Gemeinschaftin ja Gesellschaftin eroja

Tönniesin mukaan Gemeinschaft –ihminen ohjautuu evolutiivisesti muotou-tuneista toimintapositioista (Gefallen), toimintasäännöistä (Gewohnheit) ja institutionalisoiduista normeista ja malleista (Gedächtnis). Kürwille-ihminen on tällaisista vapaa. Gesellschaftissa yksittäiset ihmiset esiintyvät persooni-na (Person), ei elämänhistoriallisesti kasvaneipersooni-na individeinä. Ihmiset ovat tällöin eräänlaisten sosiaalisten roolien ja naamioiden kantajia. Tällaisessa roolissa he ovat tietyllä tavalla tasa-arvoisia ja määräävät itsestään. Per-soonana ihminen tavoittelee tiettyjä päämääriä tietyin välinein. Vaikka Gesellschaftissa ihmiset on ymmärrettävä persoonina, taustalla on kuitenkin aina olemassa Wesenwille. ⁷³⁴

Yksittäisten persoonien pohjalta syntyy keinotekoinen persoona ( künst-liche Person) näiden Kürwillen tuloksena. Kun useat persoonat tahtovat ja kykenevät päättämään asioita ykseytenä, niin tätä ykseyttä sanotaan Tönnie-sin mukaan kokoukseksi (Versammlung). Kokouksen reaalisuus edellyttää yksittäisten persoonien reaalisuutta. Kokous saattaa olla olemassa jatkuvasti.

Nämä persoonat yhdistävät keinojaan ja vapauttaan muodostaakseen erillisen persoonan. Se edellyttää jäsenten suostumusta. Tämä persoona luodaan keinoksi tiettyyn päämäärään, joka on niin yhteinen, että se yhdistää enemmistön. Kun kokous edustaa yhtenäisenä päätöksenteon ja tominnan kautta itseään ulospäin, voidaan sitä sanoa keinotekoiseksi persoonaksi. Sen olemassaolo ei kuitenkaan ole samalla tavalla empiirisesti havaittavaa kuin yksittäisten ihmisten persoonien olemassaolo. Tönniesin mielestä ihmiset ovat kaikkein hanakimpia ajamaan omia etujaan juuri persoonina ja kokouk-sina. ⁷³⁵

Yleisimmin Gemeinschaft voidaan käsittää Tönniesin mukaan yhdisty-neiden Wesenwille -tahtojen persoonallisuudeksi, Gemeinschaft yhdistynei-den Kürwille -tahtojen persoonallisuudeksi. Tönniesin mielestä on olemassa kaksi näitä vastaavaa ja ylläpitävää oikeusjärjestelmää, jotka ovat diametri-sesti vastakkaisia. Toisessa yksilöt ovat suhteessa toisiinsa kokonaisuuden luonnollisina jäseninä, toisessa he ovat suhteessa toisiinsa itsenäisinä yksilöinä Kürwille-tahtojensa kautta. Gemeinschaftissa oikeus on tyypiltään perheoikeutta, jolla ei ole täydellistä legaalista tarkkuutta. Gesellschaftissa se on sopimusoikeutta, joka perustuu matemaattisen tarkkoihin sopimuksiin.

Nämä kaksi oikeutta löytävät ja leikkaavat toisensa omaisuuden alueella ja ilmenevät omaisuuslakina.⁷³⁶

Tönniesille Wesenwillen sfääri on kokonaisuus, jossa ihmiset ohjautuvat muistin ja omantunnon kautta. Kürwillen sfääri on puolestaan kaikkea sitä, mitä yksittäinen henkilö on ja mitä hänellä on. Se on kaikkea, mitä hän ajattelee ajatelustaan riippuvaiseksi ja sen määräämäksi. Tahdon (Wille) ominaisuus on yleisellä tasolla vapaus, jonka erityisaspekti on omaisuus (Eigentum). Omaisuus Wesenwillen sfäärissä on hallussapitoa (Besitz), Kürwillen sfäärissä varallisuutta (Vermögen).⁷³⁷

Tönniesistä omaisuus on aina tietyssä suhteessa henkilöön ja tahtoon ja käsitettävä välineeksi tiettyihin tavoitteisiin. Wesenwillen yhteydessä tavoite ja välineet liittyvät olennaisesti toisiinsa, Kürwillen yhteydessä ne ovat täysin erillään ja mahdollisessa vastakkainasettelussa toistensa kanssa.

Omaisuuden käyttö tapahtuu näillä tavoilla ja näissä puitteissa. Wesenwillen omaisuus liittyy niin sisäisesti henkilön olemukseen, että ero siitä saa välttämättömästi aikaan epämiellyttävän tunteen. Kürwillen omaisuus on aina silloin miellyttävää, kun sillä on täysin toivottu vaikutus tavoitteeseen nähden.⁷³⁸ Hallussapito voidaan ymmärtää orgaanisena sisäpuolisena (tai sisäisenä) omaisuutena, varallisuus ulkopuolisena ja mekaanisena omaisuu-tena. Puhtaasti psykologisesta näkökulmasta katsottuna hallussapito on oman reaalisen olemisen jatke ja siksi itsessään todellisuutta. Täydellisimmässä muodossaan hallussapito esiintyy jonkin avulla, joka on itsessään elävää tai muodostuu elävistä asioista. Varallisuuden psykologinen arvo on olla ikään kuin ajatteluvälineiden jatkeena ja lisäyksenä siten, että varallisuus avaa periaatteessa monina toiminnan mahdollisuuksina. Hallussapito on yhtä itsensä elämän kanssa ja on sen osa erottamaton ja luonnollinen osa. Varalli-suus puolestaan käsitetään yksittäisten asioiden määränä ja summana, johon sisältyy valtaa muuttaa se realisoinnin kautta tyydytykseksi. Varallisuuden määriä voidaan jakaa ja kombinoida eri tavoin ja ne ovat elämänkokonai-suudesta tietyllä tavalla vieraannutettuja.⁷³⁹

Vapauden käsite on Tönniesille oman ruumiin ja sen elinten hallussapitoa tai varallisuutta haluttuun toimintaan. Hallussapito liittyy suhteeseen toisten ihmisten elämään ja ruumiiseen, varallisuus suhteessa toisten ihmisten toimiin. Nämä kaksi ääritapausta rajoittavat omaisuuden käsitettä. Hallussa-pito liittyy perheoikeuteen, varallisuus sopimusoikeuteen. Molemmissa tapauksissa reaalinen omaisuus oikeutena asioihin ja esineisiin on vapauden jatketta. Täten vapaus ulottuu tähän toiseen vapauteen ja siihen liittyviin asioihin. Se voidaan nähdä myös oikeutena. Gemeinschaftilla on täten oikeus jäsentensä ruumiisiin ulottuen kaikkien asioiden yli, jotka kuuluvat jäsenille ja täten Gemeinschaftille. Vapauden osittainen luovuttaminen Gemeinschaf-tille voi tapahtua palveluina tai esineiden siirtoina. Gemeinschaftin orgaani-sesta ominaisuudesta ovat tärkeimpiä kotieläimet ja maa.⁷⁴⁰

Tönniesin mukaan Gemeinschaftissa esineiden käyttö tapahtuu elämän luonnollisessa ja säännöllisessä kulussa. Luonnollinen käyttö on joko välitöntä käyttöä tai säilyttämistä tulevaisuuden varalle. Tälle vastakohtana Gesellschaftissa on käyttö myynnin kautta, mikä todellisuudessa ei ole käyttöä. Vaihtokauppa saa aikaan mielivaltaisen käytön, joka edellyttää yksilökohtaista laskelmointia ja vertailua. Vieraantuneina esineinä tai vaihtoarvoina hyödykkeet tulevat tavaroiksi, jotka ovat omistajilleen vain välineitä hankkia muita tavaroita. Näin ollen tämä ominaisuus tekee kaikki tavarat yhtäläisiksi ja hävittää niiden erot määrälliselle tasolle. Tämän yhtäläisyyden ilmaus on raha. Kaikki tavarat ovat potentiaalista rahaa ja

valtaa ansaita rahaa. Raha on puolestaan potentiaalisia tavaroita ja valtaa ostaa tavaroita. Raha on Kürwillen sfääri materiaalisessa mielessä. Rahaa vastaava lupaus tai velvoite voi myös kiertää rahana. Raha velvoitteena ja velvoite rahana ovat Gesellschaftiin liittyvän varallisuuden abstrakteja ilmauksia.⁷⁴¹

Gemeinschaftissa toisten ihmisten kontrolli liittyy Tönnieisn mukaan perhelakiin ja on kokonaisuuden kontrollia yli osiensa, osien kontrollia yli toisten osien (esim. isännän kontrollia yli poikien tai yli maaomaisuuden).

Gesellschaftissa taas kontrolli ja omaisuus kuuluvat a priori yksilölle.

Gesellschaftin luonnonoikeuden teoria olettaa, että ihminen ei voi myydä itseään. Hän saattaa kuitenkin myydä työvoimaansa itsensä elättämiseksi, mutta pysyy kuitenkin vapaana ja pätevänä pitämään omaisuutta. Orjuus ei kuitenkaan Tönniesin mielestä ole juridisesti (rechtlich) mitenkään yhteen käymätön Gesellschaftin kanssa, sillä orjuus on täysin keinotekoinen instituutio. Täydellinen orjuus ja täydellinen vapaus eivät ole yhteen käypiä Gemeinschaftin olemuksen kanssa. Palveleminen Gemeinschaftissa merkit-see ennen kaikkea kuulumista jollain tavalla johonkin kokonaisuuteen, esimerkiksi taloon. Gemeinschaftissa hallitsija on ylempi, koska hän suoje-lee, ohjaa ja neuvoo alamaisiaan. Tällaista dominaatiota on periaatteessa kahta lajia: ensinnäkin isän dominointia lastensa suhteen; toiseksi dominoin-tia aviollisessa suhteessa. Tällainen suhde on enemmän tai vähemmän molemminpuolinen riippuvuussuhde ja takaa myös tietyn statuksen.⁷⁴²

Gemeinschaftissa palkka tarkoittaa suosionosoitusta, joka suodaan vapaa-ehtoisesti ja säännöllisesti palveluista tai hyvistä ominaisuuksista, joita arvostetaan. Tällainen suosionosoitus perustuu aina yksipuoliseen pitämiseen ja arvostukseen. Edellisen vastakohtana Gesellschaftissa vaihtokauppa ei tunne mitään arvojärjestyksiä (ennen-jälkeen, korkea-matala). Siihen vaikuttavat kaupan osapuolten laskemointi tai kaupanteon ennustamattomat olosuhteet, jotka palkitsevat toisia toisten tappioksi. Jokainen palvelusuhde voi kehittyä puhtaaksi sopimussuhteeksi. Wesenwillen ominaisuuksia voidaan palkita, mutta niistä ei voi koskaan maksaa. Ominaisuudesta voidaan maksaa ainoastaan, jos se materialisoituu tietyissä toiminnoissa.

Gesellschaftissa ominaisuudet materialisoituvat sille tyypillisen toiminnan kautta ja saavat täten tavaraluonteen.⁷⁴³

Edellisen voi tiivistää seuraavasti:

Gemeinschaft Gesellschaft Wesenwille Kürwille

Minä Persoona

Hallussapito Varallisuus

Maa Raha

Perheoikeus Sopimusoikeus

Kaikki edelliset käsitteet sisältyvät Tönniesin mielestä ‘statuksen’ ja

‘so-pimuksen’ legaalisiin muotoihin.⁷⁴⁴ Oikeus kehittyy statuksesta sopimukseen yhteiskuntaelämän kehityksen myötä. Oikeus on yhteistä tahtoa.⁷⁴⁵

6.3.7. DIKOTOMISET IHMISTYYPPIKÄSITTEET: MIEHET JA NAISET, VANHAT JA