Paulsenin innostamana Tönnies alkoi tutkia Thomas Hobbesia. Hänen Hobbesin töiden keräilynsä alkoi jo hänen löydettyään vuonna 1876
onnek-kaasti hienon alkuperäispainoskappaleen De Cive -teoksesta, joka sisälsi poiminnon J.J. Bruckerilta ja täydellisen Hobbes –artikkelin Pierre Baylelta.
Heti tilaisuuden tullen hän osti teokset De Corpore (1655), De Homine (1658), De Cive (1642, 1647). Kielin kirjastosta hän löysi kuuluisan folio-painoksen The moral and political works (1750). Se sisälsi Leviathanin lisäksi muun muassa kiistakirjoitukset piispa J. Bramhallin kanssa koskien vapautta, välttämättömyyttä ja todennäköisyyttä.222 Vuoden 1877 marras-kuussa Tönnies kirjoitti Paulsenille Husumista kirjeen, josta ilmenee Tönniesin vakaa aikomus pätevöityä (habilitoitua) yliopisto-opettajaksi filosofiassa ja että hän oli vakavissaan paneutumassa Hobbesin ajatteluun.
Hän pyytää myös Paulsenilta arviota suunnitelmansa järkevyydestä.223 Noin kuukautta myöhemmin päivätyssä kirjeessään Paulsen innostaa Tönniesiä jatkamaan edelleen Hobbes -tutkimuksia: ”Hobbes wird Ihnen gewiß alle Teilnahmen, die Sie ihm widmen, reichlich lohnen.” 224
Tutkiessaan Hobbesia Tönniesillä alkoi vahvistua käsitys siitä, että hänen tutkimuksensa ja Kuno Fischerin ja Wilhelm Windelbandin edustama käsitys Hobbesista Francis Baconin ja Descartesin oppilaana, olivat ristiriidassa keskenään. Tähän kauaskantoiseen kysymykseen Tönnies päätti hankkia vastauksen.225 Vuonna 1878 Tönnies matkustikin vanhempiensa luvalla ja varoilla Lontooseen, jossa hänen vanhin veljensä oleskeli ‘City-gentlemannina’. Aikomuksenaan hänellä oli tehdä paikanpäällä Hobbesia koskevia lähdetutkimuksia. Samana kesänä Tönnies oli lukenut Karl Marxin Pääoman ensimmäisen osan ja sen jälkeen muita taloustieteilijöitä muiden muassa Adam Smithiä ja David Ricardoa. Marxin Pääoma oli tehnyt Tönniesiin syvän vaikutuksen. Englannin-matkansa aikana hän näki Marxin usein työskentelemässä British Museumin kirjastossa. Pitääkseen sukulais-miehelle, (Onkel) Thomsen-Oldenswortille, antamansa lupauksen hän ei voinut tehdä lähempää tuttavuutta maanpaossa olevan Marxin kanssa.226
British Museumissa hänelle avautui tilaisuus tutustua Hobbesin ja Sir William Pettyn käsikirjoituksiin. Hän tekikin siellä kaksi suurehkoa löydös-tä. Hän toi päivänvaloon Elements of law natural and politic (1640) -käsikirjoituksen, josta oli olemassa kappale myös Hardwick Castlessa.
Lisäksi hän löysi traktaatin Short tract of first principles, joka oli tähän saakka ollut täysin tuntematon. Edellisten lisäksi hän löysi Oxfordista, St.
John’s Collegesta, alkuperäiskäsikirjoituksen Behemoth, or the long Par-liament, jonka ensimmäinen julkaisu (1682) oli muutoin kadonnut. Hän vieraili myös Hardwick Castlessa, jossa hän saattoi verrata British Museu-mista löytämäänsä Elementsin kappaletta Hardwick Castlessa säilyneeseen sekä teki siellä muistiinpanoja myös muista aiheeseen liittyneistä dokumen-teissa. Tämä ensimmäisen Englannin matkansa jälkeen Tönnies osallistui useiden vuosien ajan löytämiensä kirjoitusten uudelleenjulkaisutoimin-taan.227
Englannista paluunsa jälkeisenä talvena Tönnies ryhtyi opiskelemaan
tilastotiedettä Berliinissä keisarillisessa tilastovirastossa, koska oli kiinnos-tunut väestö- ja ‘moraalitilastollisesta’ tutkimuksesta. Tuolloin hän tutustui myös taloustieteilijä Adolph Wagneriin, jonka kanssa hän myöhemmin ystävystyi.228 Noihin aikoihin Tönnies alkoi myös paneutua siihen eurooppa-laiseen luonnonoikeusajatteluun, joka oli jäänyt Hobbesin systeemin varjoon. Hänen luettavanaan olivat muun muassa E. de Laveleyen Ureigen-tum, Lewis Morganin Ancient society, Lyallin Asiatic studies, W. E. Hearnin The Aryan household ja J.J. Bachofenin Mutterrecht, myös Adam Müllerin valtio-opillinen ajattelu tuli hänelle tutuksi. Oikeusopillisista teoksista kuitenkin ilmeisesti suurin vaikutus oli Sir Henry Mainen teoksilla Ancient law ja Village communities. Mainen käsitteellisellä yhteiskuntien jaolla status- ja sopimusyhteiskuntiin oli Tönniesille suuri merkitys oman an-tinomioihin perustuvan käsitteistönsä muotoutumisessa. Myös Herbert Spencerin ja Auguste Comten ajattelu tuli tällöin hänelle tutuksi.229
Hobbes-tutkimuksensa kirjoittamisen Tönnies aloitti vuonna 1879 olles-saan Husumissa ja jatkoi sitä Leipzigissä talvella 1879 ja 1880 opiskelles-saan muun muassa psykologiaa Wilhelm Wundtin (jonka vaimo oli Tönnie-sin serkku) johdolla. Hobbes -tutkimuksissaan hän tuli siihen tulokseen, että Hobbesin tieteellinen ajattelu perustui Galileo Galileilta perittyyn ajatteluta-paan. Näin ollen Hobbes ei ollut Baconin oppilas. Hobbesin rinnalla rationa-listisista luonnonoikeusajattelijoista Tönnies tutki tuohon aikaan myös S.
Pufendorfia, Christian Wolffia, Jean-Jacques Rousseauta ja Immanuel Kantia. Tönniesin mukaan hänen tutkimuksensa kääntyi yhä enemmän Hobbesin valtioteoriasta oikeusfilosofiaan, oikeushistoriaan ja oikeustietee-seen.230 Jälkimmäisenä vuonna hän tutustui myös Otto von Gierken teokseen Johannes Althusius, jonka lukeminen merkitsi Tönniesille ‘suurta löytöa’;
myös Gierken Genossenschaftsrecht -teoksen hän koki hieman myöhemmin samalla tavalla. Genossenschaftsrechtin lukemisen aikoihin Tönnies tutustui myös muun muassa Leistin kreikkalais-italialaiseen oikeushistoriaan, Adolph Wagnerin Grundlegung -teokseen, Engelsin Anti-Dühringin ja erikoisesti Rudolph von Jheringin teokseen Der Zweck im Recht, jota vastaan hän aikoi kirjoittaa kriittisen teoksen. Tönniesin omien sanojensa mukaan hänen oma teoriansa - Gemeinschaft und Gesellschaft - alkoi kehittyä juuri negatiivisesta suhteesta Jheringiin ja tietyssä mielessä vastakohtana Spence-rin käsityksille yhteiskunnallisesta muutoksesta.231
Kesällä 1880 Tönnies jätti Leipzigin ja muutti tammikuussa 1881 Kieliin.
Kesäkuussa samana vuonna Tönniesin tutkielmasta, Anmerkungen über die Philosophie des Hobbes, tulikin Kielin yliopistossa hänen täyteen akateemi-seen pätevyyteensä vaadittu habilitaatiotyönsä. Tässä tutkimuksessaan hän ensimmäisen kerran käytti termejä Gemeinschaft ja Gesellschaft. Niiden sisältö kuitenkin muuttui täydellisesti myöhemmin. Samana vuonna hänestä tuli Kielin yliopiston filosofian Privatdozent. Privatdozent -nimitys tarkoitti tuolloisessa saksalaisessa yliopistojärjestelmässä opettajaa, jolla oli oikeus
ottaa osaa opetukseen tiedekunnassa, mutta hän ei kuulunut varsinaiseen ammatilliseen opettajakuntaan eikä hänellä ollut siihen kuulunutta opetus-velvollisuutta.232 Hän julkaisi myös tutkielman Gemeinschaft und Gesell-schaft (Theorem der Kultur-Philosophie). Se oli alku tutkimusprosessille, joka johti Gemeinschaft und Gesellschaft -teoksen syntyyn kuusi vuotta myöhemmin.233
Habilitoitumisvuotensa jälkeen (1882) Tönnies jatkoi Gemeinschaft -Gesellschaft -teemansa kehittelyä tutkiskellen edelleen Spinozaa, Marxia, Gierkeä sekä A. Schäfflen teosta Bau und Leben des sozialen Körpers, vaikkei sitä monelta osin arvokkaana pitänytkään. Häntä kiinnosti myös Paul von Lilienfeldin teos Gedanken über Sozialwissenschaft der Zukunft.234 Työskentelystään teemansa parissa hän kertoo tehneensä sitä lakkaamatta kuusi – seitsemän vuotta, päivin ja öin, kotona ja matkoilla: ”Die Ausfüh-rung beschäftigte mich während der folgenden 6-7 Jahre unablässig, ich darf sagen Tag und Nacht, am Schreibpult und Spazierensgängen, daheim und auf Reisen. Manche Einfälle und Notizen habe ich bei meinem Husumer Deichwanderungen, manche auf der Insel Sylt, die mehrmals Zufluchtsstätte meiner Kopfschmerzen halber wurde, manche auf der Eisenbahn in meine Merkbücher eingetragen.”235
Seuraavana vuonna (1883) kuolema vieraili Tönniesin lähipiirissä. Hänen isänsä ja eräs läheinen sukulainen kuolivat samaan aikaan Husumissa toukokuussa. Samana vuonna kuoli äkillisesti myös Friedrich Paulsenin vaimo Berliinissä. Muutaman viikon kuluttua jälkimmäisestä tapahtumasta Tönnies matkusti Sveitsiin tapaamaan ystäviään Lou von Salométa ja Paul Réetä, jotka olivat Nietzschen entisiä ystäviä. Hänellä olisi ollut tuolloin mahdollisuus tavata Nietzsche henkilökohtaisesti, mutta hän jätti tilaisuuden käyttämättä, koska hänen isäntäväkensä oli tuolloin pahoissa riidoissa Nietzschen kanssa.236
Keväällä 1884 Tönnies teki toisen matkansa Englantiin kerätäkseen lisä-materiaalia Hobbes –tutkimuksiinsa. Tällöin hän teki myös sopimuksen erään englantilaisen kustantajan kanssa Hobbesin The Elements of Law teoksen julkaisusta sekä Behemoth –teoksen uudelleen toimittamisesta ja julkaisusta. Painatuksen piti tapahtua jo seuraavana talvena. Hän tutustui tällöin Mind –lehden toimittajaan, George Croom Robertsoniin, joka oli kiinnostunut hänen Hobbes –tutkimuksistaan. Tönnies näytti tällöin Rober-sonille saksaksi kirjoittamiaan artikkeleita Hobbesista. Kaksi vuotta myö-hemmin englantilainen kustantaja yhtäkkiä luopui Hobbes –sopimuksestaan Tönniesin kanssa. Se sattui samaan aikaan kuin Croom Robertson julkaisi oman teoksensa Hobbesista. Teoksessa oli käytetty olennaisilta osin Tönnie-sin löytämiä HobbeTönnie-sin käsikirjoituksia, mutta vain ohimenevästi mainittu Tönnies niiden löytäjänä ja käyttäjänä.237 Painatuksen viivästyminen johti myöhemmin Tönniesin monenlaisiin ongelmiin. Vielä vuonna 1886 Tönnies matkusti Englantiin hoitamaan Hobbes -kirjojensa painatusta.238
Vuoden 1886 lopulla Tönnies matkusti Itävaltaan ja sai siellä helmikuus-sa 1887 Gemeinschaft und Gesellschaft -teoksenhelmikuus-sa käsikirjoituksen valmiik-si.239 Työnsä loppuun saattamisesta Tönnies kirjoitti Paulsenille ja kertoi omistaneensa teoksen hänelle. Hän piti kuitenkin työnsä valmiiksi katsomis-ta virheenä ja toteaa leikkisästi Paulsenin siihen osasyylliseksi, koska tämä oli kiirehtinyt sen valmistumista. Hän katsoi Gemeinschaft und Gesellschaft –teoksensa puutteelliseksi, vaikka se olikin vaatinut runsaasti pohtimistyötä.
Hänen mukaansa suuremmalla kärsivällisyydellä ja rauhallisuudella olisi ehkä saatu aikaan parempi tulos.240 Saman vuoden maaliskuussa Tönnies lähetti vihdoin käsikirjoituksen leipzigiläiselle O.R. Reislandille. Sen jälkeen hän matkusti Italiaan. Hän tutustui muun muassa Roomaan ja Firenzeen.
Rooman Colosseumilla hän eräänä kevätpäivänä kylmettyi, mikä johti keuhkotulehdukseen kotimatkalla Münchenissä. Gemeinschaft und Gesell-schaft. Abhandlung des Communismus und des Sozialismus als empirischer Kulturformen -teos ilmestyi heinäkuun lopussa, jolloin Tönnies oli vasta kolmekymmentäkaksivuotias.241
Teoksen ensimmäistä painosta ei voida pitää minään menestyksenä. Sitä painettiin vain 750 kappaletta, joista myytiin vain osa. Kustantaja tuhosi tahallaan loput tietyn ajan jälkeen.242 Kuitenkin sen ilmestymisen jälkeisenä vuosikymmenenä monet sosiologian perustajat Euroopassa ja Amerikassa perehtyivät siihen. Heihin kuului muiden muassa Émile Durkheim, joka arvosti teosta tietyiltä osin.243 Useimmiten se tulkittiin kuitenkin romantti-seksi ja pessimistiromantti-seksi kaipuuksi esimoderniin maailmaan.244
Pessimistiseksi teosta luonnehtivat myös eräät hänen lähimmät akateemi-set ystävänsä, muiden muassa Friedrich Paulsen. Elokuussa 1887 Tönniesille lähettämässään kiitoskirjeessä Paulsen analysoi teosta muun muassa siten, että teoksen syvä ja vaikea ajatustyö on tehnyt häneen suuren vaikutuksen samoin kuin tarkastelutavan merkittävyys. Hän sanoo näkevänsä monet asiat kuitenkin toisin kuin Tönnies. Hän sanoo olevansa eri mieltä tämän pessi-mistisen käsityksen kanssa länsimaisen kulttuurin lopusta, koska se on loppujen lopuksi tunteen ja uskon asia. Hän kuitenkin katsoo, että Tönnies on silti antanut käsitteet tosiasialliselle elämänmuotojen kehityksen tarkaste-lulle.245 Muutamaa viikkoa myöhemmin Tönnies vastasi Paulsenille ja arvioi tämän lukeneen teoksen sekavin tuntein, koska tämä vastusti kaikkia konstruktioita ja synteesejä. Tönniesin mielestä hänen pitäisi selittää Paul-senille, mistä on kysymys.246 Ehkä vähän huolestuneena Tönniesin reaktiosta Paulsen kirjoitti heti takaisin, ettei hän ollut tuntenut ollenkaan sillä tavalla ja että hän on täysin vakuuttunut Tönniesin peruskäsitteiden kelvollisuudesta kuvata historiallista kehitystä.247
Vaikka myönteistäkin palautetta tuli, Tönniesiin vaikutti hyvin masenta-vasti tanskalaisen filosofin, Harald Höffdingin arvio teoksesta.248 Höffdingin hänen ajattelulleen antamasta ‘sosiaalisen pessimismin’ leimasta Tönnies sanoo kärsineensä paljon.249 Höffdingiä ei Tönnies vielä tuohon aikaan
tuntenut henkilökohtaisesti. Myöhemmin Höffding kuitenkin muutti käsitys-tään Tönniesistä.250 Itse Tönnieskin koki työnsä edelleen keskeneräiseksi ja puutteelliseksi. Eräässä Paulsenille lähettämässään kirjeessä vuonna 1888 hän vielä sitä valittaakin: ”Wenn ich bei Gemeinschaft und Gesellschaft mir noch ein Jahr Zeit gelassen hätte, so wären viele Breiten und Plumpheiten darin vermieden, von anderen Mängeln zu schweigen.”251 Teoksessa esittämiensä perusajatustensa arvon hän kuitenkin sanoo jo alusta pitäen ymmärtäneensä.252