Ekskursio: Tönnies -tulkinnoista Skandinaviassa ja Suomessa

Ruotsissa ja Norjassa Tönniesiä ovat tulkinneet muiden muassa Johan Asplund, Göran Therborn, Tage Wiklund ja Dag Østerberg. Therborn kirjoittaa laajalle levinneessä teoksessaan Science, Class and Society, että Tönniesin vahvat romanttiset taipumukset johtivat hänet antamaan tietyille Sir Henry Mainen käsitteille alkuperäisestä eroavan merkityksen. Niissä lämmin perheen ja kylän Gemeinschaft asetettiin vastatusten egoistisen ja laskelmoivan Gesellschaftin kanssa.¹⁴³

Dag Østerberg ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että Gemeinschaft ja Gesell-schaft -käsitteet sisältävät erottelun hyvään ja pahaan, vaan hänelle ne ovat kaksi toimintatyyppiä, jotka ovat kahden erilaisen tahtomuodon - Wesenwil-le ja KürwilWesenwil-le – ilmauksia. Ei oWesenwil-le kuitenkaan ihmistä, jolla olisi vain yksi tahtomuoto. Sellainen tapaus on teoreettinen äärimmäisyys, jota ei ole todellisuudessa olemassa; toisaalta näiden tahtomuotojen suhde on asymmetrinen.¹⁴⁴

Johan Asplundin mielestä Gemeinschaft ja- Gesellschaft -käsitteet ovat eräänlaisia yleisiä ajatusmuotoja, jotka ovat ymmärrettävissä suuressa määrin koko modernissa maailmassa. Kokemukset, jotka ovat niiden taustalla, ovat lähinnä universaaleja. Käsittämättömiä ne ovat vain esimoder-neissa kulttuureissa ja ehkä postmodernissa ajattelussa.¹⁴⁵ Asplund näkee ongelmaksi kuitenkin sen, että Tönnies väittää samanaikaisesti voimassaole-viksi kolmea asiaa: 1) että Gemeinschaft ja Gesellschaft ovat teoreettisia

käsitteitä ja konstruktioita, 2) että sellaisina ne ovat täysin toisensa poissul-kevia ja 3) että mikään Gemeinschaft ei voi olla puhdas Gemeinschaft ilman, etteikö se sisältäisi aina myös gesellschaftisia aineksia ja päinvastoin:

Gesellschaft ei voi olla koskaan puhdas Gesellschaft ilman, että se sisältää aina gemeinschaftisia aineksia. Asplundin mielestä Gemeinschaft-Gesellschaft -ajatusmuoto on käsitettävä hahmokuvaksi (fixeringsbild).¹⁴⁶ Tällä tulkinnalla Asplundin mukaan tuli mahdolliseksi tulkita asia niin, että Gemeinschaft ja Gesellschaft sekä edellyttävät toisensa että sulkevat toisensa pois. Euroopan kehitystä Tönniesin teoriassa onkin ajateltava niin, että aluksi Gemeinschaft dominoi Gesellschaftia ja lopuksi Gesellschaft dominoi Gemeinschaftia. Dikotomian korvaaminen jatkumolla merkitsisi dialektisesta ajattelusta luopumista.¹⁴⁷

Väitöskirjassaan Det tillgjorda landskapet Tage Wiklund toteaa, että Tönniesin Gemeinschaft ja Gesellschft -käsitteiden tarkoituksena on sanottu olevan yritys tieteellistää maaseutu-kaupunki -asetelma. Hänen mukaansa tämän dikotomian eräät muunnelmat kuvaavat sitä paremmin – esimerkiksi Redfiedin, Beckerin ja Sorokinin jaottelut.¹⁴⁸ Hän arvostelee Tönniesiä myös siitä, että Gemeinschaft ja Gesellschaft –käsitteet johtavat yhteiskunta-analyysissä jopa mahdottomuuksiin, jos ajatellaan, että puhdas Gesellschaft synnyttää jotain, joka on sen dialektinen vastakohtansa. Jos se on Gemein-schaft, niin sen pitäisi olla toisenlainen kuin ’vanha’ Gemeinschaft. On vaikea kuvitella, mikä olisi ’uusi’ Gemeinschaft. Hänen mukaansa tarvitaan muita täydentäviä analyysimenetelmiä, jotka ovat aidommin dialektisia.¹⁴⁹ Wiklundin mielestä molemmilla käsitteillä on sekä ’huono’ että ’hyvä’

puolensa, mutta niitä käytetään usein siten, että Gesellschaft on yksinomaan negatiivista ja Gemeinschaft positiivista tai päinvastoin.¹⁵⁰

Suomessa Tönnies on ollut jossain määrin tunnettu henkilö jo vuosisadan alkupuolella, mutta hänen sosiologiansa lienee varsinaisesti tullut tunnetuksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Yhtäältä Tönniesiä on tunnetuksi tuonut Erik Allardt omilla tulkinnoillaan, joissa näkyy kuitenkin amerikkalaisen sosiologian, erityisesti Parsonsin vaikutus. Parsonsiin viitaten Allardt samaistaa ’yhdessäolo-organisaation’ ja ’päämääräorganisaation’ Gemein-schaftiin ja GesellGemein-schaftiin.¹⁵¹ Allardtin mielestä Tönniesin käsitepari kuvaa samaa kehittymättömien ja kompleksisten yhteiskuntien vastakohtaa kuin Durkheimin mekaaninen ja orgaaninen solidaarisuus, Riesmanin perinteestä ohjautuvat ja ulkoapäin ohjautuvat ihmiset, Robert E. Parkin sacred ja secular society ja Redfieldin folk society ja urban society.¹⁵²

Allardt on pyrkinyt myös vertailemaan Durkheimia ja Tönniesiä. Hänen mukaansa Gemeinschaft edusti Tönniesin ajattelussa lämmintä ja kehittymä-töntä yhteiskuntaa ja Gesellschaft kehittynyttä ja kylmää yhteiskuntaa.

Allardtin mukaan Durkheim edusti kehitysoptimistisempaa näkemystä puhuessaan orgaanisen solidaarisuuden yhteiskunnasta. Tönniesin hän katsoi edustavan ’vanhassa keisarillisessa Saksassa esiintynyttä merkillistä

konser-vatiivisuuden ja sosialismin yhdistelmää’.¹⁵³

Suomessakin Gemeinschaft usein tulkitaan historialliseksi primaariryh-mäksi (tai primaariryhprimaariryh-mäksi sinänsä). Tällaista käsitystä edustaa muiden muassa Jorma Sipilä teoksessaan Sosiaalityön jäljillä. Sipilä sanoo tarkoitta-vansa yhteisöllä samaa kuin ’klassisen sosiologian käsite Gemeinschaft’.

Hän ei kuitenkaan varsinaisesti kerro, miten Gemeinschaft ’kassisessa sosiologiassa’ käsitetään, vaan viittaa Tönniesiin ja sanoo Gemeinschaft – käsitteen ymmärtämisen vaativan sen suhteuttamista Gesellschaft -käsitteeseen.¹⁵⁴ Gesellschaftilla Sipilä ymmärtää ennen muuta taloutta ja valtiota, jotka ovat ’eriytyneet yhteisöistä’. Yhteisöillä Sipilä näyttääkin tarkoittavan perheitä ja kiltoja – historiallisia ja reaalikonseptioin käsitettä-viä primaariryhmiä.¹⁵⁵

Toisaalta varsinkin marxilaiset tutkijat omaksuivat muita ulkomaalaisia tul-kintoja, varsinkin Lukácsin, Dahrendorfin ja Therborin tulkinnat ovat olleet suosittuja. Teoksessa Nuori Lukács Seppo Toiviainen kirjoittaa seuraavasti:

”Ylihistoriallisuus ja ulkotaloudellisuus näyttäytyivät selvällä ja myöhem-pään kehitykseen huomattavasti vaikuttaneella tavalla saksalaisen sosiologisen koulun perustajan Tönniesin pääteoksessa ”Yhteisö ja yhteiskunta”. Tönniesillä Gemeinschaft (yhteisö) edustaa primitiivistä, luokatonta alkuyhteiskuntaa, Ge-sellschaft (yhteiskunta) kehittynyttä kapitalistista teollisuusyhteiskuntaa, ja hä-nen ajattelunsa sisällön muodostaa näiden kahden vahvasti abstrahoidun yhteis-kuntamuodon typologinen vertailu. Arvot, ideat, tahto jne., sanalla sanoen talou-desta irrotettu ”sosiaalinen” muodostaa yhteiskuntaelämää määräävän tekijän. ...

Tönniesin ”romanttinen antikapitalismi” - kuten Lukács myöhemmin hänen ideologista väritystään nimitti - on osa elämänfilosofian muotoutumista kapita-lismin epäsuorana apologetiikkana.”¹⁵⁶

Heikki Lehtonen ottaa lähtökohdakseen ’klassisen sosiologian yhteisö-käsitteen’ Yhteisö-teoksensa tutkimusongelmaa muotoillessaan. Tämä käsitys tiivistyi hänen mukaansa Tönniesin Gemeinschaft –Gesellschaft -jaottelussa. Sitä esitellessään hän myötäilee hyvin pitkälle Göran Therbornin esittämiä käsityksiä ja sanavalintoja. Hän näkee Tönniesin Gemeinschaft ja Gesellschaft -käsitteet arvovarauksellisina ja saksalaisen romantiikan ilmentyminä, Gemeinschaftin ’lämpimänä’ ja Gesellschaftin ’kylmänä’.

Lehtonen näkee myös Gemeinschaftin ’traditionaalisen maailman yhteenliit-tymänä’ ja Gesellschaftin ’sen keinotekoisena vastineena modernissa maailmassa’.¹⁵⁷ Lehtonen sanoo yrittävänsä tutkimuksellaan osoittaa, että Gemeinschaft-Gesellschaft -jaotteluun perustuva yhteisöideaali ei ole juurikaan löydettävissä reaalisesta maailmasta.¹⁵⁸ Tutkimusraporttinsa loppupuolella hän palaa takaisin Tönniesiin ja väittää, että Tönnesin määrit-telemät Gemeinschaftin piirteet pitävät huonosti yhtä antropologisten ja sosiaalihistoriallisten tutkimustulosten kanssa. Niinpä hän rohkenee väittää-kin, että ’1800-luvun yhteisötutkijat’ – Tönnies heidän joukossaan – ’eivät katsoneet eteenpäin tai edes aikaansa’.¹⁵⁹ Jari Heinonen väitöskirjassaan edustaa puolestaan tietynlaista ‘marxilais-allardtilaista’ tulkintaa. Heinosen

mielestä Suomi on liukunut 1950-luvulla ‘yhdessäoloyhteiskunnasta’

‘päämääräyhteiskuntaan’, Gemeinschaftista Gesellschaftiin.¹⁶⁰

Suomessa Tönniesiä on tähän saakka tutkinut edes hieman pintaa sy-vemmälle ehkä vain kolme tutkijaa. Vuonna 1982 ilmestyneessä Sosiologia –lehden numerossa Hannu Hartikainen on julkaissut Ferdinand Tönnies ja Karl Marx – alustavia merkintöjä nimisen artikkelin. Siinä hän esittelee verraten asiantuntevasti Tönniesin Marx-käsityksiä ja Tönniesin ja Marxin ajattelun suhdetta sekä jonkin verran myös Tönniesin ja Durkheimin suhdet-ta. Hartikainen tulkitsee Gesellschaft –termin lähinnä ’porvarilliseksi yhteiskunnaksi’, mikä tarkoittaa sen ymmärtämistä lähinnä historiallisena reaalityyppinä vastakohtana ’ei- ja esikapitalistisille’, gemeinschaftisille suhteille.¹⁶¹ Toinen Tönniesiin paneutunut on ollut Pertti Rannikko, joka artikkelissaan Gemeinschaft ja Gesellschaft Ferdinand Tönniesin sosiologi-assa vuodelta 1982 esittelee myös melko asiantuntevasti Tönniesin ajattelua ja elämää. Rannikon näkökulma on Tönniesin sosiologisen ajattelun koko-naisrakenteesta lähtevä. Johtopäätöksenään Rannikko arvioi, ettei Tönniesin teoria riitä ’miksikään sosiaalisaatioteoriaksi, joka pystyisi selvittämään yhteiskunnan yleisen liikkeen välittymisen ihmisten arkielämään’. Kategori-oiden hän sanoo antavan lähtökohtia ihmistenvälisten suhteiden muutosten kuvailulle, mutta ’muutosten ja niiden syiden spesifioiminen on kuitenkin perustuttava nykyiseen todellisuuteen’. ¹⁶² Kolmas kirjoittaja on ollut Pertti Töttö, joka vuonna 1988 julkaisemassaan artikkelissa Ferdinand Tönnies – rationalisti romantikkona asettaa oikeutetusti vastakkain piintyneet käsityk-set Tönniesistä romantiikan ajatteluperinteen edustajana ja tämän rationalis-tisen metodologisen ajattelun.¹⁶³ Tämä Tötön artikkeli on ilmestynyt uudelleen eräänlaisena laajennettuna versiona teoksessa Sosiologian klassi-kot vuonna 1996. Uudet tekstinosat eivät kuitenkaan tuo erityisemmin uutta Suomessa vakiintuneeseen Tönnies -kuvaan.¹⁶⁴

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, etteivät useimmat suomalaiset - kuten muutkaan pohjoismaalaiset Tönnies–tulkinnat - näytä poikkeavan muualla maailmassa esitetyistä. Toistetaan lähinnä sitä, mitä on vanhastaan auktori-teeteiksi koettujen ulkomaalaisten sosiologien käsitys asiasta.