Tutkimuksen kehittämisnäkemys koostuu edellä esitetyistä kehittämi-sen painotuksista. Tutkimukkehittämi-sen kehittämisnäkemykkehittämi-sen mukaan kehit-tämisen onnistuminen edellyttää organisaation ominaispiirteiden ja tasojen huomioimista sekä perustehtävän jäsentämistä. Organisaation eri tasoilla tutkimuksessa viitataan paitsi organisaation eri toimijata-soihin ja rakenteen jakaantumiseen (ks. luku 2.2) myös tietoisuuden eri tasoihin (ks. luvut 2.2 ja 4.1). Käytännössä edellä mainittu tarkoit-taa organisaation makro- ja mikrotasojen sekä normatiivisen ja koe-tun ulottuvuuden erottamista toisistaan. Kehittämistyössä eri taso-jen yhtäaikainen huomioiminen voi todentua esimerkiksi siten, että samalla kun korostetaan yhteisten toiminta-ajatusten ja strategioiden luomista ja niihin sitoutumisen merkitystä, tulisi tukea myös yksilölli-syyden huomioimista ja kehittymistä. Kyseisen kaltaista toimintaa voi pitää tärkeänä muun muassa siksi, että tutkimusten mukaan työnte-kijä sitoutuu nykyisin yhä useammin organisaation sijaan omaan työ-hönsä ja itsensä kehittämiseen (Joensuu 2006; vrt. Alasoini 2006b).
Myös organisaatio tarvitsee sekä siihen liittyviä ja sopeutuvia työnte-kijöitä että itsenäisiä yksilöitä ja yksilöllistä ajattelua (Hyyppä 2005;
Selivuo 2005).
Organisaation eri tasojen yhtäaikaiseen huomioimiseen pyrkivä lähestymistapa on ollut harvinainen sekä työelämän että kasvatustie-teellisen koulu- ja opettajan työn tutkimuksen kentällä. Työelämän tutkimus on suuntautunut perinteisesti joko yleisten kehityspiirtei-den tai organisaation meso- ja vuorovaikutustasoilla tapahtuvien vai-kutusten selvittämiseen (Onnismaa 2007). Myös organisaatiotutki-muksen kenttää on syytetty jollekin tietylle tasolle keskittymisestä ja samalla toisten tasojen unohtamisesta (ks. Nord & Fox 1996). Kou-luorganisaation kehittämisessä eri tasojen yhtäaikaista huomioimista on korostanut muun muassa Fullan (2003). Suomalaisessa kasvatus-tieteellisessä tutkimuksessa vastaava, organisaationäkökulman perus-kouluun ja opettajan työhön yhdistäminen on ollut melko harvinaista (ks. Vulkko 2001; Salo & Kuittinen 1998; Huusko 1999). Organisaa-tion sijaan peruskoulua on lähestytty muun muassa yhteiskunnallisen instituution tai työyhteisön näkökulmista (ks. luku 2.2). Viime vuo-sina tässä luvussa kuvatun kaltainen tasoajattelu on kuitenkin saanut
jalansijaa myös kasvatustieteellisen kouluorganisaatioiden tutkimuk-sen parissa (ks. Huusko, Pietarinen, Pyhältö & Soini 2007).
Tutkimuksessa katsotaan, että kehittämisessä on kyse ennen kaik-kea olennaisen hahmottamisesta sekä toimijoiden mentaalisten mal-lien tunnistamisesta, jäsentämisestä ja mahdollisesti myös muuttamaan pyrkimisestä. Mentaalisina malleina tutkimuksessa tarkastellaan erilai-sia, osin yhteisiä ja osin yksilöllisiä, perustehtävään liittyviä käsityksiä.
Käsitys ymmärretään tutkimuksessa kokemuksen ja ajattelun avulla luoduksi mielikuvaksi jostain ilmiöstä. Näin ollen perustehtäväkäsi-tyksillä ymmärretään omien kokemusten kautta muodostuvia, perus-tehtävää koskevia mielikuvia.
Mentaalisten mallien tunnistamisen katsotaan edellyttävän tiet-tyä aikaa, paikkaa ja tilaa. Tässä tutkimuksessa kyseistä tilaa lähesty-tään yhteisöllisyyden tarkastelun kautta. Tutkimuksessa yhteisöllisyy-den katsotaan edustavan sitä henkisestä tilasta, ajasta ja vuorovaiku-tussuhteista muodostuvaa jaettua kontekstia, joka on suotuisa hiljai-sen tietämihiljai-sen syntymiselle ja jota kehittäminen sekä perustehtävän jäsentäminen edellyttävät. Peruskouluyhteisössä yhteisöllisyyden ole-musta on tarkastellut muun muassa Huusko (1999), joka viittaa yhtei-söllisyydellä työntekijöiden välisiin suhteisiin ja näiden taustalla ole-viin arvoihin, asenteisiin ja odotuksiin. Huuskon mukaan yhteisölli-syys on yksi koulun työyhteisöllisistä vahvuusalueista ja sille on tyy-pillistä muun muassa, että opettajat hyväksyvät erilaisuuden ja omana itsenään toimimisen.
Olennaisen hahmottamiseen liittyy myös tutkimuksen oletus siitä, että organisaation kehittäminen edellyttää paitsi muutosten ennakoi-mista myös pysyvien tekijöiden tunnistaennakoi-mista. Kyseisen oletuksen taustalla on näkemys, jonka mukaan organisaatioissa tulisi olla nykyistä enemmän paitsi aikaa myös tilaa ja välineitä viipyä pysyvien tekijöiden ja niin sanottujen peruskysymysten äärellä (ks. Hyyppä 2005; Syrjä-läinen 2002). Tässä tutkimuksessa perustehtävän jäsentämisen katso-taan antavan välineitä tarkastella sitä, mikä organisaatiossa on tärkeää ja mikä pysyvää ja näin ollen säilyttämisen arvoista. Perustehtävän jäsentämisen myötä hahmotetaan myös tarkoituksenmukaisen kehit-tämisen perustaa. Seppänen-Järvelään (2004, 256) viitaten tavoitteena on minimoida sellainen projektimainen kehittäminen, josta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä organisaation perustehtävän hoitami-selle (ks. Losey, Meisinger & Ulrich 2005).
Pysyvien tekijöiden tunnistamista pidetään tärkeänä paitsi organi-saation toiminnalle myös työntekijän hyvinvoinnille. yksilölle pysy-vien ja muuttupysy-vien tekijöiden välinen tasapaino voi tarkoittaa jatku-vien muutosten hyväksymistä ja keskittymistä olennaiseen. Myös tässä kohtaa voi viitata Fullanin (2003, 24–27) näkemykseen siitä, kuinka oma työ ja sen tarkoitus tulisi nähdä osana laajempaa kokonaisuutta.
Perustehtävään peilattuna tämä tarkoittaa esimerkiksi perustehtävään kohdistuvien odotusten, perustehtävän hyvälle hoitamiselle asetetta-vien kriteereiden sekä rajallisten resurssien suhteuttamista toisiinsa.
Tutkimuksessa tuloksellisuus ja sen arviointi ymmärretään osaksi organisaatioiden kehittämistä. Ajalle tyypillisenä pidetään pyrkimystä organisaation kokonaistuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin yhtäaikai-seen kehittämiyhtäaikai-seen. Tuloksellisuuteen liittyvistä erilaisista käsitteistä tutkimuksessa korostetaan elinvoimaisuutta, jonka katsotaan huomi-oivan organisaation eri tasot, soveltuvan koulu- ja kasvatusmaailmaan sekä sisältävän myös työhyvinvoinnin ulottuvuuden. yksilön tasolla elinvoimaisuus ja sen tukeminen yhdistetään lähinnä ammatilliseen kasvuun, jonka lähempään tarkasteluun palataan luvussa 2.3. Työhy-vinvointia tarkastellaan tutkimuksessa erityisesti työnteon mielekkyy-den näkökulmasta.
Siinä missä tuloksellisuudessa on kyse verrattain ajankohtaisesta ilmiöstä, arviointi on ollut vuosikymmenten ajan tavalla tai toisella osa organisaatioiden kehittämistä. Toki arvioinnin rooli on vuosien saatossa muuttunut, ja sen tarkoitus, tehtävät ja sovellettavat mene-telmät vaihtelevatkin kulloinkin sovellettavan kehittämisnäkemyksen mukaan. Tässä tutkimuksessa arviointia tarkastellaan yhtä lailla laki-sääteisenä organisaation ohjauksen välineenä kuin sisäisen kehittämi-sen mahdollisuutena. Oleellista on, että tutkimukkehittämi-sen kehittämisnäke-myksen mukaan arviointi on erottamaton osa työntekijöiden amma-tillisen kasvun ja organisaation elinvoimaisuuden tukemista.
Tutkimuksessa organisaation tuloksellisuus ja sen arviointi yhdis-tetään läheisesti perustehtävän määrittämiseen: organisaation perus-tehtävän määrittämisen kautta määritetään myös, mitä organisaati-ossa ymmärretään tuloksellisuudella tai tuloksellisesti toimivalla orga-nisaatiolla. Oletuksena on, että vain laadultaan hyvät työyhteisöt voi-vat olla aidosti tuloksellisia tai – tämän tutkimuksen käsitteitä käyt-täen – elinvoimaisia. Näin ollen työntekijöiden työhyvinvointi ja eri-tyisesti työnteon mielekkyyttä tukevat tekijät tulisi huomioida myös tuloksellisuuden arvioinnissa.
Tutkimuksessa perustehtävää ja sen jäsentämistä tutkitaan perus-koulukontekstissa ja peruskouluorganisaation kehittämisen viiteke-hyksessä. Edellä kuvattuun kehittämisnäkemykseen pohjaten tutki-muksen tehtävänä on opettajien perustehtäväkäsityksiä tutkimalla luoda käsitteellisiä välineitä peruskouluorganisaation eri tasot ja ominaispiirteet huomioivalle kehittämiselle.
Tutkimusraportti etenee siten, että aluksi kuvataan perustehtävää tutkimuskohteena ja peruskouluorganisaatiota tutkimuksen konteks-tina. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksessa luotu teoreettinen perus-tehtävä-malli. Samassa yhteydessä pohditaan ikään kuin periaatteen tasolla sitä, mitä perustehtävän jäsentämiselle asetetut tehtävät voisi-vat tarkoittaa peruskoulukontekstissa. Kyseisen tutkimuksen teoria-osan muodostavan tarkastelun jälkeen kuvataan tutkimuksen toteu-tusta ja keskeisiä tuloksia. Raportin lopuksi arvioidaan tutkimuksen onnistumista ja tulosten käyttökelpoisuutta sekä tehdään jatkotutki-musehdotuksia.
2 PERUSTEhTÄVÄ TUTKImUKSEN KOhTEENA
Tässä tutkimuksessa oletetaan, että perustehtävä on lukuisten erilais-ten normien, itsestäänselvyyksien, ristiriitojen sekä ääneen sanomat-tomien oletusten sävyttämä. Myös perustehtävä-käsitteen käyttö on hyvin hajanaista. Useimmiten perustehtävällä viitataan organisaatio-tasoon ja organisaation toiminnan ydintarkoitukseen: siis siihen tehtä-vään, jota varten organisaatio on luotu (Rice 1958; Dartington 1998;
Määttä 2000). Tämän lisäksi perustehtävä-käsitettä käytetään esimer-kiksi silloin, kun puhutaan työyhteisön toiminnan keskeisistä paino-pistealueista tai yksittäisen työntekijän toiveesta keskittyä tiettyihin työtehtäviin. Työntekijätason tarkasteluun kytkeytyy läheisesti lisään-tyvien työtehtävien ja odotusten sekä resurssien rajallisuuden välinen ristiriita ja kysymys siitä, mistä itse kunkin täytyy hyvän perustehtä-vän hoitamisen nimissä selviytyä (ks. Onnismaa 2007; Lavikka 2004).
Työyhteisön toiminnan tasolla perustehtävä voi liittyä työn rajaami-sen vaikeuteen, toiminta-alueen paisumiseen ja tätä kautta yhteisön kuormittumiseen. Työyhteisötasolla perustehtävä sivuaa myös työn-ohjauksen tavoitteita työyhteisön tavoitteiden tulkinnasta ja konkreti-soinnista. (Hurme 1995.) Perustehtävä-käsitteen käytön yleisyydestä ja eräänlaisesta arkipäiväisyydestä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – käsitteen merkitykseen liittyviä tarkempia määrityksiä tai tutkimuk-sia ei ole juurikaan tehty.
Tässä luvussa tarkastellaan perustehtävää tutkimuksen kohteena.
Tarkastelun aluksi tutustutaan perustehtävä-käsitteeseen. Tämän jäl-keen perehdytään tutkimuksen organisaatiota, työtä ja perustehtävä-käsityksiä koskeviin oletuksiin. Lopuksi kuvataan perustehtävän jäsen-tämiselle tutkimuksessa annettuja tehtäviä.