitenkin huomioida se seikka, että erityisesti ohjaamattomissa tilanteissa osa saavutti sellaista osallisuutta, joka ei vaadi kielellistä kommunikointia mutta joka on

ryhmässä olemista eleiden, ilmeiden ja kehollisen ilmaisun avulla. Tällaista osallisuutta havaitsin ennen kaikkea paitsi ryhmäytysinterventiossa myös välituntitoiminnoissa.

7.2 Maahanmuuttajaoppilaiden osallisuuden