Perehdytysintervention arviointi haastatteluin toi esiin viisi näkökulmaa. Nämä olivat 1) maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallinta osastoilla perehdyttämisintervention jälkeen, 2) maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisintervention toteutuminen, 3) perehdyttämisinterventioon osallistuneiden maahanmuuttajahoitajien erot verrattuna perehdyttämisinterventioon osallistumattomiin maahanmuuttajahoitajiin, 4) maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät ja 5) maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen edelleen kehittäminen. Nämä on esitelty kuviossa 11.
Kuvio 11. Maahanmuuttajahoitajien perehdytysintervention toteutuminen
Maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallinta koostui suomalaisen henkilökunnan näkökulmasta kielitaitoon ja taustaan liittyvistä tekijöistä. Nämä tulokset olivat hyvin yhteneväisiä alkutilanteen kartoituksessa saatujen tulosten kanssa. Kielitaito oli maahanmuuttajahoitajien kohdalla vaihtelevaa. Toiset osasivat hyvin kieltä tai heidän oli helpompi oppia kieltä kuin toisten. Mikäli suomen kielen taito oli heikko, oli työstä selviytyminen hankalampaa ja perehtyminen töihin haasteellisempaa kuin hyvän kielitaidon omaavilla maahanmuuttajahoitajilla. Lisähaasteena koettiin myös se, että aina ei tiennyt oliko maahanmuuttajahoitaja ymmärtänyt annetut ohjeet vai ei.
Henkilökohtainen tausta kuten kulttuuri- ja, koulutustausta, kyky omaksua asioita ja Suomessa olo aika vaikutti maahanmuuttajahoitajien selviytymiseen osastoilla. Myös se, miten omassa kulttuurissa suhtauduttiin työntekoon tai oliko entisessä kotimaassa vanhusten hoitolaitoksia, vaikutti siihen miten työnteko tai vanhusten hoitaminen laitoksissa koettiin.
Myös kyky omaksua asioita ja Suomessa oloaika vaikuttivat selviytymiseen. Sellaiset maahanmuuttajahoitajat, jotka omaksuivat helpommin asioita tai olivat olleet kauemmin Suomessa, hallitsivat työtehtäviään paremmin kuin hitaammin oppivat tai vähemmän aikaa Suomessa olleet. Nämä kaikki työtehtävien hallintaan vaikuttavat tekijät olivat samoja kuin alkutilanteen kartoituksen yhteydessä on esitetty. Perehdyttämisinterventio ei näin ollen vaikuttanut maahanmuuttajahoitajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin eikä kielitaitoon. Kielitaito oli sidoksissa Suomessa oloaikaan ja kielen opiskelun määrään, mikä puolestaan oli sidoksissa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Maahanmuuttajahoitajat puolestaan kokivat kielitaidon erittäin tärkeänä
Maahanmuuttajaho
osana perehtymistä. Sekä maahanmuuttajahoitajien oma suomen kielen taito että perehdyttäjien kyky ymmärtää maahanmuuttajahoitajien suomea vaikuttivat perehdytystilanteissa kommunikointiin. Maahanmuuttajahoitajat kokivat, että perehdyttäjät, jotka olivat tottuneet ulkomaalaisiin, jaksoivat paremmin perehdyttää heitä ja ymmärsivät heidän puhettaan, kun taas tottumattomat tuskastuivat perehdyttämiseen kielivaikeuksien vuoksi. Eripuolilta maailmaa tulevilla ihmisillä on erilainen ääntämistapa, aksentti suomea puhuessaan. Maahanmuuttajahoitajat kokivat, että monen suomalaisen hoitajan oli vaikea ymmärtää heidän aksenttiaan. Tämä puolestaan johtui maahanmuuttajahoitajien mukaan siitä, että suuri osa suomalaisista on tottumattomia kuulemaan maahanmuuttajien puhumaa suomea. Maahanmuuttajien kanssa enemmän työskennelleet, useampia kieliä osaavat ja paljon matkustelleet suomalaiset ymmärsivät maahanmuuttajien mukaan paremmin heidän puhumaansa suomea. Näin asiaa kuvaili maahanmuuttajahoitaja:
Yes, of course, there is always the language problem. Sometimes when you start the orientation someone new is orienting you. It has to be somebody who like knows and somebody who is used to foreigners … And you know we have different tones, like maybe I have this Finnish you can understand but the next person is someone who cannot understand my Finnish…And then, you know, people who don’t understand mostly become so angry. (maahanmuuttajahoitajan haastattelu, haastattelu 2, haastateltava 2, 2 mmh 2.)
Maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisintervention toteutumisen koettiin sujuneen hyvin. Perehdyttämisinterventio jakautui osastolla tapahtuneeseen perehdyttämiseen ja kaikille yhteisiin perehdyttämiskoulutuksiin.
Perehdytysohjelmaan oltiin tyytyväisiä ja perehdytysohjelman avulla koettiin saadun apua työn tekemiseen ja sen kehittämiseen. Todettiin, että perehdytysohjelmaa pystyi hyvin muokkaamaan tarpeen mukaan, kuten oli ollut tarkoituskin. Tutkimuksen aikana oli huomattu myös uusia asioita, joita voisi ottaa mukaan perehdytykseen, kuten tiedon syventäminen yhteisten perehdytysten aiheista niin sanottuna jatkokurssina.
Esimerkiksi kun yhteisissä perehdytyksissä käytiin läpi muun muassa lääkehoitoa vanhustenkeskuksessa, voisi siihen lisätä jatkokurssin, jossa syvennettäisiin lääkehoidon osaamista. Näin saataisiin peruskurssi ja jatkokurssi aiheesta. Sama koski myös saattohoitoa ja yleisimpiä vanhusten sairauksia sekä kirjaamista. Lisäksi todettiin myös, että perehdytysohjelman suunnitteleminen maahanmuuttajahoitajille oli tullut oikeaan aikaan, ja sen avulla oli saatu syvennettyä perehdytystä sisällöltään ja arviointi oli otettu mukaan perehdytykseen. Perehdytys koettiin tärkeänä asiana, ja siihen oli koottu mukaan kaikki oleelliset kulttuurisesti kompetentin hoitotyön osa-alueet. Näin asiaa kuvailivat sekä johtoryhmä että osastonhoitajat:
Me ollaan nyt jo huomattu että me ollaan saatu tästä aika paljon et me ollaan saatu tähän meidän omaan arkeen että perehdytystähän on ollu aina täällä, mut et varmaan sisällöltään ja sitä arviointia, että hirveen paljon ollaan eväitä saatu. (johtoryhmän haastattelu, henkilö 2, 2 jr 1.) Pakettina must tää on monipuolinen ja tota sillä tavalla hyvin kattaa.. siin on ne keskeiset asiat mitä on oikeesti mitä ihmiset jos kysytään niin mitä ne haluais tietää tai mitä niitten pitäis ni kyl nää asiat on niinkun tässä.
(osastonhoitajan haastattelu, haastattelu 2 henkilö 4, 2 oh 4.)
Perehdytys jakautui osastokohtaisiin perehdytyksiin ja kaikille yhteisiin perehdytystilaisuuksiin. Perehdytys osastoilla ei ollut toteutunut niin hyvin, kuin olisi toivottu. Tähän vaikutti pääasiassa sitoutuminen perehdytykseen tai sen puute. Se puolestaan johtui resurssipulasta, osaston muuttamisesta uusiin tiloihin. Kaikki suomalaiset hoitajat eivät olleet ehtineet käydä vielä perehdytyskoulutuksessa. Suomalaisten hoitajien ja osastonhoitajien sekä maahanmuuttajahoitajien asennoituminen perehdytystä kohtaan vaihteli. Suomalaiset hoitajat ja osastonhoitajat arvelivat, että osa maahanmuuttajahoitajista ei sitoutunut perehdytykseen siksi, että he kokivat osaavansa työnsä. Kuitenkin juuri näiden maahanmuuttajahoitajien kohdalla ilmeni puutteita työn osaamisessa. Yleisesti todettiin perehdyttämisen tärkeys, mutta samalla todettiin myös.
että asiat nyt vaan menivät niin, ettei perehdytystä syystä tai toisesta voitu tai haluttu toteuttaa. Näin asiaa kuvailivat osastonhoitajat:
Ja sitte arjessa kumminki kyllä se vaan on se se et kyllä se perehdytys välillä jää lapsen asemaan et se on ihan se totuus siellä..että siinäkin mielessä tää niinku tukee sitä myös näiden työntekijöiden pärjäämistä ja viihtymistä ja jaksamista. (osastonhoitajien ryhmähaastattelu, haastattelu 2, ryhmä 4, 2 oh 4.)
Konkreettisesti perehdytys osastoilla oli työn kannalta tärkeiden asioiden kertomista ja näyttämistä, miten asioita tehdään. Esimerkiksi maahanmuuttajahoitajien on tärkeätä tietää osaston toiminnot ja niiden sijainnit. Suomalaiset hoitajat totesivat myös, että perehdytys osastoilla riippui pitkälti siitä, millaiset perustiedot maahanmuuttajahoitajalla oli suomalaisesta vanhustenhoidosta. Joidenkin maahanmuuttajahoitajien kanssa osastokohtainen perehdytys aloitettiin aivan perusteista ja joidenkin kanssa perehdytyksessä käytiin läpi enemmänkin osastokohtaisia erityispiirteitä. Kaikille yhteiset perehdytykset koettiin myös hyvinä, mutta niistä tiedottaminen niitä tarvitseville koettiin ongelmalliseksi. Osastonhoitajat kokivat, että heidän pitäisi enemmän huolehtia alaistensa osallistumisesta perehdytystilaisuuksiin. Koettiin, että osa maahanmuuttajahoitajista hakeutui oma-aloitteisesti perehdytystilaisuuksiin, kun taas toisia täytyi patistaa osallistumaan yhteisiin perehdytystilaisuuksiin. Tämä saattoi johtua siitä, että maahanmuuttajahoitaja ei oivaltanut tilaisuuden olevan hänelle tarkoitettu, tai että hänen oli mahdollista mennä perehdytystilaisuuteen kesken päivän, tai hän ei kokenut sitä tarpeelliseksi. Osa osastonhoitajista myönsi myös, ettei ollut ottanut huomioon perehdytystilaisuuksia laatiessaan työvuorotaulukkoa, joka puolestaan aiheutti sen, että maahanmuuttajahoitajalla saattoi olla vapaapäivä perehdytystilaisuuden aikana tai hän ei pystynyt irrottautumaan osastolta työtehtäviensä takia. Osa maahanmuuttajahoitajista tuli yhteisiin perehdytystilaisuuksiin myös vapaapäivänään.
Perehdytystilaisuuksiin osallistuminen ja niistä tiedottaminen koettiin siis puutteelliseksi, mutta toisaalta tieto perehdytystilaisuuksista oli levinnyt myös maahanmuuttajahoitajalta toisille maahanmuuttajahoitajille. Tämän uskottiin olevan paras tiedotuskanava. Näin asiaa kuvailtiin osastonhoitajien taholta:
Tää tunnettavuus on tehny hyvää sekin on auttanu se oma noitarumpu mikä täällä kulkee et mee kuuntelee se ja se on hyvä juttu.. ja sit toisetki tulee…me tultii kuuntelee kun noi kerto et oli kiva. (osastonhoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 3, 2 oh 3.)
Perehdyttämisinterventioon osallistuneiden maahanmuuttajahoitajien erot verrattuna perehdyttämisinterventioon osallistumattomiin maahanmuuttajahoitajiin näkyivät
selkeästi työn sujuvuuden paranemisena sekä itsevarmuuden ja itsenäisyyden lisääntymisenä. Lisäksi koettiin ilmapiirin parantuneen ja työn kuormittavuuden vähentyneen. Perehdytyksen myötä myös maahanmuuttajahoitajien ymmärrys ja tieto- pohja sekä suomalaisesta kulttuurista, hoitamisesta että Kustaankartanosta lisääntyivät. Nämä kaikki puolestaan johtivat suvaitsevaisuuden kasvuun osastoilla ja sitä kautta helpottivat maahanmuuttajahoitajien selviytymistä tehtävistään.
Sekä osastonhoitajat että suomalaiset hoitajat kokivat selkeän eron perehdytysohjelman läpikäyneiden ja sen käymättä jättäneiden välillä. Erot tulivat siinä, että työt sujuivat paremmin ja joustavammin, työyhteisö luotti maahanmuuttajahoitajaan enemmän. Tämä näkyi maahanmuuttajahoitajien itsevarmuuden lisääntymisenä, joka puolestaan näkyi siten, että he uskalsivat tarttua työhön ja uskalsivat näyttää omaa osaamistaan. He olivat itsenäisempiä eivätkä olleet jatkuvasti kysymässä neuvoja ja pyytämässä apua. Ilmapiirin osastolla koettiin parantuneen. Tämä näkyi siten, että seuraaminen ja toisten töihin puuttuminen väheni. Tunnelma osastoilla ei ollut niin kireä kuin aiemmin, ja maahanmuuttajahoitajiin suhtauduttiin samoin kuin suomalaisiin työntekijöihin. Tämä puolestaan johti työn kuormittavuuden vähentymiseen. Näin asiasta keskustelivat suomalaisethoitajat:
No kylhän se just varmaan sujuvammaks tekee sitä et niinkun..jos eikeesti on oikeeta tietoo ja tulee niinkun oikeeseen aikaan se niin ei tarvi tehdä niitä niinku miettiä et miten tää pitäs hoitaa täällä tai mistä sen tiedon saa tai muuta kun se on niinku valmiina. (suomalaisten hoitajien pari haastattelu, haastattelu 2, pari 4, henkilö 1, 2 sh 4.)
Ja sitte varmasti sekin, että nää sitten, nää kun mitä on jo perehdytetty, niin ne ehkä tuleekin sit jo vähän varmempana sinne, että tietää jo, on jotenkii niinku heillekii helpompaa, että siinäkin mielessä tää niinku tukee sitä myös näiden työntekijöiden pärjäämistä ja viihtymistä ja jaksamista. (suomalaisten hoitajien pari haastattelu, haastattelu 2, pari 4, henkilö 2, 2 sh 4.)
Perehdytyksen myötä maahanmuuttajahoitajien ymmärrys ja tietopohja sekä suomalaisesta kulttuurista, hoitamisesta että vanhustenkeskuksesta lisääntyivät. Tämä näkyi siten, että maahanmuuttajahoitajat olivat innokkaampia oppimaan uutta, rohkeampia kyselemään hoitamiseen ja kulttuuriin liittyviä asioita ja osasivat toimia suomalaisessa työyhteisössä paremmin. Sekä osastonhoitajat että suomalaiset hoitajat kuvasivat perehdytyksen merkitystä siten, että perehdytyksen käyneissä näki huomattavan eron entiseen toimintatapaan muun muassa siinä, että he olivat halukkaampia oppimaan uutta ja osasivat jo kysellä ja kyseenalaistaa asioita. Heistä näki selvästi, milloin he oivalsivat jonkin toimintatavan tai asian merkityksen. Näiden oivallusten jälkeen työ osastoilla alkoi sujua huomattavasti paremmin. Näin asiaa kuvailivat sekä suomalaiset hoitajat että osastonhoitajat:
Et tavallaan niinku semmonen kehitys siinä niin kun halussa oppia on mun mielestä ihan selkeesti ollu semmonen. Huomattava ero. (suomalaisten hoitajien haastattelu, haastattelu 2, henkilö 1, 2 sh 2.)
Kyllä se aika olleellisesti eroaaa…kyl se aika kyl se oleellisesti…jotka ei oo mukana niin ne ei pääse sille samalla tasolle tavallaan siihen sisää tähän ideaan tähän ajatukseen…et siihen tulee ihan eri taso kun he käy sen…se tavallaan niinku luo siihe asian sisältöön sellasta syvyyttä ja se kertoo meidän kulttuurista mitä täällä maassa miten me hoidetaan asukkaita miten me hoidetaan täällä Kustaankartanossa niin nää kaikki yhdistyy siinä et ne tavalla kokee et ne tavalla kokee et he pääsee syvälle siihen
hoitotyöhön syvälle meidän kulttuuriin he ymmärtää aivan eri lailla esim mun omasta perehdytämisestä, kuolemasta, saattohoidosta etiikasta…miten me sit käsitellään näitä asioita…et he ei oo tullu ees ajatelleeks .. sielt tulee oivallus.. (osastonhoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 3, 2 oh 3.)
Perehdysohjelman koettiin yleisesti ottaen hyödyttävän maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallintaa osastoilla. Tämä näkyi lähinnä suvaitsevaisuuden lisääntymisenä.
Työtehtävien hallinta kasvatti työn sujuvuutta, joka puolestaan helpotti työhön sitoutumista. Kun työt luistivat hyvin, oli mukava tulla työhön, ja näin ollen sitoutuminen työhön parani. Tämä näkyi pienempinä poissaoloina ja siinä, että maahanmuuttajahoitajat pysyivät työssään. Perehdyttäminen puolestaan nopeutti sopeutumista, mikä puolestaan lisäsi työn sujuvuutta. Tästä syntyi positiivinen kehä, jonka koettiin parantavan tuottavuutta eli oli taloudellisesti kannattavaa. Näin asiaa kuvailtiin osastonhoitajien taholta:
Kyl se näkyy toiminnassa.. ja semmosena just et se poistaa just sit näitä pelkoja olettamuksia kummallisia luuloja et et asiat on niinku et kun asiat tietää nii niin ihminen on varmempi toimimaan…ja sit sit toimitaan yhdessä ilman mitään sellasia íhmettelyjä et osaat siä nyt tän homman ja osaatkos nyt tän. (osastonhoitajien haastattelu, haastattelu 2 pari 3, 2 oh 3.)
Kyl työnantajanki kannalta et mitä paremmin ihmiset on perehdytetty et niin sen paremmin ne on niinku nopeammin antaa sen täyden työpanoksen… et silläkin lailla mun mielest on niinku ihan kustannustehokkait. (osastonhoitajien haastattelu, haastattelu 2, pari 4, 2 oh 4.)
Suvaitsevaisuuden koettiin lisääntyneen perehdytysohjelman myötä. Tämä näkyi muun muassa parempana yhteistyönä, parempana työilmapiirinä ja työn kuormittavuutta pienentävänä tekijänä. Ennen perehdytysohjelman alkua osastoilla koettiin uusi maahanmuuttajahoitaja rasitteena ja työn kuormittavuutta lisäävänä tekijänä, ja hänen tuloonsa osastolle suhtauduttiin usein negatiivisesti. Tutkimusaikana suhtautuminen maahanmuuttajahoitajiin on parantunut ja osastoilla ei enää koeta heidän tuloaan rasitteena vaan hyvänä, positiivisena asiana. Myös yhteistyön maahanmuuttajahoitajien ja suomalaisten hoitajien välillä koettiin parantuneen huomattavasti, mikä puolestaan myös vähentää työn kuormittavuutta ja parantaa työilmapiiriä. Myös tässä oli havaittavissa positiivisen noidankehän syntyminen. Näin asiaa kuvailivat sekä johtoryhmä että osastonhoitajat:
Elikkä tota niin joo perehdytyksen jälkeen alko kyllä menee…et perehdytyts on tota niin poikinu parempaa yhteistyötä niin. (osastonhoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 5, 2 oh 5.)
Ainaki esimiesten mielestä se ymmärrys muunmaalaisia kohtaan on lisääntynyt.
(johtoryhmän haastattelu, henkilö 1, 2 jr 1.)
Mulla on taas semmonen tunne että on niinku positiivisempaan suuntaan, että ei oo enää sitä että ku ennen sano ulkomaalaisen nimen että tulee sen ja sen niminen töihin ni oltiin ihan että ”Aijaa!” et nyt ollaan silleen ”Joo, okei, hänhän on ollu täällä aikasemminki” että aletaan niinku jo omaksumaan. Meilläki tuossa erityispalveluissa meillä on todella hyviä maahanmuuttajataustasia työntekijöitä jotka on perehtyny ja hyvin päässy mukaan tähän ja tosi hyvin otettu meidän työyhteisössä vastaan. Ja ihan täällä osastoilla niinku kiertäny että se on niinku sellanen positiivinen mitä nyt ihan
viimisen kahen vuoden aikana on huomannu. (johtoryhmän haastattelu, henkilö 2, 2 jr 1.)
Että tota tavallaan niinku ymmärtäis sitä paremmin sitä miks se ihminen tekee noin.
(johtoryhmän haastattelu, henkilö 3, 2 jr 1.)
Perehdyttämisen onnistumiseen vaikuttavat tekijät jakautuivat perehdyttämistä edistäviin ja estäviin tekijöihin. Perehdytystä edistäviä tekijöitä olivat myönteinen asenne, ja nimetty perehdyttäjä. Estäviä tekijöitä olivat puolestaan kielteinen asenne ja heikko kielitaito. Asennoituminen perehdytykseen koettiin tärkeäksi perehdytystä edistäväksi tekijäksi. Kun sekä perehdyttäjä että perehdytettävät olivat asiastaan kiinnostuneita, onnistui perehdytys hyvin. Lisäksi muun henkilökunnan tukea ja ymmärrystä perehdyttämiseen kuluvasta ajasta ja vaivasta pidettiin perehdytystä edistävänä tekijänä.
Kun muu henkilökunta suhtautui perehdytykseen positiivisesti ja kannusti sekä perehdyttäjää että perehdytettävää, se sujui hyvin. Motivaatiota perehdyttämiseen lisäsi suomalaisten hoitajien mukaan myös se, jos tiesi maahanmuuttajahoitajan tulevan osastolle työhön pidemmäksikin aikaa. Tällöin suomalaiset hoitajat tunsivat halua perehdyttää maahanmuuttajan mahdollisimman hyvin, jotta työt sujuisivat jatkossa paremmin. Näin asiaa kuvailivat suomalaiset hoitajat:
Se et jos tietää et ihminen tulee pidemmäks aikaa ku esim viikoks ni totta kai se antaa sellast intoo et ”mä haluun näyttää tälle joka ikisen nurkan ja joka ikisen jutun et mä tiedän et tän ihmisen ei tarvi tulla kysyy missä se on”. (suomalaisten hoitajien haastattelu, haastattelu 2, pari 3, 2 sh 3.)
Kielteisen asenteen ollessa perehdyttämistä estävä tekijä sen nähtiin ilmentyvän ennakkoluuloina ja haluttomuutena tai mielenkiinnottomuutena perehdytystä kohtaan sekä suomalaisten että maahanmuuttajien taholta. Todettiin, että jos maahanmuuttaja tulee lyhytaikaiseksi sijaiseksi, niin hän ei tarvitse koko perehdytystä vaan vain oleellisimmat, jotta työt saadaan tehtyä. Tämä johti usein myös tilanteeseen, jossa maahanmuuttajahoitaja oli tehnyt paljon lyhytaikaisia sijaisuuksia ja lopulta hänet vakinaistettiin. Tällöin ajateltiin, että maahanmuuttajahoitaja ei tarvitse enää perehdytystä, koska hän on tehnyt paljon sijaisuuksia. Tällöin maahanmuuttajahoitaja ei saanut missään vaiheessa kunnon perehdytystä. Joskus myös maahanmuuttajahoitajan asenteet saattoivat hankaloittaa perehdytystä. Koettiin, että maahanmuuttajahoitaja ei välttämättä itse halunnut sopeutua vanhustenhoitoon Suomessa tai hän mielestään jo tiesi ja osasi kaiken.
Tilanteita, joissa todettiin maahanmuuttajan olevan haluton sopeutumaan, olivat eri sukupuolta olevan vanhuksen peseytymiseen ja pukemiseen liittyvät asiat. Myös ruokailuun liittyvät asiat nousivat esille, kun maahanmuuttajahoitaja ei suostunut tarjoilemaan tai avustamaan vanhusta ruokailussa, mikäli hän ei itse hyväksynyt kyseistä ruokaa. Näin asiaa kuvailivat suomalaiset hoitajat:
Osastohenkilökunnan asenteet että joskus myöskin sen maahanmuuttajan asenteet että hän… ei myöskään halua tavallaan sopeutua tai sitte et kokee että tota osaa jo tarpeeks hyvin… ne on varmaan ne keskeisimmät. (suomalaisen hoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 2, 2 sh 2.)
Nimettyä perehdyttäjää pidettiin perehdytystä edistävänä tekijänä. Maahanmuuttajahoitajat tiesivät saavansa perehdytystä ja suomalainen henkilökunta saattoi luottaa, että maahanmuuttajahoitaja perehdytetään. Maahanmuuttajahoitajat kokivat nimetyn perehdyttäjän hyvänä, sillä silloin tiesi, keneltä voi mennä kysymään itseä askarruttavia
asioita. He tunsivat myös olonsa turvalliseksi työpaikalla, kun heillä oli nimetty henkilö, joka huolehti heidän oppimisestaan ja selviytymisestään ensimmäisien työviikkojen aikana. Suomalaiset hoitajat puolestaan kokivat nimetyn perehdyttäjän työn kuormittavuutta pienentävänä tekijänä. Oli helpottavaa tietää, että perehdytys hoituu tietyn henkilön toimesta, eikä täytynyt miettiä saako maahanmuuttajahoitaja perehdytystä vai ei. Perehdyttäjän ollessa esimerkiksi sairauslomalla perehdytystä saattoi antaa kuka tahansa osaston hoitajista. Tämä ei ollut läheskään niin kuormittava tilanne kuin aiemmin, jolloin kukaan ei oikein tiennyt, kuka maahanmuuttajahoitajaa perehdytti. Nyt saattoi luottaa siihen, että nimetty perehdyttäjä kyllä kertoi maahanmuuttajalle kaiken tarvittavan. Näin asiaa kuvailivat maahanmuuttajahoitajat:
Ja sit aina oli mä muistan sen alussa kun ei ollut meillä sitä oikeeta siellä laitettu et kaikki katsoo et kuka nyt perehdyttää, katottiin ni hoitajista kuka nyt menee tuota uutta ihmistä perehdyttämään. Mut nyt tietää et meillä on osastolla ihminen kuka perehdyttää, ei mitään ongelmia, ja jos hän ei ole töissä niin toki sit kaikki muut. Et siinä mielessä sekin on mennyt eteenpäin nyt. Et on aika hyvin.
(maahanmuuttajahoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 1, 2 mmh 1.).
Kielitaitoa pidettiin perehdytystä estävänä tekijänä sekä maahanmuuttajien että suomalaisten taholta. Murresanojen käyttö ja heikko kielitaito olivat hankalin yhdistelmä, sillä vaikka sana olisi tuttu, niin siitä johdettu murresana ei välttämättä ole maahanmuuttajalle tuttu. Tämä puolestaan johti usein väärinkäsityksiin ja ymmärryksen puutteeseen. Suomalaiset hoitajat kokivatkin maahanmuuttajahoitajien vaihtelevan kielitaitotason hankalana, sillä useinkaan ei voinut olla varma, kuinka paljon maahanmuuttajahoitaja oli ymmärtänyt perehdytyksestä. Maahanmuuttajahoitajat saattoivat kertoa ymmärtäneensä asian, mutta myöhemmin selvisi, että asiaa ei oltu ymmärretty. Tämä sama ongelma tiedostettiin myös alkutilanteen kartoituksen yhteydessä. Näin asiaa kuvaili maahanmuuttajahoitaja:
Especially one hinder is language barrier. It’s a big problem of Finland. And they tell you that do this do this do this in Finnish and the way you understand it, I can’t tell you that. (maahanmuuttajahoitajan haastattelu, haastattelu 2, henkilö 2, 2 mmh 2.) Maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisen edelleen kehittäminen sisälsi aiheiden lisäämisen mutta toisaalta myös tiivistämisen. Muita kehitysehdotuksia olivat avoimuuden lisääminen, osaamispassin käyttöön otto, tiedottaminen sekä säännöllisyys ja jatkuvuus. Nämä on esitelty kuviossa 12.
Kuvio 12. Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen kehittäminen
Aiheiden lisäämisessä kielitaidon kehittäminen, osastolla tapahtuvan perehdytyksen kehittäminen, tapahtumat ja teemaillat, perehdytyskansion kehittäminen sekä perehdytysluentojen kehittäminen koettiin tärkeiksi. Kielitaidon kehittämisen kohdalla ajateltiin kirjaamisen tärkeyttä ja siinä kohdin vielä enemmän selkokielistä opetusta kirjaamiseen. Lisäksi ajateltiin edelleen, että jos perehdytystä saisi muullakin kuin suomen kielellä helpottaisi se perehdytyksen ymmärtämistä. Moni koki, että muutaman avainasian kertominen englanniksi tai venäjäksi tai jollakin muulla kielellä, mikäli kielitaitoa on, olisi tarpeellista asioiden oikein ymmärtämisen kannalta. Myös selkokielisyyttä perehdytyksen aikana korostettiin edelleen. Nopea puheen rytmi, monotoninen puhetapa, slangi- ja murresanat vaikeuttavat heikomman kielitaidon omaavan henkilön ymmärtämistä. Siksi rauhallinen, selkeä ja yksinkertainen selkokieli voi auttaa monessa tilanteessa asian ymmärtämistä.
Nämä kielitaitoon liittyvät asiat olivat samoja, jotka nousivat esille alkutilanteen kartoituksen aikana ja oli otettu mukaan perehdytykseen ja perehdytyskoulutukseen, mutta niihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota vielä enemmän. Näin asiaa kuvailivat suomalaiset hoitajat:
Puheessa ois tietysti sillä lailla kehittämisen varaa et vois miettii et mitkä sanat on helppoja, tai jotenki niin kauan et lauseenrakenteet olis helppoja. ( suomalaisten hoitajien haastattelu, haastattelu 2, pari 5, 2 sh 5.)
Tiivistäminen Osaamispassi Tiedottaminen Säännöllisyys ja jatkuvuus
Osastolla tapahtuvan perehdyttämisen kehittämisessä toivottiin kiinnitettävän huomiota palautteen antoon. Mikäli palautetta tehdystä työstä ei saa, on vaikea tietää, mitä tekee oikein ja mitä väärin. Monet maahanmuuttajahoitajat kokivat, että mikäli palautetta ei saanut, työ tuli todennäköisesti tehtyä oikein. Samanaikaisesti monet suomalaiset hoitajat miettivät, miksi maahanmuuttajahoitaja tekee tietyt asiat aina väärin tai hassusti. Monesti näissä tilanteissa maahanmuuttajahoitajalle oli jäänyt palaute antamatta, joten hän ei tiennyt tekevänsä asioita väärällä tavalla. Myös positiivisen palautteen antaminen koettiin tärkeänä. Tällöin tietää tekevänsä asiat oikein, ilman että tarvitsee arvailla tekevänsä asiat
Osastolla tapahtuvan perehdyttämisen kehittämisessä toivottiin kiinnitettävän huomiota palautteen antoon. Mikäli palautetta tehdystä työstä ei saa, on vaikea tietää, mitä tekee oikein ja mitä väärin. Monet maahanmuuttajahoitajat kokivat, että mikäli palautetta ei saanut, työ tuli todennäköisesti tehtyä oikein. Samanaikaisesti monet suomalaiset hoitajat miettivät, miksi maahanmuuttajahoitaja tekee tietyt asiat aina väärin tai hassusti. Monesti näissä tilanteissa maahanmuuttajahoitajalle oli jäänyt palaute antamatta, joten hän ei tiennyt tekevänsä asioita väärällä tavalla. Myös positiivisen palautteen antaminen koettiin tärkeänä. Tällöin tietää tekevänsä asiat oikein, ilman että tarvitsee arvailla tekevänsä asiat