Tunneikonien jakautuminen aineistossa

Aineistossani esiintyy yhteensä 79 tunneikonia 52:ssä eri keskustelussa. Vain yhdessä keskuste-lussa on sellainen vuoro, jossa samassa vuorossa on kaksi tunneikonia. Yleensä tunneikoneita on – jos niitä on – yksi tai kaksi koko keskustelussa: 52 keskustelusta, joissa käytetään tunneikoneita, 30:ssä esiintyy vain yksi tunneikoni ja 12:ssa kaksi tunneikonia. Useamman tunneikonin keskus-teluita on vain 10 koko aineistossa. Sellaisia keskuskeskus-teluita, joissa vain asiakas käyttää tunneikonia, on aineistossani 19 kappaletta, ja sellaisia, joissa vain kirjastotyöntekijä käyttää tunneikonia, 18 kappaletta. Se, että keskustelun toinen osapuoli ei välttämättä vastaa tunneikoniin, näyttää pitkälti selittyvän sillä, minkälaiseen vuoroon tunneikoni sijoittuu. Tunneikoni voi olla esimerkiksi vierus-parin jälkijäsenessä tai keskustelun päättävässä vuorossa.

Aineistoni tunneikonit ovat ”tavallisia”, hyvin yleisessä käytössä olevia tunneikoneita. Tästä voi päätellä, että sekä asiakkaat että kirjastotyöntekijät pitävät keskusteluissa kiinni asiallisesta tyylistä ja konventionaalisesta tunneikonien käytöstä. Keskusteluiden 79 tunneikonista 75 on myönteistä tunnetta ilmaisevia: hymyä kuvaava :) esiintyy 66 kertaa, sen variantti (: kerran ja va-riantti :-) kolmesti. Naurua kuvaava :D esiintyy kolmesti, sydäntä kuvaava <3 kerran ja ”peukkua”

tarkoittava (Y) kerran. Surullista ilmettä kuvaava :( esiintyy aineistossani neljästi. Asiakkaat käyt-tävät tunneikoneita enemmän kuin kirjastotyöntekijät: 42 aineistossa esiintyvistä tunneikoneista on asiakkaalta. 11 keskustelussa sekä asiakas että kirjastotyöntekijä käyttävät tunneikonia. Näissä kes-kusteluissa asiakas on yleensä se, joka käyttää tunneikonia ensin.

Olen vertaillut tunneikonien käyttöä eri kirjastotyöntekijöiden välillä. Taulukosta 3 voidaan huomata, että kirjastotyöntekijöiden välillä on paljon vaihtelua sen suhteen, miten paljon tunneiko-neita he käyttävät. En käytä taulukossa kirjastotyöntekijöiden aliaksia vaan lyhennettä KT ja juok-sevaa numerointia. Yksi keskusteluista on laskettu tähän taulukkoon kahdesti, sillä siinä ovat

osan-lainkaan, mutta samalla heidän keskustelumääränsä ovat varsin vähäiset. Lukumäärällisesti eniten tunneikoneita käyttää KT3, mutta keskusteluiden määrään suhteutettuna KT8.

Taulukko 3. Tunneikonien käyttö kirjastotyöntekijöittäin.

Keskustelut yht. Keskustelut,

Taulukossa 3 huomiota herättää KT7⁷: häneltä on eniten keskusteluita aineistossa, mutta hän käyt-tää tunneikonia keskusteluissa vain kerran. Voi ajatella, ettei hänelle tarjoudu samalla tavalla paik-koja tunneikonien käyttämiseen kuin muille kirjastotyöntekijöille: asiakkaat käyttävät tunneikonia vain kolmessa keskustelussa hänen kanssaan (vrt. esim. KT1 ja KT6, joille osoitetaan tunneiko-neita, vaikkeivät he itse niitä käyttäisi). Vuoro, jossa hän käyttää tunneikonia, sijoittuu sellaisen vuoron jälkeen, jossa asiakas on kiittänyt kirjastotyöntekijää ja puhutellut tätä etunimellä. Tun-neikonin käyttämistä voi pitää kahden käytetyn lähikohteliaisuudeksi tulkittavan keinon jälkeen odotuksenmukaisena ja tilanteeseen sopivana vastauksena, kun taas tunneikonin pois jättämistä jopa epäkohteliaana. Kahdessa muussa keskustelussa, joissa asiakkaat osoittavat KT7:lle tunneiko-nin, yhtä selvää tunneikoniin vastaamisen paikkaa ei synny.

Esimerkiksi KT7:n asiakeskeinen kirjoitustyyli, jolla hän rakentaa institutionaalista rooliaan asiantuntijana, voi vaikuttaa siihen, että asiakkaat osoittavat hänelle niin vähän tunneikoneita. KT7 kirjoittaa neutraaliin sävyyn, huolitellusti: hän käyttää yleensä isoja alkukirjaimia ja välimerkkejä

7 Huomautettakoon, että KT7 on aineistoni ainoa mieskirjastotyöntekijä. On ajateltu, että miehet ovat viestinnässään informaatiokeskeisempiä ja naiset vuorovaikutuskeskeisempiä. Aineistoni ei ole riittävä tämän väitteen objektiiviseen tarkasteluun – joukossa näyttäisi olevan myös hyvin informaatiokeskeisiä naisia.

yleiskielen normien mukaan.⁸ Lisäksi joissakin hänen keskusteluissaan on merkille pantavia seik-koja, kuten sinä-pronominin kirjoittaminen isolla, sanan OK kirjoittaminen kokonaan isolla ja lai-nausmerkkien käyttäminen arkikielisten ilmausten tai ei-kirjaimellisten merkitysten yhteydessä (esim. Yksi kappale onkin erääntynyt – – "karhuan" sitä asiakkaalta). KT7:n vuorot tuntuvat ole-van asiakeskeisiä, pitkähköjä mutta helposti ymmärrettäviä ja tyhjentäviä.

Myös sillä, miten KT7 ohjaa keskustelun rakentumista, voi olla vaikutusta tunneikonien vä-hyyteen hänen keskusteluissaan. Havaitsin, että KT7:llä on usein sellaisia keskusteluita, joissa hän antaa asiakkaan kysymykseen vastauksen heti ensimmäisessä vuorossaan. KT7 pyrkii siis ohjaa-maan keskustelut tehokkaasti ja nopeasti ratkaisuun. Mikäli näyttää siltä, että ratkaisua ei saman tien ole saatavilla, KT7 ohjaa asiakkaan muita kirjastontyöntekijöitä herkemmin ja nopeammin sähköpostiyhteydenottoon.

Kielitoimiston Facebook-sivulla (Kielitoimisto, Kotus 2018) järjestettiin syyskuussa 2018 pienimuotoinen kysely siitä, käyttävätkö kirjoittajat tunneikoneita ennen virkkeen lopetusmerkkiä, virkkeen lopetusmerkin jälkeen, ilman virkkeen lopetusmerkkiä vai käyttävätkö he useita eri ta-poja. Kyselyyn tuli 339 vastausta. Eri tapojen välillä ei ollut suuria eroja. Harvinaisin tapa oli si-joittaa tunneikoni ennen lopetusmerkkiä, ja yleisintä oli käyttää useita eri tapoja.

Tämän tutkielman aineistossa on tyypillisintä, että keskustelijat käyttävät tunneikonia virk-keen lopettavana merkkinä, kuten esimerkin 38 ensimmäisessä vuorossa. Esimerkin tapauksessa virkkeen voisi päättää myös piste tai huutomerkki tai päättävä merkki voisi jäädä kokonaan pois.

Tunneikonin edellä voi myös esiintyä mikä tahansa virkkeen päättävä merkki, seuraavissa esimer-keissä huutomerkki (esimerkki 38, toinen vuoro), kolme pistettä (esimerkki 39) ja piste (esimerkki 40). Huutomerkki tekee vuorosta ekslamatiivisemman. Jos tunneikonia käytetään välimerkin kanssa, se sijoitetaan yleensä välimerkin jälkeen, harvoin sen edelle.

(38)

[Poistettu keskustelun alku.]

9:53 - Maarit : Kiitos avusta Matti, hauskaa päivän jatkoa :) 9:53 - KT Matti Hämäläinen Kiitos samoin! :) (A10) (39)

11:25 - hanna salo : Ennen teillä oli ohje "artikkelippynnöt varastokirjastosta". Se oli lyhyt ja selkeä. Samanlaista kaipailisin... :-) (A77)

8 Olen jättänyt aineistostani pois chat-järjestelmän testauskeskustelun, jossa KT7 keskustelee kollegansa kanssa. Siinä

(40)

[Poistettu keskustelun alku.]

10:12 - Linda Miettinen : Kiitos. :)

 10:12 - KT Leena Halme Ole hyvä. :) (A124)

Yksilökohtaiset erot välimerkkien käytössä tunneikonien yhteydessä ovat suuria, mutta yleis-täen voisi sanoa, että jos keskustelija päättää virkkeensä ja vuoronsa yleensä pisteeseen, se säilyy myös tunneikonin edellä. Jos keskustelija ei keskustelussaan muuten käytä pisteitä vuorojensa lo-pussa, ei niitä yleensä lisätä myöskään tunneikonin edelle. Nämä keskustelijat saattavat kuitenkin lisätä tunneikonin edelle huutomerkin tai kolme pistettä, joilla on vuoron merkitystä tai sävyä muuttava funktio.

Ilmari Vauras (2006: 63) on pro gradu -työssään tarkastellut tunneikoneiden asemaa IRC-keskusteluissa ja keskustelufoorumiviesteissä. Myös hän on todennut, että ne korvaavat yleensä perinteisen virkkeen päättävän välimerkin. Vauras (2006: 64) esittää, että välimerkkiä ja tunneiko-nia käytetään yhdessä, ”kun halutaan yhdistää tunneikonin ja välimerkin ilmaisuvoima”, minkä vuoksi tunneikonit esiintyvät usein yhdessä huutomerkin ja kysymysmerkin kanssa. Tämän tutki-muksen aineisto näyttäisi tukevan väitettä, joskaan tunneikoni ei tässä aineistossa esiinny kysy-mysmerkin yhteydessä kuin kerran. Eroa selittänee, että Vauraan aineiston keskustelut ovat asion-tikeskusteluiden sijaan arkikeskusteluja, joissa tunneikonivalikoima on huomattavasti tutkimieni chat-asiointikeskusteluiden tunneikonivalikoimaa laajempi (Vauras 2006: 57–62).

Vauras (2006: 64) esittää myös, että tunneikonin voisi pisteen jälkeen tulkita erilliseksi lau-sumaksi, jonka vaikutusalue ei ole niin kiinteästi sitä edeltävä vuoro. Tällaisen tulkinnan teke-miseksi pitäisi nähdäkseni kuitenkin tuntea keskustelijan yksilöllinen kirjoitustyyli ja se, onko hä-nellä tapana päättää virkkeensä pisteeseen vai ei.