E MPIIRISET TUTKIMUKSET

Lähes neljässäkymmenessä vuodessa Tönnies julkaisi noin kolmekymmentä empiiristä tutkimusta, joiden aiheita olivat muun muassa rikos, itsemurha, avioliitto, vaalit, maaseudun sosiaalinen rakenne, lakkoilevat satamatyöläiset ja merimiehet kauppalaivoilla. Hänellä oli elinikäinen innostus ja kiinnostus tilastollisiin, demografisiin ja muihin empiirisiin sosiologisiin tutkimuksiin, joille hän antoi tärkeän aseman sosiologian kentässä.⁸⁶¹ Tönniesin suosikki-tutkimusaiheita olivat rikollisuus ja itsemurha, millä hän asettuu moraaliti-lastolliseen tutkimusperinteeseen. Oberschallin mielestä tämä sopi huonosti Tönniesin Gemeinschaftin ja Gesellschaftin puhtaan sosiologian teoreettisiin käsitteisiin, jotka kuvaavat myönteisiä sosiaalisia suhteita.⁸⁶² Itse asiassa Tönniesiä kiinnosti Jacobyn mukaan juuri kyseisten siteitten puuttuminen tai niiden heikkous, moraaliset patologiat ( mikä jää Oberschallilta tässä yhteydessä huomaamatta).⁸⁶³ Kielteiset ja vihamieliset ihmisten väliset suhteet kuuluivat sinänsä sosiaalipsykologian alaan, joka puolestaan kuului yleiseen sosiologiaan.⁸⁶⁴ Yleisen sosiologian tutkimuksilla oli kuitenkin Tönniesin mukaan tietty yhteys erityisen sosiologian tutkimuksiin.⁸⁶⁵

Hän täydensi virallisia Sleswig-Holsteinin rikollisuustilastoja itsenäisellä aineistonkeräyksellään (useita tuhansia tapauksia kunakin aikana 1874-1878, 1899-1914 ja 1915-1929), jotka hän hankki vierailuilla vankiloihin. Tämä aineisto sisälsi sellaista tietoa, jota ei näkynyt virallisissa tilastoissa: vaja-vuus, orpous, lukutaidottomuus, ammatinvaihdokset jne. Edellisen lisäksi

hän hankki tietoa myös suoraan vangeilta.⁸⁶⁶ Hänen kiinnostuksensa kohtee-na oli löytää kausaaliyhteyksiä edellisten tekijöiden ja sosio-ekonomisten olosuhteiden ja niiden pitkän ja lyhyen jakson muutosten välillä.

Vaikka Tönnies arvostikin Queteletia, hän myös arvosteli ansiokkaasti tämän rikollisuustulkintoja, mikä osoitti Oberschallin mukaan Tönniesin paneutuneen syvällisesti rikolliseen alakulttuuriin. Oberschallin mukaan vasta myöhemmissä rikostutkimuksissa Tönnies yhdisti Gemeinschaft-Gesellschaft -typologian rikollisuustutkimuksiinsa. Gaugner ja Frevler ovat näitä käsitteitä vastaavat rikoksentekijätyypit. Näin Tönnies esitteli tärkeän jaon ‘mahdollisuusrikoksiin’ ja ‘taparikoksiin’. Edelliset ovat lisääntyneet jatkuvasti Volks-Gemeinschaftin kadotessa ja massojen proletarisoituessa, kun taas jälkimmäinen tyyppi on pysynyt yhtä suurena kaikissa kansanker-roksissa vuosisatoja. Edelliset ovat varkaita, huijareita ja ryöstäjiä, joiden toiminta perustuu tietoiseen rationaaliseen laskelmointiin taloudellisten ja muiden päämäärien saavuttamiseksi. Jälkimmäisiin kuuluu mm. murhapolt-tajat, seksuaalirikolliset ja muut, jotka toimivat itsekeskeisesti, brutaalisti, välittömästi ja säätelemättömästi. Tönnies hylkäsi siihen asti vaikutusvaltai-set antropologivaikutusvaltai-set ja sosiaalibiologivaikutusvaltai-set rikollisuuden selitykvaikutusvaltai-set ja näki ongelman syyksi sosiaalisen muutoksen. Tönniesin pääkiinnostuksena olikin erilaisten sosiaalisten rakenteiden suhde rikollisuuteen, jota tuotettiin noissa rakenteissa ja vaati erilaisen tutkimusasetelman kuin jota tavallisesti käytet-tiin kriminologisessa ja moraalistatistisessa tutkimuksessa.⁸⁶⁷

Vuonna 1893 Tönnies julkaisi pienen esityksen aiheesta Jugendliche Kriminalität und Verwahrlosung in Großbritannien ja kaksi vuotta myö-hemmin laajemman tutkimuksen nimeltä Das Verbrechen als soziale Erscheinung. Tönniesin empiiriset tutkimukset eivät rajoittuneet pelkästään tilastollisiin tutkimuksiin. Vuosina 1896-98 hän julkaisi useita töitä satama-lakoista Hampurissa. Ne perustuivat useisiin lähteisiin mukaan lukien hänen omat silminnäkijän arviosa ja epäviralliset keskustelut lakkolaisten kanssa.

868 Tönnies otti osaa myös vuonna 1902 Verein für Sozialpolitikin kyselytut-kimuksen valmisteluun. Se koski merimiesten ja työläisten oloja kauppalai-voilla. Hän kirjoitti kuuden sivun luonnoksen asioista, joita toiset Vereinin tutkijat tulisivat tutkimaan ao. aiheesta.⁸⁶⁹

Vuonna 1909 Tönnies julkaisi ensimmäisen pääasiallisesti empiirisen tutkimuksensa (Eine neue Methode der Vergleichung statistischer Reihen) rikollisuudesta Schleswig-Holsteinissa. Sen yhteydessä hän myös esitteli kehittämänsä korrelaatiokertoimen, jota hän oli kehitellyt jo vuodesta 1894 alkaen. Vaikka hän käytti tilastollisissa analyyseissään kvantitatiivisia muuttujia, käytti hän aina laadullista ja historiallista informaatiota apunaan arvioidessaan numeerista dataa. Seuraavana vuonna Tönnies julkaisi tutki-muksen (Studie zur schleswig-holsteinischen Agrarstatistik) talonpoikaisesta sosiaalisesta struktuurista Schleswig-Holsteinissa.⁸⁷⁰ Tönniesiä kiinnosti myös muuttoliikkeen tutkiminen. Tästä esimerkkinä on vuonna 1914

julkaistu tutkimus Die Gesetzmäßigkeit in der Bewegung der Bevölkerung, jossa hän tutki muuttoliikettä Saksan sisällä vuosina 1841-1912.⁸⁷¹

Vuonna 1924 Tönnies julkaisi tutkimuksen Korrelation der Parteien in Statistik der Kieler Reichstagswahl, jossa hän sovelsi metodiaan äänestys-käyttäytymisen tutkimiseen valtiopäivävaaleissa Kielissä. Tönnies suoritti myös sosiografisia tutkimuksia itsemurhista Schleswig-Holsteinissa. Niistä täydellisin julkaistiin vuonna 1927 nimellä Der Selbstmord in Schleswig-Holstein. Eine statistisch-soziologische Studie. Hän huomasi positiivisen korrelaation itsemurhan ja laittomuuden, lukutaidottomuuden ja vuokra-kasarmien välillä. Hän luonnehti itsemurhaa proletaarisen elämän sosiopato-logisena ilmiönä. Hänen täydellisin rikollisuustutkimuksensa, Das Ver-brechertum in Schleswig-Holstein, julkaistiin vuonna 1924.⁸⁷²

Tönnies oli vakavasti sitä mieltä, että empiirinen tutkimus olisi relevantti sosiaalisten ongelmien ratkaisussa antaessaan ohjeita sosiaalipolitiikalle.

Vuonna 1909 hän kirjoitti, että sosiaalitilastollinen tutkimus kuului kaikkiin järkeviin yrityksiin muuttaa sosiaalisia oloja suunnitelmallisesti’.⁸⁷³ Tönnie-sin tutkimukset sopivat Oberschallin mielestä katederisosialistien päälinjaan, koska niissä saattoi nähdä eettisen, reformeihin pyrkivän orientaation.

Tönniesin normatiiviseksi tulkittu tutkimusorientaatio teki hänet suosituksi sosiaalidemokraattien piirissä, mutta epäilyttäväksi Preussin viranomaisten keskuudessa.⁸⁷⁴ Jacobyn mielestä Tönnies kuitenkin pyrki tekemään eron praktisen sosiologian ja empiirisen sosiologian välillä. Tieteellisistä lähtö-kohdista tehtävää empiiristä tutkimusta voitiin tietenkin käyttää myös käytännön tarpeisiin. Tönniesin Hampurin satamalakkotutkimusta voi Jacobyn mukaan luonnehtia praktisen sosiologian tutkimukseksi, kun taas esimerkiksi schleswig-holsteinilaisen maaseudun tutkimusta voi pitää tieteelliseen empiiriseen sosiologiaan kuuluvana.⁸⁷⁵

Tönnies jatkoi moraalitilastollista tutkimusta aikana, jolloin kiinnostus siihen oli hiipumassa. Vastakohtana epäsystemaattiselle ja kuvailevalle tilastolliselle analyysille, joka oli tyypillistä ao. ajalle, Tönnies yritti kvanti-fioida muuttujien lukuisia suhteita ja päätyä systemaattisiin empiirisiin yleistyksiin. Hänen kehittelemänsä kerroin palveli myös tehtäväänsä hyvin.

Hän huomasi rikosongelman monimuuttujaisen syy-yhteyden ja yritti kehittää tilastollisia tekniikoita sen tarkastelua varten. Hän keskitti myös tutkimuksensa Schleswig-Holsteiniin tarpeellisen syvyyden saamiseksi ja välttääkseen kontrolloimattomia ja vääriä tekijöitä. Hänen alueen tuntemuk-sensa oli myös apuna virheiden välttämisessä.⁸⁷⁶

Oberschallin mukaan hänen empiiristä tutkimustensa julkituloa haittasi-vat kuitenkin seuraahaittasi-vat asiat:

1) Ne julkaistiin yli neljän vuosikymmenen aikana monissa erilaisissa julkaisuis-sa. Niitä oli vaikea seurata, jos ei ollut perillä edellisistä.

2) Tönnies ei missään esittänyt systemaattista ja riittävää esitystä metodologias-taan.

3) Hän työskenteli erillään muista tutkimustrendeistä.

4) Tekniikat, joita hän käytti olivat vain hänen käyttämiään.

5) Schleswig-Holstein ei kiinnostanut laajoja piirejä.

6) Hänen lukijakuntansa ei ollut erityisemmin perehtynyt tilastolliseen tutkimus-tapaan.

7) Hänen asioiden esittämistapansa oli monimutkainen ja hämärä.⁸⁷⁷

Tönnies oli kiinnostunut myös tilastollisten menetelmien kehittämisestä.

Jo vuosina 1894 ja 1895 Tönnies kehitteli eräänlaisen järjestyskorrelaa-tiokertoimen, joka soveltui ei-kokeellisiin tutkimuksiin yhteiskuntatieteissä.

Ensimmäisen kerran hän käytti sitä vuonna 1896.⁸⁷⁸ Tämä tapahtui ennen kuin Karl Pearsonin vastaavanlainen työ soveltavassa matematiikassa julkaistiin. Kun Pearsonin työ julkaistiin aikanaan Philosophical Transac-tions of the Royal Society of Londonissa, vain hyvin harvat Tönniesin aikalaissosiologit omaksuivat sen.⁸⁷⁹ Vuodesta 1902 lähtien, jolloin Tönnies tuli tietämään Pearsonin ja Yulen regressio- ja korrelaatiokertoimista, olisi Tönnies voinut käyttää niitä, mutta ei käyttänyt. Tönniesin oppilas ja työtoveri, Heinrich Stiefler, vertailikin Tönniesin ja Pearsonin kertoimien antamia tuloksia ja tuli vakuuttuneeksi, että molemmat menetelmät antoivat olennaisesti samanlaisia tuloksia.⁸⁸⁰ Oberschallin mukaan Tönniesin kehit-tämä kerroin ei perustunut todennäköisyydelle eikä se ollut korrelaatioker-roin pearsonilaisessa merkityksessä.⁸⁸¹

Tönnies mietti Oberschallin mukaan myös sitä, oliko empiiriseen tutki-mukseen käytetty aika sen arvoinen. Myöhempinä vuosina Tönnies oivalsi, että yhteiskuntatutkimus tarvitsi organisoidummat ja institutionaalisemmat puitteet ja vetosi tutkimuslaitosten perustamiseksi, jotta valtakunnan eri osien sosiaalisia oloja voitaisiin tutkia tilastollisella menetelmällä. Näiden tutkimuslaitosten tuli olla itsenäisiä hallituksen byrokratiasta. Tönnies suositteli monien ammattiryhmien yhteistyötä tässä tutkimusasiassa. Yhteis-työn tuli koskea eri oppiaineita edustavia ja ammatillisesti koulutettuja tutkijoita. Vain tällä saataisiin suoritetuksi tarpeeksi läpikotaisia tutkimuksia.

Tönnies ei kuitenkaan onnistunut pyrkimyksissään.⁸⁸² Omaa aikaa tutkivaa sosiaalitiedettä ei arvostettu historiamielisten oppineiden keskuudessa, jotka dominoivat yliopistoja. Tönniesin ja Weberin yritykset kanavoida tutkimusta empiiriseen suuntaa kohtasivat melkoisia vaikeuksia. Tönnies arvosti Weberin pyrkimyksiä empiirisen sosiaalitutkimuksen kehittämiseksi. Heidän teoreettisia ja historiallisia töitään luettiin, mutta empiirisiin töihin kiinnitet-tiin vain ohimenevästi huomiota.⁸⁸³ Tönnies ja Weber eivät olleet ainoita tilastollisen sosiaalitutkimuksen kehittämisestä kiinnostuneita.⁸⁸⁴