Tulkinnat ennen toista maailmansotaa

Ilmestyessään vuonna 1887 Tönniesin Gemeinschaft und Gesellschaft -teos ei aiheuttanut suurempaa huomiota. Se poikkesi vallitsevista tieteellisistä ajattelutavoista ja jäi vain suppean akateemisen piirin tietoisuuteen. Vasta 25 vuotta myöhemmin teos alkoi saada mainetta laajemmalti uusromantiik-kaan taipuvaisten nuorisoliikkeiden kiinnostuttua siitä. Tällöin Tönnies alkoi niittää mainetta ‘yhteisöfilosofina’ suuren yleisön keskuudessa. Teoksen toinen painos, joka ilmestyi vuonna 1912, olikin tästä syystä menestys.

Niinpä teoksesta otettiin vielä kuusi lisäpainosta ennen Tönniesin kuole-maa.²⁴ Tämä ei suinkaan esimerkiksi Albert Salomonin mielestä merkinnyt Tönniesin ajattelun tuntemuksen lisääntymistä, vaan lähinnä tiettyjen

vulgaarien tulkintojen läpilyöntiä ja tulemista itsestäänselvyyksiksi.²⁵ Tönnies itse totesikin teoksen tulkinnoista, että niillä, jotka viitsivät teoksen lukea, ei ollut tarpeellisia tietoja teoksen teoreettisesta kontekstista.²⁶

Siinä suppeassa tiedemiespiirissä, jossa Tönniesin teoksen ensimmäinen painos luettiin, julkaisu otettiin vastaan melko varauksellisesti, vaikka ymmärtämystäkin löytyi. Jopa Tönniesin tuolloinen lähin ystävä, Friedrich Paulsen, piti teosta kauttaaltaan pessimistisenä: ”Ein Ton pessimistischer Resignation geht durch das ganze Buch.“²⁷

Ehkä kärjekkäimmän hyökkäyksen teki kuitenkin vuonna 1890 tanska-lainen filosofi Harald Höffding, joka tuomitsi teoksen ‘sosiaalisen pessimis-min’ ilmentymäksi. Pessimismi oli hänen mukaansa yhdistynyt romantiikan ajattelutapaan, jossa menneisyys näyttäytyi valoisana, yksinkertaisena, intensiivisenä ja idyllisenä ja nykyaika kylmänä, tyhjänä ja synkkänä.²⁸ Näin jo tuoreeltaan Tönniesin Gemeinschaft und Gesellschaft - teos katsottiin romantiikan aatevirtausten elähdyttämäksi ja täten menneisyyden ihannoin-niksi. Vielä omaelämäkerrassaan vuodelta 1922 Tönnies sanoo kärsineensä Höffdingin kritiikistä kovin, vaikka ystävystyikin tämän kanssa myöhempinä vuosina. Tönnies ei sano koskaan pitäneensä itsensä nimittelystä ‘sosiaalisen pessimismin’ edustajaksi.²⁹

Émile Durkheim arvioi teosta vuonna 1889 Revué Philosophiquessa. Hän hyväksyi paljolti Tönniesin teorian Gemeinschaftista, mutta kritisoi kovin Gesellschaftin teoriaa. Lähtökohtana tälle kritiikille Durkheimilla oli mekaaninen solidaarisuus - orgaaninen solidaarisuus -luokitus, vaikka hän ei vielä ollutkaan julkaissut De La Division du Travail Social –teostaan.

Hänen mukaansa orgaanisesta Gemeinschaftista ei voi kehityksen kautta tulla mekaanista Gesellschaftia. Durkheimin mukaan Tönniesin mielestä sosialismi on väistämättömän yhteiskunnallisen kehityksen vaihe, jossa valtio pitää yllä Gesellschaftia. Durkheimin mielestä tällainen näkemys oli seurausta tutkimuksen ideologisista lähtökohdista. Hän syytti Tönniesiä käsitteiden kehittelystä sen sijaan, että tämä olisi havainnoinut tosiasioita.³⁰ Käsitystä Tönniesistä saksalaisen valtiososialismin edustajana on levittänyt edelleen Durkheimin elämästä ja työstä kirjoittanut Steven Lukes.³¹ Durk-heimin maanmies, Raymond Aron, on kuitenkin sitä mieltä, että DurkDurk-heimin Tönniesin käsitteisiin kohdistama kritiikki jää ilman varsinaista merkitystä, koska Durkheimin käsitteet kuvaavat ‘kahta todellista sosiaalista muotoa’

(formes sociales réelles) ja Tönniesin ‘kahta ideaalityyppiä’ (types idéaux).

Aronin mielestä Tönnies kuitenkin antaa arvoa enemmän Gemeinschaftille kuin Gesellschaftille.³²

Tönnies alkoi saada mainetta ulkomailla 1900-luvun vaihteesta lähtien.

Siitä osoituksena oli kutsu vuoden 1904 St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä pidettyyn Congress of Arts and Science -tilaisuuteen, jossa hän piti esitelmän The Present Problems of Social Structure. Tämä esitys ilmestyi julkaistuna American Journal of Sociologyssä seuraavana vuonna.³³

Cahnmanin mukaan Tönniesillä on ollutkin suuri vaikutus myös amerikka-laisen sosiologian muotoutumiseen, sillä lukuisat amerikkalaiset sosiologit tutustuivat ja omaksuivat tavalla tai toisella Tönniesin ajatuksia - muiden muassa Edward A. Ross, Charles P. Loomis, Rudolf Heberle, Albert Salo-mon, Pitrim A. Sorokin, Robert H. MacIver, Louis Wirth, Robert E. Park, Howard Becker, Robert Redfield ja Talcott Parsons. Merkittävän osan tästä Tönniesin ajatusten siirtymisestä saivat aikaan Euroopasta muuttaneet emigranttisosiologit, esimerkiksi juuri - Sorokin, MacIver ja Wirth.³⁴ Park, Wirth ja Redfield kuuluivat niin sanottuun Chicagon koulukuntaan, joka kehitteli kaupunki- ja maaseutusosiologisia teorioita. Tönniesin Gemeinschaft-Gesellschaft -käsitteillä on ollut suuri vaikutus Chicagon koulukunnan ajatusten muotoutumiseen.³⁵

Tönniesin Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteet tulkittiin tavallisesti empiirisiksi ja toisensa pois sulkeviksi reaalityyppikäsitteiksi. Maaseutu- ja kaupunkisosiologisissa teoretisoinneissa ja tutkimuksissa tämä näyttäytyi maaseutu - kaupunki -jaotteluna. Edellinen ymmärrettiin face-to-face paikallisyhteisöksi ja jälkimmäinen ’asiaorganisoituneeksi’ metropolialueek-si.³⁶ Monesti Tönniesin vaikutus jäi taustalle ja Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteet korvattiin uudella käsiteparilla. Tällaisia olivat muun muassa Parkin sacred and secular society, Beckerin isolated sacred structure ja accessible secular structure, Redfieldin folk society ja urban society sekä Sorokinin familistic relations ja contractual relations.³⁷ Myös Talcott Parsons tunnustaa pattern variable -teoriansa lähtökohdaksi Tönniesin Gemeinschaft - Gesellschaft jaottelun.³⁸ Mildred Schachingerin mukaan Parsonsilta jää kuitenkin Tönniesin ajattelu aivan keskeisiltä osin ymmärtä-mättä. Hänen mukaansa Parsons ei ymmärtänyt Tönniesin tahtoteoriaa eikä hänen käsitteidensä dialektista ja instrumentaalista luonnetta, mikä johti hänet virheellisiin tulkintoihin.³⁹ Monesti muiden muassa Spencerin, Mainen, Tönniesin, Durkheimin, Weberin ja Cooleyn teoriat niputettiin yhteen joidenkin ulkoisten ja muodollisten ominaisuuksien perusteella, mikä johti siihen, että muiden muassa Tönniesiin alettiin suhtautua ritualistisesti tuntematta varsinaisesti hänen ajatuksiaan.⁴⁰ Tämänkaltaisesta yksinkertais-tamisesta on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Pitrim Sorokinin levittämä käsitys, että: ”It is easy to see that Tönnies’ Gemeinschaft is identical to what Durkheim later styles a ”group with mechanical solidarity”.”⁴¹ Sorokin nimeää Tönniesin lisäksi ’formaalisen sosiologian’ edustajaksi samaan kategoriaan Georg Simmelin ja tämän oppilaiden Alfred Vierkandt ja Leopold von Wiesen ja eräiden muiden kanssa.⁴²

Ennen toista maailmansotaa Tönnies tuli tunnetuksi myös Japanissa.

Kuuluisat sosiologit M. Shinmei ja Yasuma Takata kinnostuivat Tönniesin Gemeinschaft - Gesellschaft -teoriasta. Takata - joka ihaili Tönniesiä ja oli kirjeenvaihdossa hänen kanssaan - arvioi kriittisesti saksalaisten sosiologien Gemeinschaft - Gesellschaft -keskustelua - Tönniesiä muiden mukana. Hän

julkaisi tässä tarkoituksessa Saksassa 1920 -luvulla kaksi artikkelia: Über die Gemeinschaft als Typus (1926) ja Der Weg zu Gesellschaft (1927). Katon mukaan Takata tulkitsee Tönniesin teoriaa siten, että Tönnies hänen mieles-tään sekoittaa Gemeinschaft -käsitteen yhteiskuntatyyppinä ja yhteiskunnan elementtinä ja haluaa korjata asian omalla tulkinnallaan. Takata erottaa

‘sisäisen’ ja ‘ulkoisen’ sosiaalisen siteen. Edellinen side on olemassa itsensä vuoksi, jälkimmäinen on pelkkä väline muiden tarkoitusten saavuttamiseksi.

Gemeinschaft on hänen mukaansa yhteiskuntatyyppi, jossa edellinen tyyppi määrää jälkimmäistä. Gesellschaftissa määräävyys on päinvastainen. Katon mukaan Takata arvostelee myös Tönniesin käsitystä yhteiskunnallisesta kehityksestä. Takatasta kehityksen selittäminen Kürwillellä ei ole sosiologis-ta, vaan psykologista ja että Tönnies ei täten selitä kehitystä sosiologisilla syysuhteilla.⁴³

Katon mukaan M. Shinmei pyrki Takataa systemaattisemmin tutkimaan Tönniesin ajattelua. Hänen suhtautumisensa Tönniesiin oli verraten kriittistä.

Shinmein mielestä Tönniesin teoria kahdesta Willestä oli epämääräinen, koska hänen mukaansa Tönnies piti Wesenwilleä ainoana reaalisesti olevana ja emootioiden, viettien ja tarpeiden jne. dominoimana ajattelun jäädessä heikoksi. Kürwilleä Shinmein tulkinnan mukaan Tönnies ei pitänyt tosiole-vaisena, koska se ei ollut peräisin luonnollisista elementeistä ja oli ajattelun itsensä tuote. Näistä asioista Shinmein mielestä seurasi se, että Wesenwille käsitettiin romanttiseksi, konservatiiviseksi ja nostalgiseksi. Toisaalta koska Kürwilleä ei käsitetty reaaliseksi, Tönnies ei pystynyt arvostamaan modernia yhteiskuntaa oikealla tavalla. Näin ollen Tönnies ei myöskään pystynyt esittämään yksityiskohtaista mallia tulevasta yhteiskunnasta. Shinmein mielestä Tönniesin teorian ongelmana oli myös kahden ylihistoriallisen tahtotyypin yhdistäminen Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteisiin, jotka taas olivat historiallisia tyyppejä. Tästä seurasi, että Gemeinschaft ja Gesell-schaft -käsitteet eivät käyneet yksiin historiallisten tosiasioiden kanssa tai tekivät sen hyvin karkealla tavalla. Toiseksi Gemeinschaftin menettäessä historiallista sisältöään ja yhdistyessä yhteiskuntateoriaan tuli teoriasta takaperoinen ja epäselvä.⁴⁴

Ringerin mukaan Tönniesiä voidaan pitää saksalaisen sosiologian isänä, jonka ajattelu on vaikuttanut paljolti muiden muassa Max Weberin ja Werner Sombartin ajatteluun.⁴⁵ Häneen kriittisesti suhtautuneista saksalaisis-ta aikalaissosiologeissaksalaisis-ta ehkä nimekkäin oli Leopold von Wiese, joka oli jo Tönniesiä nuorempaa sukupolvea ja jota Tönnies itse piti Georg Simmelin oppilaana.⁴⁶ Von Wiesen vaikututus Tönniesin sosiologian arvioijana oli huomattava jo ennen toista maailmansotaa. Cahnmanin ja Rudolf Heberlen mukaan von Wiesen kritiikin voi tiivistää kolmeksi väittämäksi: 1) Tönnies arvotti Gemeinschaftin hyväksi ja Gesellschaftin pahaksi, 2) mitään konk-reettia ilmiötä ei voi todellisuudessa luokitella joko Gemeinschaftiksi tai Gesellschaftiksi ja 3) sosiaaliset suhteet voivat olla sekä negatiivisia että

positiivisia.⁴⁷ Von Wiese katsookin, että näiden käsitteiden rinnalla pitäisi käyttää myös muita erotteluja, jotta vältyttäisiin vastakkain asettelulta ja tunnepitoiselta puolueellisuudelta. Siksi joutuu hänen mukaansa aina sosiaalisten muodostumien analyysissä kysymäänkin, minkä verran niissä on

’orgaanista elämä’ ja minkä verran tavoiterationaalista tahtoa.⁴⁸ Von Wiesen mielestä Tönnies ei tee myöskään selkeää eroa filosofian ja sosiologian eikä toisaalta ’soveltavan sosiologian’ ja historianfilosofian välillä⁴⁹. Hänen mielestään kyseisiin käsitteisiin liittyvät ongelmat voidaan poistaa tuomalla rinnalle muita käsitteitä tai korvaamalla ne kokonaan uusilla. Näitä käsityk-siään hän toistaa useissa kirjoituksissaan⁵⁰ - vieläpä vuonna 1955 Kölner Zeitschrift für Soziologie und Sozialpsychologie -lehdessä julkaisemassaan Tönniesin muistokirjoituksessa.⁵¹

Tönniesin työtoverina Kielissäkin toiminut Hans Freyer on Leemansin mukaan todennut Gemeinschaft und Gesellschaft -teoksen yhdeksi 19.

vuosisadan kauneimmaksi ja merkittävimmäksi kirjaksi.⁵² Teoksessaan Einleitung in die Soziologie vuodelta 1931 Freyer luokittelee Tönniesin sosiologian ’psykologiseksi sosiologiaksi’ (psychologische Soziologie).

Freyerin mielestä Tönniesin teoriassa sosiaalisella järjestyksellä on kaksi perusrakennetta, Gemeinschaft ja Gesellschaft, joiden yksittäisiä ilmene-mismuotoja ovat muun muassa perhe, kylä, kaupunki ja moderni yhteiskun-ta. Ne ovat ihmisen aitoja rakennelmia, jotka voidaan nähdä ja erottaa silmillä. Toisaalta jokainen yksittäinen rakennelma saa kuvansa ihmisten mielissä. Sosiaalinen järjestys ja ihmismieli ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Sosiaalista järjestystä vastaavaa mielentilaa kuvataan psykologi-sin käsittein, jotka vastaavat sosiaalisen järjestyksen perustyyppejä. Mielen todellisuus ei kuitenkaan selitä sosiaalisia rakenteita, vaan ne täytyy sosiolo-gisessa tarkastelussa nähdä yhdessä.⁵³ Freyer toteaa myös, ettei Tönniesin puhdas sosiologia ole pelkästään vain formaalia sosiologiaa, vaan yhtä paljon myös psykologista ja tietyllä tavalla historistista.⁵⁴ Freyerin mielestä Tönniesin Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteet voidaan ymmärtää sosiaalisen elämän kahtena eri rakennelakina ja niitä vastaavina mielen todellisuutena toistensa vastakohtina ja rinnakkaisina. Muutoin molemmat rakenteet ovat ajallisen jatkumon jäseniä ja vasta sitä kautta lunastavat paikkansa sosiologisessa järjestelmässä. Freyrin mielestä Tönnies on sitä mieltä, että Gesellschaft kehittyy aina Gemeinschaftista ja että Gemeinschaft voi tulla vain Gesellschaftiksi. Vain tässä järjestyksessä ne seuraavat toisiaan ajassa eikä prosessia voida kääntää päinvastaiseksi.⁵⁵

Vuonna 1933 ilmestyneessä tutkielmassaan F. Toennies et la sociologie contemporaine en allemagne Victor Leemans tarkastelee Tönniesin sosiolo-giaa muun muassa muuta saksalaista sosiolososiolo-giaa vasten. Sosiologian kohteen määrittelyssä hän kritisoi Tönniesiä siitä, että tämä käsitti sosiologian tutkimuskohteeksi vain myönteiset, psykologisiksi ymmärretyt ihmistenväli-set siteet. Hänen mukaansa ’vihamieliihmistenväli-set siteetkin’ ovat yhtälailla

sosiologi-an tutkimuskohdetta.⁵⁶ Leemansin mielestä Tönnies ei ollut psykologi eikä ollut psykologiaa koskaan opiskellut. Hänen mielestään Tönniesin sosiologi-sen ajattelun taustalla oleva 19. vuosisadan psykologia ei pysty antamaan niitä välttämättömiä elementtejä, joita Tönnies olisi tarvinnut rakentaessaan psykologisia typologioitaan.⁵⁷

Leemans katsoo, että Tönnies ei näe Kürwillessä muuta kuin järjen do-minoinnin ja elävän ykseyden kuoleman. Hän ihmettelee sitä, että jos Tönnies määrittelee Kürwillen tällä tavalla, niin miksi tämä toisaalta on sitä mieltä, että yhteiskunta on matkalla sosialismiin. Hän kuitenkin myöntää, että Tönnies on täysin tietoinen siitä, että sosiologian psykologia muodostaa vain yhden todellisuuden osan eikä sosiaalisia rakenteita voida redusoida Gemeinschaftin ja Gesellschaftin psykologisiin taustoihin ja että sosiaalisilla rakenteilla on myös vaikutusta tahtomuotoihin.⁵⁸

Lopuksi Leemans väittää Tönniesin erehtyneen ajatellessaan perusta-neensa puhtaan sosiologian. Leemansin mielestä Tönniesiä vaivaa henkilö-kohtainen tragedia, koska hänellä näyttää olevan salainen halu yhteisöllisyy-teen ja toisaalta havaittavat rationalismisympatiat. Hänen mielestään Tönniesin ajattelu sisältää arvoarvostelmia, joita Tönnies ei ole havainnut, mikä Leemansin mukaan osoittaa, että Tönniesin itsekrikiikki ei ollut erityisemmin kehittynyt.⁵⁹ Lisäksi Leemans väittää muun muassa, että Tönnies on erityisesti marxilaisen materialismin puolestapuhuja ja vihjailee teorian poliittisesta tarkoitushakuisuudesta.⁶⁰