Alkutilanteen kartoituksen pohjalta suunnittelin maahanmuuttajahoitajille kaikille yhteiset perehdytyskoulutukset. Suunnitellun rungon pohjalta tehtävät eli perehdytyskoulutusten valmistaminen ja pitäminen jaettiin osastonhoitajille heidän oman kiinnostuksensa ja erityisosaamisensa perusteella. Osastonhoitajat suunnittelivat koulutukset yhteistyössä tutkijan kanssa. Näin tehdyistä koulutuksista muodostui
tutkittavan organisaation perehdytysohjelma maahanmuuttajille, ja sen sisältöalueet esitetään seuraavaksi.
Perehdytysohjelma suunniteltiin lähtötilanteen kartoituksen ja haastattelutilanteen pohjalta. Perehdytys jakautui sekä osastoilla tapahtuvaan perehdytykseen että kaikille maahanmuuttajahoitajille yhteisiin perehdytystilaisuuksiin. Yhteisillä perehdytystilaisuuksilla pyrittiin yhteneväisen informaation jakoon maahanmuuttajille ja työn kuormittavuuden vähentämiseen osastoilla. Osastoilla tapahtuvan perehdytyksen tarkoituksena oli perehdyttää maahanmuuttajahoitajat osaston ympäristöön, toimintatapoihin ja asukkaisiin, jotka vaihtelivat osastoittain. Yhteisten perehdytysten tarkoituksena oli perehdyttää maahanmuuttajahoitajat suomalaiseen hoitokulttuuriin, organisaatioon, hoitotyön viitekehykseen, hoitamiseen, vanhustenkeskuksen ympäristöön ja suomen kieleen.
Seuraavassa kappaleessa esitetään tarkemmin, millainen vanhustenkeskuksen perehdytysohjelmasta muodostui.
Perehdyttäjien koulutus: Teoreettinen luento-/luentosarja aiheesta, miten perehdytän maahanmuuttajaa. Onnistunut perehdytys on avainasemassa uusien hoitajien, erityisesti maahanmuuttajahoitajien sopeutumisessa. Maahanmuuttajahoitajat toivoivatkin työnantajien kiinnittävän erityisesti huomiota perehdytyksen perusteluihin (miksi), sisältöön (mitä ja mistä), toteutustapaan (miten), ajoitukseen (milloin) ja kohderyhmiin (kenelle). He toivoivat perehdytystä annettavan kulttuurista, työpaikkakulttuurista ja työhön liittyvistä asioista. Perehdytystä tulisi antaa riittävästi ja sen tulisi olla selkeästi annettua ja sitä tulisi antaa sekä suomalaisille että maahanmuuttajille. Liitteessä 7 on esitetty perehdytyksen eri osa-alueet ja niiden sisällöt.
Kaikille yhteiset perehdytykset tapahtuivat kerran viikossa kello 13-15 välisenä aikana tutkittavan organisaation kokous/koulutustilassa. Seuraavat kuvaukset kaikille yhteisistä perehdytyskoulutuksista ovat kenttäpäiväkirjan muistiinpanojen mukaisia ja sijoittuvat ajalle 7.9.-23.11.2010. Nämä kuvaukset ovat perehdytysintervention toiselta kerralta. Ensimmäinen kerta tapahtui tammi-toukokuussa 2010, ja sen aikana havaittuja puutteita tai epäloogisuuksia pyrittiin täsmentämään toisella kierroksella, jonka kuvaukset on siis ohessa esitetty. Selkeyden vuoksi maahanmuuttajahoitajien perehdyttämisintervention vaiheittainen eteneminen on esitetty myös taulukkomuodossa liitteessä 12.
Ensimmäisessä perehdytyskoulutuksessa pohdittiin yhdessä sitä, millaista on olla maahanmuuttajahoitajana Suomessa ja millaisiin kulttuurisiin eroavaisuuksiin maahanmuuttajahoitaja todennäköisesti törmää täällä työskennellessään. Samalla tutustuttiin niihin lakeihin, jotka säätelevät hoitajan toimintaa Suomessa, ja mistä saa lisätietoa laeista, työehdoista ja työskentelemisestä Suomessa. Konkreettisesti tietokoneen avulla käytiin katsomassa eri lähteiden nettisivuja, kuten www.finlex.fi, ja miltä sivuilta löytyy käännökset teksteihin. Tämän lisäksi perehdyttiin yleiseen informaatioon tutkittavassa organisaatiossa työskentelemisestä. Kerrottiin, mitä toimintoja vanhustenkeskuksesta löytyy, millaista koulutusta on tarjolla ja miten niihin pääsee.
Samalla tutustuttiin perehdytysohjelman runkoon, ja mistä kaikesta kaikille yhteisillä perehdytysluennoilla kerrotaan. Jo tällä ensimmäisellä kerralla sivuttiin yksilövastuista hoitotyötä ja selvitettiin, mitä hoitajan, sairaanhoitajan ynnä muun henkilökunnan toimenkuvaan kuuluu. Seuraavan palo- ja pelastuskoulutuksen ajankohta kerrottiin läsnäolijoille ja heitä kehotettiin sinne osallistumaan. Tämä ensimmäinen perehdytyskoulutus pidettiin tutkijan ja tutkittavan organisaation osastonhoitajan yhteisluentona, jossa tutkijan osuus oli kertoa maahanmuuttajahoitajana olemisesta Suomessa ja siihen liittyvistä asioista. Vanhustenkeskuksen osastonhoitaja puolestaan piti
sen koulutuksen osuuden, jossa kerrottiin organisaatiosta tarkemmin. Tämä koulutus toteutui samankaltaisena kuin ensimmäisellä kierroksella.
Toisen perehdytyskoulutuksen aiheena olivat hallinnolliset asiat, eli kaupungin, sosiaaliviraston ja vanhustenkeskuksen organisaatio. Koulutuksessa tutustuttiin ”sosnettiin” ( sosiaalitoimen suljettu sisäinen verkkoympäristö), miten sen löytää, miten se toimii ja mitä tietoja se pitää sisällään. Sosnetissä oleva perehdytyspolku löytyy myös englanniksi, venäjäksi ja somaliksi. Lisäksi tutustuttiin ”helmi intranettiin”
(Helsingin kaupungin suljettu sisäinen verkkoympäristö), josta saa tietoa työsuhdeasioista: ”Tervetuloa taloon”, ”työterveyshuolto”, ”koulutus”, ”avoimet työpaikat”, ”pysyväispäätökset”, ”työlait”, ”henkilöstöetuudet” ja ”eläkkeet”. Luennolla käytiin vilkasta keskustelua tupakoinnista ja savuttomasta organisaatiosta. Tietokoneelta löytyvistä tarpeellisista linkeistä tutustuttiin ”y-asemaan”(organisaation sisäinen, yleinen tietoportaali), josta löytyy tietoa muun muassa perehdyttämisestä perehdytyskäsikirjan muodossa. Myös kaikki vanhustenkeskuksessa käytettävät lomakkeet löytyvät y-asemalta.
Hyviä kysymyksiä tuli lomakkeista ja niiden käytöstä. Lisäksi tutustuttiin vanhuspalveluihin ja vanhustenkeskuksen visioon sekä toimintasuunnitelmaan. Samalla tutustuttiin yleisesti yhteistyökumppaneihin. Eri työryhmiä pohdittaessa haavanhoito Suomessa herätti vilkasta keskustelua hoitajien suuren panoksen vuoksi.
Maahanmuuttajahoitajat kokivat, että muualla haavanhoito on enemmän lääkäripainotteista. Toinen koulutuskerta pysyi samankaltaisena kuin ensimmäisellä kerralla.
Kolmas perehdytyskoulutus jatkoi edellistä aihetta eli hallinnollisia asioita.
Tällä kertaa aiheena olivat työntekijän oikeudet ja velvollisuudet, jotka aiheuttivat paljon keskustelua ja tarkentavia kysymyksiä. Palattiin ”helmiin” katsomaan työsuhteeseen ja muun muassa sairastamiseen liittyviä asioita, ja miten eri tilanteissa tulisi toimia.
Työtapaturmat, sairaan lapsen hoitojärjestelyt ja harkinnanvaraiset palkalliset vapaat aiheuttivat paljon keskustelua. Vaikeaksi koettiin vuosiloman määräytymisen perusteet ja se, miksi sitä tuli anoa. Tämä aiheuttikin vilkasta keskustelua. Kolmas luentokerta oli aiempia luentoja huomattavasti keskustelevampi ja kuulijoiden tarpeita enemmän vastaava, sillä he saivat paljon vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ensimmäisen ja toisen kierroksen väliset erot löytyivät lähinnä siitä, mitkä asiat oikeuksissa ja velvollisuuksissa sekä työsuhde asioissa kiinnostivat ryhmää eniten.
Neljännen luennon alussa jaettiin päivän aiheesta tiivistelmä, johon maahanmuuttajat saattoivat tehdä muistiinpanoja luennon aikana. Tämä poikkesi aiemmista luennoista, joissa tiivistelmät jaettiin vasta luennon lopuksi. Neljännen luentokerran aiheena oli käytännön hoitotyötä ohjaavat periaatteet kuten yksilöllisyys, toimintakykyisyys, yhteisöllisyys, turvallisuus, hyvä johtajuus ja osaaminen. Näiden lisäksi käytiin läpi aktivoivaa arkea. Kouluttajan käytännönläheisyys auttoi maahanmuuttajia ymmärtämään näitä vaikeita ja osin abstraktejakin käsitteitä. Paljon keskustelua aiheutti sekä yhteisöllisyys että turvallisuuteen liittyvät asiat kuten ovien lukitseminen ja kulunvalvonta. Neljäs koulutuskerta säilyi samankaltaisena kuin ensimmäisellä kierroksella.
Viidennen luentokerran aiheena oli kirjaaminen, ja sen pitäjänä oli muista perehdytysluennoista poiketen vanhustenkeskuksen hoitotyön asiantuntija, jonka erikoisalaa kirjaaminen oli. Aluksi selvitettiin läsnäolijoiden lähtötaso kirjaamisen suhteen, kuinka tuttua se oli ja paljonko sitä oli jo tehty. Seuraavaksi jaettiin tiivistelmät. Luento eteni keskustelumuodossa. Ensin mietittiin yhdessä, miksi kirjaaminen oli tärkeätä. Tämän jälkeen keskusteltiin asiakirjojen luovuttamisesta kolmansille osapuolille, virhekirjaamisesta, kenen toimesta kirjaaminen tapahtuu, mitä lyhenteitä kirjaamisessa käytetään ja niiden tarpeellisuudesta sekä jälkikirjaamisesta. Maahanmuuttajahoitajat
tekivät vilkkaasti muistiinpanoja. Seuraavaksi tutustuttiin ”terveys efficaan” (internet pohjainen terveystietojen kirjausjärjestelmä) ja sen käyttöön ja käyttöoppaaseen.
Käytännön esimerkkien avulla mietittiin, miten ja mitä millekin sivulle kirjataan. Tämän lisäksi tutustuttiin erilaisiin käytössä oleviin terveysmittaristoihin. Kirjaamiskoulutus pysyi samankaltaisena toisella kierroksella.
Kuudentena kertana aiheena olivat vanhusten yleisimmät sairaudet, ja tällä kertaa niistä oli valittu aiheeksi muistisairaudet. Muistisairauksiin tutustuttiin pääasiassa luentotyyppisenä esityksenä. Ensimmäiseksi käsiteltiin muistisairauksien vaikeusasteet, sitten puhuttiin Alzheimerin taudista, vaskulaarisesta dementiasta, otsalohkodementiasta, Levyn kappale- taudista, B12-vitamiinin puutoksesta, kilpirauhasen toimintahäiriöstä ja depressiosta. Keskustelua aiheutti alkoholidementia ja huumeiden vaikutus dementian syntyyn sekä sitä kautta muistisairauksien hoitotyön muuttuminen tulevaisuudessa.
Lisäksi keskusteltiin muistisairaan hoitoympäristöstä, henkilökunnan merkityksestä ja siitä, millainen on hyvä muistisairaan hoitaja. Koulutus jatkui vuorovaikutukseen keskivaikean ja vaikean muistisairaan kanssa ja siitä muistisairaan käyttäytymisen tulkintaan. Kerrottiin, mitä levottomuus voi viestiä ja millaisia hoitotyön keinoja on käytettävissä levottoman potilaan hoidossa. Joidenkin muistisairaiden jatkuva puhe sekä fyysinen että psyykkinen aggressio puhuttivat luennolla. Lisäksi mietittiin yhdessä, miten luodaan kiireetön tunnelma osastolle. Luennon lopussa maahanmuuttajahoitajat kertoivat omia esimerkkejään muistisairaiden kohtaamisesta ja omista keinoistaan toimia eri tilanteissa. Samalla he saivat vinkkejä sekä toisiltaan että luennoitsijalta, miten kohdata muistisairas eri tilanteissa. Toisella kerralla luennoitsija halusi pitää saman muistisairauksien osuuden, koska koki haluavansa lisätä esimerkkejä luentoonsa.
Tulevaisuudessa on tarkoitus pitää koulutuksia myös muista vanhusten yleisimmistä sairauksista kuten psykogeriatrisista sairauksista ja kuntoutukseen liittyvistä tilanteista.
Seitsemännen kerran aiheena oli lääkehoito vanhustenkeskuksessa. Alussa tutustuttiin lääkehoitokansioon ja lääkehoitosuunnitelmaan, ne myös näytettiin konkreettisesti. Keskusteltiin huumeiksi luokiteltavien lääkkeiden jaon erityispiirteistä.
Erityisesti perehdyttiin lääkehoitoa ohjaaviin lakeihin ja suunnitelmiin, lupakäytäntöihin, työnjakoon, lääkkeiden hankintaan ja säilytykseen osastoilla, niiden hävittämiseen ja kierrätykseen. Seuraavaksi perehdyttiin huolella lääkkeiden jakoon dosetteihin ja lääkekuppeihin, lääkkeiden antamiseen potilaille ja lääkehoidon vaikutusten seurantaan, kirjaamiseen ja tiedonkulkuun. Lisäksi painotettiin lääkehoidon kokonaisvastuun eli lääkkeiden määräämisen kuuluvan aina lääkärille. Lisäksi vilkasta keskustelua aiheuttivat muun muassa lääkekaapin lämpötila, lääkkeiden jako yöaikana. Mikä on lääkkeiden antamisen vastuu, kun joku toinen on ne dosettiin jakanut? Keskusteltiin lääkkeiden jauhamisesta, vaikutusten seuraamisesta, kirjaamisesta, lääkelistoista, N-lääkkeiden eli huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden jaosta ja niiden tilityskäytänteistä. Päärunko lääkehoitokoulutuksessa pysyi samana, mutta keskustelun painotukset vaihtelivat ryhmittäin.
Lopussa olevien koulutuskertojen, saattohoito, ravitsemus, hygienia ja hyvinvointia tukevat palvelut, kohdalla tapahtui rakenteellisia muutoksia ensimmäisen ja toisen koulutuskerran välillä siten, että ravitsemus sekä hygienia ja hyvinvointia tukevat palvelut yhdistyivät yhteiseksi koulutukseksi. Hygieniaa käsiteltiin osana ravitsemukseen liittyviä asioita ja sairaalahygienia siirtyi vanhustenkeskuksen yleisten koulutusten joukkoon. Ravitsemuksen ja hyvinvointia tukevien palveluiden kokonaisuus siirtyi pidettäväksi ennen saattohoitoa. Hygienia, joka siirtyi talon yleisiin koulutuksiin, käsitteli sairaalahygieniaa. Toisella perehdytyskoulutuskierroksella pidettiin siis yhdeksän koulutusta kymmenen koulutuksen asemasta. Jatkossa puuttuva kymmenes koulutuskerta on tarkoitus korvata yleisimpiä vanhusten sairauksia käsittelevällä koulutuksella
esimerkiksi psykogeriatrisen asukkaan hoitotyöstä. Tämä sijoittuu silloin dementoituneen hoitotyön jälkeen.
Kahdeksas kerta poikkesi aiemmista koulutuksista siten, että osastonhoitajan lisäksi paikalla oli sekä toimintaterapeutti että jalkahoitaja. Jalkahoitaja kertoi omassa osuudessaan jalkojen hoidon tärkeydestä ja oikeanlaisten kenkien tärkeydestä sekä niiden tilaamisesta asukkaalle vanhustenkeskuksen sisäisten kanavien kautta. Oikeanlaisten kenkien käyttö aiheutti vilkasta keskustelua. Seuraavaksi siirryttiin ravitsemukseen, joka aloitettiin perusteilla vallan käytöstä. Aluksi osastonhoitaja kertoi yleisistä ruokailutilanteista ja vallankäytön ilmenemistä näissä tilanteissa. Hänen jälkeensä toimintaterapeutti kertoi ruokailutilanteista kuntoutuksen kannalta ja hyvistä käytänteistä ruokailutilanteessa. Seuraavaksi havainnollistettiin pyörätuolissa olevan asukkaan ruokailutilannetta. Tässä yhteydessä kokeiltiin erilaisia silmälaseja, jotka auttoivat kuulijoita ymmärtämään, miten toispuoleisesti halvaantunut potilas näkee, miten kaihipotilas näkee ja miten lähes sokea potilas näkee. Samalla mietittiin kattauksen väri- kontrasteja hahmottamisen kanalta. Paikalle oli muodostettu kaksi eri kattausta vähin värikontrastein ja suurin värikontrastein. Samalla esiteltiin ruokailuun liittyviä apuvälineitä ja niitä päästiin kokeilemaan. Seuraavaksi keskusteltiin ravitsemukseen liittyvistä asioista kuten D-vitamiinin vaikutuksista vanhuksiin. Lisäksi opastettiin ”y-asemalta” löytyvien ravitsemuksen laatukriteerien pariin. Maahanmuuttajahoitajia kehotettiin myös omilla osastoillaan kiinnittämään huomiota edellä mainittuihin asioihin.
Paljon keskustelua aiheuttaneita aiheita olivat vanhusten alkoholinkäyttö vanhustenkeskuksessa, kasvisruokavalio vanhuksilla ja dementoituneen vanhuksen ruokavalion kunnioittaminen, jos hän ei itse kykene sitä kertomaan.
Yhdeksäs saattohoitoa käsittelevä perehdytyskoulutus lähti liikkeelle saattohoidon historiasta. Kerrottiin, mitä saattohoito tämän päivän Suomessa ja erityisesti tutkittavassa organisaatiossa tarkoittaa. Korostettiin sitä, että saattohoito jo sanana kertoo, mistä on kysymys: Saatetaan, kuljetaan rinnalla kuolemaan asti. Luennolla kerrottiin saattohoidon lähtökohdista sekä tarinoita elävästä elämästä, saattohoitokokemuksista ja kuolemasta, vainajan laittoon liittyvistä asioista ja muistotilaisuuksista hoitolaitoksessa.
Keskusteltiin siitä, miten vainajan omaisille kerrotaan läheisen kuolemasta. Tutustuttiin myös ”enkelilaatikkoon”, jossa oli erilaisia, eri kulttuureihin sopivia pieniä muistoesineitä ja symboleja, joita voi laittaa vainajan vierelle tai vaikkapa yöpöydälle hänen vielä ollessaan osastolla ja omaisten tullessa katsomaan läheistään. Maahanmuuttajahoitajat esittivät kysymyksiä ja kertoivat omia esimerkkejään vaikeasta aiheesta. Koulutus pysyi samankaltaisena kuin ensimmäisellä kerralla eroavaisuuksien tullessa maahanmuuttajahoitajien esimerkeistä ja kysymyksistä.
5.3 Perehdyttämisintervention arviointi: maahanmuuttajahoitajien,