DISSERTATIONS | JUTTA HARTIKAINEN | MAAHANMUUTTAJAHOITAJIEN PEREHDYTTÄMINEN ... | No 372
uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Health Sciences
ISBN 978-952-61-2245-8 ISSN 1798-5706
Dissertations in Health Sciences
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
JUTTA HARTIKAINEN
MAAHANMUUTTAJAHOITAJIEN PEREHDYTTÄMINEN VANHUSTENHOITOTYÖSSÄ
– toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli
kehittää ja kuvata perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajien perehdyttämiseksi,
soveltaa ohjelmaa käytäntöön ja arvioida sen toimivuutta käytännössä.
Maahanmuuttajahoitajien perehdytysohjelma toteutettiin pääkaupunkiseudulle sijoittuvassa
organisaatiossa toimintatutkimuksena.
Tulosten mukaan maahanmuuttajahoitajien perehdyttämistä korostavan toimintamallin
kehittäminen on oleellista hyvän ja turvallisen hoidon takaamiseksi. Lisäksi maahanmuuttajahoitajien sopeutuminen suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin sujui helpommin perehdytyksen saaneilta kuin siihen osallistumattomilta. Lisäksi työ sujui tehokkaammin ja potilasturvallisuus parani.
JUTTA HARTIKAINEN
Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä
-toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa
pääkaupunkiseudulla
JUTTA HARTIKAINEN
Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä
-toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla
Esitetään Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan luvalla julkisesti tarkastettavaksi Canthian auditoriossa Kuopiossa perjantaina 7. lokakuuta 2016 klo 12.00
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences
Number 372
Hoitotieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
Kuopio 2016
Grano Kuopio, 2016 Sarjan toimittajat:
Professori Tomi Laitinen, LT Lääketieteen laitos
Kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen radiologia ja isotooppilääketiede Terveystieteiden tiedekunta
Professori Hannele Turunen, TtT Hoitotieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Professori Kai Kaarniranta, LT
Lääketieteen laitos
Kliinisen lääketieteen yksikkö, silmätaudit Terveystieteiden tiedekunta
Apulaisprofessori (Tenure Travk) Tarja Malm, FT A. I. Virtanen -instituutti
Terveystieteiden tiedekunta
Lehtori Veli-Pekka Ranta, FaT Farmasian laitos Terveystieteiden tiedekunta
Jakelu:
Itä-Suomen yliopisto Kuopion kampuskirjasto
PL 1627, 70211 Kuopio http://www.uef.fi/kirjasto ISBN (print):978-952-61-2245-8
ISBN (pdf):978-952-61-2246-5 ISSN (print.):1798-5706
ISSN (pdf):1798-5714 ISSN-L:1798-5706
Tekijän osoite: Terveystieteiden tiedekunta/Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto
KUOPIO FINLAND
Ohjaajat: Dosentti Päivi Kankkunen, TtT Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto KUOPIO
FINLAND
Dosentti, yliassistentti, Emerita, Merja Nikkonen THT Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto KUOPIO
FINLAND
Professori Hannele Turunen, TtT Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto KUOPIO
FINLAND
Esitarkastajat: Professori Leena Turkki, TtT
Terveyshallintotieteenalaohjelman vastuuhenkilö Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikön johtaja Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusryhmä Lääketieteellinen tiedekunta
Oulun yliopisto OULU
FINLAND
Dosentti Ulla Eloniemi-Sulkava, FT Amialife Oy
HELSINKI
Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikko TAMPERE
FINLAND
Vastaväittäjä: Professori Emerita Arja Isola, THT Terveystieteiden laitos
Oulun yliopisto OULU
FINLAND
Hartikainen, Jutta
Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä – toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla.
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, 2016
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences No.372 2016. 130 s.
ISBN (print):978-952-61-2245-8 ISBN (pdf):978-952-61-2246-5 ISSN (print):1798-5706 ISSN (pdf):1798-5714 ISSN-L:1798-5706
TIIVISTELMÄ
Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kehittää ja kuvata perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajien perehdyttämiseksi, soveltaa ohjelmaa käytäntöön ja arvioida sen toimivuutta käytännössä. Maahanmuuttajahoitajien perehdytysohjelma toteutettiin pääkaupunkiseudulle sijoittuvassa organisaatiossa toimintatutkimuksena (2009-2011).
Tutkimusprosessiin osallistuivat tutkittavan organisaation johtoryhmä (N=10), osastonhoitajat (N=22), maahanmuuttajahoitajia (N=10) ja suomalaisia hoitajia (N=17), jotka olivat aiemmin osallistuneet maahanmuuttajahoitajien perehdyttämiseen. Tutkimus eteni toimintatutkimuksen vaiheiden mukaisesti lähtötilanteen kartoituksesta suunnittelu- ja interventiovaiheen kautta arviointivaiheeseen. Maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisen lähtötilannetta (2009) kartoitettiin osastonhoitajien (n=14), suomalaisten hoitajien (n=9) ja maahanmuuttajahoitajien (n=6) näkökulmista sekä selvitettiin heidän näkemyksiään hyvästä perehdyttämisestä. Suunnitteluvaiheessa kehitettiin yhdessä johtoryhmän ja osastonhoitajien kanssa perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajille. Interventiovaiheessa (2010) ohjelmaa sovellettiin maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisessä. Ohjelman arviointivaiheessa (2010-2011) arvioitiin johtoryhmän (n=5), osastonhoitajien (n=8), maahanmuuttajahoitajien (n=4) ja suomalaisten hoitajien (n=8) kokemuksia ohjelman tuomista muutoksista maahanmuuttajahoitajien toimintatapoihin ja työtehtävien hallintaan.
Aineistot hankittiin teema-, ryhmä- ja yksilöhaastatteluina kahdessa vaiheessa, lähtötilanteen kartoituksen yhteydessä ja toteutusvaiheen jälkeen. Aineistot analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan maahanmuuttajahoitajien perehdyttämistä korostavan toimintamallin kehittäminen on oleellista hyvän ja turvallisen hoidon takaamiseksi. Lisäksi maahanmuuttajahoitajien sopeutuminen suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin sujui helpommin perehdytyksen saaneilta kuin siihen osallistumattomilta. Lisäksi työ sujui tehokkaammin ja potilasturvallisuus parani. Perehdyttämisintervention johdosta maahanmuuttajahoitajien ymmärrys ja tietopohja kulttuurista, hoitamisesta ja organisaatiosta lisääntyi. Tämä näkyi itsevarmuuden ja itsenäisyyden lisääntymisenä, mikä puolestaan vaikutti sekä maahanmuuttajahoitajien että koko työyhteisön töiden sujuvuuteen positiivisella tavalla. Tämä taas vähensi työn kuormittavuutta ja lisäsi suvaitsevaisuutta työyhteisössä.
Maahanmuuttajien perehdyttäminen tulisi tapahtua jo ennen töiden aloittamista rekrytoinnin yhteydessä, heti töiden alettua, työn aikana ja aina tarvittaessa. Perehdytys tulisi myös jakaa kaikille yhteisiin perehdytyskoulutuksiin ja yksilökohtaiseen osastoilla tapahtuvaan perehdytykseen. Jatkossa tarvitaan myös henkilökunnan koulutusta perehdyttämiseen. Myös vertaistukiryhmien muodostaminen sekä maahanmuuttajahoitajista että heidän perehdyttäjistään koettiin tarpeelliseksi. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia ja kehittää sekä organisatorisesti, että kansallisesti yhteneväiset käytännöt maahanmuuttajahoitajien rekrytointiin, täydennyskoulutukseen ja perehdyttämiseen
Luokitus: WY105
Yleinen Suomalainen asiasana: hoitotyö; geriatria; vanhukset; vanhustyöntekijät; maahanmuuttajat; sairaanhoitajat;
perehdyttäminen; työpaikkakoulutus
Hartikainen, Jutta
Orientation of immigrant nurses in elderly care – an action research in an elderly care centre in the capital area of Finland
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, 2016
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences No.372 2016. 130 p.
ISBN (print):978-952-61-2245-8 ISBN (pdf):978-952-61-2246-5 ISSN (print):1798-5706 ISSN (pdf):1798-5714 ISSN-L:1798-5706
ABSTRACT
The purpose of this study was to develop and describe a programme for the orientation of immigrant nurses, to apply the programme into practice, and to assess the changes introduced by the programme into the immigrants’ working methods. The orientation programme was realized as an action research conducted in an organization in the metropolitan area of Finland (in 2009-2011).
The research process was participated by the board of directors (N=10), head nurses (N=22), immigrant nurses (N=10) and Finnish nurses (N=17) who had previously taken part in familiarizing immigrant nurses with their tasks and workplace in the studied organization. The study proceeded according to the phases of an action research, from a baseline survey through planning and intervention phases to a final assessment phase.
At the beginning of the study (2009), interwievs were conducted to find out about the orientation of immigrant nurses in the organization from the viewpoint of head nurses (n=14), Finnish nurses (n=9) and immigrant nurses (n=6), and to gather information about their perspectives of a good orientation. The purpose of the planning stage was to develop an orientation programme to immigrant nurses in collaboration with the board of directors and head nurses. At the intervention phase (2010), the programme was applied to the orientation of immigrant nurses. At the assessment phase (2010-2011), an evaluation was conducted on the experiences of the board of directors (n=5), head nurses (n=8), immigrant nurses (n=4) and Finnish nurses (n=8) on the changes brought on by the programme to the working methods and work task management of the immigrant nurses. The assessment was conducted through theme, group and individual interviews. Data were collected on two separate occasions, as part of the baseline interview and after the realization phase. The data were analysed using qualitative content analysis.
According to the results, it is essential to develop an operation model emphasizing the orientation of immigrant nurses in order to guarantee good and secure care. Forming peer groups for both immigrant nurses and those responsible for their orientation was also considered important. According to the findings, immigrant nurses who were familiarized with their task found it easier to integrate into the Finnish nursing culture than those who had participated in no orientation. There was also improvement in work efficiency and patient safety in the case of those who took part in orientation. According to the interviewees, orientation also increased open-mindedness and efficiency of work on the working community level. The orientation intervention helped to increase immigrant nurses’ understanding and knowledge base on culture, care and the work organization. This manifested in an increase in confidence and independence, which in turn positively affected the fluency of work of both the immigrant nurses and the entire work community. As a result, work was considered less straining and there was more tolerance at the working place. In the future, it will be important to study and develop uniform methods for the recruitment, continuing training and orientation of immigrant workers on both organizational and national levels. Moreover, staff training is also required in the orientation process. Orientation of immigrant workers should be realized already when hiring them and before they have started working, as soon as work has begun, as part of their work, and whenever needed. Orientation should also be included in general orientation training and the orientation conducted individually at wards.
National Library of Medicine Classification: WY105
Medical Subject Headings: Geriatric Nursing; Health Services for the Aged; Inservice Training; Emigrants and Immigrants; Foreign Professional Pesrsonnel
Author`s keynotes: Employee orientation; Elderly Care
Sisältö
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS……….... 1
2 MAAHANMUUTTAJAHOITAJIEN PEREHDYTYS VANHUSTEN HOITOTYÖHÖN……….……….. 5
2.1 Vanhustenhoitotyön kokonaisuus Suomessa ... 6
2.1.1 Vanhustenhoitotyö sosiaali- ja terveydenhuollossa…….. 6
2.1.2 Vanhustenhoitotyö Suomessa ………. 11
2.1.3 Työhyvinvointi vanhustyössä ………. 16
2.2 Kulttuuri hoitotyöhön vaikuttavana taustatekijänä………. 18
2.3 Kulttuurisesti kompetentti hoitotyö………. 19
2.4 Maahanmuuttajahoitajien akkulturaatio suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin……… 23
2.5 Perehdyttämällä osaksi työyhteisöä……….. 26
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista………. 30
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT 33
4 TUTKIMUKSEN METODOLOGIA JA ETENEMINEN………….. 34
4.1 Tutkimuksen metodologinen perusta………. 34
4.1.1 Toimintatutkimus lähestymistapana………. 34
4.1.2 Tutkimuksen suorituspaikka ja tiedonantajat……….. 36
4.2 Tutkimuksen vaiheittainen eteneminen………. 39
4.2.1 Vaihe 1: Lähtötilanteen kartoitus……… 39
4.2.2 Vaihe 2: Perehdytysintervention kehittäminen ja
toteuttaminen……… 42
4.2.3 Vaihe 3: Seurantajakso ja sen eteneminen………. 45
4.2.4 Vaihe 4: Intervention arviointi haastatteluin……… 49
5 TULOKSET……….………….. 52
5.1 Alkutilanteen kartoitus: Maahanmuuttajahoitajien, suomalaisten hoitajien ja osastonhoitajien kuvauksia perehdyttämisestä……… 52
5.1.1 Kuvauksia maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallinnasta osastoilla………. 52
5.1.2 Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen nykytila tutkittavassa organisaatiossa……… 56
5.1.3 Kuvauksia hyvästä perehdytyksestä………. 58
5.2 Maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisinterventio ja sen vaiheittainen eteneminen..……….. 74
5.3 Perehdyttämisintervention arviointi: maahanmuuttajahoitajien, suomalaisten hoitajien ja osastonhoitajiennäkökulma……….. 78
5.4 Yhteenveto keskeisimmistä tuloksista - perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajille ja sen toteutus……….……… 90
6 POHDINTA………. 93
6.1 Keskeisimpien tulosten tarkastelu………. 93
6.1.1 Perehdytyksen tarpeet tutkittavassa organisaatiossa………… 93
6.1.2 Perehdytyksellä kohti suvaitsevaa työyhteisöä………….. 99
6.1.3 Monikulttuuristen teorioiden merkitys tälle tutkimukselle… 101
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus……….. 105
6.3 Johtopäätökset……… 110
6.4 Jatkotutkimusaiheet……….. 111
LÄHTEET 112
Liitteet
Liite 1: Tässä tutkimuksessa käytettyjä keskeisimpiä kotimaisia tutkimuksia Liite 2: Tässä tutkimuksessa käytettyjä keskeisimpiä kansainvälisiä tutkimuksia Liite 3: Vanhustenhoitotyötä ohjaavat keskeisimmät lait ja asetukset
Liite 4: Informaatiokirje, tutkimukseen suostumuslomake, taustatietolomake Liite 5: Teemahaastattelukysymykset I,II & III
Liite 6: Näyte analyysistä
Liite 7: Runko perehdytysinterventiolle Liite 8: Intervention vaiheittainen eteneminen Liite 9: Perehdytysohjelma
Taulukot
Taulukko 1: Suomessa työskentelevät ulkomaalaistaustaiset sairaanhoitajat ja lähihoitajat vuonna 2011 THL:n mukaan (s. 1)
Taulukko 2: Suomessa työskentelevät syntyperältään muut kuin Suomessa syntyneet sairaanhoitajat ja lähihoitajat vuonna 2011 THL:n mukaan (s. 2)
Taulukko 3: Suomessa työskentelevät ulkomaan kansalaisten (sh, lh) lukumäärät 2011 THL:n mukaan (s. 2)
Taulukko 4: Suomessa työskentelevät syntyperältään muut kuin suomalaiset (sh, lh) lukumääriltään THL:n mukaan (s. 2)
Taulukko 5: Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen nykytila, lähtötilanteen kartoitus:
haastattelut (s. 37)
Taulukko 6: Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen nykytila, lähtötilanteen kartoitus:
osastonhoitajien ja suomalaisten hoitajien haastattelut (s. 37)
Taulukko 7: Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen nykytila, lähtötilanteen kartoitus:, maahanmuuttajahoitajien taustatiedot(s. 38)
Taulukko 8: Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen, intervention jälkeiset haastattelut (s. 39) Taulukko 9: Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen, lähtötilanteen kartoitus ja sen eteneminen (s. 42)
Taulukko 10: Maahanmuuttajahoitajien perehdytysintervention kehittäminen ja toteuttaminen (s.
44)
Taulukko 11: Maahanmuuttajahoitajien perehdytyskoulutus teemoittain (s. 47)
Taulukko 12: Maahanmuuttajahoitajien perehdytys intervention seurantajakson vaiheittainen eteneminen s. (49)
Taulukko 13: Maahanmuuttajahoitajien perehdytys intervention arviointi haastatteluin (s. 51)
Kuviot
Kuvio 1: Maahanmuuttajahoitajien perehdytys osana vanhustenhoitotyötä (s. 32) Kuvio 2: Maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallinta osastoilla (s. 52)
Kuvio 3: Maahanmuuttajahoitajien perehdytys toimintatutkimuksen lähtötilanteessa (s. 57) Kuvio 4: Odotuksia maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen suhteen (s. 59)
Kuvio 5: Henkilökunnan toiveita maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen järjestämiseksi (s. 61) Kuvio 6: Maahanmuuttajahoitajine perehdytyksen sisältö (s. 63)
Kuvio 7: Maahanmuuttajahoitajien perehdytykseen liittyvät hallinnolliset asiat (s. 64)
Kuvio 8: Hoitamiseen/ hoitotyöhön liittyvät tekijät maahanmuuttajahoitajien perehdytyksessä (s.
66)
Kuvio 9: Maahanmuuttajahoitajien perehdytykseen liittyvä hoitotyön viitekehys (s. 70)
Kuvio 10: Henkilökunnan muut toiveet maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen suhteen (s. 71) Kuvio 11: Maahanmuuttajahoitajien perehdytysintervention toteuttaminen (s. 79)
Kuvio 12: Maahanmuuttajahoitajien perehdytyksen kehittäminen (s. 86)
Kuvio 13: Maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisen kokonaisuus ja sen vaikutukset maahanmuuttajahoitajien työtehtävien hallintaan ja työyhteisöön (s. 92)
Kiitokset
Tämän tutkimuksen juuret ulottuvat jo reilun yhdeksän vuoden taa. Väitöskirjan työstäminen on muodostanut tukipilarin, kun muut elämän osa-alueet ovat olleet muutoksessa, niin työelämän kuin yksityisen elämän puolella. Tämä tutkimusmatka ei ole ollut helppo. Vastatuuleen on kuljettu useammankin kerran, mutta kaikista myrskyistä on kuitenkin selvitty. Se on vaatinut kärsivällisyyttä ja päämäärätietoisuutta niin itseltä kuin läheisiltäkin. Nyt on tullut aika kiittää matkassa mukana olleita.
Lämpimät kiitokseni esitän pääohjaajalleni TtT, yliopistonlehtori, dosentti Päivi Kankkuselle joka on jaksanut tukea ja kannustaa koko prosessin ajan samalla antaen kullan arvoisia vinkkejä työn tekemiseen. Kiitokset myös monista hedelmällisistä keskusteluista vuosien varrella. THT, dosentti, yliassistentti, Emerita, Merja Nikkoselle hyvästä alkuohjauksesta ja mukavasta matkaseurasta ja mahdollisuudesta päästä mukaan monikulttuurisen hoitotyön konferenssiin Turkkiin. TtT, Professori Hannele Turselle monista hyvistä huomioista ja oivalluksista sekä kannustavasta ohjauksesta.
Kiitän väitöskirjatyöni esitarkastajia TtT, professori Leena Turkkia ja FT, dosentti Ulla Elo-Niemi Sulkavaa rakentavista ja rohkaisevista palautteista sekä viime hetken oivalluksista. Nämä viimeistelyvaiheen huomiot auttoivat käsikirjoituksen työstössä vielä seuraavalle tasolle.
Kielenhuollollisesta avusta kiitän ystäviäni Merja Tenetziä ja äidinkielenopettaja Marjatta Nikusta. Ilman teitä käsikirjoitksen kielellinen ilmaisu näyttäisi hyvin toisenlaiselta luki-häiriöni tähden.
Kiitokset YTM, tietoasiantuntija Maarit Putoukselle avusta tiedonhakuun liittyvissä pulma tilanteissa. Suuri kiitos myös FM, kääntäjä Elisa Wulffille sekä abstraktin käännöksessä että avusta haastattelujen englannin kielisten lomakkeiden työstämisessä ja englannin kielisten haastatteluiden litteroinnissa ja oikeissa tulkinnoissa.
Haluan myös kiittää pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa vanhustenhoitoyksikköä yhteistyöstä ja erityisesti yksikön johtajaa TtM Leena Pohjolaa sekä TtM, hoitotyön asiantuntijaa HeidiLehtosta sekä kaikkia ylihoitajia, osastonhoitajia, suomalaisia hoitajia sekä maahanmuuttajahoitajia jotka osallistuivat tavalla tai toisella tutkimuksen toteuttamiseen.
Ilman teitä tätä tutkimusta ei olisi!
Kiitokseni mielenkiinnon herättämisestä monikulttuurista hoitotyötä kohtaan kuuluvat opettajilleni ThM Liisa Korpivaaralle Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta, joka toimi ohjaajanani vaihto-opintojeni ajan, jotka suuntautuivat Espanjaan ja Englantiin sekä FM Anneli Williamsonille, englannin ja ruotsin kielen opettajalleni joka kannusti minua lähtemään vaihtoihin ja hakemaan yliopistoon.
Kiitokset myös kannustuksesta, vertaistuesta ja asiantuntevista kommenteista ja keskusteluista yliopisto ystävilleni TtT Arja Halkoaholle, TtT Minna-Maria Behmille ja TtM Sanna Heiskaselle sekä kaikille muille yhteistä matkaa tehneille opiskelutovereille. Kiitokset myös kaikille ystäville ja sukulaisille tuesta ja kannustuksesta matkan varrella, tukenne on ollut korvaamatonta.Kiitos että piditte huolen myös vapaa-ajan tasapainottavasta vaikutuksesta
Tutkimustani on rahoittanut Kymin 100-vuotissäätiö Kuusankoskelta, iso kiitos heille siitä, että toisin kuin monet muut tahot, he näkivät työn tärkeyden ja suhtautuivat avarakatseisesti työhön ja sen tuomaan tietoon ja hyötyn hoitotyölle. Säännöllinen tuki on ollut tärkeää työn valmistumisen kannalta.
Vanhempiani, Tuija ja Kari Hartikaista kiitän ehtymättömästä tuesta ja uskosta työn valmistumiseen ja ylipäänsä kannustuksesta opiskeluun sekä siitä, että he ovat myös taloudellisesti mahdollistaneet opintoni. Poikaani Kristoffer Kerosia kiitän oivalluksista mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeätä ja siten asioiden saattamisesta oikeisiin mittasuhteisiin. I would also like to thank my partner Steve Kerosi for supporting me with this work douring our journey together. Last but not least I would like to thank my firend and other mom Caren Omwoyo for support and many conversations douring that short time that we have known eachother, it´s been really important to me. Thank You.
Pilkaanmaalla syyskuussa 2016
Jutta Hartikainen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja kuvata perehdytysohjelma maahanmuuttajahoitajien perehdyttämiseksi, soveltaa ohjelmaa käytäntöön sekä arvioida sen toimivuutta. Toteutin tutkimuksen toimintatutkimuksena. Toimintatutkimuksella tarkoitetaan tutkimuksellista lähestymistapaa, jossa teoriaa ja käytännön kokemusta yhdistämällä pyritään aikaansaamaan muutosta (Carr ja Kemmis 1986, Reason ja Bradbury 2008).
Etsitettäessä tietoa perehdyttämisestä, havaitaan helposti terminologian moninaisuus. Lähikäsitteitä perehdyttämiselle ovat muun muassa mentorointi, valmennus, työnohjaus, ohjaus, opastus ja neuvonta. Lisäksi näille lähikäsitteille löytyy useita eri määritelmiä, jotka puolestaan vaikeuttavat asian hahmottamista. Tässä tutkimuksessa käytän pääsääntöisesti termiä perehdytys. Perehdyttämisellä tarkoitetaan niitä toimia, joiden avulla uusi työntekijä perehdytetään organisaation toimintatapoihin ja työpaikkakulttuuriin sekä varsinaisen työn tekemiseen ja työvälineiden käyttöön (Vakkala 2008). Uusien, juuri rekrytoitujen hoitajien perehdytystä on tutkittu viime aikoina myös Suomessa. Peltokoski ym. (2013) tutkimuksen mukaan nimetty perehdyttäjä, perehdytyksen kesto ja ammatillisuus korreloivat positiivisesti ja merkittävästi tuottavan perehdytysprosessin kanssa. Perehdytystä on kuitenkin jatkuvasti kehitettävä organisaation tuella, jotta se olisi tuottavampaa (Peltokoski ym. 2013).
Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajahoitajilla tarkoitetaan muualla kuin Suomessa syntyneitä hoitotyöntekijöitä. Maahanmuuttajahoitajat nähdään usein yhtenä samankaltaisena ryhmänä ihmisiä, jotka ovat tulleet syystä tai toisesta Suomeen.
Kuitenkaan Suomessa asuvat maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. He ovat tulleet Suomeen monesta eri maasta, monella eri tavalla ja monesta eri syystä, kuten opiskelemaan, työhön, avioliiton kautta, paluumuuttajana tai pakolaisena. Näin ollen jokaisen tilanne ja tausta on yksilöllinen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on rekisteröinyt maahanmuuttajahoitajia vuodesta 1994 lähtien, sitä edeltävältä ajalta ei tietoja ole. Tietoja kaikkien maahanmuuttajahoitajien rekisteröinnistä ei ole saatavilla, sillä Suomessa koulutuksensa saavat tai muuntokoulutukseen osallistuneet maahanmuuttajahoitajat rekisteröidään tietokantoihin suomalaisina hoitajina. Tuorein Tilastokeskuksen tekemä tilasto maahanmuuttajahoitajista on vuodelta 2005, johon mennessä 140 maahanmuuttajahoitajaa oli saanut ammatinharjoittamisluvan Suomessa (Kinnunen 2006). Luku on viitteellinen, sillä oletettavasti vuoden 2005 jälkeen maahanmuuttajahoitajia on tullut Suomeen työskentelemään enenevässä määrin.
Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tekemän Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstön kansainvälinen liikkuvuus 2011 tilastoraportin (13/2013) mukaan vuonna 2011 Suomessa työskenteli 2260 ulkomaalaistaustaista hoitajaa (taulukko 1).
Taulukko 1. Suomesssa työskentelevät ulkomaalaistaustaiset sairaanhoitajat ja lähihoitajat vuonna 2011 THL:n mukaan
Ammattinimike Lukumäärä % osuus koko
ammattikunnasta
Sairaanhoitaja 700 1,4
Lähihoitaja 1560 2,1
Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstön
kansainvälinen liikkuvuus 2011 tilastoraportin (13/2013) mukaan vuonna 2011 Suomessa työskenteli 5135 syntyperältään muuta kuin Suomessa syntynyttä hoitajaa (taulukko 2).
Taulukko 2. Suomessa työskentelevät syntyperältään muut kuin Suomessa syntyneet sairaanhoitajat ja lähihoitajat vuonna 2011 THL:n mukaan
Ammattinimike Lukumäärä %osuus koko
ammattikummasta
Sairaanhoitaja 1670 3,3
Lähihoitaja 3465 4,6
Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten hoitotyöntekijöiden määrät syntyperänsä mukaan on luokiteltu maanosien mukaan taulukoissa 3 ja 4.
Taulukko 3. Suomessa hoitotyöntekijöinä työskentelevien ulkomaan kansalaisten lukumäärät 2011 THL:n mukaan
Maa Sairaanhoitajien lukumäärä Lähihoitajien lukumäärä
Ruotsi 60 145
Viro 315 335
Muu EU 100 150
Venäjä 30 225
Aasia 75 310
Afrikka 50 275
Amerikka 45 35
Muu 5 -
Yhteensä 660 1565
Taulukko 4. Suomessa hoitotyöntekijöinä työskentelevät syntyperältään muut (nykyisin Suomen kansalaisia) kuin suomalaiset lukumääriltään THL:n mukaan
Maa Sairaanhoitajien lukumäärä Lähihoitajien lukumäärä
Ruotsi 515 745
Viro 300 325
Muu EU 150 10
Venäjä 375 735
Muu Eurooppa 55 200
Aasia 150 560
Afrikka 200 530
Amerikka 55 105
Muu 25 60
Yhteensä 1835 3465
Vuonna 2012 Suomessa asui 5 426 674 henkilöä, joista 195 511 oli ulkomaan kansalaisia.
Heistä virolaisia oli 39 763, venäläisiä 30 183 ja ruotsalaisia 8412. Suomen kansalaisuuden sai vuonna 2011 4558 henkilöä, näistä suurimpina ryhminä venäläiset (1652), virolaiset (302) ja ruotsalaiset (196). (www.stat.fi 2014.) Turvapaikanhakijoita oli marraskuun loppuun mennessä vuoden 2015 aikana 30 643 henkeä (www.maahanmuuttovirasto.fi).
Vastaava luku vuonna 2012 (koko vuoden tilasto) oli 3 129. Terveys- ja sosiaalipalveluissa
työskenteli vuonna 2012 409 000 henkeä, joista sairaanhoitajia oli 72 483 ja lähihoitajia 101 384. (www.stat.fi 2014.)
Maahanmuuttajahoitajien määrän kasvu voidaan nähdä vahvuutena, sillä maahanmuuttajahoitajilla on erilainen perspektiivi maahanmuuttajana olemiseen vieraassa kulttuurissa kuin Suomessa asuvilla suomalaisilla hoitajilla. Näin ollen he voivat helpommin auttaa potilaanaan ja asiakkaanaan olevia maahanmuuttajia. Lisäksi etuna on usein myös monipuolinen kielitaito. Harva suomalainen, Suomessa syntynyt hoitaja osaa esimerkiksi venäjän tai suahilin kieltä. Kuitenkin näitä kieliä puhuvien määrä on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti Suomessa (www.stat.fi 2014). Potilaiden ja asiakkaiden palveleminen ja auttaminen on helpompaa, jos osa henkilökunnasta puhuu heidän äidinkieltään. Tällöin luottamuksellisen potilassuhteen luominen ja varmistuminen asioiden ymmärtämisestä ja oikeasta tulkinnasta helpottuu.
Kansainvälisesti ajatellen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot ovat suuren haasteen edessä. Työvoiman riittävyys ja rekrytoidun työvoiman sitoutuminen työhönsä ovat tämän hetken suuria kysymyksiä (Aiken 2011, Wilson ym. 2011, Kvist ym.
2013). Rekrytointi ulkomailta on osa rekrytointiprosessia. Työnantajille on myös tärkeää saada rekrytoitu henkilökunta pysymään työssään. Työntekijöiden liikkuvuutta ja sopeutumista uuteen kulttuuriin pyritään helpottamaan erilaisilla valtakunnallisilla ja Euroopan laajuisilla sopeuttamisohjelmilla ja lakiuudistuksilla. Tällainen on muun muassa Euroopan unionin neuvoston päätelmä 29.20.2004 1 13832/04 ammatillisen koulutuksen tehostetun yhteistyön edistämisestä Euroopassa. Euroopan Unioni säätelee direktiiveillä ja erilaisilla päätelmillä henkilöiden vapaata liikkuvuutta, turvapaikka-asioita ja maahanmuuttoa. Näiden säädösten tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset ja oikeudenmukaiset säädökset maahanmuutolle ja työskentelylle Euroopan unionin alueella (www.eur-lex.europa.eu/SummariesofEULegislation 2014).
Tutkimusaihe liittyy transkulttuurisen hoitotyön alueeseen.
Transkulttuurisesta hoitotyöstä on kyse silloin, kun kulttuurit kohtaavat hoitotyössä (Leininger 1995, 2002). Tutkimuksen suorituspaikkana on toiminut vanhustenkeskus pääkaupunkiseudulla. Vanhustenhoitotyö, geriatrinen hoitotyö, on mahdollisesti se osa- alue hoitotyötä, johon iso osa maahanmuuttajahoitajista sijoittunee työelämässä.
Vanhustenhoitotyön erityispiirteet ja kulttuurin korostuminen nousevat esille perehdyttämisessä. Vanhustenhoitotyöllä tässä tutkimuksessa tarkoitan vanhustenhoitolaitoksissa tapahtuvaa pitkäaikaishoitotyötä.
Tutkimuksissa on havaittu, että perehdytystä ja tukea ohjaajiltaan ja esimiehiltään saaneet hoitajat sitoutuivat työhönsä muita hoitajaryhmiä paremmin (Bea 2011). Perehdyttäminen on erittäin tärkeää myös henkilökunnan jaksamisen kannalta. Kun perehdytys on tehty hyvin, henkilökunnan työn kuormittavuus vähenee (Salera-Vieira 2009). Tutkittaessa juuri valmistuneiden hoitajien muutosta työskentelytavoissa työhön perehdytyksen aikana, Zinsmeister ja Schafer (2009) havaitsivat, että suurimmat tekijät hoitajaksi kasvussa, olivat kasvua tukeva ympäristö, positiiviset kokemukset, perehdytys, kokemus ammattitaidon kasvusta, rooliodotuksien selkiytyminen ja itseluottamuksen kasvu. Perehdytys työn alkuvaiheessa voi auttaa hoitajia tuntemaan itseluottamusta. He voivat tuntea olevansa paremmin varustautuneita asettumaan uuteen maahan ja tekemään työtä. (Brunero ym. 2008.)
Monikulttuurisen työympäristön luominen on koko työyhteisön etu. Mikäli monikulttuurisuutta osataan hyödyntää työyhteisössä, voidaan eri kulttuurien parhaat puolet yhdistää hoitotyössä potilaan eduksi. Tämä vaatii hoitotyön johtajilta ponnisteluja myönteisen ilmapiirin luomiseksi monikulttuurisen hoitamisen toteuttamisessa. (Pacquiao 2002.)
Tiedonhaku
Tiedon haun aloitin tekemällä luettelon hakusanoista, joiden avulla hankin tietoa eri tietokannoista. Näitä hakusanoja olivat hoitotyö, nursing, vanhustenhoito, elderly care, geriatrinen hoitotyö, geriatric nursing, vanhustenhoitotyö, kulttuuri, culture, hoitokulttuuri, nursing culture, monikulttuurisuus, multiculture, monikulttuurinen hoitotyö, transcultural nursing, kulttuurierot, cultural differenses, cultural diversity, organisaatiokulttuuri, organizational culture, kulttuurinen sensitiivisyys, cultural sensitivity, kulttuurinen kompetenssi, cultural competence, työtyytyväisyys, job satisfaction, hoitaja, nursing stuff, sairaanhoitaja, nurse, hoitotyön johtaja, nursing leader, esimies, leader, leadership, hoitajan rooli, nursing role, perehdyttäminen, orientaatio, orientation, valmentaminen, coaching, mentorointi, mentoring, työnohjaus, opettaminen, teaching, ohjaus, koulutus, education, työyhteisö, työympäristö, work environment, adaptation, acculturation, rasism, equality, nursing as a profession. Näistä hakusanoista tein erilaisia hakuyhdistelmiä Cinahl-, PubMed-, Medic- ja Cochrane-tietokannoissa.
Lisäksi hyödynsin yliopiston kirjastotietokantaa sekä kävin läpi manuaalisesti Hoitotiede- ja Tutkiva hoitotyö- lehdet vuosilta 2008-2014. Lopuksi suoritin vastaavat haut Google Scholarin avulla.
Tietokannoista laaja-alaisimman tuloksen tuotti Cinahl. Yhteensä annetuilla hakusanoilla löytyi 788 artikkelia, vuosilta 2008-2014. Lisäksi rajauksen ehtoihin kuului, että tutkijat olivat päteviä (tutkinto), suomen tai englannin kieli, ja että artikkelista oli saatavilla full text versio. Näillä rajauksilla valikoitui 129 artikkelia.Arvioin näiden relevanttiutta tutkimukseen, ja tuloksena oli 80 artikkelia. Artikkeleiden tarkempi sisältöön tutustuminen rajasi niiden määrän yhteensä 38:aan. Lisäksi tutkin kaikista käsiteltävistä artikkeleista lähdeluettelot, joiden perusteella mukaan valikoitui vielä kahdeksan artikkelia. Lisäksi valitsin mukaan 36 oppikirjaa ja kuusi väitöskirjaa.
Kaikkinensa käytin työssä yhteensä 236 lähdettä. Liitteessä 1 ja 2 ovat taulukoina keskeisimmät tutkimuksessa käytetyt artikkelit.
2 Maahanmuuttajahoitajien perehdytys vanhusten hoitotyöhön
Tässä luvussa tarkastelen maahanmuuttajahoitajien perehdytystä vanhustenhoitotyössä suomalaisen hoitotyön, kulttuurisen hoitotyön ja perehdyttämisen näkökulmista.
Vanhustenhoitotyö eli gerontologinen hoitotyö käsitteenä pitää sisällään vanhenemisen biologisena ja sosiaalisena ilmiönä. Vanhenemista voidaan gerontologiassa tarkastella niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan kannalta ja tutkimusta voidaan tehdä niin biologian, fysiologian, anatomian, lääketieteen, psykologian, sosiologian, taloustieteen, humanististen tieteiden kuin teknisten tieteiden saralla. Laajasti ajateltuna gerontologia ei ole ikäspesifiä tutkimusta. Yleisimmin yksilöihin kohdistuessaan se tarkastelee todennäköisimmin vanhenemisen mukanaan tuomia muutoksia arjen selviytymisessä keskittyen vahvasti ihmisen voimavaroihin ja positiivisiin ilmiöihin. Tänä päivänä gerontologia keskittyy pääasiassa yli 75-vuotiaiden toimintakykyisyyden ja selviytymisen tutkimukseen (Voutilainen ja Tiikkainen 2009). Tässä tutkimuksessa käytetään termiä vanhustenhoitotyö. Tämä lähestymistapa on valittu, koska tämä tutkimus maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisestä on tehty vanhustenhoitotyön kontekstissa, laitoshoidossa ja termi on yleisimmin käytössä oleva pääkaupunkiseudun vanhustenhoitolaitoksissa. Näin ollen on tärkeä perehtyä siihen, mitä vanhustenhoitotyö Suomessa sisältää ja millaisessa kontekstissa maahanmuuttajahoitajat työskentelevät.
Edelleen on tärkeä ymmärtää millaisia ovat ne haasteet, joita näissä työyhteisöissä kohdataan tällä hetkellä, ja miten niitä voidaan parantaa ja sitä kautta maahanmuuttajahoitajien sopeutumista ja sitoutumista työhön voidaan edistää.
Hoitotyötä Suomessa lähestyn siten, että ensin tarkastelen, miten vanhustenhuolto sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Seuraavaksi esittelen johtamista, ammatillisuutta ja työhyvinvointia vanhustyössä. Tämän lisäksi kuvaan, mitä vanhustenhoitotyö on Suomessa tällä hetkellä. Tarkoitus on siis kuvata vanhustenhoitotyön nykytilaa ja siihen perehdyttämistä. Kulttuurista hoitotyötä puolestaan lähestyn tarkastelemalla, miten kulttuuri vaikuttaa hoitotyöhön, millaista on kulttuurillisesti kompetentti hoitotyö ja miten akkulturoituminen suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin tapahtuu. Näiden lisäksi tarkastelen perehdyttämistä ja siihen liittyviä tekijöitä. Lopuksi esitän yhteenvedon tutkimuksen lähtökohdista.
2.1 VANHUSTENHOITOTYÖN KOKONAISUUS SUOMESSA 2.1.1 Vanhustenhuolto sosiaali- ja terveydenhuollossa
Tutkimuskohteena ollut sosiaalipalvelujen yksikkö tuottaa vanhustenhuollon pitkäaikaispalveluita, laitosasumista ja kuntoutusta. Tässä luvussa tarkastelen sosiaali- ja
terveydenhuoltoa vanhuspalveluiden ja erityisesti pitkäaikaislaitoshoidon näkökulmasta huomioiden lait ja asetukset. Tarkastelun alaisena ovat lainsäädännön lisäksi myös palveluiden järjestäminen, potilasturvallisuus, osaaminen ja kelpoisuusvaatimukset.
Tilastokeskuksen mukaan Suomen virallinen väkiluku vuoden 2012 lopussa oli 5 426 674 henkilöä, joista miehiä oli 2 666 622 ja naisia 2 760 052. 65 vuotta täyttäneiden osuus ylitti miljoonan henkilön määrän vuoden 2012 aikana, ja saman vuoden lopussa heitä oli 1 018193 henkilöä. Väestön huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden oli vuoden 2012 lopussa 54.3. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan huoltosuhde tulee kasvamaan vuoteen 2020 mennessä 62,8%:iin ja 2040 mennessä hieman yli 70%:iin (www.stat.fi 2014). Vanhusten suhteellinen määrä on siis kasvussa ja näin ollen myös vanhustenhuoltopalveluiden tarve. Tämä taas puolestaan lisää henkilökunnan tarvetta vanhustenhuollossa.
Koska tutkittava organisaatio sijaitsee pääkaupunkiseudulla, otan tähän tarkasteltavaksi Helsingin kaupungin kustannusrakenteen vuodelta 2011. Siitä selviää, että Helsingin kaupungin käyttökustannukset olivat vuonna 2011 yhteensä 5 517 547 000 €, josta 143 miljoonaa euroa käytettiin perusterveydenhuollon vuodeosastoihin, 134 miljoonaa euroa vanhusten laitospalveluihin ja 263 miljoonaa euroa muihin vanhusten ja vammaisten palveluihin. Lisäksi vanhukset käyttivät myös muun muassa perusterveydenhuollon, sosiaali- ja terveystoimen ja erikoissairaanhoidon palveluita, joihin heidän osuuttaan ei ole eritelty. (www.kunnat.net 2014, www.stat.fi 2014.) Vanhuspalveluiden kustannusten osuus kaupungin budjetista on siis merkittävä. Näin ollen myös perehdytyksen kehittäminen ja sitä kautta kustannusten hallitseminen on tarpeen.
Opetushallitukselle laatimassaan vanhustyön osaamistarveraportissa Taipale- Lehto ja Bergman (2013) jakoivat sairaanhoitajien osaamistarpeet neljään osa-alueeseen, jotka olivat 1) hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (oman ammattialan matemaattinen osaaminen, toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi, saavutettavuuden ja esteettömyyden ymmärtäminen, palvelun yhdenvertaiseen ja helppoon lähestyttävyyteen liittyvä osaaminen, yhteisvastuun ymmärtäminen ja sen mukainen toiminta, viriketoimintaan liittyvä osaaminen, yhteiskunnallisen päätöksentekoprosessin tuntemus sekä valtion että kunnan hallinnossa, ihmisten yksilöllisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen, tilaaja-tuottaja-mallin tuntemus sekä liiketoiminnan ja talousasioiden ymmärrys ja perustuntemus), 2) ikääntyvän väestön osallisuuden tukeminen (vuorovaikutus, viestintä ja kommunikaatio, tiimityöskentelytaidot, laatuosaaminen, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja hyvinvointialan tuntemus mukaan lukien yksityinen sektori, toimeentuloturvan tuntemus, olemassa olevien sosiaalialan palvelujen hyödyntäminen, tilannetaju), 3) kotona asumista tukeva palvelutoiminta (ryhmänohjaustaidot, vanhustyön palvelujen tuntemus, virikkeellisyyden varmistus ja havainnointi, perustietous liikunnan vaikutuksista terveyden edistämiseen, saattohoitotaidot, sitoutuminen ja vastuullinen suhtautuminen omaan työtehtävään ja työyhteisöön sekä kehittävä työote, oman työn ja työtoiminnan kehittäminen omalta osalta) sekä 4) ympärivuorokautinen tehostettu hoito tai laitoshoito (ryhmätyöskentelytaidot, yhteistyötaidot, hyvän hoitoympäristön kehittäminen, teknologiaosaaminen, motivaatio, motivoituneisuus, aktiivisuus, myönteinen asenne työhön, kyky kriittiseen ajatteluun ja innovointiin, innovaation käyttöönotto ja toimintaan vienti). (www.oph.fi/julkaisut, Taipale-Lehto ja Bergman 2013.)
Yleisistä osaamistarpeista tutkimuksessa mainittiin eettinen osaaminen, ammattietiikan hallinta, työhön liittyvien eettisten arvojen mukainen toiminta, terveyspalvelujen hoitotyön perusosaaminen (aivoterveyden edistäminen, lääkehoitotaidot, asiakkaan opetus ja opastus, kuntoutus, teknologiaosaaminen),
sosiaalipalvelualojen yhteinen osaaminen (sosiaalipalveluihin liittyvien toimintojen tunteminen ja kokonaisuuden hahmottaminen, omaisten huomiointi ja yhteistyötaidot, teknologiaosaaminen, ohjaus ja opetus, asiakkaan mielekkään arjen ylläpitäminen), vanhustyön palveluihin liittyvä osaaminen (vanhustyön palveluprosessin hallinta, vanhenemiseen ja ikääntymiseen liittyvä tiedotus, vanhustyön lakien, säädösten, määräysten ja standardien tuntemus, sekä vanhuksen ja hänen elämänhistoriansa arvostaminen) sekä asiakasyhteistyötaidot (asiakaspalvelutaidot, palvelualttius, tilanneherkkyys, läsnäolo, asiakaslähtöinen toimintatapa, asiakaslähtöisyyden ymmärtäminen, tarpeiden ja odotusten tunnistaminen sekä asiakkaan osallisuuden tukeminen ja edistäminen). (www.oph.fi/julkaisut, Taipale-Lehto ja Bergman 2013.)
Ikäihmisten sosiaalipalveluihin kuuluvat muun muassa kotipalvelu tukipalveluineen, omaishoidontuki ja laitoshoito. Ympärivuorokautista laitoshoitoa ja huolenpitoa annetaan niille, jotka eivät selviydy muiden palvelujen avulla kotona.
Laitoshoito voi olla joko pitkä- tai lyhytaikaista tai jaksottaista. Laitoshoitoa järjestetään myös terveydenhuollon palveluna. Lyhytaikaisella laitoshoidolla tuetaan ikäihmisten kotona selviytymistä ja hoitavan omaisen jaksamista. Samalla ehkäistään pysyvän laitoshoidon tarvetta. Lyhytaikaishoitojaksot voivat olla säännöllisesti jaksotettuja tai satunnaisia. Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan henkilöille, joille ei voida järjestää hänen tarvitsemaansa ympärivuorokautista hoitoa kotona tai palveluasunnossa.
Pitkäaikaishoitoon sisältyy hoidon lisäksi ravinto, lääkkeet, puhtaus, vaatetus sekä sosiaalista hyvinvointia edistävät palvelut. Palvelujen saannista kunnissa päättää työryhmä, johon pitkäaikaishoidon kohdalla kuuluu hoidosta vastaava lääkäri ja vanhustyön sosiaalityöntekijä. Pitkäaikaishoitoa annetaan vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla ja erilaisissa hoito-, hoiva-, veljes- ja sairaskodeissa.
Myös järjestöt ja yritykset tuottavat laitospalveluita. (www.stm.fi 2014.)
Jotta vanhustenpalveluita voidaan tarkastella kokonaisuutena, on tarpeen kartoittaa palveluiden järjestämiseen liittyviä asioita. Vanhusten hoitotyöhön liittyvät lait on kuvattu liitteessä 3. Vanhusten sosiaaliturva koostuu sosiaali- ja terveyspalveluista ja toimeentuloturvasta. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa ikäihmisten palveluiden toimivuudesta. Se määrittelee palvelujen kehittämisen suuntaviivat, valmistelee lainsäädännön ja ohjaa uudistusten täytäntöönpanoa. Se valvoo myös palvelujen laatua.
Kuntien tehtävänä on järjestää tarvittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Ikääntyville ja heidän omaisilleen on tarjolla tietokokonaisuus elämäntilanteeseen liittyvistä asioista ja julkisenhallinnon palveluista Suomi.fi portaalissa ikääntyville (suomi.fi). (www.finlex.fi. 2014, www.stm.fi 2014.)
Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Kuntaliiton kanssa julkaissut laatusuosituksen, jonka tavoitteena on turvata hyvä ikääntyminen ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville ikäihmisille. Laatusuosituksen keskeisimmät sisällöt ovat osallisuus ja toimijuus, asuminen ja elinympäristö, mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen, oikea palvelu oikeaan aikaan, palvelujen rakenne, hoidon ja huolenpidon turvaajat ja johtaminen. (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014, laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (Julkaisuja 2013:11), Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.) Vanhustenhuoltoon liittyvät lait, joita on käsitelty tässä tutkimuksessa, on esitetty liitteessä 2.
Terveydenhuollon palveluista säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010), ja terveydenhuollon rakenteita koskevat säädökset löytyvät kansanterveyslaista (66/1972) ja erikoissairaanhoitolaista (1062/1989). Erityislaeilla on säädetty muun muassa tartuntataudeista (tartuntatautiasetus 786/1986). Terveyspalveluiden käyttäjän asemaa turvaa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilöstöstä puolestaan on säädetty laissa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa (272/2005) ja laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994). (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.)
Näiden edellä mainittujen lakien toteutumista kuntien ja yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien toimesta valvovat aluehallintovirastot, joita puolestaan ohjaa ja koordinoi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Molemmat toimivat sosiaali- ja terveysministeriön alaisina. (www.avi.fi 2014, www.stm.fi 2014, www.valvira.fi.)
Niin kutsuttu vanhustenpalvelulaki (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.) tuli voimaan 1.7.2013.
Lain keskeisimpinä tavoitteina on edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja, tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja, edistää ikääntyneiden itsenäistä suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin sekä turvata ikääntyneiden palveluntarpeen arviointiin pääsy ja määrältään ja laadultaan riittävät palvelut. (www.finlex.fi. 2014,www.stm.fi 2014.)
Vanhustenhuolto kuuluu teknisesti sekä sosiaali- että terveydenhuollon piiriin, ja sitä säätelee sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö. Tästä lainsäädännöstä selviää, ketkä ovat oikeutettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen lähtee perustuslaista (Suomen perustuslaki 731/1999), jonka mukaan jokaisella on oikeus toimeentuloon ja huolenpitoon.
Jokaisella on myös oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kunnat ovat vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kuntien järjestämisvastuusta säädetään sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa laeissa ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuuksista. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuuksista 733/1992). (www.finlex.fi. 2014, www.stm.fi 2014.) Vireillä oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelurakenneuudistus sekä kuntauudistus voivat tuoda muutoksia lakien sisältöihin.
Yksityiset sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut täydentävät julkisia palveluja.
Osa vanhustenhoitopalveluista Suomessa on yksityisiä palveluita. Yksityiset palveluntuottajat voivat myydä palveluitaan kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee palveluja koskevaa lainsäädäntöä ja vastaa yksityisen palveluntuotannon yleisestä ohjauksesta. Yksityisiä sosiaali-ja terveyspalveluita koskevia säädöksiä ovat laki yksityisistä sosiaalipalveluista (992/2011), Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipaleluista (1053/2011), laki yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990) ja asetus yksityisestä terveydenhuollosta (744/1990). Sosiaalihuoltolaissa puolestaan säädetään siitä, miten ja mitä sosiaalipalveluja kunnan on tuotettava (Sosiaalihuoltolaki 701/1982). Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut täydentävät kunnallisia palveluita ja tarjoavat niille vaihtoehtoja ja sekä yksityisen että julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva lainsäädäntö ja valvonta yhdistetään ja yhtenäistään. Väestön ikääntymisen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa edelleen. Jotta tarpeeseen pystytään vastaamaan, tarvitaan lisää yksityisiä palveluita. Yleisempiä yksityisiä sosiaalipalveluita ovat muun muassa ikääntyneiden palveluasuminen ja kotipalvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kerää tietoa yksityisistä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista. (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.) Lisäksi maassamme on joukko veteraaneja ja sotainvalideja, joita on ikänsä ja kuntonsa puolesta sijoitettuna myös vanhusten pitkäaikaishuoltoon. Valtio huolehtii veteraanien ja sotainvalidien erityispalveluista sekä etuuksista. Osana vanhusväestöä he ovat lisäksi oikeutettuja kaikkiin kunnallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Veteraanipoliittisten painotusten tarkoituksena on varmistaa sotainvalidien ja veteraanien
vanhuudenhuollon palvelut, vahvistaa kuntouttavia ja kotiin vietäviä palveluita, hyödyntää veteraanien sairas- ja veljeskotien osaamista vanhuspalvelujen kehittämisessä sekä turvata lailla iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. (Veteraanipolitiikan ajankohtaiskatsaus 8.2.2012, www.stm.fi 2014.)
Potilasturvallisuus on keskeinen osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja siten myös vanhustenhoitotyötä. Siihen liittyvät fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden lisäksi myös tietosuojakysymykset. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) määrittelee keskeiset menettelytavat asiakastyössä ja tietosuojakysymyksissä.
Lainsäädäntö ohjaa myös asiakas- ja potilastietojen hallintaa. Näitä lakeja ovat muun muassa henkilötietolaki (523/1999), laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), STM:n asetus asiakirjoista (298/2009), arkistolaki (831/1994), laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/200/), laki sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007) ja terveydenhuoltolaki (1326/2010). Asiakas- ja hoitosuhteen alussa asiakkaalle on kerrottava, mihin hänen tietojaan käytetään, mistä muualta häntä koskevia tietoja hankitaan, mihin ne tallennetaan ja kenelle ja millä ehdoin tietoja luovutetaan. Lisäksi asiakkaalla on oikeus tutustua hänestä talletettuihin tietoihin ja pyytää virheellisten tietojen korjaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjat ovat salassapidettäviä rangaistuksen uhalla. Asiakirjoja ja niissä olevia tietoja ei saa luovuttaa sivullisille, jollei asianomainen ole antanut siihen suostumustaan. Omaisille voidaan myöntää oikeus saada tietoja kuolleelle lähiomaiselleen annetusta hoidosta, jos tiedot ovat välttämättömiä etujen ja oikeuksiensa selvittämiseksi esimerkiksi hoitovirhetapauksissa. Tietoja voidaan luovuttaa asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumuksella toiselle viranomaiselle tai yksityiselle palveluntuottajalle siltä osin, kuin se on tarpeen asiakkaan hoidon kannalta.
Tietoja saavat käsitellä vain hoidon ja palvelun toteutukseen tai asian käsittelyyn osallistuvat henkilöt. ( www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.)
Lääkehuolto on kiinteä osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Myös vanhustenhuollossa lääkehoito on keskeinen osa hoitotyötä ja potilasturvallisuutta.
Lääkehoidon yhteydessä hoitajat ovat tekemisissä monen erilaisen lääkkeen ja lääkeryhmän kanssa. Tällaisia ovat muun muassa eri pitkäaikaissairauksissa, kivunhoidossa käytettävät lääkkeet sekä verivalmisteet. Lisäksi hoitotyön ja lääkehoidon apuna voidaan käyttää erilaisia laitteita ja tarvikkeita. Tavoitteena on tehokas, turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville. Hyvä lääkkeiden saatavuus ja ammattimaisesti toimiva lääkkeiden jakelu on turvattava kaikissa olosuhteissa. Terveysalan viranomaiset ja lääkealan toimijat ovatkin yhdessä linjanneet lääkepoliittiset tavoitteet vuoteen 2020. (www.stm.fi 2014; Lääkepolitiikka 2020. Kohti tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja taloudellista lääkkeiden käyttöä julkaisuja 2011:2.) Lisäksi lääkehuoltoa ja terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita koskevia lakeja ovat muun muassa sairausvakuutuslaki (1224/2004), lääkelaki (395/1987), lääkeasetus (693/1987), huumausainelaki (373/2008), valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008), valtioneuvoston asetus huumausaineiden valvonnasta (548/2008), STM:n asetus lääkkeiden määräämisestä (490/2008), STM:n asetus kliinisistä lääketutkimuksista (316/2005), veripalvelulaki (197/2005), STM:n asetus veripalveluista (258/2006), laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (1505/1994) ja Asetus terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (1506/1994).
(www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.)
Potilasturvallisuus on keskeinen osa hoidon laatua myös vanhustenhoidossa.
Turvallinen hoito on vaikuttavaa, kun se toteutetaan oikein ja oikeaan aikaan.
Potilasturvallisuutta säätelee sosiaali- ja terveysministeriön asetus laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta (341/2011).
Potilasturvallisuutta ohjaa lisäksi potilasturvallisuusstrategia, joka ohjaa sosiaali- ja
terveydenhuoltoa yhtenäiseen potilasturvallisuuskulttuuriin ja edistää sen toteutumista (STM:n julkaisuja 2009:3, www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014).
Potilaan oikeudet ovat myös osa laadukasta vanhustenhoitotyötä, sillä myös vanhuksilla on oikeus laadukkaisiin palveluihin ja yhdenvertaiseen kohteluun. Potilaan oikeudet määritellään laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Laki koskee julkisia ja yksityisiä terveydenhuollon toimintayksiköitä sekä sosiaalihuollon laitoksissa, esimerkiksi vanhainkodeissa, annettavia terveydenhuollon palveluita. Lakia täydentävät kansalliset käypähoitosuositukset. (Lääkäriseura Duodecim, www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.)
Ammatillisuutta vanhustyön kontekstissa ei aiemmin ole juurikaan tieteellisesti tutkittu, joten siihen suoranaisesti viittaavaa tieteellistä tutkimusta ei ollut saatavissa. Ammatillisuus hoitotyössä jakautui tutkimusten mukaan ammatilliseen hoitoympäristöön ja hoitajien pätevyyteen. Ammatillinen hoitoympäristö edistää työyksikön tehokkuutta, henkilöstön viihtyvyyttä ja sitoutumista työhön. Hyvä ammatillinen hoitoympäristö houkuttelee uusia työntekijöitä hakeutumaan työhön ja edistää työssä pysymistä, mikä on oleellista kilpailtaessa ammattitaitoisesta henkilökunnasta. (Suhonen ym. 2011.)
Tutkimusten perusteella hoitajat kokivat ammatillisen pätevyytensä hyväksi, ja heidän itselleen asettamansa vaatimukset olivat erittäin korkealla. Ammattipätevyys oli erittäin hyvä tilanteen mukaisessa ja eettisessä päätöksentekoa vaativissa tilanteissa, joustavissa tilanteen mukaisissa päätöksenteoissa, potilaan voinnin monipuolisessa tarkkailussa sekä yksilöllisessä potilasohjauksessa. Myös huolenpito omasta ammattipätevyydestä ja itseohjautuvuudesta koettiin hyväksi. Heikoimmiksi koettiin ohjaus- ja opetustehtävät. (Silvennoinen ym. 2012.) Ikääntyvät hoitajat kokivat enemmän tarvetta lisäkoulutukseen kuin nuoremmat hoitajat. Tämä voi johtua myös yksilöllisistä tai työssä tapahtuvista muutoksista. (Salminen ja Poutanen 2012.)
Ammatillisen hoitoympäristön osalta parhaiten tutkimusten mukaan toteutuvat arvot sisäisestä työmotivaatiosta, kulttuurisesta herkkyydestä ja lääkärien sekä hoitajien välisistä suhteista. Heikoiten toteutuvat työtapojen valvonta, erimielisyyksien ja ristiriitatilanteiden käsittely sekä tiimityöskentely. Heikosti koettiin toteutuvaksi myös tietoperusta, kun taas toiminta ja arvot toteutuivat parhaiten. (Suhonen ym. 2010.)
Hoidon laadun parantamista tutkittaessa (Kooker ja Kamikawa 2010) havaittiin, että kohdennetut resurssit ja toimenpiteet voivat parantaa sekä työtyytyväisyyttä että hoidon laatua. Avain menestykseen piti sisällään henkilökunnan sitouttamisen, korkeiden odotusten ja korkean tuen määrään suhteuttamisen, tutkimustulosten jalkauttamisen ja huomion kohdentamisen hoidon laatuun. Tämän kaiken seurauksena oli hoidon laadun ja tyytyväisyyden paraneminen sekä organisaation taloudellisten etujen paraneminen ja esimiesten hyväksynnän saavuttaminen. (Kooker ja Kamikawa 2010.)
Tutkittaessa suomalaisten vanhusten hoitotyötä Ruotsin Suomi-kodissa tutkijat havaitsivat, että hoitajien ja asukkaiden välinen kulttuurien yhdenmukaisuus perustuen äidinkieleen, jaettuun etniseen taustaan ja tapoihin helpottivat kommunikoinnin toteutumista ja ymmärryksen saavuttamista. Tämä puolestaan johti turvallisempaan hoitotyöhön ja potilastyytyväisyyden paranemiseen. (Heikkilä, Sarvimäki ja Ekman 2007.)
Sosiaalihuollon tehtävissä vaadittavat kelpoisuudet on määritelty sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa ja asetuksessa (272/2005 ja 608/2005). Kelpoisuuslaki ei sisällä säännöksiä tehtävärakenteesta tai mitoituksesta. Tehtävärakenteesta on annettu suositus sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa (2007:18) ja Kuntainfossa (11/2007) sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
tehtävärakennesuositus ja opas kelpoisuusvaatimuksista. (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valvira ja aluehallintovirastot valvovat ja ohjaavat terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Valvira myöntää luvat ja oikeudet myös ulkomailla koulutuksensa suorittaneille terveydenhuollon ammattihenkilöille harjoittaa ammattiaan Suomessa. Valvira myös ylläpitää terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriä (Terhikki). (www.stm.fi 2014, www.valvira.fi 2014.)
Terveydenhuollon ammatillisen henkilöstön ammatillisesta koulutuksesta ja pätevyydestä säädetään laissa ja asetuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöstä (559/1994 ja 564/1994). Valvira myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa ammattia Suomessa koulutetuille terveydenhuollon ammattihenkilöille (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014, www.valvira.fi 2014). Kunnan on järjestettävä sosiaalihuollon lainsäädännössä säädetyt palvelut kunnan asukkaille. Määräajat koskevat muun muassa vanhusten tarpeen arviointia. Kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta 75 vuotta täyttäneelle henkilölle ja Kelan eläkkeensaajan erityishoitotuen saajalle. Kunnan viranomaisen tulee tavata asiakas henkilökohtaisesti ja tehdä tarvittaessa kotikäynti. (www.finlex.fi 2014, www.stm.fi 2014.)
Vanhustyössä tarvittava osaaminen on ammatillisesti monipuolista ja sisältää myös paljon henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita vanhustyöntekijällä olisi hyvä olla. Eri ammattiryhmille, (lähihoitajat, terveydenhuollon ammattikorkeakoulutetut, sosiaalialan ammattikorkeakoulutetut, yliopistotutkinnon suorittaneet ammattilaiset ja avustavat ja tukevat tehtävät) on laadittu opetushallituksen toimesta osaamisvaatimukset.
(www.oph.fi/julkaisut, Taipale-Lehto ja Bergman 2013.)
Yhdenvertaisuuslakia (21/2004) tulee noudattaa myös hoitotyössä ja siten myös vanhustenhoitotyössä. Lain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneiden oikeussuojaa. Laki kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän ja häirinnän. Kielletyt syrjintä perusteet ovat ikä, etninen tai kansallinen syntyperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy.
(www.yhdenvertaisuus.fi, www.finlex.fi). Näin ollen yhdenvertaisuuslaki koskee niin vanhustenhuollon piiriin kuuluvia henkilöitä kuin myös heidän parissaan työskenteleviä henkilöitä.
2.1.2 Vanhustenhoitotyö Suomessa
Vanhustenhoitotyötä hoitotieteissä Suomessa on tutkittu muun muassa Rissasen (1994), Isolan (yli 30 vuoden ajalta tutkimusta muun muassa muistisairaiden hoidosta), Voutilaisen (2004) toimesta monipuolisesti jo useamman vuosikymmenen ajan ja Eloniemi-Sulkavan toimesta yli 20 vuoden ajalta gerontologisesta hoitotyöstä ja muistisairauksista. Tutkimusten (Eloniemi-Sulkava ja Savikko 2011.) mukaan muistisairaudet ja käytöshäiriöt ovat osa vanhustenhoitotyön todellisuutta niin koti- kuin laitoshoidossa. Ne ovat merkittävin osa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta aiheuttava sairausryhmä ja yleistyvät väestön ikääntymisen myötä. Muistisairaudet ovatkin ikääntyvillä ihmisillä merkittävin tekijä, joka johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, avun tarpeeseen ja laitoshoitoon. (Eloniemi-Sulkava ja Savikko 2011.) Tiedonhaun perusteella (tutkimukset lueteltu liitteessä 1) 2010-luvun Suomessa tutkimus on keskittynyt muun muassa vanhusten hyvinvoinnin, omaisyhteistyön sekä hoitohenkilökunnan näkökulmiin.
Vanhusten hyvinvoinnin tutkimuksessa esille nousivat muistisairaan vanhuksen hoitotyö sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin näkökulma. Omaisyhteistyössä puolestaan esille nousivat omaisten arvioima saattohoidon laatu, potilaan ja omaisen toiminta
