Tutkimukselle tuli hakea lupa organisaation siitä instanssista, jonka alaisuuteen tutkimuksen suorituspaikka kuului. Tutkimussuunnitelma oli hyväksytty yliopistolla ennen yhteydenottoa tutkittavan organisaation sairaanhoitopiirin eettiseen toimikuntaan.
Tutkimuslupaa tutkimukselle hain kyseisen kaupungin sosiaalivirastolta tutkimuslupahakemuskaavakkeella. Tutkimuslupa myönnettiin 16.2.2009. Tutkimuksen eettisyyttä ja luotettavuutta käsiteltiin myös jokaisessa ohjaustuokiossa Itä-Suomen yliopistolla. Myös tutkimuksen suorituspaikka on ollut tietoinen koko prosessin ajan tutkimuksesta.
Tutkimuksessa kunnioitin jokaisen osallistujan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistumisen sai keskeyttää halutessaan milloin tahansa. Tiedotin osallistujalle tutkimuksesta, sen vapaaehtoisuudesta, annoin siitä kirjallisen esitteen ja keräsin osallistujilta myös kirjallisen suostumukseen tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimuksen jokaisen vaiheen raportoin rehellisesti ja noudatin sekä kansallisia että kansainvälisiä tutkimuksen eettisyyttä sääteleviä normeja ja julistuksia. (ks. Bhutta 2004, James 2003, Leino-Kilpi ja Välimäki 2004, Paunonen ja Vehviläinen-Julkunen 1998, Pirttilä, Remes ja Jussila 2006, www.etene.org.)
Raportissa kuvasin mahdollisimman tarkasti tutkimuksen kulkua ja siinä esille nousseita huomioitavia asioita. Kaiken tutkimukseen liittyvän päätöksenteon raportoin tarkasti. Raportoinnissa huomioin myös, että yhdenkään tutkimukseen osallistuneen hoitajan, suomalaisen tai maahanmuuttajan, henkilöllisyys ei paljastu. (ks.
Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2005, James 2003, Paunonen ja Vehviläinen-Julkunen 1998.) Tämän kaltaisessa tutkimuksessa, jossa kohteena ovat maahanmuuttajat, täytyy eettisyyteen kiinnittää erityistä huomiota, sillä maahanmuuttajat ovat herkästi haavoittuvainen ryhmä. Maahanmuuttajat kokenevat kantaväestöä enemmän syrjintää ja rasismia työnhaussa ja työpaikoilla. Tästä johtuen heidän oikeuksiinsa tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimuksessa varmistin, ettei kukaan tutkimukseen osallistuvista ole loppuraportissa tunnistettavissa sen enempää kommenttiensa puolesta kuin tilastollisista merkinnöistäkään. On myös hyvä huomioida, että tutkimus on itsessään eettinen siinä suhteessa, että tutkimuksen avulla pyrin parantamaan maahanmuuttajahoitajien sopeutumista ja sitä kautta asemaa suomalaisessa työyhteisössä. Tutkimuksen alussa selvitin maahanmuuttajahoitajille heidän oikeutensa tutkimusprosessin eri vaiheissa mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti ja varmistin, että he ovat ymmärtäneet oikeutensa. Järjestin tutkimustilanteen mahdollisimman tasa-arvoiseksi ja neutraaliksi.
Tutkimukseen osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkimukseen liittyen, ja kerroin heille mistä tutkimuksessa on kysymys. Heillä oli oikeus keskeyttää tutkimukseen
osallistuminen missä tahansa kohdassa tutkimusta niin halutessaan. Haastattelutilanteessa paikalla olivat vain minä ja tiedonantajat, joten tiedonantajalla on mahdollisuus peruuttaa osallistumisensa tutkimukseen myös tässä kohdin. Voi myös olla, että minun tietoon ei koskaan tullut se, että tiedonantajaa olisi painostettu tutkimukseen osallistumaan. Tämä mahdollisuus tulee kuitenkin ottaa huomioon tulosten raportoinnissa ja kirjoittaa auki pohdittaessa tulosten merkitystä. Eettinen näkökulma on myös otettava huomioon suomalaisten hoitajien sekä organisaation kohdalla. Tämän varmistan hyvällä tiedottamisella tutkimuksesta ja sen kulusta sekä ottamalla huomioon anonymiteetin raportoinnissa. (ks. Bhutta 2004, Mäkinen 2006.)
Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuskriteereinä ovat uskottavuus, vastaavuus (credebility), siirrettävyys (tranferability), luotettavuus, tutkimustilanteen arviointi, varmuus, riippuvuus (dependability) ja vakiintuneisuus, vahvistettavuus, vahvistuvuus (confirmability) (Tuomi ja Sarajärvi 2006). Tutkimuksen luotettavuutta paransin rajaamalla mahdollisimman tarkasti tutkimustehtävän ja kuvaamalla tarkasti tutkimuksen jokaisen vaiheen. Toimintatutkimus ei ole suoraan toistettavissa, mutta raportoinnissa kuvasin jokaisen vaiheen mahdollisimman tarkasti, jotta osia siitä tai tutkimusasetelmaa voitaisiin kuvaukseni perusteella käyttää jatkossakin. Lisäsin luotettavuutta motivoimalla tutkimukseen osallistujat sitoutumaan tutkimukseen.
(Paunonen ja Vehviläinen-Julkunen 1998.)
Tutkimus käsittelee hoitohenkilökunnan perehdyttämistä, ja ei näin ollen suoranaisesti koske potilaita, eikä ole suoranaisesti hoitoon tai sen vaikutuksiin liittyvää tutkimusta. Tutkimus on hoitotieteellinen toimintatutkimus, jonka pääasialliset aineistonkeruu- menetelmät ovat haastattelu ja havainnointi, joiden perusteella tehdään interventio eli muodostetaan perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajille. Tämän intervention vaikuttavuutta arvioitiin haastattelemalla ja havainnoimalla.
Swantzin (2008) mukaan Moseria pyydettiin 1980-luvulla antamaan kriteerit osallistavalle toimintatutkimukselle. Todettuaan perinteiset laadullisen tutkimuksen kriteerit sopimattomiksi osallistavaan toimintatutkimukseen hän ehdotti tilalle kolmea kriteeriä, jotka olivat (1) transparency eli läpinäkyvyys (kakkien osallistujien tulee kyetä jäljittämään koko osallistavan toimintatutkimuksen prosessi tehtävästä tavoitteen kautta metodeihin), (2) compatibility eli yhteensopivuus (tavoitteiden ja metodin yhteensopivuus tutkimusaiheen kanssa, tutkija ei voi pitää perinteistä etäisyyttä tutkimuskohteeseen vaan on osa prosessia tutkimukseen osallistujien kanssa vaikkakin puolueettomana tarkkailijana) ja (3) osallistuvan tutkijan tulee pystyä osoittamaan tietonsa tutkittavasta tilanteesta paremmin kuin ulkopuolinen tarkkailija ja kerrottava rehellisesti kaikki näkökulmat,joista hän on tullut tietoiseksi tutkimuksen aikana. (Swantz 2008.)
Tutkimusraportissa kuvasin mahdollisimman rehellisesti ja läpinäkyvästi koko tutkimusprosessin ja siihen vaikuttavat tekijät, jotta kaikilla tutkimukseen osallistuvilla olisi mahdollisimman selkeä kuva koko tutkimusprosessista. Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät ovat olleet yhteensopivia tutkimustehtävien kanssa, joiden tarkoituksena oli luoda, testata ja arvioida perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajille.
Tutkijana olen ollut koko prosessin aikana mukana sen jokaisessa vaiheessa alkutilanteen kartoituksen haastatteluista perehdytysohjelman suunnittelun ja toteutuksen kautta arviointiin. Tässä tutkimusraportissa osoitan tietoni tutkimusaiheesta mahdollisimman hyvin, avoimesti ja rehellisesti.
Osallistavan toimintatutkimuksen asianmukaisuuden ja luotettavuuden arviointi voi olla hankalaa erilaisten tutkimusstrategioiden takia, eikä sitä voida tarkastella yhden tietyn tutkimustekniikan mukaisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastelin luotettavuutta tutkijan pätevyyden (subjective adequacy), tutkimusmateriaalien (research
materials) ja materiaalien pohjalta tehdyn analyysin (conclusions made based on the materials) perusteella. (Suojanen 1992.)
Tutkijan pätevyyden kriteerillä viitataan siihen, että tutkija itse on keskeinen tutkimuksen onnistumisen kannalta. Siitä johtuen on tärkeää tarkastella tutkijan ja osallistujien välistä yhteistyötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkijan eli minun taustana on lähihoitajan, sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja hoitotyön opettajan (TtM) koulutus ja työkokemusta näiltä kaikilta ammattialoilta. Lisäksi työkokemuksestani iso osa on vanhustenhoitotyöstä, johon tutkimuskin sijoittuu. Minulla on kokemusta myös maahanmuuttajahoitajista sekä työtovereina että opiskelijoina. Tutkimuksen kannalta oli tärkeätä oma kokemukseni ja mielenkiintoni maahanmuuttajahoitajista sekä työtovereina että työssäoppijoina. Ymmärrykseni tutkimuskohteesta sai vahvistusta ja kehittyi kirjallisuuden ja menetelmällisten ja sisällöllisten opintojen avulla. Lisätietoa ja vahvistusta omille kokemuksille ja tiedoille tuli tutkimusprosessin aikana tutkimukseen osallistujilta sekä tutkimuskohteen omasta perehdytysmateriaalista.
Tutkimukseen osallistujat, itseäni lukuun ottamatta, työskentelivät kaikki vanhustenkeskuksessa, mutta heidän työpisteensä/osastonsa sijaitsivat eri tahoilla organisaatiota ja eritasoisissa tehtävissä lähihoitajasta, sairaanhoitajaan ja osastonhoitajaan sekä hallinnon sihteeristä hoitotyön asiantuntijan kautta ylihoitajaan ja vanhustenkeskuksen johtajaan. Näin ollen organisaatio oli kaikille sama ja organisaatiokulttuuri oli heille tuttua. Kuitenkin työtehtävät ja työpisteet/osastot vaihtelivat osallistujien kesken huomattavasti. Koko tutkimusprosessin ajan pysyimme yhteydessä tutkimukseen osallistujien kanssa tapaamisten ja sähköpostin sekä puheluiden välityksellä. Eniten henkilökohtaisia kontakteja tuli hoitotyön asiantuntijan kanssa, joka toimi tutkimuksen yhdyshenkilönä ja hoiti käytännön tehtäviä kuten paikkavarauksia ja toimitti minulle vanhustenkeskuksen perehdytysmateriaalia ja tilastoja. Tämän lisäksi hänen kauttaan sai yhteyden kaikkiin vanhustenkeskuksen työntekijöihin. Toimin päävastuun omaavana tutkijana koko nelivuotisen tutkimusprosessin ajan. Yhteistyö tutkimukseen osallistuvien kanssa tapahtui täydessä yhteisymmärryksessä koko tutkimusprosessin ajan.
Tutkimusmateriaalien luotettavuus nousee siitä, miten hyvin hankitut materiaalit ja metodit kuvaavat tutkimuskohdetta (Suojanen 1992). Tässä tutkimuksessa triangulaatiota tapahtui tutkimuskohteen ja siihen osallistujien osalta siten, että tutkimuksessa haastateltiin maahanmuuttajahoitajia, suomalaisia hoitajia ja osastonhoitajia sekä johtoryhmää. Yhdistin näiden haastatteluiden pohjalta saadut tulokset vanhustenkeskuksesta saadun perehdytysmateriaalin ja teorialähteiden tiedon perehdytysohjelman rungoksi, jota muokkasimme yhteistyössä osastonhoitajien ja johtoryhmän kanssa varsinaiseksi perehdytysohjelmaksi.
Ryhmähaastatteluihin kohdistuvat luotettavuuden haasteet voidaan puolestaan jakaa haastatteluihin valmistautumiseen ja varsinaiseen haastattelutilanteeseen, joita on kuvattu tarkemmin kappaleessa 5.
Teemahaastattelurungon testaaminen ennen alkutilanteen kartoituksen haastatteluja ja intervention arviointihaastatteluja oli tärkeä toimenpide ennen varsinaisia haastatteluja, ja auttoi minua arvioimaan haastattelukysymysten informatiivisuutta, haastattelutilanteissa esiin tulevia asioita ja haastatteluihin kuluvaa aikaa. Valmistautuminen haastatteluihin piti sisällään myös nauhurin testaamista ja sen toiminnan opettelun. Varsinaisissa haastattelutilanteissa oman haasteensa luotettavuudelle rakensivat maahanmuuttajahoitajien haastattelut, sillä osa näistä haastatteluista tapahtui suomen kielellä, osa englanniksi ja osa näiden yhdistelmällä riippuen maahanmuuttajahoitajan kielitaidosta. Maahanmuuttajahoitajien kielitaito asetti omat haasteensa myös siten, että haastattelujen kuluessa täytyi kaiken aikaa arvioida sitä, olivatko maahanmuuttajahoitajat
ymmärtäneet heille esitetyt kysymykset ja miten paljon he luottivat minuun ja salassapitovelvollisuuteen ja kuinka totuudenmukaisesti he näin ollen uskalsivat puhua kokemuksistaan.
Tulosten luotettavuutta voidaan tarkastella joko sisäisesti tai ulkoisesti.
Sisäistä luotettavuutta voidaan arvioida arvioimalla tutkimusprosessia ja sen raportointia.
Tutkimus on sisäisesti luotettava silloin, kun tulokseen on vaikuttanut vain tutkimusasetelman edellyttämät tekijät eivätkä mitkään ulkoiset tekijät. (Burns ja Grove 2005.) Esimerkiksi tutkimuksen tuloksia arvioitaessa täytyy muistaa, että tulokset peilaavat siihen osallistuneiden henkilöiden näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta asiasta ja kertovat näin ollen vain vanhustenkeskuksessa tapahtuneesta interventiosta ja sen vaikutuksista. Toisaalta vanhustenkeskuksen kontekstissa tutkimukseen osallistuivat kaikki osastonhoitajat, koko johtoryhmä, kaikki organisaatiossa tutkimushetkellä olleet haastatteluun vapaaehtoisesti osallistuneet maahanmuuttajahoitajat ja heitä perehdyttäneet suomalaiset hoitajat. Vaikka tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä ei ollut kovin suuri (N=35), kattoi se kuitenkin organisaation toimijat aiheen kannalta laajasti ja näin ollen lisäsi tulosten luotettavuutta. Tutkimuksen sisäistä luotettavuutta paransin raportoimalla tutkimuksen jokaisen vaiheen mahdollisimman tarkasti ja läpinäkyvästi tässä tutkimusraportissa (ks kappaleet 5 ja 6). Tämä mahdollistaa tutkimuksen sisäisen luotettavuuden arvioinnin myös tutkimukseen osallistumattomille henkilöille. Tutkimuksen luonteesta johtuen ei kuitenkaan voida taata, että kaikki työyhteisössä tutkimuksen aikana tapahtuneet muutokset esimerkiksi suvaitsevaisuuden ja työn sujuvuuden kannalta olisivat tämän tutkimuksen aikaansaannoksia. Ne voivat johtua myös muista vaikuttavista tekijöistä kuten yleisen arvoilmapiirin muutoksista, suomalaisen henkilökunnan tottumisesta maahanmuuttajahoitajiin tai eri osapuolten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Myös tutkijaa tulee tarkastella pohdittaessa tutkimuksen sisäistä luotettavuutta (Suojanen 1992). Tässä tutkimuksessa olen kerännyt ja analysoinut materiaalin itse, näyte analyysista taulukossa 8. Analyysi perustuu siis alkuperäismateriaaliin, joka on kerätty nimenomaan tätä tutkimusta varten. Olen analysoinut materiaalin laadullisen sisällön analyysin menetelmin saaden apua ja ohjeistusta väitöskirjatyön ohjaajilta Itä-Suomen yliopistosta. Tulosten luotettavuutta on testattu ohjauskeskusteluissa koko tutkimusprosessin ajan. Verraten pitkä tutkimusprosessi (4 vuotta) voidaan nähdä luotettavuutta parantavana tekijänä, sillä se antaa tutkijalle mahdollisuuden syvällisempään sisäänpääsyyn tutkimuskohteeseen tutkimusprosessin eri vaiheissa.
Ulkoista luotettavuutta voidaan arvioida yleistettävyyden näkökulmasta (Burns ja Grove 2005). Koska tässä tutkimuksessa tutkimuskohde on tarkkaan rajattu ja tutkimukseen osallistujat ovat yhden organisaation jäseniä, ei tuloksia voida yleistää.
Kuitenkin vastaavanlaisessa ympäristössä ja vastaavanlaisten osallistujien kesken tuloksia voidaan hyödyntää pienin, organisaatiokohtaisin sovelluksin. Myös osia tuloksista voidaan hyödyntää muissakin organisaatioissa yleisellä tasolla tai suuntaa antavina ohjeina. Mayer (2000) on kuitenkin sanonut, että olennaisinta toimintatutkimuksessa ei ole muutos vaan prosessi ja siitä oppiminen. Muutosta luotettavuuden kriteerinä ovat kritisoineet myös Hope & Waterman (2003).
Waterman (1998) jakaakin toimintatutkimuksen luotettavuuden dialektisen, kriittisen ja reflektiivisen pätevyyden mukaan. Toimintatutkimuksen dialektinen pätevyys ilmenee teorian, analyysin, tutkimuksen ja käytännön välisessä dialogissa. Kriittinen pätevyys puolestaan viittaa muutoksen analysointiin, ja reflektiivistä pätevyyttä puolestaan tarkastellaan raportin laadintaan sekä tulosten tulkintaan johtaneiden syiden avulla. Tässä tutkimuksessa teorian, analyysin, tutkimuksen ja käytännön välistä dialogia olen pyrkinyt kuvaamaan tutkimuksen raportoinnin eri vaiheissa mahdollisimman
tarkasti ja läpinäkyvästi. Kriittistä pätevyyttä puolestaan olen harjoittanut kohdassa 6.4.
Siinä on analysoitu intervention tuloksia haastatteluiden pohjalta.
Analyysissä tarkasteltavana on kriittisen pätevyyden pohjalta analyysi aikomuksista, toiminnoista ja niiden eettisistä sisällöistä sekä yritys parantaa toimijoiden elämää. (Waterman 1998.) Tämän tutkimuksen suurimmat eettiset näkökohdat kohdistuivat maahanmuuttajahoitajiin niin haastateltavina kuin intervention kohteina sekä heidän toimintansa tarkasteluun ennen ja jälkeen intervention. Teoreettisena tuloksena tässä tutkimusprosessissa ilmeni maahanmuuttajahoitajien ja muun henkilökunnan näkemykset maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisestä, mitä se tulisi sisältää ja mitkä ovat sen estävät ja edistävät tekijät ja kehittämistarpeet. Näitä kaikkia kuvaan tulososiossa. Tutkimukseen osallistujien osallistuminen tutkimusprosessiin toi valmiuksia oman työn tekemiseen maahanmuuttajahoitajien osalta ja valmiuksia perehdyttämiseen perehdyttäjien kohdalta ja suvaitsevaisuutta koko työyhteisön kohdalta.
Tämä tutkimus on siis auttanut muuttamaan henkilöstön ajattelutapoja ja toimintatapoja, jolloin tutkimuksen merkitys korostuu käytännön näkökulmasta (Huttunen ym. 1999). Sen sijaan sekä maahanmuuttajahoitajien että muun henkilökunnan henkilökohtaisen kehittymisen kuvaus jää puuttumaan tuloksista, koska tässä tutkimuksessa keskityttiin ammatillisen pätevyyden ja yhteisön kehittämiseen.
Tutkimusaineiston analyysin olen tässä tutkimuksessa tehty sisällön analyysin mukaisesti, jossa olennaista on, että muodostetut kategoriat vastaavat ja kuvaavat mahdollisimman tarkasti tutkittavaa ilmiötä. (Kyngäs ja Vanhanen 1999.) Tätä prosessia on kuvattu kappaleessa 5. Yhteisössä tapahtuvan toimintatutkimuksen luotettavuutta voidaan puolestaan tarkastella myös siten, miten hyvin tutkijan tulkinta vastaa muiden osallistujien näkemyksiä. (ks. Badger 2000 ja Cavanagh 1997.) Tässä tutkimuksessa tämä toteutui siten, että tutkimuksen eri vaiheissa tarkastelin tuloksia yhdessä johtoryhmän ja osastonhoitajien kanssa sekä suunnittelu- että päättävissä kokouksissa. Reflektiivisyyteen liittyvää aineiston keruuta ja siihen liittyviä asioita on käsitelty kohdassa 5. Lisäksi reflektiivisyydessä tulee ottaa huomioon tutkija ja hänen arvonsa ja uskomuksensa, jotka eivät kuitenkaan kirjaudu raporttiin.
Kuten kaikkea tutkimusta, myös tätä tutkimusta säätelee Suomen perustuslaki (731/1999) mm. henkilökohtaista koskemattomuutta, yksityisyyden suojaa ja sivistyksellisiä oikeuksia säätäen. Perustuslaki antaa pohjan muille laeille. Henkilötietolain (523/1999) noudattaminen kuuluu tutkimukseen, sillä tässä tutkimuksessa haastateltiin sekä suomalaisia että maahanmuuttajahoitajia, ja heidän antamiensa tietojen tulee olla luottamuksellisia, eivätkä ne saa vaikuttaa heidän asemaansa työssä ja tai työyhteisössä millään tavoin. Tutkimuksen raportoinnissa tulee myös huomioida, ettei yksittäisten tiedonantajien henkilöllisyys käy tekstistä ilmi. Tutkimuksessa ei käsitellä potilastietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja kuten henkilötunnus tai muut rekisteröidyt tiedot.
Taustatiedoissa kysytään koulutus, ikä, Suomessa olo aika, kauanko perehdyttänyt maahanmuuttajia, mutta näiden tietojen yhteydessä ei kysytä nimeä. Edellä mainitut tiedot muodostavat henkilörekisterin. Näin kerätyistä tiedoista muodostuvat taustatiedot, joista selviää, mistä maanosista ja kieli/kulttuurialueilta maahanmuuttajat ovat, kuinka kauan he ovat olleet Suomessa ja ovatko he saaneet koulutuksensa Suomessa vai synnyinmaassaan ja mikä on heidän nykyistä työtään edeltävä työhistoriansa.
Näiden taustatietojen avulla voidaan vahvistaa tietoa siitä, että maahanmuuttajat tulevat monesta eri kulttuurista ja heidän koulutuksensa ja työkokemuksensa on vaihteleva samoin kuin maassa olo aika. Näiden tietojen perusteella voidaan päätellä, että maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko, eikä heidän perehdytyksensäkään voi näin ollen olla tiukan muotin mukainen, vaan sen on oltava joustava. Suomalaisilta kysyttiin, kuinka kauan he ovat perehdyttäneet maahanmuuttajia.
Tämä puolestaan kertoo siitä kokemuspohjasta, jolla he vastasivat kysymyksiin ja mahdollisista ratkaisuehdotuksista kiperiin pulmatilanteisiin. Kaikkien kohdalla ikä antaa viitteitä elämänkokemuksesta, joskaan ei kerro koko totuutta. Nämä taustatiedot auttavat päättelemään, millaiselta pohjalta tiedonantajat vastasivat kysymyksiin ja miten perehdytysohjelmaa tuli suunnitella saadakseni sen toimimaan kyseisessä työyhteisössä.
Jokaiselta tutkimukseen osallistujalta pyydettiin kirjallinen suostumus tutkimukseen, ja heille kerrottiin heidän oikeutensa, kuten esimerkiksi oikeus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen ja anonymiteetin säilyttäminen. Henkilötietolaki määrittää myös aineiston salassapitoon, säilyttämiseen ja hävittämiseen liittyvät seikat, joita tulee noudattaa.
Tutkimuksessa noudatin hyvää tutkimustapaa, Helsingin julistuksen mukaisesti, aina tutkimussuunnitelman laadinnasta tutkimuksen raportointiin asti. Kaikki työvaiheet kirjasin tarkasti, jotta tutkimuksen kulku on lukijan hahmotettavissa, kunnioitin tutkimukseen osallistuvien tiedonantajien oikeuksia ja raportoin rehellisesti tutkimustulokset.
Tämä tutkimus oli hoitotieteellinen tutkimus, joka kohdistui työyhteisön hyvinvointiin tarkoituksenaan kehittää työyhteisön kulttuurista kompetenssia maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen kehittämisen myötä. Työn toteutin toimintatutkimuksena, jonka keskiössä oli interventio. Tutkimuksessa ei käytetty ns.
kajoavaa lääketieteellistä tutkimusmenetelmää, joten lääketieteellinen tutkimustyyppi on silloin pois suljettu. Myöskään haastattelu/ rekisteritutkimukset eivät kuulu lain piiriin.
Raportoinnin avulla voidaan kasvattaa tutkimuksen eettisyyttä kiinnittämällä huomiota siihen, ettei yksittäisten tiedonantajien henkilöllisyys paljastu. Voi olla, että näin menetetään osa saadusta tiedosta, mutta erityisesti maahanmuuttajien kohdalla anonymiteetin säilyminen on erityisen tärkeätä. Moni maahanmuuttaja on kokenut syrjintää työnhaussa ja työpaikoilla, ja he voivat näin ollen pelätä paljastumista ja sen aiheuttamia seurauksia.